maanantai 16. syyskuuta 2013

Tuulta päin!

Tänään Tigrun kanssa karmeassa tuulessa kentällä. Tigru oli jo tallissa ihan hermoraunio, se oli just kengitetty ja ollut pitkään sisällä yksin, ja veteli pukkilaukkaa uudessa isossa karsinassaan sillä välin kun harjauksen jälkeen hain kamat :D Mistään ei siis ensin meinannut tulla mitään kun äskenmainitun lisäksi myös tuuli kovaa ja joku oli vielä maalaamassa kentän aitaa ja oli tuonut kärryn maalaustarvikkeita varten portin viereen! Yritin ensin hyvällä, mutta kun vaihtoehdot oli pohkeen takana matelu tai jousenjännekytistys, niin laitoin kentän tyynesti puoliksi ja ihan saksalaiseen tyyliin kieltäydyin kaikista tekosyistä ja pistin ponihepan töihin.

Aloitin ensin käynnissä tekemällä pari pysähdystä ja sen jälkeen voltin jokaiseen kulmaan, että sain T:n ohjan ja pohkeen väliin, kuuntelemaan apuja ja menemään sinne minne minä haluan keskittyen asettumiseen ja taipumiseen eikä tuuleen ja muihin mörköihin. Peitsi oli myös ihan totaalisen kielletty askellaji, tänään oikeen erityisesti pidin huolta siitä että käynnissä oli tasan neljä tahtia, samoin ulkolapa oikeassa kierroksessa oli erityistarkkailussa.

Ravissa jatkoin samaa keventäen, välillä pitkillä sivuilla myös temponvaihteluita tehden. Tässä kohtaa Tigru alkoi olemaan jo hyvä, vaikka välillä piti vähän laskea selkää ja pyöritellä silmiä ihan vaan kokeeksi. Laukassa tein alkuun muutamia ympyröitä, kun siinä taas jänniteltiin ja purtiin kiinni kuolaimeen aluksi, nostot oli ongelmallisia ja laukka meni helposti rikki. Kuitenkin sitten lopunviimein tuli hyvääkin laukkaa, ja pääsin tekemään siinäkin niitä voltteja ja ratsastamaan, vaikka varsinaisesta säätelystä ei kyllä voinut tänään puhua.

Loppuraveissa Tigru venytti kyllä eteen ja alas hyvinkin hartaasti, ja oli hionnut yllättävän paljon, eli töitä senkin tuli tehtyä. Tyytyväisiä oltiin molemmat sitten kuitenkin päivän saldoon, vaikka alkuun vähän mietin, että mitähän tästä taas tulee..

Rela pöljä poniheppa tallissa jälkeenpäin. Onneksi kaulassa on oikeasti enemmän lihasta, mitä kuvassa näyttää..

Torstaina jatketaan harjoituksia, mahdollisesti jopa Piuden johdolla :)

Hevoset Stadikalla

Viikonloppu meni hyvinkin nopeasti, ja karmeasta jetlagista kärsitään edelleen. Onneksi lomalla on hyvä ottaa vaikka päikkärit!

Lauantai-illan tunnelmia

Olin Hevoset Stadikalla -tapahtumassa töissä koko viikonlopun, ja juuri sillä ruuhkaisimmalla D-ovella lippuluukulla. Käynnistysvaikeuksien takia saatiin ovet auki paljon myöhemmin mitä piti, ja homma vähän pissi muutenkin liian vähän tekijämäärän sekä muiden tietokatkosten takia. Onneksi ihanasti ihmiset vapaavuoroista ja muistakin ryhmistä tulivat auttamaan meitä, jotta saatiin ihanan kärsivälliset katsojat sisään nopeammin, ja onneksi Lippupalvelusta oli ihminen molemmilla porteilla koko ajan :) Väen vähyyden takia olin töissä tuplana sen mitä piti, lauantaina näin Six Barin, Tuhkimotarinan, vähän matkaratsastusta ja lanan. Ai niin ja valjakoita, ai hitsi se cobi oli kyllä hieno ja letkeä liikkeissään jo verrytellessään siellä asfaltin puolella!

Kaiketi kuitenkin yleisö tykkäsi ja oli tyytyväisiä tarjontaan, vaikkei tämä nyt (ylläripylläri) mikään HIHS ollutkaan. Jos napinaa ruuan loppumisesta ja huonosta opastuksesta nyt tulikin, voin kertoa, ettei toimareilla ollut tilanne yhtään sen parempi - Sodexho ryssi koko ruokahuollon aivan totaalisesti ja joka saralla.


Toppahousukausi avattu! Stadikan kummallinen ilmanala - toisaalla oli tuhannen kuuma, mutta meidän puolella ei toppahousut sekä yksi ylimääräinen villapaita olleet yhtään turhaan mukana...

Sunnuntai oli onneksi rauhallisempi päivä, kisaväsymys vaan vähän vei verojaan. Ruuhkaa onneksi ei ollut niin paljon kuin edellisenä päivänä, kahden päivän rannekkeenhakijat kun olivat jo omalta osaltaan porteilla käyneet. Koko päivä meni kuitenkin ihan töiden merkeissä, valjakot ehdin onneksi taas nähdä, ja illan pääluokankin lähes kokonaan :) Uupumus oli (ja on edelleen) kyllä ihan valtava, nyt pitäisi vaan kirjoittaa loppuraporttia järjestäjälle ja varautua selvittämään muutama epäselvyys lippujen, kassojen ja raporttien kanssa. Horse Showhun on aikaa kuukausi, ehkäpä ehdin toipua siihen mennessä...

Tässä tilassa tein töitä lauantain iltapäivän sekä sunnuntain aamun.. Ei ehkä mikään tilaihme, saatika ergonomisesti paras työpiste, joka minulla on ollut - suorana ei mahtunut istumaan :D

Tällä viikolla ehdin onneksi myös ratsastamaankin - tänään, keskiviikkona ja torstaina ainakin :) Toivottavasti saadaan Piuden kanssa aikataulut sovittua niin, että hän ehtisi myös Tigrulaan katsomaan meidän menoa tällä viikolla!

torstai 5. syyskuuta 2013

Kokoilun alkeet

Piuden tunti eilen, ratsuna Cyra. Alun kangertelun ja pilotin jalustin- ja käsivaikeuksien jälkeen homma alkoi ns. sujumaan, ja ai vitsi miten hieno pikkutamma mulla olikaan ratsuna!

Alkuun siis jotenkin säädin itselleni ihan erimittaiset jalustimet, enkä saanut oikeaa kättä olemaan valumatta ulkokaarteessa eteenpäin = ei tuntumaa. Yhdistettynä nämä kaksi, asetus vasemmalle oli ihan mahdoton. Jalustimen fiksaus ja pika-avuksi oikean jalustimen loppupää käteen niin oho - sehän kulki! Gramanit tulivat varsinkin alussa omien virheiden takia tarpeeseen, mutta noin kolmasosatuntia jälkeen ne löllyivät löysinä siinä mukana.

Jälleen kerran yllätyin aivan valtavasti tarvittavan tuntuman määrästä. Varsinkin alkuun se tuki kädellä mitä Cyra tarvitsi, ei todellakaan ollut ohjan paino eikä maitopurkki, vaan ehkä noin viisi maitopurkkia per räpylä Pikkuhiljaa se siitä nousi ja keveni, ja oli aivan törkeän hienon tuntuinen. Tehtävänä meillä oli kokoaminen ajatuksena ensin pienentää ravia muutamaksi askeleeksi, ja sitten koko ajan enemmän, lopulta sain aikaan erittäin hienoja koottuja raviaskelia pari kerrallaan! Enemmän olisi voinut vielä hioa sitä kootusta ravista "ulosratsastamista", nyt kävi herkästi niin että pieniä askeleita tuli vain paljon peräkkäin tai nousi laukka (ok, reagoi sentään eteen, kohinaa vain viestinnässä)

Ravipätkien jälkeen laukkailtiin vielä pätkät molempiin suuntiin. Ensin siis koottiin ravia, ja siitä tehtiin laukannostoja. Oikea laukka oli vaikeampi, meni helposti hiittaamiseksi, mutta muutama hyvä nostokin tuli. Vasemmalle nostot oli paljon helpompia, ja sain pari aivan törkyhyvää laukkapätkää. Piuden mukaan Cyra liikkui hirveän hyvin ja näytti älyttömän hienolta, ja siltä se kyllä selkään tuntuikin :) Kova draivi olisi tehdä, mutta ehkä tänään kuntosalille, kun on PT kerta varattu.


Cyra - jatketaanko jo hommia? Pari viikkoa sitten kaverin ratsuna, ihan itte kuvasin!

Parin viikon päästä onkin jo Hevoset Stadikalla! Katsotaan, josko sieltäkin kirjoittelisi jotain.

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Kääpiökavaletteja!

En ole ehtinyt vielä käsitellä niitä viime viikkoisia Nelson-kuvia vielä, mutta tänään olis tullut hirmu hyvää kuvasatoa tunnilta. Ratsuna töihin palannut Cyra, joka alun hidastelun jälkeen oli oikein super ratsastaa. Alkuun vähän kääntelyä ympyröille ja pari yksittäistä puomia niillä ympyröillä, ja sitten ravipuomeja sarjassa; ensin kolme, sitten muutama metri väliä ja neljä perään. Muutama kerta molempiin suuntiin näin, ja sitten nostettiin parista puomista kerrallaan toinen pää ylös kunnes kaikki oli ikäänkuin kavaletteja. Tässä kohtaa hukuin ensin itse omasta olemisestani - en saanut puolipidätteitä läpi, tasapaino heitteli ja jäin liikkeestä jälkeen tai puristamaan reisillä. Vaati ensin isomman puolipidätteen (joka meni läpi vasta niin että tökättiin toiselle kavalettisarjalle..), vähän pään ohjelmointia sekä ohjien lyhennyksen, ennenkuin pääsin kiinni tekemiseen. Kummasti näkyy toiminnassa, ettei ole mitään yksittäistä puomia vaativampaa saatika isompaa ratsastanut piiiitkään aikaan. Loppupeleissä selvittiin näistä kääpiökavaleteista kuitenkin kunnialla, ja Cyra oli entistä parempi.

Laukattiin vielä molempiin suuntiin, ja varsinkin oikeaan kierrokseen (!!!) laukka oli ihan huippuhyvää, tasapainoista ja sitä pystyi kokoamaankin hieman. Vasen laukka ei mennyt yhtään niin hyvin, mutta ihan ok:sti kuitenkin, ja kaikenkaikkiaan olen hyvin tyytyväinen sekä omaan ratsastukseeni että  ratsuun :) En ollut ollenkaan niin läpivino mitä aiemmin, ja hetkellisestä hukkumisesta huolimatta löysin tasapainon ja tekemisen meiningin uudelleen ja jopa paransin aiempaan :)

Huomenna onkin Horse Showhun liittyen häppenkiä, ja ensi viikolla vielä enemmän - sekä siihen että Hevoset Stadikalla -tapahtumaan liittyen!

perjantai 23. elokuuta 2013

Älä paina, vaan siirrä!

Eilinen tunti Piudella, ratsuna jälleen Nelson. Tällä kertaa ei mennyt ihan yhtä penkin alle kuin viimeksi, vaikka alku ei lupaavalta näyttänytkään. Alkuun satula valui oikealle ja paino samoin, oikealle en päässyt mitenkään, vasen käsi laski ja oikea kramppasi. Onneksi vihdoin saatiin tähän korjaus, kun ratsastettiin suoraa linjaa Piudea kohti. Koitan kompensoida oikealle valumista painamalla vasenta jalkaa erittäin tehokkaasti alas, joka saa lantion entisestään kallistumaan oikealle. Täsmäkorjaus tähän on juurikin tuo otsikon ajatusmuutos, että en paina painoa vasemmalle alas, vaan ennemmin siirrän sitä lantiota. Hankala selittää, koska kyseessä on taas näitä tunnejuttuja. Tämän jälkeen kuitenkin homma helpottui aivan uskomattoman paljon. Kun lantio ei ollut kallistuneena koko ajan sivusuunnassa oikealle, pääsin kääntämään sitä horisontaalisesti, ja samalla mukautumaan oikean kierroksen liikkeeseen paremmin ja myös oikea käsi löysi paremmin oman paikkansa. Parempi se vasen edelleen oli, ja uuden asennon säilyttäminen vaikeaa (laukassa lähes mahdotonta..), mutta tiedänpä nyt ainakin miten korjata!

Ensin ravissa siis tehtiin vähän voltteja, että saatiin käännettyä etuosaa. Tämän jälkeen katkaistiin kenttä pituussuunnassa ja ratsastettiin Piudea kohti ensin etuosa suoraan ja sen jälkeen myös miettien takaosan suoruutta. Toiseen päätyyn ympyrälle, jossa tehtiin jokunen siirtyminen ravi-laukka-ravi. Laukka vasempaan oli helpompaa kuin oikeaan vaikka edelleen valuin helposti ulos, mutta nostot olivat hyviä. Oikeassa laukassa paino valui väärin niin että laukasta tuli huonoa, ja vaikka oltiin ympyrällä, poni vähän väliä tuntui hakevan sitä vasenta laukkaa. Laukkojen välissä tehtiin käyntipätkä, jossa vuorotellen pidennettiin ja lyhennettiin käyntiä, niin että lyhyt ei ollut sama kuin hidas ja kuollut, eikä pitkä kiireinen vaan enemmänkin niin että koko hevosen raami venyi pituutta samalla kun askelkin piteni. Näissä onnistuin mielestäni hirmu hyvin, sain ponin kokoamaan ja venymään oikeastaan pelkällä istunnalla.

Tästä sessiosta on jopa muutama kännykkälaatuinen kuva kun tallikaveri tuli katselemaan meidän tuntia, katsotaan, saisinko niistä muutaman raakattua tännekin asti esittelyyn :)


Maananataina oli Tigru, mutta siitä nyt ei oo paljon sanottavaa. Vänkäsi vastaan noin about kaikelle, ja vasta lopussa superpitkänä malttoi yhtään rentoutua ja pehmentyä.  Pohdintaa pohdintaa.

lauantai 17. elokuuta 2013

Perjantainen mielentyhjennys

Tigrulla perjantai-illan perinteinen arki irti viikonlopusta-sessio. Oon jotenkin aina ollut sitä mieltä, että perjantai-iltaisin ollaan kotona ja rentoudutaan, mutta nyt oon jotenkin alkanut pitämään siitä, kuinka hyvä ratsastus rentouttaa mielen ja erottaa viikon kiireet viikonlopun rauhasta. Viimeistään, kun ratsastuksen jälkeen kävelee pitkin ohjin pellonreunaa auringon laskiessa pikkuhijaa, ja ratsun kävellessä rentona pitkin ohjiin, unohtuvat työviikon kiireet ja ärsytykset, jos niitä vielä oli jäljellä. Lopputuloksena rentoutunut ratsastaja ja tyyni mieli, joka takaa aivan loistavat yöunet seuraavalle yölle!

Kentällä pyöriskeltiin ihan tarkoituksella mörköpäädyssä. Alkuun taas tutusti temponvaihteluita, joihin Tigru vastasikin aivan erinomaisen hyvin. Se pyöristyi hyvin jo heti alusta, ja ehdin jo nuolaista - ennenkuin tipahti. Ei onneksi kirjaimellisesti, mutta yhtäkkiä mulla oli alla superpinkeä kaikkea kyttäävä ja kaikille avuille puolikuuro pikkuratsu. Kylläpä harmitti! Erinäisen neuvottelun ja oikea-aikaisen kovemman ohjasotteen (edeltäen muutaman ei-niin-oikea-aikaisen ohjasotteen) jäljiltä sitten kuitenkin T totesi, että kai sitä sitten palataan tekemään töitä, ja kulki ihan superisti pärskien niitä herneitä nenästä. Tämän jälkeen, kun ratsu jännittyi, sain sen takaisin kuulolle ihan vaan sillä, että kävin pikaisesti alusta loppuun oman istuntani läpi - jalka pitkänä alhaalla, reidet ja pakarat rentona, kanna vakaa käsi, vatsa tiukkana ja pitkänä, hartiat takana rentoina, pää ja niska kannettuna katse eteenpäin. Pohdinkin kotimatkalla, että miksen ymmärrä tehdä tätä koskaan tunnilla? Odotanko vaan, että kun menee huonosti, Piude kertoo, mitä pitää korjata, ja säädän omat aivoni off-asentoon?

Noin muuten tein ensin paljon voltteja ja lopulta vähän avoakin. Tigrun vasen lapa eli taas ihan omaa elämäänsä, ja oli tuskallista saada se taipumaan ja kulkemaan suorana, sekä kuuntelemaan kääntävää ulkoapua. Laukassa homma taas vähän karkasi, taisi T vähän väsyäkin, rikkoja tuli paljon ja kyttäys nousi taas esille. Muutaman ihan hyvän laukkapätkän kuitenkin sain, ja laukassakin tein voltteja. Nostot oli aivan surkeita, eikä alaspäinsiirtymisistäkään viitsi puhua. Pitäisi ottaa joskus ihan asiakseen tehdä pelkkiä ravi-laukkasiirtymisiä, että saisin niihin jonkun tolkun...

Kaikenkaikkiaan olin kuitenkin hirmuisen tyytyväinen, sillä sain Tigrun mielestäni liikkumaan todella hyvin, ja vaikka välissä oli ongelmia, sain ne ratkaistua ja palattua takaisin työskentelemään kuin mitään ei olisikaan tapahtunut. Sykemittari kertoi keskisykkeeksi 115 ja kaloreita kulutetuksi 434, sykehuippuja ei jostain syystä löytynyt. Tai sitten en vaan osaa käyttää laitetta oikein...

torstai 15. elokuuta 2013

"En tänään ollut yhtään niin hyvä poniratsastaja kuin viime viikolla." "I agree"

Piudella taas tunti, ratsuna jälleen kerran Nelson. Heti alusta asti oli vaikeaa löytää omaa tasapainoa tasaisesti molemmille puolille, jalat tuntuivat ihan eri mittaisilta vaikka mitä teki ja sääteli jalustimia, eikä oikean hartian hartialihaksen lihastulehduskaan auttanut asiaa. Satoi vielä, ja keskityinkin tuijottamaan etukaarta suurimman osan tuntia. Yön yli asiaa pohdittuani luulen, että tämä on juuri se virhe, mikä sai kaiken menemään suohon. Kun katse on maassa, on oma ryhti kyyryssä, selkä kumarassa, hartiat lysyssä ja etukumarassa, josta sitten paino tulee eteen ja tunnin jälkeen oli vielä olo, että istuin ihan päin etupyllyä.

Aloitettiin avoilla kulmasta että saatiin ulkokylki kuulolle. Vasemmalle ihan ok, ja yllättävän hyvä myös oikealle, kun ajattelin ratsastusta yhdellä kädellä. Varsinaisesti ohjelmassa oli pääty-ympyrä ja siirtymiset pisteessä. Yllättävän hankalaa, kun oma tasapaino on päin honkia josta johtuen poni ei ole avuilla päinkään. Kaikesta huolimatta saatiin muutama ihan ok siirtyminen, joskin taas jouduin lopussa siirtämän ohjat vain toiseen käteen. Loppuverryttelyssä ratsastettiin lävistäjäkahdeksikkoa, jossa diagonaalilla aina lisättiin. Oikeasta vasempaan lisäykset oli aina parempia, vasemmasta oikeaan poni ei joko lisännyt tai rikkoi laukalle, mutta kuuntelipa jalkaa. Tässä kohtaa aloin saadakin sitä jotensakin edes kulkemaan ja pyöristymään, joten siihen ainakin voin olla tyytyväinen, vaikka muuten tunti menikin vähänniinku kirjaimellisesti ihan reisille. Otsikon lainaukset on siis ihan suora keskustelunpätkä Piuden kanssa tunnin jälkeen.

Harmittaa, koska olen salittanut. Sekä lisännyt sykemittarin (Suunto t1c) kannustimeksi. Eilisen lukemat oli keskisyke 129, huippu 173 ja kulutetut kalorit 490. Tunti ei ollut varsinaisesti ihan superrankka, joten mielenkiinnolla odottelen tulevia lukemia.

perjantai 9. elokuuta 2013

Onni on astetta terävämpi vuokris :D

Tigrulla tänään ajatukset irti työviikosta. Karmea tuuli aiheutti jännitystä, ja sit kun pikkuratsu jännäkakkaa matkalla kentälle, niin se pelästyy sitä ääntä kun kakka osuu maahan :D Mielenkiinnolla siis odotin mitä tuleman pitää, mutta yllätyin positiivisesti: tuulen suunta oli just sopiva, että kentällä kävi vain pieni vire!

Alkuun T oli superjähmeä ja hidas avuille. Varsinkin ulkoavut kulmissa ei menneet läpi, aloitinkin käynnissä tekemään kulmat vähän takaosakäännösmaisesti, niin että se ulkolapakin oli pakko liikuttaa. Tästä jatkoin eilistä avoilua sekä pari pohkeenväistöpätkää käynnissä alkuun, eikä se edelleen ollut oikein hereillä. Ravissa alkuun siis temponmuutoksia, niin että varsinkin eteen todellakin mentiin, eikä jääty arpomaan. Pikkuhiljaa, kun pikkuratsu lähti etenemään, se alkoi myös pyöristymään. Päätyihin tein voltteja ja ympyröitä, joilla asettelin tarpeen mukaan ulos ja sisään.

Työstin hetken vielä niitä avoja ja sen lisäksi hain vähän keskiravia ja kokoamista. Tigru oli tässä kohtaa ihan törkyhyvä, lisäsi superhienosti ja kokosikin ihan hyvin. Vähän tein liian pitkiä pätkiä, ja T pääsi väsähtämään, mutta otin silti laukat vielä, kun se muuten oli superhyvin kuulolla. Oikea laukka oli alkuun vähän outoa - en oikein tiedä, että menikö se ihan superhyvin lyhyttä laukkaa, vai oliko se sit kuitenkin vain hidas ja etupainoinen. Tempoa oli joka tapauksessa hankala säädellä, niin pistin sitten hetkeksi enemmän hanaa. Vasemman laukan nostossa mulla oli massiivisia ongelmia, ja varsinkin näin päin T tykkäsi työntää leuan eteen eikä halunnut pyöristyä, mutta snadilla jumpalla sain sen jotenkin myös laukassa liikkumaan kivasti eteen. Muutama rikkokin tuli, ja kaikenkaikkiaan siirtymiset oli paskoja näin päin.

Lopuksi kuitenkin Tigru ravissa venytti aivan hirveän hyvin pitkälle eteen-alas, jotta on se jotain sitten ihan tehnytkin :) Perus peltokävelyt ja pesut, ja sen lisäksi vielä showshinen avulla selvitin harjan ja hännän, kun niissä oli aika karmeita rastanalkuja. Äkkiä sitä tallilla monta tuntia vaan venähtää..

Eilen käytiin myös kaverin kanssa iltakävelyllä Etelä-Vantaan Ratsastuskoululle ja takaisin. En varsinaisesti vakuuttunut paikan nykymenosta, ainakaan positiivisessa määrin. Pakko kyllä todeta, etten ihmettele enää ollenkaan muutaman sieltä Piudelaan siirtyneen ihmisen istuntavirheitä - viitisen minuuttia katsottin tuntia, ja opettaja ei juuri edes puuttunut istunta-asioihin, ja silloin kun puuttui nekin oli epäoleellisuuksia. Turha korjata katseen suuntaa, jos koko ylävartalo kenottaa, tai kertoa että väistössäkin pohkeen paikka on sama eikä takana, jos ratsastaja samanaikaisesti vetää takanojassa ohjista taaksepäin.. Onneksi mulla on näin hyvä ratsastuskoulu jossa käydä, ja näin osaava opettaja, joka ei tyydy sinnepäin-versioon :)

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Poniratsastaja vinoilee ja suorailee

Heinäkuun mennessä lähes kokonaan sairastellessa, paljon muuta ei olekaan tullut tehtyä kuin luettua. Hevoskirjallisuuttakin onneksi, Liz Morrisonin kirja Onnistu ratsastuksessasi sekä kotimainen istuntaklassikko Pennejä taivaasta. Pientä kauhukauppaa ei kirjastossa ollut, pitänee kysellä kaverilta lainaan tai odottaa syksyn HIHS:hun asti. Ratsastushinku ainakin on ollut kova, ja on oikeen harmittanut olla kipeänä kesällä, eikä marraskuun vaakaräntäsateessa.

No, jokatapauksessa tänään Piudela. Cyran ollessa jalkalomalla, mulla oli ratsuna jälleen ihkuponi Nelson. Vinoutta oli joo, mutta hyvin pääsin suoristelemaan itseäni ja varsinkin vasemmassa kierroksessa asiat sujui hirmu hyvin, vaikka tehtävät olivat vaativampia kuin normaali "istu heilumatta ja ratsasta hevosta uralla/ympyrällä".

Alkuun pysähdyksiä käynnistä, hetki kevyessä ravissa suoruutta ja sit istuin alas miettimään omaa suoruuttani. Pitkien sivujen alussa aloin taivuttamaan avotaivutuksenomaisesti ponia sisään ensin ravissa, sitten kulmasta laukkaa nostaessani ja jatkaen samaa erittäin loivasti laukassa. Vasemmassa kierroksessa avot oli hyviä, sain aloitettua ne hyvin ja korjattua tarvittaessa ulkokädellä. Oikeaan kierrokseen olin itse jotenkin niin vino oikeasta lavasta ja kuollut vasemmasta pohkeesta, ettei mistään tullut mitään. Jäin kouristuksenomaisesti vetämään oikeaa rannetta linkkuun ja punkemaan vastaan oikealla pohkeella oman rintamasuunnan ollessa vasemmalle. Mikä avo oikeaan siitä nyt saadaan aikaiseksi?

Jossain vaiheessa paloi käpy oikean käden kramppiliikkeisiin ja otin ohjat pelkästään vasempaan käteen. Piude ohjeisti vielä laittamaan oikean käden selän taakse ja kas - jonkinnäköistä avoa saatiin aikaiseksi, kun itse keskityin vielä olemaan menossa oikealle. Ei se yhtä hyvää ollut kuin vasempaan, kaukana siitä, mutta ratsu oli lähtökohtaisesti paljon suorempi ja pääsin vaikuttamaan sillä kuolleella vasemmalla jalallakin. Kumma, että yhdellä kädellä saan pidettyä hevosen suorana linjalla sekä tarvittaessa asetettuna, kun kahdella kädellä yhtälö oli ihan toivoton. Laukat samoin yhdellä kädellä, nosto kusi koska en tehnyt kunnolla puolipidätettä, mutta itse laukka oli hyvää.

Piuden kanssa puhuttiin välikäyntien aikana, että miten ihmeessä sekä mun ratsastus, että kehonhallinta on poneilla ratsastaessa niin paljon parempi kuin hevosilla. Kuulemma aivan eri ihminen olin tänään mitä Sallyn tai Cyran selässä. Ei keksitty miksi, vaikka kuinka pohdittiin. koska sama mun mielestä toistui jo Solbackassa. En tiedä onko syynä se että suhteessa pienempi ratsu kuuntelee niitä pienempiäkin kehon viestejä paremmin, skarppaanko itse vartalonhallinnassa ponilla vai oliko tää nyt jotain lomanjälkeistä aivoriihen lopputulemaa. Tai sit P ei ollut ollenkaan samaa mieltä välikäyntien jälkeen. Tai sit me Nelsonin kanssa puhutaan vaan yksinkertaisesti paremmin samaa kieltä, mitä puhun tammojen kanssa. Vaikea sanoa! Jossain vaiheessa tuntia olin kyllä jotensakin suora, koska Piude sanoi ettei muista koska on koko ponin nähnyt viimeksi noin suorana ja sen täytyy johtua ratsastajan suoruudesta!

Joka tapauksessa edelleen intopiukeana odotan, että koska pääsis seuraavan kerran hevosen selkään!

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Väärä suunta voi olla oikea.

Piudella tunti, ratsuna Cyra. C oli taas alkuun hirmu hyvä käynnissä, ravissa vähän pakka levisi. Laukka oikealle oli hyvä, vasemmalle vaikeampaa. Kovin pitkään en viitsi kirjoittaa, tällä miniläppärillä näissä vapaissa tekstikentissä kursori liikkuu itsekseen yllättäviin paikkoihin tai hukkailee lauseita...

Heti alkuun Piude käski ottamaan enemmän tuntumaa. Ja tuntuma ei ole sama kuin veto, enemmänkin kuin pito. Tuntuma pysyy, mutta voimakkuus vaihtelee. Esimerkkinä tästä normaali tuntuma on kuin käsilaukku, pidätteessä tuntuma on kuin kauppakassi. Kauppakassia en tahtonut ajatella, mutta pyrin pitämään tuntuman vahvana, noin reilun puolen litran maitopurkin painoisena. Ulkoavut falskasivat, tähänkin auttoi ajatus ulosasettamisesta. Käytännössä en siis asettanut ulos, mutta olin jämäkämpi ulkoavuiltani tällöin. Vaikutus hevosessa oli aivan valtava! Käynnissä ja ravissa tein isoja voltteja koittaen pitää ulkoavut vakaina ja ratsun asetettuna, tavoitteena saada alle pyöreä hevonen.

Seuraava kompastuskivi oli laukka - ensin saada siitä mun laukka, ja vasemmalle saada lantio myötäämään enemmän ympyrän kaaren suuntaan, mutta ylävartalon pysyessä suorana. Väänsin ja käänsin, laukka rikkoutui ja nostin uudelleen. Nostot btw olivat poikkeuksetta lähes kaikki hirmu hyviä. Yhden noston jälkeen vaan klik, kaikki pyöri kuten pitikin. Piude kysyi, mitä tein, ja oli pakko todeta, että en mitään, pikemminkin lakkasin tekemästä mitään. Yliyrittämisellä on siis myös huimat vaikutukset.

Loppuraveissa todettiin, että vaikka koen vasemman kierroksen itselleni vaikeana, olen kuitenkin itse menossa koko ajan enemmän vasemmalle kuin oikeaan. Eiku miten se meni? Tämän huomasi hevosesta, kun pää nousi ja selkä laski oikeassa kierroksessa, sain pyöreyden takaisin, kun tein pienen mutkan pitkällä sivulla sisään ja takaisin uralle, tai vaihdoin kevennyksen hetkeksi vääräksi, niin että simuloin hetken itselleni helpompaa suuntaa. Jännä juttu! Positiivisenä ilmiönä Piude totesi, että nyt olen enemmän kierteellä vasemmalle, kun olen vuosikausia kiertynyt oikealle. Jotain on siis selkeästi tapahtunut, mutta edelleen pitää siis jatkaa venytysharjoituksia, keksiä motivaatio mennä sunnuntain coretunneille ja muutenkin saada liikkuvuutta ja suoruutta omaan vartaloon enemmän.

sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Rentoilua ilman satulaa

Tigrulla tänään vähän väsyneenä ilman satulaa hetkinen. Tigru oli liikkunut jo aamusta ja mä en jaksanutkaan keskittyä alkuperäiseen suunnitelmaan, niin jätin satulan pois ja pyörittiin ympyrällä rentoutta etsien hetki. Käynnissä ötökät häiritsivät hirveästi, ja T ei oikein jaksanut ensin keskittyä, mutta malttoi sitten nostaa selkänsä ja laskea päänsä, kun siirryin raviin. Tasajalkasätkyjäkään ei tänään tullut kuin yksi.

Pikkuratsu liikkui tänään hyvin ja reagoi apuihin mukavasti, mutta taipumisen kanssa sai tosissaan tehdä töitä. Ei niin, että se olisi ollut jäykkä eikä olisi pystynyt, ennemminkin niin, että onks pakko jos ei haluu. Kyllä se siitä sitten taipuikin, ja oli tosiaan hirmu hyvä, keveä ja rento ratsastaa ja kulki hyvin selkä ylhäällä. Ilman satulaa mennessä varsinkin huomasi oman istunnan vaikutuksen hevosen liikkeeseen, hirmu hyvää tekee mennä välillä noin. Eikä se nyt tasapainollekaan voi huonoa tehdä! Nyt onkin sitten pohkeet ihan mustat, enkä halua miettiä, minkä väristä kamaa lähtee auton nahkapenkeistä, ne kun oli tarkoitus putsata ja hoitaa ensi viikolla. Mutta mitäpä uhrauksia sitä ei tekisi paremman ratsastuksen eteen ;)

Pikaisesti tällä viikolla tapahtuneet

Keskiviikkona Piudella pitkästä aikaa ratsuna Cyra. Jotenkin olin vähän hukassa, hevonen tuntui hirmu erilaiselta mitä muistin. Hyviäkin pätkiä tuli, mutta edelleen ongelmana oli käden epätasaisuus, ja mielestäni vielä liian pitkällä ohjalla ratsastaminen. Paljon pohdittavaa jäi kyllä hampaankoloon.

Torstaina Tigru. Kamala tuuli toi ekstrajännitystä menoon taas, T teki tasajalkasätkyjä eikä halunnut rentoutua millään. Töitä sai yhden hyvän askeleen takia tehdä ehkä sadan askeleen verran.. Koitin heti alussa tehdä paljon tehtäviä jotta huomio pysyisi mussa ja tekemisessä, eikä kuvitelluissa sapelihammasvarpusissa. Käynnissä aloitin loivilla kiemuroilla yrittäen pitää käynnin puhtaana, joko yksi iso tai kaksi pienempää pitkälle sivulle, ravissa tein vaan isoja kiemuroita ja lisäilin voltteja mutkakohtiin sekä ympyrän ja/tai voltin päätyihin. Laukassa oli vähän leviämistä ilmassa, mutta varsinkin viimeinen laukasta raviin siirtyminen oli todella super. Pohkeella Tigru oli hyvin ja laukat nousi pääsääntöisesti hyvin ja täsmällisesti, vaikka muuten oli avut ei menneet ihan koko ajan perille. Lopussa T oli kuitenkin taas hyvin super ja jäin taivuttelemaan hetkeksi kahdeksikolle, itse vaan oikeaan kierrokseen asetin helposti liikaa niin ettei ratsu ollut suora. Helpotti huomattavasti taas, kun ajatteli hieman asetusta ulos.

Tänään olis taas illalla Tigruilua luvassa, katsotaan, mitä nyt saaadaan aikaiseksi.

perjantai 21. kesäkuuta 2013

Juhannustigruilut

Keskiviikon tunti peruuntui hevosongelmien takia, kengittäjä on ilmeisesti tehnyt jotain niin että molemmat tammat klenkkaavat >:(  Sen sijaan menin salille kiertoharjoitteluun, jossa teemana keskivartalo. Nyt suorastaan harmittaa, että se on normaalioloissa samaan aikaan ratsastustunnin kanssa, oli kyllä niin hyvä! No, pitää käydä niissä maanantain kiertoharjoittelussa, ja skarpata siellä.

Eilen laistin tallireissun juhannusruuhkiin vedoten, mutta tuntui sopineen pikkuratsulle hyvin tämä järjestely. Alun löysäilyn ja jäykkyyden jälkeen mulla oli alla koko ajan parantava ratsu, joka vähän ennen loppuraveja oli ihan törkyhyvä. Kevyt, reaktiivinen avuille, ja toimi pelkillä hengityksillä ja painonsiirroilla, eli juuri niin kuten pitäisikin :) Tein pääty-ympyrällä asetuksia ulos ja sisään vuorotellen, ulosasettaessa koitin hieman myös "asettaa" takaosaakin ulos. Sen lisäksi tein vähän tavallisia siirtymisiä ja temponvaihteluita, ja ratsastin kaikki askellajit läpi. Lopussa vielä suoristelin reilummin, asia, joka olisi ollut hyvä tehdä jo aiemmin, jotta varsinkin vasemman lavan olisi saanut paremmin haltuun.

Omaan ratsastukseeni en ollut yhtä tyytyväinen kuin viimeksi, vaikka Tigru oli lopussa ihan super, itse olin varsinkin ravisiirtymisissä kädellä huono, jäin vaan ratsastamaan eteen niin että ohja lörppyi tyhjänä ja itse käperryin tuijottamaan etukaarta. Temponmuutoksissakin jäin kädellä jotenkin kuolleeksi, ja se näkyi jännittymisenä, ensin omana josta sitten luonnollisesti myös ratsun. Hirmuinen ero oli taas liikeessä, kun muistin istua enemmän takapuolellani, pitää rangan suorassa ja katsoa eteenpäin. Pohkeet olivat sen sijaan hyvin kiinni, ja kun askellaji pysyi tempossa, oli myös käden tuki tasainen. Noista pohkeista varsinkin sietää olla ylpeä, toki ratsun sopivalla kokoluokallakin on tekemistä, asian kanssa, mutta heiluva alapohje on ollut asia, jota on viimeisen vuoden aikana todella saanut työstää. Hyvä, että jossain tapahtuu edistystä!

Ensi viikolla siis toivottavasti omat tunnit jatkuvat. Kova draivi kaikenlaiseen tekemiseen on nyt vallalla, pakko ottaa siitä irti kaikki, koska itseni tuntien se ei tule jatkumaan pitkään ;)

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Paluu arkeen?

Töistä ja muista kiireistä johtuen on kirjoittelu jäänyt. Hyi mulle, koska varsinkin Tigrun kanssa on tapahtunut juttuja, jotka olisi ollut hyvä kirjata ylös heti. Nyt voin vaan todeta, että edistystä on tapahtunut. Osasyynä saattaa kyllä olla se, että olen käynyt kerran-kaksi viikossa myös salilla, enkä vaan ratsastanut ja läppäröinyt.

Keskiviikkona Piudelassa tunnilla, Cyran kaviomustelman takia ratsuna Nean pikkuponiruuna Nelson. Ja hihhih mikä kaveri :D Ihan sama miten tunti olisi mennyt, mä olin taas maailman onnellisin poniratsastaja! Piude oli stewardoimassa Nations Cupia ja PM:iää, joten Malla oli taas tuuraamassa. Päästiin todenteolla töihin, Nelppa on vino ja tykkäsi lintsata menemällä ponilinkkuun ja kipittämällä. Hirmu hienoja pätkiä sain kuitenkin kaivettua siitä ulos, vaikka varsinkin oikea suunta oli meille molemmille ihan uskomattoman vaikea. Nelson ei tahtonut asettua kunnolla, ja oma oikea käteni vaelsi sään yli vasemmalle ja olin jotenkin ihan kokonaan menossa itse vasemmalle myös oikeassa kierroksessa. Korjattiin tätä ajatuksella siitä, että mun ranka on pystytolppa, josta hartiat kääntyy liikeen mukaan nivelettömänä vaakatolppana. Näin itse sain pidettyä oman menosuuntani samana ratsastettavan kierroksen kanssa myös silloin, kun oikea pohje ei mennyt läpi. Olispa kevyempi (työn alla!) jotta saisi ponia alleen muutenkin kuin vain hätätilassa.


Torstaina Tigrun kanssa vähän vaan hölköttelyä, alunalkaen en olisi jaksanut ratsastaa ollenkaan. Uskomaton tuuli sai pikkuruunan korvat pyörimään ja meno oli alkuun kaikkea muuta kuin rentoa ja mukavaa. Jotenkin sain kuitenkin itseni pysymään rauhallisena ja erittäin rentona, vaikka Tigru uunoilikin, ja siinä vaiheessa kun urpoilu lisäntyi, ulko-ohja vakaammaksi, pohkeet kiinni ja polvesta ylöspäin muu kroppa ihan relana. Jopa Maailman Pelottavimmasta MuurilaatiKostosta päästiin ohi ihan suoralla hevosella, kun muistin itse olla rela mutta tiivis, ja katsoa pois pelottavasta kohteesta. Tein voltteja ja temponvaihteluita ravissa saadakseni T:n relaamaan ja kuulolle, joka onnistui itseasiassa hirmu hyvin. Ravissa tuli jopa ihan ok-pätkiä, ja käyntikin oli kaikesta huolimatta pääosin käyntiä eikä possupassia. Laukkaa en yrittänyt, olin vähän väsynyt, ja tämänhetkinen tilanne oli olosuhteisiin nähden erittäin hyvä ja rento. Olenkin erittäin tyytyväinen nimenomaan omaan ratsastukseeni, sillä ihan täysin sen ansiosta ei päädytty kuuta kiertävälle radalle, ja edellispäivän ongelmainen oikea käsikin tuntui tänään olevan nimenomaan se kantava voima. Lieneekö johtunut sit edellispäivän harjoituksista vai mistä.

Tästä ainakin on hyvä jatkaa eteenpäin, ja toivon mukaan ehtisin myös tänne kirjailla vähän asioita.

perjantai 3. toukokuuta 2013

Hevostelua Hollannissa.

Päivitystahti on ollut melko onnetonta viime viikkojen työkiireiden ja Hollannin reissun takia. Amsterdamissa heppataukoni onneksi päättyi, kun heti ensimmäisenä päivänä näin poliisihevosia, ja seuraavana päivänä naapurikaupungissa pääsin kurkkaamaan yhteen kaupunkitalliin sekä myös kaverin tallille mukaan. Kaupunkitalli sijaitsi junaradan ja kanavan välissä, leveyttä tallilla oli sen verran, että sinne mahtui 20 x 40 m maneesi. Kenttää ei ollut, ja tarhojakin vain yksi. Tallilla toimi ratsastuskoulu, ja lisäksi siellä oli muutama vaunuhevonen erilaisia tapahtumia varten. Hevoset olivat iloisen ja rennon oloisia, ja tulivat heinistä huolimatta karsinan ovelle (näillä ei ollut kaltereita ollenkaan etuseinällä, välissä oli väliseinät) moikkaamaan ja kerjäämään rapsutuksia. Ratsastustunnit maksavat kuulemma noin 10-15 euroa.

Tämän jälkeen suuntasimme vielä ulommas tallille jossa kaverin hevonen majailee. Hirvittävän iso paikka, 140 hevosta, joista vajaa 100 pihatoissa 10-50 hevosen laumoissa. Vapaalla heinällä toki, ja se näkyy mahanympäryksissä. Hevoset ovat todellakin harrastehevosia, ja tuosta hevosmäärästä huolimatta olin tallin 20 x 60 m kentällä aivan yksin. Tullessamme tallille siellä oli kaksi hevosta, eikä meidän jälkeenkään sinne tullut ketään. Kaksi juoksutusaitausta oli kyllä kovassa käytössä. Tallilla oli toinenkin kenttä (yhtä tyhjä), josta on tarkoitus rakentaa maneesi syksyksi.

Kaverin hevonen, nelivuotiaaksi kääntyvä pikkuruuna, oli varsin hauska tapaus. Hirmu mukava ja miellyttämishaluinen, vaikka ei aina ollut ihan kartalla ja ajoittain kyseli, et jos tekis näin olis helpompaa. Itsellä oli vähän turhan pitkä jalustin sinne selkään, valokuvista näki hyvin että keventäessä joutui vähän seisomaan ja kantapää nousi ylös varvistaessa. Jännitin kovasti noin nuorella ratsastamista, kuitenkin heppa liikkui hyvin ja mäkin sain ihan jopa vaikutettua siihen ajoittain kuin aikuiseen hevoseen, vaikka ohjaustehostin ei aina toiminut ihan toivotusti :) Tehtiin puolisen tuntia hommia, askellajit läpi ja pari väistöpätkää. Tyytyväinen olin jälkeenpäin sekä itseeni että hevoseen. Tästä sessiosta on jopa kuviakin, voin lisätä kunhan saan ne ensin tikulle, sitten itselleni ja lopulta jonnekin nettiinkin.