Tänään tallille tullessa oli Tigrun omistajisto paikalla ja poniheppa syynissä käytävällä. Aamuliikuttajalta oli tullut viesti, että heppa arkoo selkäänsä ja viskoo päätään, olisko kipeä. Jotain jumia siellä tuntuu olevan, koulusatula on toiselta puolelta toppauksiltaan klänässä ja hangannut takapaneelin kohdalta jo hetken. Laitettiin estepenkki selkään ja kokeiltiin - ei ainakaan mun käteen mitään ongelmaa.
Tigru oli tänään paljon rennompi kuin viimeksi, vaikka paljon jännittäviä asioita, kuten kentän ohi menevä issikka jolla oli perässä stiga sekä yksin kentälle jääminen, tapahtuikin. Ensimmäiset puoli tuntia meni siis koko ajan uudestaan rentoutta etsien, sen jälkeen vasta päästiin keskittymään työntekoon.
Käynnissä vähän sulkuja, ravissa voltteja ja väistöjä. Tigru kulki välillä ihan törkyhyvin, kantoi itsensä ja kuunteli. Itse keskityin pitämään lonkat auki ja evät rentona, pitämään käden vakaana mutta eläväisenä ja ajoittain koitin myös muistaa pitää katseen ylhäällä. Lievästä pöllöilystä huolimatta laukkailtiinkin vähän. Selkeästi vähän vierasta ratsulle, eka käytiin kauheilla kierroksilla, mutta oikeassa laukassa sitten keskityttiin jo ihan kulkemiseenkin. Vasen laukka olikin haastavampi. Selkäongelman ollessa oikealla puolella, sain ensin tulokseksi pelkkää ristilaukkaa, sitten huonoa vasenta laukkaa ja laukan jälkeen superjännittyneen ratsun ja rikkomisen raville. Muutaman nostopätkän jälkeen alkoi vasenkin laukka kulkemaan edes jotenkin, ja yhden, vähän pidemmän pätkän jälkeen lopettelinkin - kompromissi on kova sana. Hetki ravailua lopuksi pidempänä eteen-alas, vähän oli virtaa niin että ratsu tykkäsi enemmän juosta alta kuin venyttää ylälinjaa.
Loppukäynnit käytiin vielä pimeässä laitsojen ympäri, tallikaveri oli muhkupebansa kanssa turvaamassa menoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti