torstai 11. kesäkuuta 2015

Nopea katsaus viime aikojen istuntaratkaisuihin

Pakko kerrata nopeasti itselle muistiin pari seikkaa.

Torstaina (vai perjantaina?) ratsastin Cyran ja jonain päivänä muistaakseni myös Nepan, mutta niistä ei ole mitään mainittavaa. Sunnuntaina sen sijaan tallille puhkipoikkiväsyneenä, joten päätin mennä Nelsonilla ilman satulaa. Tämä oli hyvä juttu. Oli pakko pysyä suorana, keskellä ja kantaa itsensä, jos meinasi pysyä kyydissä. Ja oho kas, poni liikkuikin hirmu hyvin. Laukassa otin aluksi harjasta kiinni hyvinkin tukevasti, mutta koska jouduin itse olemaan suorassa, ei meillä ollut niin minkäänlaista epäselvyyttä suunnasta tai laukan laadusta sinne vaikeampaankaan kierrokseen. Hienoa :)

Epäkiinnostuneen näköinen Nepa Nee sunnuntaina

Vähän samalla teemalla jatkettiin Nelsonin kanssa tunnilla. Sain Piudelta täsmäneuvon - pullauta vasen kylki ulos. Tämä mielikuva sai mut tuntemaan oloni ihan vasemmalle kieroksi, mutta kun katsoin ponia edessäni ja omaa sijaintiani siihen, oli pakko myöntää, että hitto, olenpa suorassa. Tämä ratkaisi myös vähän oikean käden itäsaksalainen kuulantyöntäjä -ongelmaa, sillä kun olen suorassa enkä kylki rutussa oikealta, myös oikea kyynärpää pysyi paremmin kyljessä. Tunne selkään oli kyllä ihan karmea - ihan kuin voisin valahtaa vasenta kylkeä pitkin maahan. Mutta olin suorassa! Poni laukkasi tyytyväisenä oikeata laukkaa hetkenkään edes hakematta vaihtoa, asettui kauniisti sisään, oli ulko-ohjan tuella, ja mä sain itse pidettyä sekä jalat että tuntuman tasaisena. Ai että! Myös fustra-tunnista oli hyötyä - Reetan napavaijeri-kommentti piti oman ryhdin hyvänä aina kun sen vaan muistin.

Innolla siis odotan että sunnuntaina (tai lauantaina, jos ehdin ja jaksan) pääsen taas tallille kokeilemaan toimiiko jipot edelleen!

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Mastodonttiratsastusta ja oman kehon huoltoa

Siirsin keskiviikon tunnin tällä viikolla tiistaille. Sain itse valita, ottaisinko ratsuksi Nepan vai Sallyn (tuntikaveri oli ekana paikalla ja sai valita ekana, joten Cyra oli jo mennyt :D), ja koska en ole pitkään aikaan Sallylla mennyt eikä omalla tunnilla ole siihen kovin usein mahdollisuutta, niin otin sitte sen. Yleensä ekaa kertaa Sallyllä pitkän ajan jälkeen ekat 45 min se on ollut kuin valtamerilaiva ilman kapteenia, mutta nyt sain siitä tosi kivasti heti alussa jo otteen. Olinhan mä siellä ihan hukassa kun askeleet on ihan valtavat eikä 18" satulakaan ole mulle kooltaan ihan optimaalisin, (puhumattakaan nyt oman istunnan vinoudesta ja jäykkyydestä) mutta varsinkin oikeaan kierrokseen saatiin todella kivoja pätkiä jossa Sally oikein nosti selkäänsä ja pehmeni. Vasemmassa jäkitin liikaa liikettä vastaan ja hevosta häiritsi, ja vaikka kuinka koitin muuttaa omaa asentoani, en saanut vasemmasta kierroksesta yhtään niin hyvää. No, aina ei voi voittaa. Olen silti tyytyväinen pienempiinkin askeliin :)

Tänään olin Fustra-tunnilla, jonka sain edullisesti ja kätevästi ihan omalla salillani olleesta Ruuhkavuosiratsastajan Fustra-yhteistyön kautta. Näin tiivistettynä tilanne on se, että aakaralihakseni on epäaktiivinen, joka johtaa duunin tekemiseen reisillä -> lonkankoukistajat kiristyy -> lantio kallistuu taakse tasapainottaakseen vartaloa. Ratkaisuna kunnon lapatuki ja ylläripylläri niiden keskivartalon tukilihasten vahvistus. Tunnilla ei tehty varsinaisesti paljoa. Myös ratsastuksenopettajana toimiva Reetta Raivio näytti liikkeet ja mä tein perässä muutaman toiston tekniikka edellä ja oman liikkuvuuteni rajoissa. Kun tulee vaikea kohta, nousee hartiat korviin ja selkään pullahtaa hillitön notko. Peileistä oli paljon apua, niistä kun näki, missä kohtaa meni vikaan, ja sen jälkeen pystyi paremmin myös itse huomaamaan, missä kohtaa oma kehonhallinta ei enää riitä. Tykkäsin myös siitä, että Reetta kyseli miltä tuntuu ja laittoi aika paljon ajattelemaan itsekin, näin sain jo tästä tunnista todella paljon irti kun liikkeitä ei tehty ihan vaan "kun mä sanon niin" -menetelmällä. Jo näiden lyhyiden ja nopeiden juttujen jälkeen oma olemus oli ihan erilainen - pakarat toimivat, olo oli ryhdikkäämpi ja rintakehä avoimempi. Toivottavasti olo jatkuisi pidempään. Nyt ainakin osaan kiinnittää paljon enemmän huomiota eri asioihin!

sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Jekyll/Hyde

Tällä viikolla ratsastuskertoja jäi vain kaksi omien kiireiden takia. Keskiviikon tunnilla ratsuna Cyra. Alan pikkuhiljaa oieta, huomasin sen edellisen viikon ratsastelujen jälkeen yksi aamu kävellessäni töihin, kun suoraan kulkiessani lantioni lähetti signaalia vinoudesta ns. väärään suuntaan. Töitä on vielä edessä, ja nytkin sain jo vähän korjata vasenta lonkkaa takaisinpäin. Ei tehty mitään kummempia, edelleen haettiin vaan suoruutta. Itseäni vähän ärsyttää se, etten enää näköjään osaa istua ja vaikuttaa samanaikaisesti. Kuitenkin pikkuhiljaa ne paremmat pätkät pidentyvät koko ajan, pitäisi itselleen antaa vaan vähän armoa, eikä vaatia heti parempaa suoritusta kuin edelliskerralla kun vahingossa meni vähän hyvin... Laukat kuitenkin alkaa nousemaan jo tosi kivasti! Suoritusta myös vähän häiritsi vasemman jalan saapas, jonka vetskari poksahti rikki ratsautuessani. Oli kuitenkin kesän eka päivä kun pystyin ratsastamaan pelkällä t-paidalla!

Käytiin myös sekä keskiviikkona että perjantaina vähän syömässä ratsastuksien jälkeen!

Perjantaina ratsastin Cyran itsenäisesti. Alku meni hyvin ja olin jo tosi lähellä lottovoittoa, sit pihalle kieritettiin dinosauruksenmuna ja ratsun pasmat meni ihan sekaisin. Siinä sit hetki urpoiltiin molemmat kaikissa askellajeissa, kunnes jotain tapahtui ja tsädäm, ratsu oli hyvä! En todellakaan tiedä mitä tein eri tavalla, vai annoinko sille vaan rauhan toteuttaa itseään, mutta kaikki askellajit mentiin kivassa muodossa ja tosi nätisti. Tämä tosiaan saa aikaan Jekyll/Hyde -olon, kun välillä menee ihan sikahyvin ja välillä ihan päin männikköä. Ravi varsinkin oli tosi pientä töpöä lapojen päällä enkä saanut siihen lennokkuutta tai askeleeseen pituutta ollenkaan, mutta hevonen toimi tosi kivasti! Tässä taas tää perfektionismi iskee - tappele puoli vuotta kun hevonen ei mene allasi eteenpäin kun itse jumitat, ja saadessasi sen liikkumaan, itke, kuinka huonosti se silti kulkee :D Jos vaikka ensi tiistaiksi koittaisi vähän vaikka kasvaa ihmisenä ;)


Cyra on aina yhtä lemmekäs, kun tullaan takaisin sisälle. Ei ole ihan eka kerta, kun duunaan ovella jotain, ja tamman nenä on mun niskassa :3

maanantai 25. toukokuuta 2015

100. postaus

Blogin sadas postaus. Olispa kiva jos sais tähän jotain juhlan tunnelmaa ja kuoharikorkkien poksuntaa, mutta ei :D Samalla setillä mennään kuin viime aikoina muutenkin, omaa kehonhallintaa etsiessä.

Viime viikonloppuna ratsastin lauantaina Nelsonin ja sunnuntaina Cyran. Nelsonin kanssa meillä oli ihan sikahyvää ja rentoa menoa, keskiviikon tunnelmat jatkuivat. Alan ainakin sillä löytää pikkuhiljaa jonkun järjen tekemiseen laukassa, ja pääsemään alas. Olen huomannut, että kun yritän ratsastaa laukassa mukana, mulla jännittyy lantio ja pakarat, ja sitä kautta koko jalka. Kun päästän lantion ja pakarat rennoiksi, pääsen liikkeeseen mukaan paremmin ja jalka pääsee valumaan pitkäksi kylkeä vasten. Tämä vaikuttaa varsinkin Nelsonin kanssa laukan laatuun ihan hirveästi. Keskiviikon tunnilla keskityttiinkin lähinnä siihen että pystyn istumaan oikein ravissa. Mulla on ylävartalo ja alavartalo kuin kaksi erillistä palikkaa. Lantio kääntyy oikealle, kun hartiat kääntyvät vasemmalle oikean hartian pudotessa alas. Mene siinä nyt sit hevosena suoraan... Koitetaan korjata tätä nyt alkuun sillä että siirrän vasenta lonkkaa taakse ja koitan saada ylävartalon menemään enemmän liikkeen suuntaan. Lopputunnista menin ilman jalustimia, jotta joutuisin ilman apuja löytämään sen oman paikkani ja ainakin tuntuu jo paikoitellen että löydän hetkittäin jotain järkeä tähän.

Nelson oli tänään päikkäreillä, kun tulin tallille.

Cyran kanssa en ihan vielä samanlaista rentoutta löydä, huomasin sen sunnuntaina. Sain kuitenkin ihan hyvää menoa aikaiseksi, hevonen oli kuitenkin aika raskas edestä. Pitäisi itse olla vaan nopeampi. Eilen kuitenkin alkuvaikeuksien jälkeen meni ihan sikahyvin, kun keskityin nimenomaan tuohon rentouteen. Varsinkin laukassa painoni kuitenkin vielä menee ihan missä sattuu, ja sainkin Cyran hermostumaan muutamaan otteeseen ihan toden teolla. Joku pala kuitenkin osui kohdalleen sillä sain sen kulkemaan paremmin kuin aikoihin, ja jatkoin ratsastusta vielä pitkään sen jälkeen kun hevonen oli jo "ihan hyvä".

Tein paljon siirtymisiä, ensin tosiaan pieniä apuja hakien, sen jälkeen keskittyen enemmän omaan rentouteeni kaikissa askellajeissa. Noin kolmisen varttia mentyäni sain Cyran käynnissä hups oho todella kivaan peräänantoon, ja aloin tekemään raviinsiirtymisiä. Jotain edelleen teen hassusti kun hevonen nousee kenokaulaksi antaessani pohkeita, mutta kiersin ongelman maiskuttamalla ensin C:n raviin, ja vasta kun tässä olin saanut parit siirtymät aikaan nätisti ja rennolla jalalla, pystyin jo käyttämään pohjeapuakin siirtymiseen ilman jännittymistä. Laukassa hevonen ei pysynyt ihan niin hyvin vielä peräänannossa, ja varsinkin alassiirtymiset oli vähän juoksemista, mutta C palautui niistä tosi kivasti. Loppuravit ratsastin vähän temponmuutoksia ja eteen alas kaarevilla urilla. Loppukäynnit menin maastakäsin, ja käytiin radalla vähän ottamassa iltaruokien alkupalat tuoreruoan muodossa.

"Vielä viis minuuttia?"

Nelsonin kanssa koitin jatkaa samalla teemalla tänään. Sen kanssa huomasin kuitenkin meneväni todella helposti jostain syystä takakenoon -> syy jännittyneille pakaroille löytyi. Tänään ei enää oma lihasvoima tuntunut riittävän, ja vasen lonkka ainakin tietää tehneensä töitä. Hyvä juttu! Nepankin kanssa kuitenkin tuli lopuksi hirveän kivoja pätkiä, ja lähdettiin mekin loppukävelylle maistelemaan vihreää radalle. Nelson on vaan niin huvittava, poni :D Vetää vihreää suuhunsa minkä ehtii, toisesta suupielestä tulee ulos vähänsyötyä voikukkaa kun uutta pitää vaan saada pää maassa lisää, ja välillä pitää koittaa ilmasta haukata niitä putoilevia ruohotuppoja :D

lauantai 16. toukokuuta 2015

Ihanat kimoruunaset

Keskiviikon tunnilla ratsuna Nelson. Se oli edellisen ratsastajan jäljiltä todella kiva ja herkkä, ja riittävästi hereillä että sain sen heti alusta liikkumaan superhyvin. En tehnyt mitään kummallista ponin kannalta, kunhan pidin sen aktiivisena ja pyöreänä ja koitin ratsastaa tasaiseksi ja paremmaksi. Itsekin ratsastin suorastaan hyvin, joten lopputulos oli varsin bueno. Nelson liikkui koko tunnin ihan sikahienosti ja hyvin, itse pääsin vaikuttamaan hevoseen hyvin ja pysyin rentona, Piude ohjeisti lähinnä istunnallisia seikkoja, kuten esimerkiksi että ajattelen sitä omaa suoruuttani vasemman kautta - en niinkään siirtämällä oikeaa jalkaa eteen vaan vasenta lonkkaa vähän taakse. Jäin myös itse miettimään (en muista sanoiko Piude tästä vai luinko tästä jostain istuntapostauksesta viikolla) että aina kaiken minkä teet kädellä, mieti ensin voitko tehdä jalalla ja käytä kättä vasta sitten. Ja että jalka kuitenkin tulee aina kättä vasten jolloin liike tulee enemmän myös ylöspäin eikä vain eteenpäin. Laukatkin meni pääsääntöisesti superhyvin, oikeassa tuli vain yksi vaihto vasempaan. Ihan selkeä 5/5 kurasta huolimatta!

Cacru karsinassa, meitsi hiplaa pebaa ilmeellä :D En juurikaan lässyttänyt sille, en varmasti :D

Helatorstaina käytiin muutaman vanhan valkkukaverin kanssa Perniössä fiilistelemässä. Mulla ratsuna Cacru, muilla Mortti ja Vertti ja yksi raskautettu oli kamera kädessä ;) Satu piti meille ihan oman tunnin, teemalla eka vähän koulua ja sitten pari hyppyä. Tsekattiin ensin siis että hevoset on hereillä ja taipuu tekemällä päädyssä ympyrällä vähän temponmuutoksia ja pienennettiin sekä suurennettiin ympyrää keskelle voltiksi taivuttaen ja vähän väistönomaisesti ulos, ja temponmuutokset tehtiin vielä laukassakin. Sen jälkeen tehtiin vielä vähän väistöjä ja pysähdyksiä ravista, ennenkuin otettiin muutama hyppy kääpiöpystylle, jota sitten nostettiin lopuksi mulle ja Vertin ratsastajalle melkein 50 cm korkeaksi :D kun kukaan meistä ei ole hypännyt pitkään aikaan, eikä käsittääkseni kunnolla ratsastanutkaan hetkeen mua lukuunottamatta.

C laukassa. Kotona olen, helppo olla. Mutta joo, mä ymmärrän miksi Piude sanoo mulle noista kyynärpäistä...

Ja ai että kun oisi tullut kotiin, viimeistään siinä vaiheessa kun ensimmäistä kertaa nostin laukan! Siellä oli niin helppoa, hyvää ja tasapainoista olla, alun toistemmetutkiskelun jälkeen Cacrukin liikkui ihan sikakivasti. Muutama isompi ohjasote ja jalankäyttö tartti tehdä, että a) jalasta liikutaan eteen mutta b) se ei tarkoita sitä että mennään pitkänä kuin pölynimurin letku tahditta täysiä eteenpäin. Cacrulla on pakko olla ihan sikavakaa ja sikanopea käsi, tai muuten se nostaa pään pilviin ja laskee selän ja painaa menemään ihan tahdittomana kauheeta munaravia eteenpäin, varsinkin jos erehdyt ratsastamaan eteen ilman riittävää käden tuntumaa... Hetki pelkästään sillä ratsastaen tekisi taatusti ihan superhyvää ylipäänsä mun kädelle, mutta varsinkin sille vasemmalle kädelle ulko-ohjana, en siis muista koska SE olisi ollut noin hyvä!

Todstetusti olen hypännyt esteen! 

Pakko päästä syksymmällä uudestaan että päästään nauttimaan uudesta terassista! Ja ihmettelemään lisää hevosia, ei noista ollut ehkä puoliakaan silloin, kun itse olen viimeksi tallilla käynyt :D Pieniä suunnitelmanalkuja on jo tehty ;)

Iloinen ponitytsä Seniiliytyneen kisaponinsa kanssa :D
Kaikki kuvat  © Anna-Riitta Humla

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Kaksi erilaista Nelsonia

Kaksi päivää Nelsonia takana. Eilen poni oli kolmen vapaapäivän jälkeen hyvin rennonletkeä, vähän jäykähkö mutta muuten kiva. Itse olin vaan vähän turhan epävakaa, enkä saanut ponia ihan niin hyväksi kuin olin toivonut. Menin alkuun paljon käyntiä, jonka jälkeen aloin tekemään temponvaihteluita ensin käynnissä, ja sitten ravissa ja laukassa. Oma istunta oli kiero ja onnistuin jopa ympyrällä nostamaan väärän laukan (!!!), mutta pääsääntöisesti nostot oli kivoja ja poni toimi laukassa hyvin, vaikka lisäyksiä piti ratsastaa aika isosti ensin eteen ja sitten taakse. Tein vielä iltatallin, kun taas olin sopivaan aikaan paikalla.

Draama-Nelson katsoo kaihoisana ulos vankilastaan, kun joutui töihin ja tytöt jäi pihalle! Vastavalo saa myös kimosta ponista lähes mustan naps vaan kätevästi ;)

Tänään se oli ilmeisesti kovasta tuulesta johtuen aika paljon villimpi, ja keksi todella moneen otteeseen omaa kivaa - esimerkiksi yhteen kulmaan ei vaan voinut mennä ja yhtä kantoa piti paeta moneen otteeseen yhtäkkiä, vaikka ensimmäiset 20 min oltiinkin menty sen ohi molempiin suuntiin kaikissa askellajeissa ilman mitään ongelmaa :D Tien toisella puolella saattoi kyllä olla joku elukka yhdessä vaiheessa ihan oikeasti, sen verta alkoi sydän lyömään ponilla ettei se ollut pelkkää pelleilyä. No, ponia siis vaan kuulolle, tein paljon väistöjä ja jäin sit jossain vaiheessa kentän alapäähän ympyrälle, kun siellä keskittyminen säilyi koko ajan ilman tappelua. Väistätin ympyrällä takaosaa sisään ja ulos kaikissa askellajeissa. Laukassa ei mennyt ihan sikahyvin pelkän takaosan väistämisen osalta, vaikka laukka itsessään oli tosi hienoa ja poni liikkui todella hyvin. Ehkä johtuu siitä että löysin laukassa jaloille ja lantiolle todella rennon ja liikkeeseen mukautuvan asennon, mutta se oli ehkä jo niin rento etten päässyt kunnolla vaikuttamaan. Mutta laukan laadulle se teki todella hyvää! Nelson ei edes välittänyt, vaikka Cyra teki tarhassa jotain ihan omaa kevätkoreografiaa - jopa ihan siihen asti että se piti ottaa sisään kun se ei 20 minuutissa rauhoittunut ollenkaan. Ötökkäkausi on siis alkanut, oikea parvi jotain pieniä pikkuöttiäisiä pyöri sen ympärillä. No, se jos jokin on varma kevään merkki.

Eilen varattiin myös muutaman vanhan valkkukaverin kanssa reissu Perniöön helatorstaiksi. Ei millään malttaisi odottaa!

Istunnasta ja mielikuvista

Blogitallilla on ollut tällä viikolla istuntahaaste. Itse en jaksanut osallistua, enkä ole edes tällä viikolla ratsastanut kuin Nelsonin eilen (ja tänään iltapäivällä menen vielä), mutta kirjoitanpa silti aiheesta muutaman sanasen.

Istuntaan vaikuttaa niin paljon kaikki muukin, kuin vain se mitä siellä satulassa sillä hetkellä fyysisesti tekee. Se, miten olet nukkunut, se, miten olet liikkunut, se millaisessa asennossa vietät työpäiväsi, jopa se mitä syöt. Sen lisäksi vielä pitää muistaa, että vaikka fysiikkasi olisi kunnossa, mutta pään sisällä joku kanittaa, voi istunta muuttua huonoksi. Tästä klassinen esimerkki on jännitys, joka jäykistää ratsastajan kehon niin että tämä ei pääse mukautumaan hevosen liikkeisiin ja viestittää vielä hevosellekin, että nyt on asiat huonosti. Mielikuvat ovat kuitenkin tärkeitä, kuten vaikka tuo Nooran blogitekstin sitaattikoonti kertoo. On lopputuloksen kannalta paljon helpompaa ajatella joku asia mielikuvan kautta, kuin että ajattelisi sen fyysisesti. Komento "selkä suoraan" saa aikaan usein vain toki suoran, mutta jäykän selän, mutta taas jos ajattelee ylävartalon kolmena päällekkäisenä laatikkona jotka eivät saa kaatua tai että joku vetää sua kypärän nupista ylöspäin, on lopputulos paljon rennompi. Oma opettajani sanoo usein että hänelle on aivan sama miten olen siellä hevosen selässä jos hevonen liikkuu hyvin ja tyytyväisenä. Hyvä istunta ei kuitenkaan ole hyvä, jos sillä ei pääse vaikuttamaan hevoseen, ja koska eri ihmisten mittasuhteet ovat erilaiset, ei ole yhtä ainoaa ja oikeaa patentti-istuntaa joka toimisi kaikilla. Tästä enemmän juttua esimerkiksi tuossa Sannan Equstomin sivuille kirjoittamassa linkissä, sekä Aadan blogihaastetekstissä.

Jokaisella meillä on kehossamme erilaiset mittasuhteet, joiden pohjalta meidän täytyy saada rakennettua sopiva istunta juuri itsellemme. Lisää soppaan vielä hevosen rakenteen ja satuloiden vaihtelut, ja kas, ei ole helppoa ;)

Laitan pari linkkiä kuitenkin tähän talteen:
http://www.equstom.fi/ratsastajan-luut/
http://toimitus.blogitalli.fi/2015/05/reetta-raivio-ratsastaja-ei-kehity-vain.html
http://kootussaravissa.blogspot.fi/2015/03/hyvia-sanontoja.html
http://aadanhevoselamaa.blogspot.fi/2015/05/541-taydellinen-istunta-vai-toimiva.html

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Sunnuntai-illan piristysponiratsastus

Nelppa Neen kanssa otettiin vielä pienet setit sunnuntai-illan ratoksi. Foreca ajasti sateen parhaaseen ratsastusaikaan joten meni vähän myöhemmäksi kuin piti mutta menipä kuitenkin, ja ruokin vielä hevoset kun satuin olemaan sopivaan aikaan tallilla.

Teemana meillä oli tänään temponmuutokset (kuskin vartalonhallinnan lisäksi), ja Nelson kuuntelikin kivasti mun sekä kasaavia että lisääviä apuja. Ymmärsin jopa itse päästää käynnissä kättä eteenpäin enkä vain jäänyt tavoilleni uskollisena jumittamaan kädellä ja miettimään että "miks tää tälleen vaan tikittää kovempaa". En saanut ponia ihan niin pyöreäksi kuin olisin toivonut, mutta toisaalta, olin itse ihan superhidas kädellä ja päästin ohjat lerputtamaan kuin pyykinarut monta kertaa. Laukassa ei tällä kertaa tullut yhden yhtä väärinymmärrysvaihtoa, jossain on siis jo jotain paremmin kohdallaan! Suunniteltuja vaihtoja sen sijaan tuli muutama, ja paremmat oli vielä niitä vaikeampaan laukkaan tehtyjä!

Hain laukan jälkeen vähän pyöreyttä poniin volteilla ennenkuin aloitin temponmuutokset ravissa. Sain kasattua ponia todella kivasti, mutta alkuun olin itse kädellä vähän jumissa (ajattelin tietty että täsäkään kohtaa en tapani mukaan päästelisi pelkästään menemään kovaa eteen, vaan että pitäisin vastaan jotta askel pitenisi, mutta kauhun tasapaino ei tänään ollut mun puolella) niin että muutaman kerran lisäyksen sijaan tulikin laukka. Hain toisesta kierroksesta vähän boostia, ja sain sitten lopulta molempiin kierroksiin ihan ok-pätkät lisäyksiä. Näitä voisi selkeästi harjoitella enemmänkin!
Itse en tosiaan ihan kauhean tyytyväinen omaan ratsastukseeni ollut, mutta en nyt täysin onnetonkaan. Kyllä tämä vielä tästä, ensi viikolla lisää liikuntaa ja viikon päästä seuraava osteopaattikerta. Ainakin kävelen jo jalat normaalimmassa asennossa, joten kai siellä jotai on tapahtunut.

Blogitallilla on näköjään myös menossa oman istunnan ruotimistehtävä, mutta koska sitä on nyt tässä pohdittu edestä, takaa, sivulta, alta, päältä, sisältä ja ulkoa, niin ehkä vaan passaan ja luen kirjat omasta kirjahyllystä.

lauantai 2. toukokuuta 2015

Kaksi kertaa peräkkäin ei ole vahinko, aka valoa tunnelin päässä

Muutaman edellisen viikon ratsasteluista en ole ehtinyt kirjoittaa, eikä niissä paljoa muuta olekaan kuin pahaa mieltä. Tällä viikolla asiat ainakin toistaiseksi näyttävät menevän taas parempaan suuntaan.

Vappuhurjastelut hurjastelin Cyran kanssa ja tehden iltatallia. Lähdin torstaina liikenteeseen asenteella, että ihan sama vaikka tekisin käynti-ravisiirtymisiä koko ajan, mutta nyt laitetaan jalat roikkumaan rentona ilman puristusta ja minkäänlaista turhaa liikettä. Tekniikka toimi, tai sitten osteopaatti auttoi, tai alkuviikon runsaampi muu liikunta, mutta joka tapauksessa sain tehtyä pienillä avuilla vakaana hyviä siirtymisiä, keskityttyä korjaamaan omia virheitäni enemmänkin (käden vakaus siirtymisissä, kyynärpäiden paikka, istuinluut, mitä näitä nyt oli), tehtyä monta hyvää laukannostoa niin käynnissä kuin ravissakin sekä hevosen kulkemaan hirmu kivana ja pehmeänä.

Edelleenkin mulla on ongelmia suoruuden ja istuinluiden kanssa: oikea laukka oli niin hankalaa ettei varmaan olisi Nepan kanssa onnistunut ollenkaan, ja istuinluut tuntuvat olevan ihan eri asennossa. Kuitenkin pitkästä aikaa pääsin ratsastamaan ja vaikuttamaan hevoseen ja mukautumaan sen liikkeesen ilman että muutun vähän kuin matkustajaksi, pilotiksi joka määrää suunnilleen askellajin ja suunnan. Olipa kiva olo, kun ratsu alla lähtee taas pitkästä aikaa hakemaan pyöreyttä. Olihan se nyt rehellisesti sanottuna pitkä kuin pölynimuri, etupainoinen kuin mikä ja liikkeeltään hidas ja matala, mutta suunta oli ehkä noin 200% parempi mitä edellisenä muutamana kuukautena.

Perjantaina jatkoin harjoituksia vähän samalla teemalla, mitä nyt jo vähän enemmän kääntelin ja otin mukaan ohjaus- ja reagointiharjoitukseksi kentällä olleen kavaletin. Istuinluut todella kertoivat olleensa eri asennoissa eilisen jäljiltä, vähän aikaa jo epäilin vasemman tulevan ulos asti moikkaamaan, niin hellänä tuntui olevan :D  Sain kuitenkin edelleen mielestäni entistä paremmin otetta hevoseen varsinkin ravissa, ja vaikka laukka ei mennyt yhtä hyvin varsinkaan kavaletilla (tulin huonosti, ohjauksessa vikaa ja C joutui seivaamaan tilanteen useamman kerran), niin sain ratsastettua hevosta siirtymisillä hyvin myös takaisinpäin avuille, kun se innostuttuaan muuttui vahvaksi edestä. Lopuksi se liikkui oikeasti ihan superhyvin: oli pyöreä, kevyt, herkkä ja kantoi itsensä, oli siis sellainen Cyra, mitä se oli puoli vuotta sitten kun aloitin ratsastamaan sitä muutenkin kuin tunneilla.

Pitää koittaa nyt saada itseni suoristumaan entisestään. Toinen osteopaattikerta on jo jonossa, olen kiinnittänyt huomiota työasentooni, ja koittanut liikkua muutenkin kuin ratsastaen. Todella toivon että tämä sukellus jäi nyt tähän!

maanantai 13. huhtikuuta 2015

"Täällä on kaksi hevosta ja yksi heliumpallo, sä saat sen heliumpallon"

Keskiviikkona tunnilla Tuuli isolla Tuulla. Nelsonilla oli vähän virtaa sisäänhakiessa edellisen päivän vaparin jäljiltä, ja koska mun tunnista tuli tukiopetustunti, niin sain ratsuksi sitten sen. Kentällä N ei enää pöljäillyt, alkuun vaan keskittyi enemmän maisemien katseluun kuin muhun, joten aloitettin ensin asettamalla ja sitten taivuttamalla kaulaa sisään. Myöhemmin taivuttelin kaulaa molempiin suuntiin, ja tunnilla keskityttiinkin siihen että itse pidän tasaisen tuntuman ollen nopea, ja poni kuuntelee ja keskittyy muhun eikä maisemiin. Itse toteutin taas helmasyntiäni ja tein liikaa, monesti poni pääsi paljon paremmin itse tekemään asioita, kun hetkeksi oma keskittyminen herpaantui ja jäin katsomaan kentän yli lentävää lintuauraa, yllättäen yhtäkkiä Nelppa olikin hetken ihan sikapyöreä, rento ja pehmeä. Ennekuin taas aloin tekemään asioita...  Päästiin myös kiinni vähän siihen mun yhden pitkänsivun alun laukanvaihto-ongelmaan, sillä syy on siinäkin sama. Koitan ratsastaa liikaa ja poni kuvittelee että haluan vaihtoa. Kun tulin maisemia katsellen samaan mutkaan, niin oho, kaikki meni hyvin. Tekemistä on siis suoruuden lisäksi myös rento+jäntevä/jännittynyt -osastolla. Lopuksi vielä tein täyskaartokahdeksikkoa laukassa jossa ratsastin vaihdon suoristuksessa. Vaihto vasempaan tuli tosi usein ennakoiden, mutta vaihdot oikeaan oli hirmu kivoja. Kaikenkaikkiaan tunti meni positiivisissa merkeissä, ja jäi paljon mietittävää just tuosta suoruudesta.

Todiste! Kyllä mä ihan oikeasti ratsastan :D
Kuvaaja Piude Myrskog

Torstaina ratsastin Cyran. Se tykkäsi kanssa katsella alkuun maisemia, mutta tein sen kanssa vähän samaa mitä Nelsonilla edellisenä päivänä, eli niitä taivutuksia. Keskityin myös siihen että olisin itse nopea jotta hevonenkin olisi nopea, ja että uskaltaisin ratsastaa ja vaatia sitä reaktiota. Tein paljon siirtymisiä ja temponmuutoksia sekä vähän voltteja kääntymisen ja taivutuksen tsekkaamiseksi. Alkuun onnistuin tekemään siitä taas ihan sikakauhean, mutta tuntuma oli kuitenkin tasainen ja selkeä koko ajan ohjan roikkumatta. Lopuksi se oli hetken ihan sikahyvä, pyöreä ja kantoi itsensä, niin lopetin äkkiä :D Ei meillä yhtä hyvin mene vieläkään kuin viime syksyn alussa, mutta onneksi suunta on taas parempi. Pitäisi vaan olla tyytyväinen niihin pienempiin edistysaskeliin eikä odottaa että poks yhtäkkiä joku kerta kun sinne menee, se tanssisi mun alla kuin GP-kouluratsu. Malttia siis, ja lisää työtä. Ja venyttelyä!

Torstaina tallille tullessa oli vastassa pelkkiä madallettuja hevosvoimia. Enpä ole koskaan nähnyt koko poppoota samanaikaisesti päiväunilla, Cyra varsinkin oli ihan naama maassa :D

Eilen ratsastin vielä Nelsonin. Se oli edelleen aika virtaisa, jopa niin että se ihan oikeasti mm. kyttäili kentän vieressä maassa olevia asioita. Kerran se hyppäsi paikallaan, ja sitten se tuntui kuin hengähtävän, ja alkoi keskittyä. Aluksi keskityin itse pitämään taas tuntumaa ja olemaan nopea ja kevyt. Ratsastin Nelsonia aika lyhyenä ja aloitettiin melko reippaasti, kun poni oli vähän saippuamaisen liukkaan oloinen. Tein alkuun käynnistä pysähdyksiä ja sen jälkeen siirtymisiä askeleen sisällä sekä käynnissä että ravissa, jotta jarrut todella toimisivat, jonka jälkeen aloin hyvin nopeasti laukkaamaan. Laukassa ihan vaan edettiin hanskassa ja tehtiin ympyröitä koittaen välttää tahattomia vaihtoja. Oikeassa kierroksessa mulla oli taas paljon ongelmia joten ihan putkeen ei mennyt, vasen sen sijaan oli todella hyvää ja hienoa alusta asti. Avoa en tänään osannut ratsastaa (ettei vaan painopiste menis taas jossain ihan omissa sfääreissään, hmmm!) joten tein sitten pohkeenväistöä. Aluksi ihan ravissa vaan ennen kulmaa kääntö-suoristus ja väistö uralle jokusen kerran, sen jälkeen uralle päästyä laukannosto ja seuraavalla pitkällä sivulla taas ennen kulmaa keskelle, ja väistö laukassa uralle, pitkän sivun päässä raviin ja tasoittava voltti tarvittaessa päätyyn. Nelson oli hyvä ja hieno, reagoi kivasti, ja liikkui ihan superisti lopuksi kun annoin venyttää pidemmällä ohjalla. Hieno kääpiöratsu!

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Paluu normimeininkiin, aka bad riding part 255235488

Viime viikon ratsastukset oli BMW:n maahantuojan termeillä "hetkellinen laatupoikkeama". Selkäni on ollut taas niin jumissa ettei mistään ole tahtonut tulla mitään, ja päällimmäisenä on ollut vain paha mieli oman ratsastuksen laaduttomuudesta. Kaukana ollaan viime keväästä, kun vain suurinpiirtein istuin selkään ja hevonen kuin hevonen lähes tanssi allani.

Maanantain puolitunnista ei ole paljon sanottavaa. Räntäsade oli niin rankka, että mentiin tosiaan vain hetki. En pudonnut, ja hevonen liikkui haluamassani askellajissa suurinpiirtein sitä reittiä mitä pyysin. Hyvä näin, sillä suojalaseissa ei ollut pyyhkimiä, ja ajatuksen laukasta hylkäsin ihan kokonaan. Näkemättömyys aiheutti jännitystä, ja tästä lienee turha jatkaa lisää.

Perjantaina menin Nelsonilla. Tehtiin temponmuutoksia, ja ratsu oli ajoittain jopa vähän kelvollinen. Ei mikään superhyvä, mutta avuilla. Oma kehonhallintani oli surkeaa, ongelmatilanteissa putosin vasemmalle ja oikea laukka meinasi koko ajan vaihtua vasemmaksi. Iltatalli oli kuitenkin mukava tehdä, ja jäinkin talli- ja koiravahdiksi yön yli. Aamulla olisi nukuttanut, mutta kyllä heinää rouskuttavat hevoset olivat silti mukava herätys!

Eilen kävin Cyralla. Tavoitteena oli ratsastella kavalettien yli, mutta koska ratsastin huonosti, jäin tekemään ravi-käyntisiirtymisiä ja mennen kavalettien yli vain suunnanvaihdoksissa. C kytisteli kovasti asioita ja oli pinkeänä, ja vaikka sain sen ajoittain paremmaksi, kyllä kantava teema oli se että ratsasta hevonen huonommaksi mitä se oli aloittaessasi. Vasemmassa kierroksessa asiat sujuivat jotenkuten, mutta oikea kierros, voi hyvää päivää. Ulkoavut oli hukassa, sisäohja teki töitä koko ajan, kädet oli jäykät ja jalat veivasi omia reittejään. Hevonen onneksi reagoi avuille hyvin sen minkä niitä ymmärsi, ja liikkui ihan kohtuukivasti eteenpäin eikä ollut kuin liimaa kavioissa. Pitää varmaan lopettaa bloggaaminen, kun eilisen ratsastus lähinnä vaan vituttaa... Päätöksestä ratsastaa hyvin ei tällä viikolla ole ollut hyötyä.

Näin valoisaa oli jo kuitenkin kahdeksan jälkeen tehdä iltatallia!


Ensi viikolle on luvassa paljon venyttelyä, josko se auttaisi. Pitää myös oikeasti varata joku osteopaatti, kun tuntuu että oma asento on jo rangassa väärä. Nikamalukkoja ei mikään venyttely aukaise :/

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Varovainen valo istuntatunnelin päässä

Tällä viikolla olen käynyt ratsimassa vain pari kertaa muutaman kuukauden intensiivisemmän pätkän jälkeen, ja uskallan sanoa että hyvää on tehnyt. En tiedä johtuuko siitä että olen tällä viikolla ehtinyt suorittamaan muuta liikuntaa enemmän, lepäämään enemmän, siitä että ajatukset on ehtineet kypsyä vai näiden kaikkien yhteisvaikutuksesta, mutta ratsastin sekä tänään että eilen vähintäänkin kelvollisesti. Etenkin viime aikojen menoon nähden.

Lauantaina ratsastin Nelsonin. Käytiin pitkästä aikaa kävelemässä rata ympäri, ja kun tallikaveri oli mukana, käytiin kiertämässä myös se radan toinen puoli jonka olen jotenkin onnistunut missaamaan. N oli aluksi vähän pörheä eikä suostunut radallakaan kulkemaan edellä, mutta kentällä se oli just sopivan hyvä. Tein vähän siirtymisiä ja ratsastin askellajit läpi, koska Nelson oli kiva ja liikkui hyvin, en jäänyt kauheasti viilailemaan. Vähän valuin itse edelleen oikealle, mutta sain pidettyä tuntuma hyvin, ja ratsastettua molemmat laukat oikeina ilman ekstravaihtoja!

Hiekkajalka Nelson. Omat jalkani olivat vähintään yhtä ravassa polviin asti, ja raparoiskeilla lonkkiin asti. #vainponityttöjutut, tai jotain ;)


Tänään ratsastin Cyran. Ei se edelleenkään mikään pehmeä ja mukava ollut, mutta liikkui kuitenkin eteenpäin roikkumatta kädellä, reippaasti ja nopeana jalalle. Mulla oli tuntuma, ei veto vaan pito, vaikka välillä raja olikin häilyvä. Osasin myös muutamaan kertaan korjata itseäni sekä istunnassani että avuissani, enkä jäänyt vaan henkisesti vollottamaan että "ku ei tää mee".  Vähän se tuppasi ajoittain katsomaan maisemia, mutta siitä jännityksestä huolimatta uskalsin ratsastaa ja komentaa, kun alkoi tuntumaan kusetukselle, ja kun komennuksen seurauksena oli pukki, jatkoin silti ratsastusta. Radalla oli myös kottarit, jotka ohitettii sellaisella loikalla, että pitkin ohjin maastoillessa olisin todellakin ollut ojassa... Siitä huolimatta pääsin oman itseni yli, ja käytiin vielä toinenkin kierros niiden samojen kottareiden ohi. Tein samoja siirtymisiä ja ratsastin ravissa diagonaaleilla olleiden puomien yli. Cyra jopa muutamaan otteeseen ihan haki pyöreäksikin, mutta tyhmä kuski ei osannut ratsastaa paremmin, niin yritykseksi jäi.

En tiedä paljonko vaikutusta sillä oli, että molempina päivinä ihan vaan päättämällä päätin, että tänään ratsastan hyvin, ja kerroin sen muutamaan kertaan myös itselleni ihan ääneen. Joka tapauksessa näistä jäi hyvä fiilis jatkaa vielä huomenna tunnilla :)

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

"Yksi sun isoin ongelma on se, että sä ajattelet Ihan Liikaa!"

Tehoviikon viikonloppu starttasi perjantain Nelsonilla. Kenttä oli vielä toistaseksi tyhjä puomeista ja esteistä, ja koska tilaa oli hyvin, otin siitä kaiken irti tehden paljon kaarevia uria ja käännellen ihan mielivaltaisesti sinne minne huvitti. Tein paljon ympyröitä, kolmikaarisia kiemurauria ja voltteja joista vaihdoin usein kesken voltin jostain kohtaa toiselle voltille vastakkaiseen suuntaan. Nelsonilla oli aika reippaasti virtaa, ja ravissa kun yhtäkkiä joku oli ihan kesken ratsastuksen tuonut kentän laidalle kavalettien sokeripaloja, jotka ihan ehdottomasti meinasi tulla ja syödä pienen ponin tehtiin snadi paikallapoistuminenkin :D  Nelson liikkui kivasti, varsinkin ravissa liike oli kivaa ja rennonletkeää, vaikka muodossa olis ollut paljonkin parantamista. Laukassa tehtiin muutama ei-tilattu vaihto taas, ja jos poni jäi tyhjäksi jalalta ja etupainoiseksi, niin siitä huomautettaessa napauttamalla jalalla tuloksena oli pukki. Illalla naureskelinkin kaverille, että meno oli paikoitellen sen verta ilmavaa, että ison hevosen kanssa olis taatusti pelottanut :D Säheltämisestä huolimatta tehtiin laukassa myös pari loivaa kiemurauraa laukassa, jossa saatiin suoristettaessa ihan kivat, ja täysin tarkoituksella tehdyt vaihdot jopa sinne vaikeampaankin suuntaan!


Meidän kenttä on ihan kuiva ja alapäätyä jonne aurinko ei vielä lämmitä lukuunottamatta myös superhyvä!

Lauantaina Piude piti mulle Cyralla ihan yksärin, joka olikin hyvä ja tuli tarpeeseen. Alkuun menin askellajit läpi ihan vaan sillä ajatuksella että riittää että askellaji on tunnistettavaa, omalla tai hevosen asennolla ei ollut niin väliä. Keli oli onneksi lämmin, joten ongelmaan päästiin pureutumaan ihan toden teolla kun toppatakin ja jopa liivin sai jättää pois, ja päällä oli tyköistuva huppari. Ja sitähän tuli. Kuten arvelinkin, ei ongelma ollut varsinaisesti oikeassa lavassa, vaan siinä että mun lantio on enemmän vasemmalla kuin oikealla, ja jotta pääsisin parempaan tasapainoon, alan kallistamaan itseäni niin että vasen istuinluu tulee keskelle satulaa, eikä niin että paino olisi rehellisesti molemmilla istuinluilla. Lähdettiin siis ihan takaisin alkuun etsimään a) tuntumaa molemmille ohjille b) molempia istuinluita tasaisesti alle. Samoin sen lisäksi mun pitää keskittyä myös lyhentämään oikeaa kylkeäni ja nostamaan lantiotani oikelta, jotta lantio vasemmalta ja istuinluu pääsee "valumaan" tasaisesti. Kun nämä kaksi palikkaa alkoi olla kohdallaan, aloin hakemaan painoa myös tasaisesti molemmille jalustimille, ja sitä että myös kääntäessä paino pysyisi kunnossa, ja että ratsastaisin enemmin ulkoavuilla, ja että todella tarjoaisin hevoselle ulko-ohjan tuen tukena, en vetona, niin että jalat pysyisivät rentona enkä lähtisi kääntäessä tai hidastaessakaan puristamaan reisillä. Lopuksi tuli jo ihan kivojakin pätkiä lähtötilanteeseen nähden, vaikka kovin kaunista se ei ollut. Varsinkaan, kun aamulla pudotin kulhon jalkapöydälleni niin että saappaita ei todellakaan voinut vetää jalkaan, ja unohdin minichapsit talliin ja maiharista aukesi nauhat kesken tunnin... No. Tärkeää on siis pitää itsensä keskellä, rentona, ja tuntea molemmat istuinluut.  Tästä on hyvä lähteä eteepäin. Otsikon lainaus on myös tuolta tunnilta, kun hyppäsin asioissa ihan liikaa eteenpäin. Tärkeää olisi myös ratsastaa hetkessä, ei kierros tai jopa kokonainen päivä edellä tai jäljessä.


Puomien paikat ja mad Gimp Skillz. Ei, en jaksanut jäädä vapaapäivänä viilaamaan pikseleitä kun ohjelma on käsi verrattuna Photoshopin CS6:n, jota ei ikävä kyllä ole kotikoneella saatavana.

Tänään ratsastin jälleen Nelsonilla. Eilisen päivän tyhjä kenttä oli jo vaihtunut puomeihin ja kavalettiin, joten otettiin niistä sitten kaikki irti. Yksi puomi oli pääty-ympyrällä, toinen oli pitkän sivun suuntaisesti kentällä, yksi oli vähän vinksallaan toisessa päässä kenttää ja yksi kavaletti oli portinpuoleisella pitkälläsivulla. Anteeksi Mad Gimp Skillz, kun puomit näyttää leijuvan, ja puomikasa kuvaa kavalettia. Ensi kerralla saatan pirtää ihan perinteisesti puomit... Tulin ensin kaikkia yksitellen ravissa puomeilla aloittaen, ja sen jälkeen laukassa yläpään ympyräpuomia keskiympyrällä molempiin suuntiin. Näen tosi huonosti paikkoja joten Nelson joutui seivaamaan muutaman kerran, samoin kuin kavaleteilla (joita samoin tulin laukassa muutaman kerran yksittäin) jäin pari kertaa tosi tylysti jälkeen kun en vaan nää, tuon ratsun huonolla askeleella tai teen turhan eteen/taakseratkaisun askelta ennen ja sit tulee iso askel :( Kun sain itseni tasapainoon ja muistin katsoa eteenpäin enkä puomia, alkoi tämäkin sujua. Sen jälkeen tulin ravissa puomeja ja kavaletteja peräkkäin radanomaisesti, lopuksi tulin samalla tavalla vielä laukassa. Suuntaa vaihtaessa pitäis antaa Nelpan vaihtaa "itse" ihan vaan suuntaamalla poni uuteen suuntaan, sillä kun itse lähden ratsastamaan puomin päällä vaihtoa, tulee vaihdosta valtava ja pahimmassa tapauksessa vielä kolautellaan puomia matkalla. Pari kertaa piti miettiä linja uusiksi kun vauhtia meinasi suoralla tulla liikaa, mutta pääsääntöisesti Nelson toimi hirmu kivasti. Loppuraveissa mulla olikin sitten superkivasti liikkuva rento ja itsensä hyvin kantava poni :)

Ensi viikolla keskitynkin sitten enemmän muuhun kehonhuoltoon, salia luvassa kaksi kertaa ja sen lisäksi vielä hieronta, josko kohta alkaisi pikkuhiljaa joku suoruus näkymään.

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Oikean käden ongelman korjausta

Kun menin mainitsemaan Piudelle, että mulla on nyt ongelma Cyran kanssa, että ehtiskö se pitää mulle joku kerta sillä tunnin itsenäisen sijaan, en ihan ehkä varautunut siihen että olen nyt todella ollut sillä tunneilla. Koska tänään oli duunin jumppa, ratsastin tämän päivän tuntini eilen, ja toissaviikon tuntini ratsastin maanantaina, ja molemmilla tunneilla menin Cyralla. Vanhasta tottumuksesta raahailin jo Nelsonin kamoja käytävälle, kun Piude sanoi että et sitten vissiin lukenut listaa. No en :D Automaattiohjauksella toimitaan ;)

Tunnin aikana kävi hyvin selväksi, että iso osa ongelmasta lähtee mun oikeasta kädestä. Käsi kääntyy lappeelleen kyynärpää ulkona olkapää edessä ja vaeltaa siitä ylös vasemmalle puolelle sään yli. Ai oho, vähänkö blokkaan lavan, en kai? Vähänkö oma lapani vaeltaa missä vaeltaa? Luulen että kaikki ongelma ei ole pelkästään siellä, vaan osa ongelmaa on jumiset lihaskalvot, mutta en nyt jotenkin saa suoristettua itseäni samansuuntaiseksi liikkeen kanssa. Varsinkin oikeassa kierroksessa olen menossa vasemmalle. Tunnilla keskityttiinkin lähinnä vaan istumiseen, olemiseen, tasapainoon ja vaikuttamiseen vaihtelevalla menestyksellä pääsääntöisesti ravissa, ja tiistaina jatkettiin samaa rataa. Jos positiivisia puolia haetaan, sain kädet pidettyä paikallaan ja vakaana, sillä hevonen lopputunnista jopa ihan haki tuntumaa - oma olemiseni ei vaan ihan kamalasti antanut siihen mahdollisuuksia. Pääsin myös jopa vasempaan laukkaan, joskin olin ehkä enemmän matkustaja kuin ratsastaja, ja pelkäsin koko ajan laukan rikkoutumista, sillä en ollut ollenkaan varma saisinko kasattua itseni uudelleen niin paljon että laukka nousisi.

Olo oli kyllä kuin alkeis- tai jatkokurssilla, ihan jotenkin hyllymistä selässä. Keskityinkin lähinnä siihen että en ainakaan purista ja jännitä, ja pidän sen oikean käden lavan lihaksista takana, vaikka se olisikin alkuun kuinka jäykkä ja joustamaton. Simulaattorituntia Piude ei suoraan tyrmännyt, mutta suositteli sen sijaan fyssarikäyntiä ja olenkin tässä pläräillyt internettiä josko löytäisin ratsastusta ymmärtävän fysioterapeutin. Mulla olisi pari tunnin hierontakertaa, voisinkin kyllä itseasiassa varailla niitä jos vielä vaikka ensi viikolle saisi ajan!

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Helsinki Horse Fair ja ratsastus auringonlaskussa

Hevosmessuilla tuli käytyä lauantaina. Väkeä oli paikalla ihan hirveästi, kun puolenpäivän aikaan saavuttiin paikalle niin tuntui että liikkumaan ei mahdu ollenkaan. Monenlaista oli tarjolla ja tuli nähtyä, mutta ikävä kyllä missasin messuilla sekä Aadan että Nooran ja Hertan. Kierreltiin aika hyvin ensin koko hevospuoli ja sitten toinen puoli pikaisesti, H&R-lavan mielenkiintoisia luentoja en jäänyt kuuntelemaan koska seura ei ollut hevosorientoitunutta. Kiltisti hän kyllä jaksoi hengata hevospuolella ja tuntui jopa ihan viihtyvän kisakatsomossa - kun jälkimmäisen luokan ajaksi ymmärrettiin mennä katsomaan yläriviin eikä alas portaiden viereen josta näkymät oli huonot kun ihmiset kulki koko ajan.

150 cm esterataa pitkältä sivulta. 

Expon kauppa-alue tuntui olevan todella laaja, ja tavaraa oli laidasta laitaan. Onneksi ei ole omaa hevosta - voi olla että olis tullut hankittua violetti varuste poikineen, kun niitä oli melko reilusti tarjolla :D Käteen jäi kuitenkin uusi kypärä, sekä diilaamani Showshinet Piudelle. Tuon kypärän kanssa kävi ihan hullu munkki - olen vähän katsellut uutta siitä lähtien kun putosin joulukuussa Cyralta, mutta koska en tykkää blingblingistä, haluaisin kevyen kypärän, en suostu maksamaan kypärästä yli satasta ja säädettävät saavat mut näyttämään ihan Super Marion sieneltä, tehtävä on ollut melko haastava. Monta mallia tuli tuollakin kokeiltua, ennenkuin eksyin Parkanon Ratsutarvikkeen erittäin asiantuntevalle ständille, jossa oli yksi ainoa kypärä koossa 54 - ja se on ihan kiistatta hienoin ja parhaiten istuvin kypärä mikä minulla on ikinä ollut! Maksoin kypärästä 50 €, ja illalla lappuja irroitellessani löysin siitä hintalapun - 152 € :O Kypärä tuntuu tosiaan ihan törkyhyvältä päähän, ja vaikka ei oo niin kevyt kuin voisi toivoa, luulen ettei se silti hiosta kesällä ihan sikana.

Onnellinen bloggaaja uuden kypäränsä kanssa.

Kaikkea muutakin kummallista expossa oli - nyt luulen taas hetkeksi nähneeni kaiken.

Messujen parasta antia oli kuitenkin ihan ehdottomasti illan viimeinen show, vikellysesitys jossa ekstrana Håckus vikelsi suorissa housissa, pikkukengissä ja kauluspaidassa :D




Tänään oli sitten hyvä lähteä tallille virkistyneenä, kun edellisenä iltana olin käynyt vielä kaverilla saunomassa ja vaihdattamassa sykevyön patterin. Nelppa Nee oli tänään varsin hieno, joskin kokeili lopuksi että jos mä en nyt reagois tohon jalkaan, niin kuinka kauan saan mennä nollaravia ennenkuin kuski tekee asialle jotain - no, aika pitkään. Tein taas paljon siirtymiä ja voltteja, ja Nelson kulki ihan kivasti. Huomioin myös että edelleen jään tosi helposti könöttämään takapuolellani, enkä istu ryhdikkäänä istuinluillani. Kun korjasin oman asentoni, sain kädetkin rennommiksi, ja kas kummaa se näkyi ponissakin. Oikea laukkakin oli tänään sitä murheenkryynipitkääsivua lukuunottamatta hyvää - mä luulen että vika siinä on vaan ihan mun pään sisällä, odotan vaan et kohtasevaihtaakohtasevaihtaa ja sit mennään vähintäänkin ristilaukkaa. Onneksi aamuinen tuuli laantui niin thermoleggingsit sai taas jättää kotiin, joten saappaat sai taas jalkaan. Samoin uudet ratsastushousutkin! Oli myös ihanan valoisaa ratsastaa - vielä varttia vaille kuusi illalla paistoi aurinko!

Hiekkaa! Rapaa! Aurinkoa! Saappaat! Kesä tulee!