Sunnuntaina ratsastin Nelsonin itsenäisesti, omistajansa loukkasi itsensä joten minä kääpiömittaisena olen hyvä varapilotti loppuviikolle. Oli kylmä ja tuuli varmaan suoraan Siperiasta, ja Nelppa Neellä oli vähän ylimääräistä virtaa. Ihan hyvin se kuitenkin meni, tuo poni on siitä kiva ettei se tee mitään ihan kamalan pöllöä, jos vaan istuu vähän tiiviimmin ympäri. Tai sitten kuski on niin painava että se ei vaan jaksa hötkytä x) Ei tehty mitään erikoisempaa, itse ratsastin ehkä turhan varovaisesti joten ponikaan ei ollut ihan super.
Keskiviikon tunnilla jatkoin myös Nelsonilla. Koska lunta oli satanut aika paljon, alkuverkka tehtiin mahdollisimman laajalla kentän käytöllä, ettei valtavia uria tulisi. Tein siis ympyröiden sijaan paljon loivia kiemuroita ja ratsastin uran sisäpuolella. Lopputunnista kenttä oli urautuneen perunapellon sijaan hyvinkin kiva ja tasainen :) Varsinainen tehtävä rakennettiin pienissä osissa. Ratsastettiin ensin kahden kavaletin välistä kentän alapäässä että löydettiin suora reitti radan poikki, sen jälkeen lisättiin voltti ulospäin muistaen suoristaa ennen ja jälkeen voltin kunnolla, että tehtävän seuraavassa vaiheessa saataisiin nostettua laukka suoralla ennen kulmaa. Tässä kohtaa oma ei-niin-loppuun-asti-viety ratsastukseni kostautui, laukka ei tahtonut nousta, ja jos nousi niin kipityksen jälkeen totaalisen myöhässä. Kun pyytämisen sijaan pari kertaa vaadin, niin hommasta alkoi tullakin jo jotain, ja laukat nousi hyvin. Nelppa myös taipui volteilla paremmin tuon jälkeen. Ongelmat oli myös käsien kanssa isot - ne jotenkin tuntuivat menevän kauheasti yhteen ja estivät kuolainta liikkumasta. Piude myös ihan näytti selästä käsin miten käden paikka, asento ja käyttö vaikuttaa poniin, ja hupsista saatana, sen jälkeen taas osasin ihan itsekin käyttää apuja.
Torstaina ratsastin Cyran itsenäisesti. Lähdin vähän samalla liikenteeseen, ensin ihan alkuun vaan koittaen saada Cyran edes reagoimaan apuihin jollain aikataululla, oli ihan lievästi hidas... Samoja loivia kiemuroita jatkoin ja tein myös muutaman väistöpätkän jotta saisin aktivoitua takajalkoja alle. Pikkuhiljaa sieltä joku reaktio tulikin, tosin hevonen tuli erittäin raskaaksi edestä. Ennenkuin eilisen päivän volttitehtävä onnistui, piti mun ajatella ensin oma tieni uusiksi (hevosella ei pysty ratsastamaan samanlaista tietä kuin reilu 130 cm ponilla...), saada aktivoitua vasen jalkani ulkojalkana ja lyhentää ohjia yhden nappulanvälin.. No, sen jälkeen hevonen alkoikin ihan oikeasti kuunnella, ja lopuksi oli erittäinkin hyvä, kevyt ja kantoi itsensä. Siihen oli hyvä lopettaa.
Tallissa vielä vaihdoin muutaman sanan Piuden kanssa, niin hän siinä vielä sanoi tuon otsikon lauseen. Olkoon se muistilappuna omassa mielessäni tänään, kun menen ratsastamaan.
lauantai 17. tammikuuta 2015
lauantai 10. tammikuuta 2015
Ratsastelua ja rupistelua
Muutama rivi eilisestä. Cyralla itsenäisesti työviikon jälkeen. Kenttä oli kovahko muttei liukas, ja Nelppa ratsastusseurana vähän loivensi jännitystä siitä että se taas alkaa sätkimään. Ei tehty mitään kummallista, alkuun vähän väistöä takaosan aktivoimiseksi, sitten siirtymisiä hevosen aktivoimiseksi. Cyra oli aika hidas ja jähmeä alkuun, ei kyllä yhtään niin pahasti mitä keskiviikkona. Sain sen ihan ok:ksi, ja lopussa jopa ihan hyväksi, koitin myös vähän asetella ulospäin ja myös ylitaivuttaa sisään. Tein hommia lähinnä ympyröillä koittaen keskittyä myös omaan suoruuteeni ja siihen että pääsen ratsastamaan myös itse kaaren mukana enkä estä hevosen liikettä. Ei mitään ihmeellistä siis.
Lopuksi vielä Hexocil-pesu lämpimällä vedellä, sillä on jotain ihme ihottumaa kainaloissa ja etujalkojen välissä. Tein keskiviikon tunnin jälkeen näille betadine-pesun ja laitoin Terra-polya päälle, mutta eilen nämä ruvet oli kyllä pahentuneet eikä parantuneet. Jos olisi kesä, laittaisin sen enempää miettimättä ötökänpuremien piikkiin, mutta viimeistään viime maanantain pakkasessa luulisi sitkeimmänkin ökkömönkiäisen kuolleen ;) Vaihdettiin siis hieman varustusta jottei panssarivyö etureunoineen ainakaan hankaisi näitä yhtään enempää. Toivottavasti lähtee nyt paranemaan, tehdään Betadinepesut päivittäin ja toistetaan Hexocil-pesu tarvittaessa.
Lopuksi vielä Hexocil-pesu lämpimällä vedellä, sillä on jotain ihme ihottumaa kainaloissa ja etujalkojen välissä. Tein keskiviikon tunnin jälkeen näille betadine-pesun ja laitoin Terra-polya päälle, mutta eilen nämä ruvet oli kyllä pahentuneet eikä parantuneet. Jos olisi kesä, laittaisin sen enempää miettimättä ötökänpuremien piikkiin, mutta viimeistään viime maanantain pakkasessa luulisi sitkeimmänkin ökkömönkiäisen kuolleen ;) Vaihdettiin siis hieman varustusta jottei panssarivyö etureunoineen ainakaan hankaisi näitä yhtään enempää. Toivottavasti lähtee nyt paranemaan, tehdään Betadinepesut päivittäin ja toistetaan Hexocil-pesu tarvittaessa.
torstai 8. tammikuuta 2015
Hitaasta ja raskaasta nopeaksi ja kevyeksi vain puolessa tunnissa!
Eilisellä ratsastustunnilla taas Cyra. C oli edellisellä ratsastajallaan ihan nukkuneen rukous, joten olin itse heti alusta rentona, päällimmäisenä tavoitteenani ihan vaan saada ratsu liikkumaan jalasta eteen. Näin en siis jäänyt odottamaan pöllövirran kehittymistä, vaan keskityin tosissani saamaan reaktiota hevosesta ulos.
Koska meillä on ihan paras ratsastuskoulu, sain taas aika rauhassa toteuttaa itseäni annetun raamien (l. käytännössä abt kentän aidat :D) puitteissa, ja tein muutaman käynti-seissin ja käynti-ravisiirtymisen jälkeen hieman pohkeenväistöä uralle sekä ratsastin suoraan selkeästi uran sisäpuolella, että saan sisätakasen aktivoitua, mutta hevosen kuuntelemaan myös molempia apuja suorana. Tämä lähti kyllä alunperin ihan siitä kun muutaman väistöpätkän jälkeen ratsu alkoi omaehtoisesti liirata ulospäin... Siirtymisiä tein edelleen, ja lopulta sain hevosen myös eteenpäinliikkumisen lisäksi myös kantamaan päänsä ja kaulansa, tehtävänä siirtymisiä ja jonkin verran kaarevia uria noiden väistöjen lisäksi auttoi paljon. Tehtiin myös muutamat laukkapätkät, jotka oli ihan hyviä niin kauan kuin kuski pysyi penkissä - oma istunta levisi kun hevonen jäi vähän hitaaksi jalalle ja jäin puristamaan eteen, jolloin selkä jännittyi, pää nousi, tuntuma hävisi ja oho akka oli irti jakkarasta ja laukka rikki.
Lopputulemana sain ratsastettua vähän vastentahtoisen, raskaan ja erittäin hitaan hevosen keveäksi, rennoksi ja jopa vähän himmailtavaksi :) Tämä oli ehdoton työvoitto sillä uskalsin ratsastaa ja vaikuttaa hevoseen! muita huomioita eiliseltä oli, että minne katsoo sinne päätyy ja kättä ei kannata laittaa sään yli ristiin. Kädet omilla puolillaan, selkä ja NISKA ryhdissä saa aikaan aika paljon parempaa ja etenevämpää raviväistöä kuin omiin, samalla puolella säkää oleviin käsiin tuijottelu... Kas kummaa! Muista asioista Piude ei juuri sanonutkaan, kuin nuo kädet ja se että jos hevonen on jalalle hidas, pitää itse olla entistä nopeampi eikä yhtään saa jäädä hitaaksi.
Parissa blogissa on käsitelty myös tuota pelkoasiaa viime aikoina - olen itse tullut tässä näitä pohtiessani siihen tulokseen, etten tosiaan pelkää enää putoamista tai loukkaantumista, pahinta on se kontrollin menetys. Yksi huomio lisää pelon käsittelyyn - nyt siis tiedostan että a) jännityn siitä kun hevonen jännittyy b) hevosen ollessa jännittynyt (tai jos se on aiemmin ollut jännittynyt) jään itse helposti kyttäämään vaaranpaikkoja ja jännityn -> hevonen jännittyy -> jännityn enemmän -> hevonen jännittyy enemmän jne c) putoaminen ei ole kamalista kamalinta, vaan se, että hevonen kuljettelee mua kuin märkää rättiä ja mulla ei ole sananvaltaa vauhdista tai suunnasta. Nyt siis vaan lisää järkiperäisyyttä ratsastukseen, myös siinä jännitystilanteessa!
Koska meillä on ihan paras ratsastuskoulu, sain taas aika rauhassa toteuttaa itseäni annetun raamien (l. käytännössä abt kentän aidat :D) puitteissa, ja tein muutaman käynti-seissin ja käynti-ravisiirtymisen jälkeen hieman pohkeenväistöä uralle sekä ratsastin suoraan selkeästi uran sisäpuolella, että saan sisätakasen aktivoitua, mutta hevosen kuuntelemaan myös molempia apuja suorana. Tämä lähti kyllä alunperin ihan siitä kun muutaman väistöpätkän jälkeen ratsu alkoi omaehtoisesti liirata ulospäin... Siirtymisiä tein edelleen, ja lopulta sain hevosen myös eteenpäinliikkumisen lisäksi myös kantamaan päänsä ja kaulansa, tehtävänä siirtymisiä ja jonkin verran kaarevia uria noiden väistöjen lisäksi auttoi paljon. Tehtiin myös muutamat laukkapätkät, jotka oli ihan hyviä niin kauan kuin kuski pysyi penkissä - oma istunta levisi kun hevonen jäi vähän hitaaksi jalalle ja jäin puristamaan eteen, jolloin selkä jännittyi, pää nousi, tuntuma hävisi ja oho akka oli irti jakkarasta ja laukka rikki.
Lopputulemana sain ratsastettua vähän vastentahtoisen, raskaan ja erittäin hitaan hevosen keveäksi, rennoksi ja jopa vähän himmailtavaksi :) Tämä oli ehdoton työvoitto sillä uskalsin ratsastaa ja vaikuttaa hevoseen! muita huomioita eiliseltä oli, että minne katsoo sinne päätyy ja kättä ei kannata laittaa sään yli ristiin. Kädet omilla puolillaan, selkä ja NISKA ryhdissä saa aikaan aika paljon parempaa ja etenevämpää raviväistöä kuin omiin, samalla puolella säkää oleviin käsiin tuijottelu... Kas kummaa! Muista asioista Piude ei juuri sanonutkaan, kuin nuo kädet ja se että jos hevonen on jalalle hidas, pitää itse olla entistä nopeampi eikä yhtään saa jäädä hitaaksi.
Parissa blogissa on käsitelty myös tuota pelkoasiaa viime aikoina - olen itse tullut tässä näitä pohtiessani siihen tulokseen, etten tosiaan pelkää enää putoamista tai loukkaantumista, pahinta on se kontrollin menetys. Yksi huomio lisää pelon käsittelyyn - nyt siis tiedostan että a) jännityn siitä kun hevonen jännittyy b) hevosen ollessa jännittynyt (tai jos se on aiemmin ollut jännittynyt) jään itse helposti kyttäämään vaaranpaikkoja ja jännityn -> hevonen jännittyy -> jännityn enemmän -> hevonen jännittyy enemmän jne c) putoaminen ei ole kamalista kamalinta, vaan se, että hevonen kuljettelee mua kuin märkää rättiä ja mulla ei ole sananvaltaa vauhdista tai suunnasta. Nyt siis vaan lisää järkiperäisyyttä ratsastukseen, myös siinä jännitystilanteessa!
maanantai 5. tammikuuta 2015
Bad riding, part 2443
Eilen ratsastelua Cyralla keskenäni. Mulla on selkeästi tosi pahat takaumat joulukuulta - for no reason, ratsastin ihan sikahuonosti, ihan sikajäykästi, pääosin kädellä ja jalat ihan löllövoimattomina. Ylläripylläri hevonenkin oli tosi hidas eikä mitenkään erityisen rento, ja vaikka Piude kentän laidalla käydessään sanoikin että lumen alla on hiekka eikä jäätä, arkailin silti poistua vähän pehmenneeltä ympyräuralta. Koitin siis parhaani mukaan estää hevosta liikkumasta mihinkään saada sitä vähän kevyemmäksi ja reaktiivisemmaksi, ja sainkin lopussa itseni rentoutumaan ja reagoimaan niin että se on mahdollista myös ratsuraukalle.
Tein lähinnä taivutuksia ja vastataivutuksia ympyräuralla, pari avopätkää, muutaman pysähdyksen sekä siirtymisiä ravista käyntiin että askellajin sisällä. Kun pyysin asioita tarmokkaasti, niin hevonenkin kuunteli, ja kun joustin kädellä, hevonenkin uskalsi tukeutua siihen. Suurin kompastuskivi olikin varmasti just se jatkuva käsijarru - turha mun on niillä evillä yhtään läpytellä, jos ratsun tarttee juosta päin betoniseinää. Lopuksi onneksi sain muutaman pätkän jotain etäisesti rennolta ravilta muistuttavaa läpytystä eteenpäin, ja kun siirtyminen käyntiin oli vielä ihan ok, tulin alas ja kävelin loppukäynnit maasta.
Tästä ei onneksi voi paljoa muuta kuin parantaa, ja ehkä tää jatkuva väsymyskin kohta jo loppuu niin jaksaa ratsastaessakin keskittyä siihen että mitä ja miten tekee. Vähän tää on nyt tuuliajelua tää mun ratsastelu, mutta ehkä tää tästä. Ainakin toivon niin.
Ai niin. Horzen kertautuvan lahjakortin tilauskin saapui tänään. Uudet housut, vyö, hanskat, minichapsit sekä talvikengät, ja kaikki just sopivia :)
Ai niin. Horzen kertautuvan lahjakortin tilauskin saapui tänään. Uudet housut, vyö, hanskat, minichapsit sekä talvikengät, ja kaikki just sopivia :)
torstai 1. tammikuuta 2015
Ups and downs
Viime aikoina on töissä ollut vähän kiirettä ja muutakin turbulenssiä, niin en ole ehtinyt tännekään mitään kirjoittelemaan. Kiire jatkuu edelleen, mutta toivon mukaan ehdin sentään vähän kirjoitella tänne.
Tunneilla olen mennyt pari kertaa Nelsonilla, joista varsinkin ensimmäinen kerta (joka oli suoraan sen putoamisepisodin jälkeen) oli aivan totaalisen perfecto. Pyysin mitä vaan, niin poni teki mukisematta höyhenenkevyesti, ja pysyin itse hyvin keskellä ja avuiltani vakaana. Koska pohja oli abt täydellinen ja ponilla ollut tarhassa pöllövirtaa, teimme ihan hirveästi hommia laukassa, ja päädyin tekemään mm. vaihtoja sekä jonkin verran myös avotaivutuksenomaista liikehdintää laukassa. Pääsin tekemään paljon myös itsenäistä aivotyötä tunnilla, sillä tuntikaverillani oli enemmän ongelmia, ja sekös sopi mulle: itsenäistä ratsastusta korjauskehoituksilla. Tämä on ehdottomasti niitä otsikon up-kohtia, oikeastaan koko syksynkin! Myös seuraava tunti Nelpalla meni varsin mainiosti, joskaan ei niin loistokkaasti, ja pohjakin oli vähän huonompi. Tehtiin takaosakäännöksiä ja ravihommia, ei mitään erityisen hohdokasta mutta ei toisaalta mitään katastrofaalistakaan.
Koska joulu- ja uudenvuodenaattona ei luonnollisestikaan ollut tunteja (tai no, uudenvuodenaattona olis ollut päivällä joten no could do), Cyralla olen mennyt lähinnä itsenäisesti. Näistä ei niin mielikuvaa, eka kerta tippumisen jälkeen jännitti alkuun mutta ratsu oli hyvä ja toimi kivasti. Seuraava kerta menee sinne totaaliselle down-osastolle. Jo ratsautuessa C pelästyi jotain kentän takakulmassa, ja siis ihan oikeasti pelästyi - pystyin kuulemaan sen sydämen hakkaavan vaikka seisoin vieressä. Ratsailla ehdin olla noin puoli kierrosta alkukäyntejä puolipitkin ohjin, kun samaa nurkkaa kytäten se ensin keulaisi, sen jälkeen kääntyi 180 astetta ympäri laukassa ja teki muutaman aivan valtavan köyryselkäpukin, ja edelleenkin ihmetelen kuinka en tullut sieltä edes alas. Muistan ajatelleeni että maa on nyt paljon kovempi, ja ratsun sain kuriin ihan puhtaasti ääniavuilla suoraan keuhkojen pohjasta. Se oli koko loppuajan hyvin sätky, ja jos Piude ei olisi sattunut kentän laidalle heti tuon insidentin jälkeen ja saanut tsempattua mua, niin olisin varmasti poistunut hyvin nopeasti talliin. Ravissa tein sitten puolen kentän kokoista neliöuraa väistöillä, avoilla ja suluilla kun poni piti pitää aktiivisena enkä uskaltanut mennä enää sinne toiseen päätyyn...
Edellinen kerta Cyralla menikin sitten taas vähän paremmin, se oli vaan ihan hirmu jäykkä. Koitin sitä vähän taivutella ja saada nopeammaksi, ravannut en kauheasti kun en saanut töpötystä letkeämmäksi ja pohja oli todella kova ja epätasainen. Hieman se katseli ympärilleen, mutta siitä selvisi sillä että laittoi pohkeen kiinni. Suurin ongelma sinä päivänä olikin se, että ratsastelutoppahousuissa ei päässyt itse istumaan kunnolla ratsun ympäri, kun alapohje liukui valtoimenaan puntin sisällä vaikka mokka pysyi hyvin kiinni kyljessä...
Tällä viikolla kuitenkin vielä tallipäivä edessä. Toivottavasti meno on kivaa ja rentoa, eikä duunistressi ja -väsymys ylettäisi satulaan asti. Maasto- tai edes rataköpöttely olis kivaa, mutta nyt on pakko myöntää että mun luotto Cyraan saattaa vaatia hetken kokoilua, ennenkuin sinne viitsii uudestaan yrittää.
Tunneilla olen mennyt pari kertaa Nelsonilla, joista varsinkin ensimmäinen kerta (joka oli suoraan sen putoamisepisodin jälkeen) oli aivan totaalisen perfecto. Pyysin mitä vaan, niin poni teki mukisematta höyhenenkevyesti, ja pysyin itse hyvin keskellä ja avuiltani vakaana. Koska pohja oli abt täydellinen ja ponilla ollut tarhassa pöllövirtaa, teimme ihan hirveästi hommia laukassa, ja päädyin tekemään mm. vaihtoja sekä jonkin verran myös avotaivutuksenomaista liikehdintää laukassa. Pääsin tekemään paljon myös itsenäistä aivotyötä tunnilla, sillä tuntikaverillani oli enemmän ongelmia, ja sekös sopi mulle: itsenäistä ratsastusta korjauskehoituksilla. Tämä on ehdottomasti niitä otsikon up-kohtia, oikeastaan koko syksynkin! Myös seuraava tunti Nelpalla meni varsin mainiosti, joskaan ei niin loistokkaasti, ja pohjakin oli vähän huonompi. Tehtiin takaosakäännöksiä ja ravihommia, ei mitään erityisen hohdokasta mutta ei toisaalta mitään katastrofaalistakaan.
Koska joulu- ja uudenvuodenaattona ei luonnollisestikaan ollut tunteja (tai no, uudenvuodenaattona olis ollut päivällä joten no could do), Cyralla olen mennyt lähinnä itsenäisesti. Näistä ei niin mielikuvaa, eka kerta tippumisen jälkeen jännitti alkuun mutta ratsu oli hyvä ja toimi kivasti. Seuraava kerta menee sinne totaaliselle down-osastolle. Jo ratsautuessa C pelästyi jotain kentän takakulmassa, ja siis ihan oikeasti pelästyi - pystyin kuulemaan sen sydämen hakkaavan vaikka seisoin vieressä. Ratsailla ehdin olla noin puoli kierrosta alkukäyntejä puolipitkin ohjin, kun samaa nurkkaa kytäten se ensin keulaisi, sen jälkeen kääntyi 180 astetta ympäri laukassa ja teki muutaman aivan valtavan köyryselkäpukin, ja edelleenkin ihmetelen kuinka en tullut sieltä edes alas. Muistan ajatelleeni että maa on nyt paljon kovempi, ja ratsun sain kuriin ihan puhtaasti ääniavuilla suoraan keuhkojen pohjasta. Se oli koko loppuajan hyvin sätky, ja jos Piude ei olisi sattunut kentän laidalle heti tuon insidentin jälkeen ja saanut tsempattua mua, niin olisin varmasti poistunut hyvin nopeasti talliin. Ravissa tein sitten puolen kentän kokoista neliöuraa väistöillä, avoilla ja suluilla kun poni piti pitää aktiivisena enkä uskaltanut mennä enää sinne toiseen päätyyn...
Edellinen kerta Cyralla menikin sitten taas vähän paremmin, se oli vaan ihan hirmu jäykkä. Koitin sitä vähän taivutella ja saada nopeammaksi, ravannut en kauheasti kun en saanut töpötystä letkeämmäksi ja pohja oli todella kova ja epätasainen. Hieman se katseli ympärilleen, mutta siitä selvisi sillä että laittoi pohkeen kiinni. Suurin ongelma sinä päivänä olikin se, että ratsastelutoppahousuissa ei päässyt itse istumaan kunnolla ratsun ympäri, kun alapohje liukui valtoimenaan puntin sisällä vaikka mokka pysyi hyvin kiinni kyljessä...
Tällä viikolla kuitenkin vielä tallipäivä edessä. Toivottavasti meno on kivaa ja rentoa, eikä duunistressi ja -väsymys ylettäisi satulaan asti. Maasto- tai edes rataköpöttely olis kivaa, mutta nyt on pakko myöntää että mun luotto Cyraan saattaa vaatia hetken kokoilua, ennenkuin sinne viitsii uudestaan yrittää.
sunnuntai 7. joulukuuta 2014
Takaisin maankamaralle
Perjantaina ratsastin Cyran aika nopeasti, sillä se oli heti alusta asti hirmu hyvä. Mulla oli apunarut mukana mutta ne kyllä roikkuivat koko ajan ihan löysällä, sillä Cyra kulki hienosti pyöreänä, toimi nätisti pienillä avuilla ja kantoi itsensä pyytämässäni pituudessa todella hienosti. Tein hommia vähän blogitallin tehtävähaastetta mukaillen, tosin pidin askeleenpidennys- ja lyhennyspätkät aika paljon lyhyempinä enkä tehnyt ympyrää vauhdinhallintatarkoituksessa, vaan enemmänkin taivutusta tavoitellen. Käynnissä varsinkin ratsastin paljon temponmuutoksia ja eri kohdissa, sillä Cyra helposti jo "tietää" tehtävän parin toistokerran jälkeen ja lähtee ennakoimaan.
Ravissa lisäilin kentän kunnosta johtuen vähän maltillisemmin, mutta hitaaseen raviin etsin useampia vaihteita sekä pidemmällä että lyhyemmällä ohjalla. Tein myös jonkin verran loivia kiemuroita ajatellen varsinkin suoristukset ja suunnanvaihdot ajatuksella. Laukkatyöskentelyyn kenttä ei ollut vielä muuten hyvä, mutta käynnistä tein paljon nostoja ja muutaman askeleen pätkiä tavoitteena saada laukka nousemaan jo hyvin pienenä ja lyhyenä jotta saisin tehtyä laukasta siirtymisen suoraan käyntiin. Vasemmassa laukassa sainkin aikaan muutaman todella kivan siirtymisen, oikeassa laukassa homma ei tominut ollenkaan yhtä nätisti, ja siirtymiset raviinkaan ei olleet kovin harmonisia. Lopuksi vielä keventelin pidemmällä hevosella eteen-alas ja loppukäynniessä vielä vähän taivuttelin kaulaa ennenkuin iltaruokin hevoset.
Lauantai ei ollutkaan niin kovin success. Cyra veti tarhassa sisäänhaettaessa ensin hirveät rallit, ja oli jo satuloidessa normaalia enemmän lohikäärme. Melkein jo mietin että aikooko se tosiaan haukkaista hihasta, mutta ei se sitten tohtinut. Radalle mennessä se vähän kytisti kaikkea, oli pinkeä ja eilinen herkkyys ja kylkien pehmeys oli todellakin ollutta ja mennyttä; normaalisti kun pohjeavusta tapahtuu kyllä jotain, nyt oli ihan sama oliko apu pieni vai iso, niin vastassa oli ihan kivikovat tuntsarikyljet ja nollareagointi. Kentällä se toimi käynnissä vähän paremmin, kun tein alkuun tehtävää päätyyn voltti (joka kierroksella pienempi), pitkän sivun alusta väistätys uralta sisään muutama metri, suoristus ja terävä kulma lyhyelle sivulle, jossa suoristus, taas uusi hyvä kulma ja reilusti uran sisälle kävelemään suoraan jossa pysähdys jokaisen aidantolpan kohdalla selkeästi reippaasta käynnistä, seisominen rauhassa eikä vähän valuen liikenteeseen ja liikkeellelähtö myös selkeästi ja aktiivisessa käynnissä. Tässä vaiheessa Cyra jo sätkähti kerran kun trailerin lokasuojan päältä putosi sohjolunta, mutta sen jälkeen jatkoi kyllä ihan kuten pitikin.
Koska ratsu tuntui hyvältä, aloin pikkuhiljaa siirtämää sitä raviin, tyypillisesti alkuun pidemmällä ohjalla. Noin ekan 15 ravimetrin jälkeen tallin kulmalla pitkällä sivulla Cyra taas erittäin epäcyramaisesti pelästyi jotain, toki just sillä hetkellä kun itse olin kevennyksestä ylhäällä, ja veti erittäin cyramaisesti melonin nokkaan siitä kun kehtasin laskeutua takaisin satulaan ei-niin-kovin tasapainoisesti ja teki muutaman melko notkean rodeoliikkeen, ja lensin sitten varmasti todella näyttävällä kaarella kaulan yli koska tuossa kohtaa hevonen ei todellakaan jeesannut nostamalla päätään... Ehdin siinä ajatella että ei kuulu ihmisen jalkojen olla ylempänä ihmisen pää, kun kuului jo kops ja hetken keräsin kyljelläni maailmaa taas siihen järjestykseen missä sen pitikin olla ja kävin kroppaani läpi että sattuiko pahasti. No ei sattunut, eikä ratsukaan liikkunut minnekään, niin hetken vielä tasasin sykkeitä ja järjestelin epäjärjestykseen ravisteltua pääkopan sisältöä takaisin ojennukseen ennenkuin jatkettiin harjoituksia.
Cyra ei rentoutunut kunnolla koko loppuaikana ja kyttäili sitä samaa päätyä joka kierroksella vaikka itse väkisinrentoutin itseni todella monessa kohtaa ja yritin keksiä korvaavaa tekemistä, mm. kolmikaarista kiemurauraa jossa koitin olla tarkkana taivutuksen ja suoristusten kanssa. Laukkatreenin suoritin siis suosiolla siellä toisessa päädyssä, tein ympyrällä vähän kokoamisharjoituksia sekä nostoja, ja koitin itse istua mahdollisimman hyvin laukassa mukana antaen hevosen tehdä töitä rauhassa. Laukka olikin heti ekasta nostosta alkaen hyvin pyöreää ja eteenpäin menevää, ja ratsu muutamaan otteeseen jopa pärski, joten ei se ihan hirmu huonosti mennyt. Laukassa se olikin ihan ehdottomasti eilen parhaimmillaan, muissa askellajeissa se puukylkisyys ja jännitys oli vähän turhan paljon pinnalla.
Loppukäynneissä radalla se otti vielä muutamat lähdöt, ja kerroinkin sille (toki kauniiseen sävyyn rauhoittaakseni sitä) erittäin monisanaisesti, mitä mieltä olin siitä ja sen toiminnasta tänään. En tiedä oliko sillä kiiman takia paikat kipeinä, vähän sellainen olo jäi, ja kaksi pms-oireista ei varsinaisesti ole kauhean kiva juttu lopputuloksen kannalta. Selkäänsä se ei aristanut ennen tai jälkeen ratsastuksen, mutta laitoin silti Arnikaa koko pitkien fileiden pituudelta aina alas kankkuihin asti, ja laitoin vähän kosteiden loimien sijaan villaviltin ja fleeceloimen, ettei vahingossakaan ainakaan jatkossa pääse kylmettymään ja kipeytymään. Itse olin tänään niin jumissa toisesta pakarastani (en tiennytkään että ihmiseen voi nousta tuollaisia monta senttiä korkeita pahkuroita!) että jätin alkuperäissuunnitelmana olleen Capun ratsastuksen väliin :(
Kypäräostosteluahan tämä tietää, koska pään osuessa maahan kuului hyvin selkeä poks. En halua ajatellakaan, mikä olisi tilanne jos kypärää ei olisi ollut. Voisi olla päässä samanlainen pahkura kuin reidessä, tai sitten päässä voisi olla vastaavankokoinen kuoppa siinä kohtaa missä tuli maakosketus. Onneksi on Horzelle vielä yksi vähän isompi lahjakortti jäljellä!
Ravissa lisäilin kentän kunnosta johtuen vähän maltillisemmin, mutta hitaaseen raviin etsin useampia vaihteita sekä pidemmällä että lyhyemmällä ohjalla. Tein myös jonkin verran loivia kiemuroita ajatellen varsinkin suoristukset ja suunnanvaihdot ajatuksella. Laukkatyöskentelyyn kenttä ei ollut vielä muuten hyvä, mutta käynnistä tein paljon nostoja ja muutaman askeleen pätkiä tavoitteena saada laukka nousemaan jo hyvin pienenä ja lyhyenä jotta saisin tehtyä laukasta siirtymisen suoraan käyntiin. Vasemmassa laukassa sainkin aikaan muutaman todella kivan siirtymisen, oikeassa laukassa homma ei tominut ollenkaan yhtä nätisti, ja siirtymiset raviinkaan ei olleet kovin harmonisia. Lopuksi vielä keventelin pidemmällä hevosella eteen-alas ja loppukäynniessä vielä vähän taivuttelin kaulaa ennenkuin iltaruokin hevoset.
![]() |
| Perus silmäkuva, otettu ennen ulkoilua |
Lauantai ei ollutkaan niin kovin success. Cyra veti tarhassa sisäänhaettaessa ensin hirveät rallit, ja oli jo satuloidessa normaalia enemmän lohikäärme. Melkein jo mietin että aikooko se tosiaan haukkaista hihasta, mutta ei se sitten tohtinut. Radalle mennessä se vähän kytisti kaikkea, oli pinkeä ja eilinen herkkyys ja kylkien pehmeys oli todellakin ollutta ja mennyttä; normaalisti kun pohjeavusta tapahtuu kyllä jotain, nyt oli ihan sama oliko apu pieni vai iso, niin vastassa oli ihan kivikovat tuntsarikyljet ja nollareagointi. Kentällä se toimi käynnissä vähän paremmin, kun tein alkuun tehtävää päätyyn voltti (joka kierroksella pienempi), pitkän sivun alusta väistätys uralta sisään muutama metri, suoristus ja terävä kulma lyhyelle sivulle, jossa suoristus, taas uusi hyvä kulma ja reilusti uran sisälle kävelemään suoraan jossa pysähdys jokaisen aidantolpan kohdalla selkeästi reippaasta käynnistä, seisominen rauhassa eikä vähän valuen liikenteeseen ja liikkeellelähtö myös selkeästi ja aktiivisessa käynnissä. Tässä vaiheessa Cyra jo sätkähti kerran kun trailerin lokasuojan päältä putosi sohjolunta, mutta sen jälkeen jatkoi kyllä ihan kuten pitikin.
Koska ratsu tuntui hyvältä, aloin pikkuhiljaa siirtämää sitä raviin, tyypillisesti alkuun pidemmällä ohjalla. Noin ekan 15 ravimetrin jälkeen tallin kulmalla pitkällä sivulla Cyra taas erittäin epäcyramaisesti pelästyi jotain, toki just sillä hetkellä kun itse olin kevennyksestä ylhäällä, ja veti erittäin cyramaisesti melonin nokkaan siitä kun kehtasin laskeutua takaisin satulaan ei-niin-kovin tasapainoisesti ja teki muutaman melko notkean rodeoliikkeen, ja lensin sitten varmasti todella näyttävällä kaarella kaulan yli koska tuossa kohtaa hevonen ei todellakaan jeesannut nostamalla päätään... Ehdin siinä ajatella että ei kuulu ihmisen jalkojen olla ylempänä ihmisen pää, kun kuului jo kops ja hetken keräsin kyljelläni maailmaa taas siihen järjestykseen missä sen pitikin olla ja kävin kroppaani läpi että sattuiko pahasti. No ei sattunut, eikä ratsukaan liikkunut minnekään, niin hetken vielä tasasin sykkeitä ja järjestelin epäjärjestykseen ravisteltua pääkopan sisältöä takaisin ojennukseen ennenkuin jatkettiin harjoituksia.
Cyra ei rentoutunut kunnolla koko loppuaikana ja kyttäili sitä samaa päätyä joka kierroksella vaikka itse väkisinrentoutin itseni todella monessa kohtaa ja yritin keksiä korvaavaa tekemistä, mm. kolmikaarista kiemurauraa jossa koitin olla tarkkana taivutuksen ja suoristusten kanssa. Laukkatreenin suoritin siis suosiolla siellä toisessa päädyssä, tein ympyrällä vähän kokoamisharjoituksia sekä nostoja, ja koitin itse istua mahdollisimman hyvin laukassa mukana antaen hevosen tehdä töitä rauhassa. Laukka olikin heti ekasta nostosta alkaen hyvin pyöreää ja eteenpäin menevää, ja ratsu muutamaan otteeseen jopa pärski, joten ei se ihan hirmu huonosti mennyt. Laukassa se olikin ihan ehdottomasti eilen parhaimmillaan, muissa askellajeissa se puukylkisyys ja jännitys oli vähän turhan paljon pinnalla.
Loppukäynneissä radalla se otti vielä muutamat lähdöt, ja kerroinkin sille (toki kauniiseen sävyyn rauhoittaakseni sitä) erittäin monisanaisesti, mitä mieltä olin siitä ja sen toiminnasta tänään. En tiedä oliko sillä kiiman takia paikat kipeinä, vähän sellainen olo jäi, ja kaksi pms-oireista ei varsinaisesti ole kauhean kiva juttu lopputuloksen kannalta. Selkäänsä se ei aristanut ennen tai jälkeen ratsastuksen, mutta laitoin silti Arnikaa koko pitkien fileiden pituudelta aina alas kankkuihin asti, ja laitoin vähän kosteiden loimien sijaan villaviltin ja fleeceloimen, ettei vahingossakaan ainakaan jatkossa pääse kylmettymään ja kipeytymään. Itse olin tänään niin jumissa toisesta pakarastani (en tiennytkään että ihmiseen voi nousta tuollaisia monta senttiä korkeita pahkuroita!) että jätin alkuperäissuunnitelmana olleen Capun ratsastuksen väliin :(
![]() |
| Kääpiökäsi. |
Kypäräostosteluahan tämä tietää, koska pään osuessa maahan kuului hyvin selkeä poks. En halua ajatellakaan, mikä olisi tilanne jos kypärää ei olisi ollut. Voisi olla päässä samanlainen pahkura kuin reidessä, tai sitten päässä voisi olla vastaavankokoinen kuoppa siinä kohtaa missä tuli maakosketus. Onneksi on Horzelle vielä yksi vähän isompi lahjakortti jäljellä!
torstai 4. joulukuuta 2014
In your face, jos lintsaat!
Eilinen tunti oli kentän pohjasta huolimatta erittäin bueno. Hevonen oli edellisen ratsastajan jäljiltä todella kiva, tehtävä oli erittäin hyvä, vaikeustasoltaan sopiva mutta kuitenkin sellainen että lintsaaminen ei vaan ollut mahdollista, tai tilanne oli samantien niinsanotusti in your face. Cyra kulki hienosti, hallitsin itseni ja apuni hyvin, pystyin reagoimaan tarvittaessa hyvinkin nopeasti, ja ratsastin tunnin alusta loppuun enkä vaan jäänyt miettimään asioita liikaa.
Tehtävä oli näennäisen yksinkertainen. Ensin käynnissä ja sitten ravissa tehtiin diagonaalikahdeksikkoa ajatuksella että diagonaalilinja on pitkä sivu, eli hevonen menee suorana kahden ohjan ja kahden pohkeen välissä pisteestä a pisteeseen b, päätyihin tehtiin voltit ja loppupuolella tuntia lisättiin linjalle vielä seinäväistö (ilman seinää, toki ;) vanhalla sisäpohkeella, joka piti suoristaa kunnolla ennen kulmaa ja muistaa ratsastaa siitä väistöstä ulos ja hieman eteen. Onneksi itse tykkään ratsastaa vähän irti aidasta, joten suoraan ja suorana ratsastaminen ei sikäli ole vaikeaa, mutta onhan tuossa silti enemmän reitin ja suoruuden säilyttämistä, ja seurasin edellistä tuntia niin pääsin vähän paremmin jo jyvälle siitä mitä haetaan.
Käynnissä tehtiin onneksi alkuun aika hyvin, Cyra oli hyvä ja kulki kivasti. Väistöt käynnissä oli hyviä, kunhan itse aloin tekemään väistöä "oikeaan" suuntaan, ja muistin kantaa ulkokäden jo kulmassa ja päästää sisältä, jotta etupää ei lähtisi tai valuisi väistössä edelle. Tällaisena kroonisena oikean ja vasemman sekoittajana tehtävä oli ajoittain haastava ja varsinkin oikeasta kierroksesta väistöön lähtiessä tuli hyvin helposti ravissa aloitettua se väistö ihan kirjaimellisesti väärällä jalalla. Kerran menin avuistani ihan niin totaalisen sekaisin että jouduin pysäyttämään Cyra-paran kesken väistön, järjestämään pääkoppani sisällön, organisoimaan itseni uudelleen ja jatkamaan matkaa. Asialle saatettiin hieman nauraa ;) Pelkäsin raviväistöosuutta hieman etukäteen koska viime aikoina ne ei ole menneet niinsanotusti ihan putkeen, mutta tänään sain todella pienillä avuilla todella kivaa väistöä aikaiseksi.
Siirryttiin menemään koko uraa pitkin tehden edellen päätyihin isot voltit, mutta miettimään sitä diagonaalin tunnetta myös siellä aidan vieressä edetessä. Cyra liikkui tässä kohtaa jo todella hienosti. Itsellä meinasi pakka levitä pariin otteeseen ja hevonen muuttui epätasaisemmaksi, mutta Piude kehotti ajattelemaan ratsastamaan toisessa kierroksessa missä mennään ja oho kas, homma toimi ja hevonen liikkui entistä paremmin.
Sain myös hillittömän ahaa-elämyksen tuosta epätasaisuudesta. Kun hevonen alkaa pudottamaan selkäänsä ja häviämään edestä/heilauttamaan päätänsä koska ohjan ja pohkeen välinen pyhä kolminaisuus häviää, lähden itse helposti hakemaan tuntumaa kädellä. Eilen kuitenkin löysin sen hetken, kun tilanne pitäisikin korjata jalalla, ja jopa ehdin sen tekemään! Epävakaiseksi muuttumassa oleva hevonen jatkoi putputtamistaan eteenpäin kauniisti, aktiivisena ja rentona edelleen hyvässä peräänannossa.
Toivottavasti samoilla fiiliksillä jatketaan myös viikonloppuna, kun tätä iltaa lukuunottamatta talleilua on luvassa joka päivä!
Tehtävä oli näennäisen yksinkertainen. Ensin käynnissä ja sitten ravissa tehtiin diagonaalikahdeksikkoa ajatuksella että diagonaalilinja on pitkä sivu, eli hevonen menee suorana kahden ohjan ja kahden pohkeen välissä pisteestä a pisteeseen b, päätyihin tehtiin voltit ja loppupuolella tuntia lisättiin linjalle vielä seinäväistö (ilman seinää, toki ;) vanhalla sisäpohkeella, joka piti suoristaa kunnolla ennen kulmaa ja muistaa ratsastaa siitä väistöstä ulos ja hieman eteen. Onneksi itse tykkään ratsastaa vähän irti aidasta, joten suoraan ja suorana ratsastaminen ei sikäli ole vaikeaa, mutta onhan tuossa silti enemmän reitin ja suoruuden säilyttämistä, ja seurasin edellistä tuntia niin pääsin vähän paremmin jo jyvälle siitä mitä haetaan.
Käynnissä tehtiin onneksi alkuun aika hyvin, Cyra oli hyvä ja kulki kivasti. Väistöt käynnissä oli hyviä, kunhan itse aloin tekemään väistöä "oikeaan" suuntaan, ja muistin kantaa ulkokäden jo kulmassa ja päästää sisältä, jotta etupää ei lähtisi tai valuisi väistössä edelle. Tällaisena kroonisena oikean ja vasemman sekoittajana tehtävä oli ajoittain haastava ja varsinkin oikeasta kierroksesta väistöön lähtiessä tuli hyvin helposti ravissa aloitettua se väistö ihan kirjaimellisesti väärällä jalalla. Kerran menin avuistani ihan niin totaalisen sekaisin että jouduin pysäyttämään Cyra-paran kesken väistön, järjestämään pääkoppani sisällön, organisoimaan itseni uudelleen ja jatkamaan matkaa. Asialle saatettiin hieman nauraa ;) Pelkäsin raviväistöosuutta hieman etukäteen koska viime aikoina ne ei ole menneet niinsanotusti ihan putkeen, mutta tänään sain todella pienillä avuilla todella kivaa väistöä aikaiseksi.
Siirryttiin menemään koko uraa pitkin tehden edellen päätyihin isot voltit, mutta miettimään sitä diagonaalin tunnetta myös siellä aidan vieressä edetessä. Cyra liikkui tässä kohtaa jo todella hienosti. Itsellä meinasi pakka levitä pariin otteeseen ja hevonen muuttui epätasaisemmaksi, mutta Piude kehotti ajattelemaan ratsastamaan toisessa kierroksessa missä mennään ja oho kas, homma toimi ja hevonen liikkui entistä paremmin.
Sain myös hillittömän ahaa-elämyksen tuosta epätasaisuudesta. Kun hevonen alkaa pudottamaan selkäänsä ja häviämään edestä/heilauttamaan päätänsä koska ohjan ja pohkeen välinen pyhä kolminaisuus häviää, lähden itse helposti hakemaan tuntumaa kädellä. Eilen kuitenkin löysin sen hetken, kun tilanne pitäisikin korjata jalalla, ja jopa ehdin sen tekemään! Epävakaiseksi muuttumassa oleva hevonen jatkoi putputtamistaan eteenpäin kauniisti, aktiivisena ja rentona edelleen hyvässä peräänannossa.
Toivottavasti samoilla fiiliksillä jatketaan myös viikonloppuna, kun tätä iltaa lukuunottamatta talleilua on luvassa joka päivä!
lauantai 29. marraskuuta 2014
Onneksi on hevosharrastus.
Tauti on vienyt taas jokusen ratsastuskerran, mm. viime viikon heppailut kokonaan ja tämänkin viikon tunnin. Tänään sen sijaan menin hengästymiskiellosta lukuunottamatta, ja tein hommia paljon käynnissä, ravissa ja laukassa sitten lyhyempiä pätkiä.
Cyra oli alkuun melko jähmeä jopa itsekseen, mutta neljä kierrosta käyntiä ensin radalla samalla vähän asetellen ja väistätelen ja runsaasti käynnissä vielä kentälläkin sai ratsun onneksi pehmenemään ja notkistumaan paljon. Tein ensin ympyröitä jotka myöhemmin pieneni volteiksi, asetusta ja taivutusta väliin myös vastataivutuksenomaisesti jotta notkeus ja kuuluvuus löytyisi, ja ratsastin ihan übersyvälle kulmiin. Kun C tuntui vähän hitaalta avuille tein muutaman pysähdyksen ja liikkeellelähdön, jossa vaadin todella korostetusti pidätteen läpimenoa heti, ja samoin käynnin jatkumista reippaana heti, eikä vasta neljän askeleen jälkeen. Samoin tein käynnissä vähän temponmuutoksia, pidensin ja lyhensin käyntiä koittaen senkin saada läpi mahdollisimman pienesti. Muutama väistöpätkä sekaan, ja kas, alla oli todella kivasti, pyöreästi ja rennosti liikkuva hevonen.
Ravissa tein muutaman ympyrän jossa myös vaihtelin asetusta välillä ulos, sekä muutaman temponmuutoksen. Hetki taas käynnissä välillä varoen kuskin hengästymistä liikaa ja saaden ratsua takas kuulolle (tässä kohtaa se heräsi ja huomasi kamalimmasta asioista kamalimman - sokeripalat olivat siirtyneet!) ja keskittymään työntekoon. Ravissa jatkoin myös tekemällä muutamia kolmi-ja nelikaarisia kiemurauria. Olisin voinut ratsastaa itse kaarteet paljonkin paremmin, sillä suoristaessa hevonen parani aina ihan sikana, ja jotenkin siellä mutkassa sit homma levisi, vaikka loogisempaa oli päin vastoin. Ehkä sit suoristaessa otin ihan tosissani siitä ulko-ohjasta enemmän kiinni, niin hevosella oli jotain mitä vasten tukeutua. Käynnissä taas hetki myös niitä kiemurauria sekä käynnin kokoamista pätkittäin, ja sen jälkeen aloin vähän laukkailemaan.
Laukka oli alkuun varsinkin vasemmalle melko kulmikasta, tykkäsi valua ympyrältä ulos lapa edellä ja meni helposti rikki. Sain sitä kuitenkin ratsastettua todella mukavasti, ja hevonen tuntui todella hyvältä ja kulki todella hyvin, mutta tuppasi kovasti kiroilemaan varsinkin nostoissa. Yhden pukinkin sain aikaiseksi, kun ennakoin rikkoa ja Cyra veti poron nokkaan oikea-aikaisesta avusta harmistuneena siitä ettei päässyt rikkomaan ja siitä että huomautin asiasta melkolailla napakasti. Oikea laukka olikin paljon parempi, ja hevonen pyöreämpi eikä kiroillutkaan ihan niin paljon. Välikäyntien jälkeen tein vielä jonkin verran nostoja käynnistä, ennenkuin keventelin pidemmällä kaulalla eteen-alas ja kävelin muutamat kiekat vielä radalla.
Cyra oli tänään todella hyvä. Aivan järkyttävän hyvä. Kulki todella kivasti, reagoi apuihin pääsääntöisesti todella herkästi ja pehmeästi, ja oli virittynyt juuri sellaiseksi jollaista hevosta minä tykkään ratsastaa. Kevyt edestä muttei tyhjä, herkkä jalalle muttei juokse alta, kuunteli sopivasti myös istuntaa (mitä nyt pari kertaa vähän ennakoi siirtymisissä alas ;), käytti selkäänsä mukavasti ja taipui sekä suoristui hyvin, ollen kuitenkin elossa eikä vaan suorittamassa oleva zombi. Laukkojen luimukorvailua lukuunottamata ratsu tuntui itse myös pitävän työnteosta, ja kiroilusta huolimatta laukkakin oli todella hyvää, pehmeää, pyörivää ja ratsastettavissa. Vähän jopa harmitti että itse oli hengästymiskiellossa, sillä tänään Cyra tuntui siltä että siitä olisi saanut irti vaikka ja mitä! No, tästä fiiliksestä on hyvä jatkaa.
Ja niitä on tässä viimeaikoina riittänyt. Onneksi on noin fiksu ratsuheppa alla <3
Cyra oli alkuun melko jähmeä jopa itsekseen, mutta neljä kierrosta käyntiä ensin radalla samalla vähän asetellen ja väistätelen ja runsaasti käynnissä vielä kentälläkin sai ratsun onneksi pehmenemään ja notkistumaan paljon. Tein ensin ympyröitä jotka myöhemmin pieneni volteiksi, asetusta ja taivutusta väliin myös vastataivutuksenomaisesti jotta notkeus ja kuuluvuus löytyisi, ja ratsastin ihan übersyvälle kulmiin. Kun C tuntui vähän hitaalta avuille tein muutaman pysähdyksen ja liikkeellelähdön, jossa vaadin todella korostetusti pidätteen läpimenoa heti, ja samoin käynnin jatkumista reippaana heti, eikä vasta neljän askeleen jälkeen. Samoin tein käynnissä vähän temponmuutoksia, pidensin ja lyhensin käyntiä koittaen senkin saada läpi mahdollisimman pienesti. Muutama väistöpätkä sekaan, ja kas, alla oli todella kivasti, pyöreästi ja rennosti liikkuva hevonen.
Ravissa tein muutaman ympyrän jossa myös vaihtelin asetusta välillä ulos, sekä muutaman temponmuutoksen. Hetki taas käynnissä välillä varoen kuskin hengästymistä liikaa ja saaden ratsua takas kuulolle (tässä kohtaa se heräsi ja huomasi kamalimmasta asioista kamalimman - sokeripalat olivat siirtyneet!) ja keskittymään työntekoon. Ravissa jatkoin myös tekemällä muutamia kolmi-ja nelikaarisia kiemurauria. Olisin voinut ratsastaa itse kaarteet paljonkin paremmin, sillä suoristaessa hevonen parani aina ihan sikana, ja jotenkin siellä mutkassa sit homma levisi, vaikka loogisempaa oli päin vastoin. Ehkä sit suoristaessa otin ihan tosissani siitä ulko-ohjasta enemmän kiinni, niin hevosella oli jotain mitä vasten tukeutua. Käynnissä taas hetki myös niitä kiemurauria sekä käynnin kokoamista pätkittäin, ja sen jälkeen aloin vähän laukkailemaan.
Laukka oli alkuun varsinkin vasemmalle melko kulmikasta, tykkäsi valua ympyrältä ulos lapa edellä ja meni helposti rikki. Sain sitä kuitenkin ratsastettua todella mukavasti, ja hevonen tuntui todella hyvältä ja kulki todella hyvin, mutta tuppasi kovasti kiroilemaan varsinkin nostoissa. Yhden pukinkin sain aikaiseksi, kun ennakoin rikkoa ja Cyra veti poron nokkaan oikea-aikaisesta avusta harmistuneena siitä ettei päässyt rikkomaan ja siitä että huomautin asiasta melkolailla napakasti. Oikea laukka olikin paljon parempi, ja hevonen pyöreämpi eikä kiroillutkaan ihan niin paljon. Välikäyntien jälkeen tein vielä jonkin verran nostoja käynnistä, ennenkuin keventelin pidemmällä kaulalla eteen-alas ja kävelin muutamat kiekat vielä radalla.
Cyra oli tänään todella hyvä. Aivan järkyttävän hyvä. Kulki todella kivasti, reagoi apuihin pääsääntöisesti todella herkästi ja pehmeästi, ja oli virittynyt juuri sellaiseksi jollaista hevosta minä tykkään ratsastaa. Kevyt edestä muttei tyhjä, herkkä jalalle muttei juokse alta, kuunteli sopivasti myös istuntaa (mitä nyt pari kertaa vähän ennakoi siirtymisissä alas ;), käytti selkäänsä mukavasti ja taipui sekä suoristui hyvin, ollen kuitenkin elossa eikä vaan suorittamassa oleva zombi. Laukkojen luimukorvailua lukuunottamata ratsu tuntui itse myös pitävän työnteosta, ja kiroilusta huolimatta laukkakin oli todella hyvää, pehmeää, pyörivää ja ratsastettavissa. Vähän jopa harmitti että itse oli hengästymiskiellossa, sillä tänään Cyra tuntui siltä että siitä olisi saanut irti vaikka ja mitä! No, tästä fiiliksestä on hyvä jatkaa.
Ja niitä on tässä viimeaikoina riittänyt. Onneksi on noin fiksu ratsuheppa alla <3
maanantai 17. marraskuuta 2014
Paluu arkeen kuskin saikun jälkeen
Eilen olin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tallilla, astetta tujumpi flunssa piti meikäläisen hyvinkin tiiviisti peiton ja lakanan välissä kokonaisen viikon, eikä sen jälkeenkään ihan ole kunto palautunut normaaliksi. Eilenkin vielä olin ratsastuksen jälkeen hyvin puhki, vaikka pääsääntöisesti kävelin ja kevensin - laukkasin vain vähän ja harjoitusravissa en istunut juurikaan. Cyra oli todella hyvä, joskin alkuun aika hidas jalalle - onneksi N pyörähti tallille ratsastamaan Nelsonia, niin toi mulle tallista vähän pidemmän käsikaasun. Pari huomautusta suoraan pohkeen taakse riitti, ja kas, taas oli iloisena pienestä avusta omilla jaloillaan liikkuva hevonen.
Koska C oli hidas sekä eteen että sivulle, pyrin ratsastamaan alkuun käynnissä pysähdyksiä, ja jos ei seisty paikallaan löysällä ohjalla (Cyralla on paha tapa vähän lähteä valumaan eteenpäin heti kun pysähdyksessä myötää ohjalla) tehtiin muutama askel peruutuksia, ja siitä sitten reippaaseen käyntiin. Ravissa tehtiin pieniä temponmuutoksia sekä päätyihin erikokoisia voltteja ja ympyröitä, joissa niissäkin piti liikkua edelleen eteen pyydetyssä askellajissa, ei jäädä jäkittämään eikä rikkoa laukalle koska ei huvita astua sisältä alle.
Loppupeleissä sain ratsastettua Cyran todella hyväksi omaan makuuni, vaikken ehkä ihan niin tasaiseksi ja oikealta riittävän irtonaiseksi, mitä sen pitäisi olla. Siinä oli sopivasti painetta ja kierroksia (joka tosin purkautui hetkittäin epätasaisuutena kun oma käsi ei ollut ihan kartalla) jotta se liikkuisi reippaasti eteenpäin, mutta kuitenkin kuunteli hyvin myös pidätteet läpi ja kantoi itsensä eikä vain höökännyt ympäri kenttää kuin Vermossa konsanaan kädellä maaten. Laukkaa en juuri jaksanut ratsastaa, mutta sen minkä jaksoin, se oli mielestäni varsin hyvää ja toimivaa siihen nähden että kuski enimmäkseen vain ohjasi eikä vaikuttanut hevoseen. Lopussa ravi oli jo erittäin hienoa ja kivaa, ja oli kiva lopettaa vielä valoisan aikaan ja lähteä radalle käpyttelemään loppukäynnit :)
Koska C oli hidas sekä eteen että sivulle, pyrin ratsastamaan alkuun käynnissä pysähdyksiä, ja jos ei seisty paikallaan löysällä ohjalla (Cyralla on paha tapa vähän lähteä valumaan eteenpäin heti kun pysähdyksessä myötää ohjalla) tehtiin muutama askel peruutuksia, ja siitä sitten reippaaseen käyntiin. Ravissa tehtiin pieniä temponmuutoksia sekä päätyihin erikokoisia voltteja ja ympyröitä, joissa niissäkin piti liikkua edelleen eteen pyydetyssä askellajissa, ei jäädä jäkittämään eikä rikkoa laukalle koska ei huvita astua sisältä alle.
![]() |
| Devil lives in details. Nelsonin otsapanta, kokonaishevoskuvia ei taaskaan ole. |
Loppupeleissä sain ratsastettua Cyran todella hyväksi omaan makuuni, vaikken ehkä ihan niin tasaiseksi ja oikealta riittävän irtonaiseksi, mitä sen pitäisi olla. Siinä oli sopivasti painetta ja kierroksia (joka tosin purkautui hetkittäin epätasaisuutena kun oma käsi ei ollut ihan kartalla) jotta se liikkuisi reippaasti eteenpäin, mutta kuitenkin kuunteli hyvin myös pidätteet läpi ja kantoi itsensä eikä vain höökännyt ympäri kenttää kuin Vermossa konsanaan kädellä maaten. Laukkaa en juuri jaksanut ratsastaa, mutta sen minkä jaksoin, se oli mielestäni varsin hyvää ja toimivaa siihen nähden että kuski enimmäkseen vain ohjasi eikä vaikuttanut hevoseen. Lopussa ravi oli jo erittäin hienoa ja kivaa, ja oli kiva lopettaa vielä valoisan aikaan ja lähteä radalle käpyttelemään loppukäynnit :)
maanantai 27. lokakuuta 2014
Helsinki International Horse Show 2014
Tämän vuoden Hissi taas takana, ja torstain katastrofipäivän jälkeen hommat meni todella leppoisasti ja show tuntui loppuvan ihan ennen aikojaan. Tänä vuonna paikanvaihdoksen myötä meidän paletti meni uusiksi enkä oikeastaan keksi muutoksesta mitään huonoa sanottavaa, ryhmänikin oli erittäin tyytyväinen tilanteeseen. Fyysinen sijaintimme parani noin potenssiin miljoona ja laajennettujen toimintaoikeuksien takia pystyimme tekemään itse heti jotain katastrofeille ilman välipuhelua alakertaan, joka tarkoitti nopeammin hoidettuja tilanteita eli tyytyväisempiä asiakkaita.
Torstai tosiaan pissi kintuille ihan totaalisesti. Ihan elintärkeät asiat puuttuivat erinäisistä syistä, kommunikaationpuutteen vuoksi olimme paikalla puoli tuntia liian myöhään aikaan eikä tieto kulkenut meille asti, joten toki annoimme siinä sivussa myös asiakkaille väärää tietoa. Sen lisäksi tulevia päiviä varten hommien hoitaminen sekä akuuttien tulipalojen sammutus, niin lopputuloksena ehdin edes ajattelemaan katsomoa ensimmäistä kertaa puoli yhdeksän, ja siinä vaiheessa jo lähes 13 tuntia hallilla olleena en jaksanut enää keskittyä kouluratsastuksen villiin maailmaan... Aamu alkoi joka aamu kahdeksalta ja jatkui siitä niin että viikonloppuna tuli nukuttua maksimissaan viitisen tuntia per yö.
Perjantaina pääsin onneksi vähän purkamaan tuntojani ja vaikka tieto ei edelleenkään kulkenut aina ihan perille asti, mutta onneksi meidän ryhmä on niin loistava, että he hoitivat homman todella hyvin ja todella nopeasti, vaikka joutuivatkin tekemään vähän ekstraa. Oman vuoroni ulkopuolella ehdin jo pari kertaa katsomaan kisojakin aina muutaman ratsukon verran kerrallaan, sekä pyörähtämään pikaisesti Expossa. Tämä vuosi oli muuten ensimmäinen Horse Show ikinä, kun en ostanut niin kerrassaan mitään! Kypärälle olisi ollut tarve, mutta koska minulla on vielä yksi käyttämätön lahjakortti Horzen nettikauppaan, hankin sen sieltä. Hanskoja olisi tehnyt mieli hankkia koska mm. Rökkeleitä oli parhaimmillaan kolmellakympillä, ja Stübbenin maailman parasta satulasaippuaa myytiin vitosen purkki. Edellistä, vuonna 2001 kisoista voitettua purkkia on kuitenkin vielä reilusti jäljellä, niin en kokenut tarpeelliseksi ostaa uutta :D
Lauantai meni erittäin smoothisti, vaikka yksi yllärinä vähän ennen iltakymmentä tullut keissi sai aikaiseksi snadin paniikin joka jatkui vielä sunnuntaiaamunakin. Lauantaina kaikki jo ihan selvästi tiesi mitä tekivät ja suurin osa informaatiosta ja suunnitelmanmuutoksista osasi perille asti, joka helpotti tekemistä erittäin paljon. Käytiin after ride -partyissa Paddockissa, Siltsun aikana danssattiin hiekalla ja katsottiin mielettömän tiukka SixBar, josta muutama ratsukko aikataulun venähtämisen takia ikävä kyllä jäi pois. Scandicin 30-vuotisjuhlat jätettiin väliin ja mentiin oman ryhmän kanssa istuskelemaan parille. Sunnuntaina ei silti ollut kovin freshi olo, mutta onneksi päivä oli yllättävän rauhallinen.World Cup oli huima ja Juuli ratsasti tajuttoman hienosti, ja ehkä rakastuin Christian Ahlmannin kimoon hevoseen Cornado II:n - kuten ryhmäläiseni kanssa todettiin, se on vähän kuin vanha kisaponini Cacru mutta hevostettuna. Kaikenkaikkiaan en kuitenkaan areenan tapahumia ihan hirveästi ehtinyt seuraamaan, mutta ehkä ensi vuosi on parempi kun ylimääräistä säätämistä on toivon mukaan vähemmän kun paikka on tuttu.
Muutenkin kisat olivat tänä vuonna hienot, ja luulen ettei ensimmäisen vuoden alkukankeus näkynyt kovin paljoa ulospäin. Ainakin me onnistuttiin koko crewn osalta parantamaan torstaista ihan valtavasti ja HT.netin huippukriitikkoja lukuunottamatta kävijät tuntuivat myös pääosin ihan tyytyväisiltä tapahtumaan. Tupa ainakin oli erittäin täysi, lauantain GP-näytös sekä World Cup olivat molemmat muutama paikkaa vajaa loppuunmyytyjä. Myös yleisölle avoin verryttely oli todella mielenkiintoista seurattavaa. Kaikesta huolimatta tämän vuoden showsta jäi mieleen todella hyvä ja positiivinen fiilis, ensi vuonna parannetaan vielä entisestään!
![]() |
| Keskiviikkoiltana ratsukoita liikuttamassa hevosiaan kilpa-areenalla. |
Torstai tosiaan pissi kintuille ihan totaalisesti. Ihan elintärkeät asiat puuttuivat erinäisistä syistä, kommunikaationpuutteen vuoksi olimme paikalla puoli tuntia liian myöhään aikaan eikä tieto kulkenut meille asti, joten toki annoimme siinä sivussa myös asiakkaille väärää tietoa. Sen lisäksi tulevia päiviä varten hommien hoitaminen sekä akuuttien tulipalojen sammutus, niin lopputuloksena ehdin edes ajattelemaan katsomoa ensimmäistä kertaa puoli yhdeksän, ja siinä vaiheessa jo lähes 13 tuntia hallilla olleena en jaksanut enää keskittyä kouluratsastuksen villiin maailmaan... Aamu alkoi joka aamu kahdeksalta ja jatkui siitä niin että viikonloppuna tuli nukuttua maksimissaan viitisen tuntia per yö.
Perjantaina pääsin onneksi vähän purkamaan tuntojani ja vaikka tieto ei edelleenkään kulkenut aina ihan perille asti, mutta onneksi meidän ryhmä on niin loistava, että he hoitivat homman todella hyvin ja todella nopeasti, vaikka joutuivatkin tekemään vähän ekstraa. Oman vuoroni ulkopuolella ehdin jo pari kertaa katsomaan kisojakin aina muutaman ratsukon verran kerrallaan, sekä pyörähtämään pikaisesti Expossa. Tämä vuosi oli muuten ensimmäinen Horse Show ikinä, kun en ostanut niin kerrassaan mitään! Kypärälle olisi ollut tarve, mutta koska minulla on vielä yksi käyttämätön lahjakortti Horzen nettikauppaan, hankin sen sieltä. Hanskoja olisi tehnyt mieli hankkia koska mm. Rökkeleitä oli parhaimmillaan kolmellakympillä, ja Stübbenin maailman parasta satulasaippuaa myytiin vitosen purkki. Edellistä, vuonna 2001 kisoista voitettua purkkia on kuitenkin vielä reilusti jäljellä, niin en kokenut tarpeelliseksi ostaa uutta :D
![]() |
| Fiiliksiä ympäri jäähallia. Vähän jäi kuvaaminenkin kiireen jalkoihin, mutta ehkä noista vielä joku kollaasi tulee. |
Lauantai meni erittäin smoothisti, vaikka yksi yllärinä vähän ennen iltakymmentä tullut keissi sai aikaiseksi snadin paniikin joka jatkui vielä sunnuntaiaamunakin. Lauantaina kaikki jo ihan selvästi tiesi mitä tekivät ja suurin osa informaatiosta ja suunnitelmanmuutoksista osasi perille asti, joka helpotti tekemistä erittäin paljon. Käytiin after ride -partyissa Paddockissa, Siltsun aikana danssattiin hiekalla ja katsottiin mielettömän tiukka SixBar, josta muutama ratsukko aikataulun venähtämisen takia ikävä kyllä jäi pois. Scandicin 30-vuotisjuhlat jätettiin väliin ja mentiin oman ryhmän kanssa istuskelemaan parille. Sunnuntaina ei silti ollut kovin freshi olo, mutta onneksi päivä oli yllättävän rauhallinen.World Cup oli huima ja Juuli ratsasti tajuttoman hienosti, ja ehkä rakastuin Christian Ahlmannin kimoon hevoseen Cornado II:n - kuten ryhmäläiseni kanssa todettiin, se on vähän kuin vanha kisaponini Cacru mutta hevostettuna. Kaikenkaikkiaan en kuitenkaan areenan tapahumia ihan hirveästi ehtinyt seuraamaan, mutta ehkä ensi vuosi on parempi kun ylimääräistä säätämistä on toivon mukaan vähemmän kun paikka on tuttu.
![]() |
| Sunnuntaiaamun fiiliksiä. Ihan kaikki kolme ratsukkoa ehdin katsoa U25 -luokan alusta, ennen kuin taas mentiin. |
Muutenkin kisat olivat tänä vuonna hienot, ja luulen ettei ensimmäisen vuoden alkukankeus näkynyt kovin paljoa ulospäin. Ainakin me onnistuttiin koko crewn osalta parantamaan torstaista ihan valtavasti ja HT.netin huippukriitikkoja lukuunottamatta kävijät tuntuivat myös pääosin ihan tyytyväisiltä tapahtumaan. Tupa ainakin oli erittäin täysi, lauantain GP-näytös sekä World Cup olivat molemmat muutama paikkaa vajaa loppuunmyytyjä. Myös yleisölle avoin verryttely oli todella mielenkiintoista seurattavaa. Kaikesta huolimatta tämän vuoden showsta jäi mieleen todella hyvä ja positiivinen fiilis, ensi vuonna parannetaan vielä entisestään!
tiistai 21. lokakuuta 2014
Järkevä tamma :)
Sunnuntaina lähdin tallille ihan täysin ilman odotuksia: Sally ja Nelson olivat kisoissa ja Cyra sen aikaa yksin kotona. Edellisenä päivänä se oli kuulema esittänyt ihan yllättäen melkoisen repertuaarin erinäisiä kevätjuhlaliikkeitä jäätyään yksin kentälle Sallyn ja Nelsonin lähdettyä kävelemään rataa ympäri, ja sain monelta taholta varoituksia mahdollisesta eroahdistushevosesta. Olin siis liikkeellä ihan sillä mentaliteetilla, että jos se on jo karsinassa ihan hermoraunio, en lähde edes yrittämään kentälle, ja jos lähden, voin tulla pois vaikka heti jos tuntuu siltä että homma ei ole enää turvallista.
No, tallille tullessani mua oli vastassa ihan rela ja iloinen heppa, jonka eteen tuuppasin tupon heinää siksi aikaa kun putsasin karsinat. Cyra mutusteli eväitään ihan rauhassa, mitä nyt ehkä vähän normaalia herkemmin jäi katselemaan ja kuulostelemaan ääniä tallin ulkopuolelta, ja karsinasta kyllä näki, että jotain sambaa siellä oli kovasti harjoiteltu. Koska hevonen oli rento, lähdin sitten kuitenkin ratsastamaan, ja otin vielä varmuuden vuoksi gramanit mukaan lisäjarruksi hätätilanteiden varalta, mutta ihan turhaan. Hevonen oli ihan super.
Se kulki ihan sairaan hienosti, kantoi itsensä superhyvin ja totteli todella pieniä apuja! Ei merkkiäkään mistään tuhmailusta tai ahdistuksesta, vaan silkkaa 150% työntekoa siitä huolimatta että kenttä oli yksi iso uima-allas. Koska hevonen oli hyvä, lähdin nopeiden alkuverryttelyjen jälkeen työstämään laukkaa, joka on ollut viime aikoina sille vähän hankalaa, kun pitkä saikku vei lihaksia ja kantokykyä luonnostaan pidempänä liikkuvalta hevoselta aika paljon. Nostot oli todella hyviä ja hienoja, laukka pyöri hyvin ja siirtymiset alaspäinkin oli ihan ok siihen nähden, mitä kuskin keskivartalo toteutti... Ehdin parhaimmillani tehdä yhdellä ympyrällä neljä siirtymistä, joka on mielestäni todella hyvin :) Kun itse vaan muistin olla menossa siihen suuntaan mihin halusin hevosenkin menevän, kantaa ulkokäden ja päästää varsinkin oikeassa kierroksessa sisäkäden rennoksi, laukka oli todella hyvää ja hienoa. Treenin jälkeen Cyra venytti ihan sikahienosti eteen-alas, eli oikeita lihaksia todella vahvistettiin!
Graman roikkui koko ratsastuksen ajan ihan löysällä. Hieno, reipas Cyra! Tosin, on se ennenkin ollut yksin sisällä tallissa ja yksin kentällä kun kaverit on olleet sisällä, niin en uskonutkaan sille varsinaisen yksinolon olevan ongelma. Edellisenä päivänäkin ongelma tuli, kun kaverit poistuivat näköpiiristä.
Lopuksi vielä pesin pihalla letkulla hiekat ja ravat pois jaloista, ja tässäkin Cyran järkevyys tuli taas esille. Muodon vuoksi pidin jostain ohjasta pestessäni kiinni, pää suurinpiirtein vuohiskuopissa. Jos hevonen olisi halunnut lähteä, ei mulla olis ollut mitään saumaa siihen. Mutta tämäpä olis seissyt varmaan vaikka ihan pitelemättä paikallaan, vaikka välillä vettä roiskahti nenällekin. Lopuksi vielä annoin sille reilun tupon heinää kavereiden odotteluajaksi, kun itse menin katsomaan näitä kavereita sinne kisoihin. Ihan tyytyväisen oloisena se jäi syömään karsinaansa.
Tämän viikon heppailut jääkin ratsastuksen osalta kokonaan väliin, mutta muuten hevoset on kovinkin läsnä loppuviikon ajan. Maanantaina jo vähän aloiteltiin, mutta tänään mennään! Neljä päivää Horse Showta, vähän unta, paljon hevosia ja kavereita, jes!
No, tallille tullessani mua oli vastassa ihan rela ja iloinen heppa, jonka eteen tuuppasin tupon heinää siksi aikaa kun putsasin karsinat. Cyra mutusteli eväitään ihan rauhassa, mitä nyt ehkä vähän normaalia herkemmin jäi katselemaan ja kuulostelemaan ääniä tallin ulkopuolelta, ja karsinasta kyllä näki, että jotain sambaa siellä oli kovasti harjoiteltu. Koska hevonen oli rento, lähdin sitten kuitenkin ratsastamaan, ja otin vielä varmuuden vuoksi gramanit mukaan lisäjarruksi hätätilanteiden varalta, mutta ihan turhaan. Hevonen oli ihan super.
Se kulki ihan sairaan hienosti, kantoi itsensä superhyvin ja totteli todella pieniä apuja! Ei merkkiäkään mistään tuhmailusta tai ahdistuksesta, vaan silkkaa 150% työntekoa siitä huolimatta että kenttä oli yksi iso uima-allas. Koska hevonen oli hyvä, lähdin nopeiden alkuverryttelyjen jälkeen työstämään laukkaa, joka on ollut viime aikoina sille vähän hankalaa, kun pitkä saikku vei lihaksia ja kantokykyä luonnostaan pidempänä liikkuvalta hevoselta aika paljon. Nostot oli todella hyviä ja hienoja, laukka pyöri hyvin ja siirtymiset alaspäinkin oli ihan ok siihen nähden, mitä kuskin keskivartalo toteutti... Ehdin parhaimmillani tehdä yhdellä ympyrällä neljä siirtymistä, joka on mielestäni todella hyvin :) Kun itse vaan muistin olla menossa siihen suuntaan mihin halusin hevosenkin menevän, kantaa ulkokäden ja päästää varsinkin oikeassa kierroksessa sisäkäden rennoksi, laukka oli todella hyvää ja hienoa. Treenin jälkeen Cyra venytti ihan sikahienosti eteen-alas, eli oikeita lihaksia todella vahvistettiin!
Graman roikkui koko ratsastuksen ajan ihan löysällä. Hieno, reipas Cyra! Tosin, on se ennenkin ollut yksin sisällä tallissa ja yksin kentällä kun kaverit on olleet sisällä, niin en uskonutkaan sille varsinaisen yksinolon olevan ongelma. Edellisenä päivänäkin ongelma tuli, kun kaverit poistuivat näköpiiristä.
Lopuksi vielä pesin pihalla letkulla hiekat ja ravat pois jaloista, ja tässäkin Cyran järkevyys tuli taas esille. Muodon vuoksi pidin jostain ohjasta pestessäni kiinni, pää suurinpiirtein vuohiskuopissa. Jos hevonen olisi halunnut lähteä, ei mulla olis ollut mitään saumaa siihen. Mutta tämäpä olis seissyt varmaan vaikka ihan pitelemättä paikallaan, vaikka välillä vettä roiskahti nenällekin. Lopuksi vielä annoin sille reilun tupon heinää kavereiden odotteluajaksi, kun itse menin katsomaan näitä kavereita sinne kisoihin. Ihan tyytyväisen oloisena se jäi syömään karsinaansa.
Tämän viikon heppailut jääkin ratsastuksen osalta kokonaan väliin, mutta muuten hevoset on kovinkin läsnä loppuviikon ajan. Maanantaina jo vähän aloiteltiin, mutta tänään mennään! Neljä päivää Horse Showta, vähän unta, paljon hevosia ja kavereita, jes!
lauantai 18. lokakuuta 2014
Syksyn ensimmäinen, osa 1: jäätynyt kenttä
Otsikossahan se jo tulikin. Plussalla oli vielä kun tallille ajoin, mutta piha oli jo jäässä. Onneksi sentään ymmärsin ottaa iltaruokintaa varten säilöpaalin sisään heti enkä alkaa miettimään sitä siinä vaiheessa kun pitäisi jo olla poneilla eväät nenän edessä...
Tällä viikollakaan ei ollut tunteja, eli ihan keskenäni menin. Toisaalta oli hyvä että kenttä oli kova, niin tuli keskityttyä tosi paljon siihen omaan olemiseen ja tekemiseen ja ratsastinkin pääosin käynnissä tehden välillä pieniä ravipätkiä. Menin siis aikalailla samalla kaavalla mitä viimeksi, tosin sillä erolla, että kun viimeksi oli pääasia saada Cyra kulkemaan piiiitkässä pyöreässä muodossa, eilen tavoitteenani oli tehdä mahdollisimman vähän ja oikein ja rennosti. Monta kertaa oikein pysähdyin pohtimaan omaa asentoani ja olemista: kannanko itseni rennosti mutta jäntevästi, mikä paikka nyt on jännittynyt kun käynnissä hevonen kulkee kuin kello mutta ravia pyytäessä selkä laskee, pää nousee ja vauhti hidastuu eikä sieltä ainakaan mitään ravia tule. Päädyin lopputulemaan, jossa koko jalka pituudeltaan jännittyy ihan pakaroita myöten kun koitan käyttää pohjetta eteenpäinmenotarkoituksessa, siirryn snadisti etunojaan, siirrän katseen maahan ("ei se kuitenkaan ravaa") ja heitän ohjat pois. Ei kovin hyvä lähtöasetelma hyvää ja tasapainoista ravia ajatellen.
No. Miten edetään. Todetaan että ihan sama, keskityn jalat rentona olemiseen, ja maiskutan sen raviin. Toimi. Ainoa vaan että kai sillä jalalla pitis pystyä vaikuttamaakin. Ja edelleen kun koitan laittaa jalat kiinni tai käyttä niitä, reaktio on sama. Tässä kohtaa olen hetken kiittimet ristissä siitä hyvästä, että mulla on ratsuna hevonen joka ei yksinkertaisesti vain toimi puristaen, potkien ja vetäen, vaan ihan oikeasti joutuu tekemään asiat ajatuksella ja oikein, sekä hallitsemaan kehonsa. Aloin ensin miettimään ylävartaloani ja keskivartalon tukea etsien käynnissä syvää istuntaa. Kun löysin hyvän, syvän ja rennon paikan itselleni satulassa, aloin pikkuhiljaa yritellä sitä raviakin jälleen. Alkuun ei kovin kaunista, ja siirryinkin pian takaisin käyntiin. Käynnissä koitin saada hevosta pysymään aktiivisena ja pehmeänä sekä volteilla, mutta vasta pohkeenväistössä osuin jackpotiin. Hevonen oli ulko-ohjalla ja rentoutui ja pyöristyi. Siitä raviin siirtyminen oli helpompaa, joskin pakka levisi helposti edelleen. Eikä korjaantunut sillä väistöllä, ylläri, jos ei osaa jalkojaan käyttä... Jollain voltilla taivuttaessa jotain silti tapahtui, ja löysin sekä itseni että jalkani myös ravissa, ja Cyra oli yhtäkkiä tosi super. Kokeilin vielä vähän lyhentää ja taivuttaa mutta en saanut selkää laskemaan ja hevosta huonoksi, joten ravailin sit hetken vielä keventäen tosi hienosti eteen alas-venyttävällä hevosella :)
Loistava fiilis kun omalla ratsastuksella ja omaa tekemistä muuttamalla itse pystyy saamaan hevosen noin hienoksi! Siinä kun loppuhoitelin ja rasvailin Cyraa ratsastuksen jälkeen, pullahti suusta ulos vielä oikein kunnon vaahtopallo. Oli melko koomisen näkönen siinä hilluessaan, mutta ainakin suu on toiminut eli jotain olen oikein onnistunut tekemään! Toivottavasti sunnuntaina olisi kenttä taas sula, niin pääsisi vielä ratsastamaan kunnolla, kun hyvällä tuurilla saan kuvaajankin mukaan :) Tämä päivä muistutti taas siitä, että talvi on entistä lähempänä, eikä hyvä pohja ole enää itsestäänselvyys. Toivon mukaan talvellakin pohjat on kuitenkin pääosin jotain muuta kuin peilijäätä tai jäätynyttä hiekkaa että pystyisi edes vähän tekemään jotain.
![]() |
| Huoh, taas ollaan siirrytty talvimekkoaikaan. |
Tällä viikollakaan ei ollut tunteja, eli ihan keskenäni menin. Toisaalta oli hyvä että kenttä oli kova, niin tuli keskityttyä tosi paljon siihen omaan olemiseen ja tekemiseen ja ratsastinkin pääosin käynnissä tehden välillä pieniä ravipätkiä. Menin siis aikalailla samalla kaavalla mitä viimeksi, tosin sillä erolla, että kun viimeksi oli pääasia saada Cyra kulkemaan piiiitkässä pyöreässä muodossa, eilen tavoitteenani oli tehdä mahdollisimman vähän ja oikein ja rennosti. Monta kertaa oikein pysähdyin pohtimaan omaa asentoani ja olemista: kannanko itseni rennosti mutta jäntevästi, mikä paikka nyt on jännittynyt kun käynnissä hevonen kulkee kuin kello mutta ravia pyytäessä selkä laskee, pää nousee ja vauhti hidastuu eikä sieltä ainakaan mitään ravia tule. Päädyin lopputulemaan, jossa koko jalka pituudeltaan jännittyy ihan pakaroita myöten kun koitan käyttää pohjetta eteenpäinmenotarkoituksessa, siirryn snadisti etunojaan, siirrän katseen maahan ("ei se kuitenkaan ravaa") ja heitän ohjat pois. Ei kovin hyvä lähtöasetelma hyvää ja tasapainoista ravia ajatellen.
No. Miten edetään. Todetaan että ihan sama, keskityn jalat rentona olemiseen, ja maiskutan sen raviin. Toimi. Ainoa vaan että kai sillä jalalla pitis pystyä vaikuttamaakin. Ja edelleen kun koitan laittaa jalat kiinni tai käyttä niitä, reaktio on sama. Tässä kohtaa olen hetken kiittimet ristissä siitä hyvästä, että mulla on ratsuna hevonen joka ei yksinkertaisesti vain toimi puristaen, potkien ja vetäen, vaan ihan oikeasti joutuu tekemään asiat ajatuksella ja oikein, sekä hallitsemaan kehonsa. Aloin ensin miettimään ylävartaloani ja keskivartalon tukea etsien käynnissä syvää istuntaa. Kun löysin hyvän, syvän ja rennon paikan itselleni satulassa, aloin pikkuhiljaa yritellä sitä raviakin jälleen. Alkuun ei kovin kaunista, ja siirryinkin pian takaisin käyntiin. Käynnissä koitin saada hevosta pysymään aktiivisena ja pehmeänä sekä volteilla, mutta vasta pohkeenväistössä osuin jackpotiin. Hevonen oli ulko-ohjalla ja rentoutui ja pyöristyi. Siitä raviin siirtyminen oli helpompaa, joskin pakka levisi helposti edelleen. Eikä korjaantunut sillä väistöllä, ylläri, jos ei osaa jalkojaan käyttä... Jollain voltilla taivuttaessa jotain silti tapahtui, ja löysin sekä itseni että jalkani myös ravissa, ja Cyra oli yhtäkkiä tosi super. Kokeilin vielä vähän lyhentää ja taivuttaa mutta en saanut selkää laskemaan ja hevosta huonoksi, joten ravailin sit hetken vielä keventäen tosi hienosti eteen alas-venyttävällä hevosella :)
![]() |
| Lol mikä vaahtohuuli :D |
sunnuntai 12. lokakuuta 2014
Kansalaistottelemattomuutta!
Oikeasti, nyt alkaa mennä hermo.
Täysin blogin aiheeseen liittymätön postaus, mutta mielestäni ehdottoman tarpeellinen kiitos Aluehallintaviraston aivan täysin onnettoman pelleilyn siitä, että nyt aletaan jo rajaamaan tavallisen kansalaisen sananvapauttakin. Ettei nyt vaan jo mentäis jo ihan perustuslain vastaisesti? Ja kuinka moni teini lukiessaan blogista sanan "viski" päättää vetää perseet samantien?
Suosittelen kaikille viskin ystäville reissua Skotlantiin. Jo pelkästään Edinburghissa on valtavasti loistavia maistelumahdollisuuksia. Jos mulla olisi kotona viskiä, saattaisinpa ottaa lasillisen. Nyt toistaiseksi tyydyn vain Hartwallin OriGINal-lonkeroon, jota myös suosittelen kaikille lonkeron ystäville.
Täysin blogin aiheeseen liittymätön postaus, mutta mielestäni ehdottoman tarpeellinen kiitos Aluehallintaviraston aivan täysin onnettoman pelleilyn siitä, että nyt aletaan jo rajaamaan tavallisen kansalaisen sananvapauttakin. Ettei nyt vaan jo mentäis jo ihan perustuslain vastaisesti? Ja kuinka moni teini lukiessaan blogista sanan "viski" päättää vetää perseet samantien?
![]() |
| Lähde |
Suosittelen kaikille viskin ystäville reissua Skotlantiin. Jo pelkästään Edinburghissa on valtavasti loistavia maistelumahdollisuuksia. Jos mulla olisi kotona viskiä, saattaisinpa ottaa lasillisen. Nyt toistaiseksi tyydyn vain Hartwallin OriGINal-lonkeroon, jota myös suosittelen kaikille lonkeron ystäville.
![]() |
| OriGINal, jo kertaalleen nautittu. |
Voit halutessasi ilmiantaa tämän blogikirjoituksen Aluehallintoviraston kirjaamoon (kirjaamo.etela@avi.fi) ja/tai viraston ylijohtaja Anneli Tainalle (anneli.taina@avi.fi). Vaihtoehtoisesti voit jakaa alkuperäistä kirjoitusta ja/tai kirjoittaa omaan blogiisi vastaavan postauksen.
Järjettömän alkoholimainontaa rajoittavan lainsäädännön sekä sen mielivaltaisen tulkinnan täytyy loppua.
Järjettömän alkoholimainontaa rajoittavan lainsäädännön sekä sen mielivaltaisen tulkinnan täytyy loppua.
perjantai 10. lokakuuta 2014
Käytännön pohdintaa pyöreydestä ja peräänannosta
Tällä viikolla ei ole tunteja, joten menin kaksi kertaa keskenäni sekä tein iltatallit. Sama ohjelma toistuu myös ensi viikolla, ja sitten onkin jo Horse Show :)
Tiistaisesta jäsenkorjaajareissusta johtuen molemmat päivät oli aika kevyitä, keskiviikkona keskityin lähinnä omaan oikeaan käteeni sekä keskusteltiin kanssaratsastajan kanssa peräänannosta, ja siitä miten hevosen kuuluisi kulkea - ei siis kurkku käyrällä ja selkä alhaalla. Hän saikin ratsunsa kulkemaan välillä erittäinkin mallikkaasti :) Eikä Cyrakaan ollut huono, ja itse pysyin jo paremmin suorassa eli sain ratsastettuakin paremmin. Cyra ei ollenkaan hakenut enää vasemmalle kaarteissa laukkaa joka on ollut parin edellisen kerran ongelma, ja kulki muutenkin aika paljon rennommin. Laukannostot oli myös hyviä ja pääsin pikkuhiljaa taas vaikuttamaan laukkaankin. Hevonen oli mukavan reaktiivinen ja liikkui iloisesti ja omilla jaloillaan, mikä oli myös ehdottoman positiivista. Näennäisestä kevyilystä huolimatta oli ratsukin kuitenkin hikinen, vaikkei me tuntia kauempaa menty ja oli aika viileää. Pieni katkokin tuli kun unohdettiin laittaa kentälle valo, ja kävin sen sitten kesken kaiken tallissa laittamassa, ratsu ei juurikaan arvostanut :D
Eilen meninkin pääasiallisesti käynnissä, alkuun pari kierrosta metsässä ennen kentälle suuntaamista. Tavoitteena oli ratsastaa tänään piiiiitkällä mutta samalla myös ehdottoman pyöreällä ja rennolla hevosella, ja tavoite onnistui kyllä ihan täydellisesti. Tein paljon kaikkea ja ihan koko ajan - väistätin uralla, uralta, uralle, siksakkina kentän keskellä pari askelta kerrallaan, tein voltteja joista lähdin usein avoon tai sulkuun, jotka päätin myös muutaman kerran voltteihin. Tein takaosakäännöksiä, lisäsin käyntiä, kokosin käyntiä, ylitaivutin, vastataivutin, asetin, ja suoristin. Vajaa tunti meni kuin siivillä, ja sekä itse että myös hevosen olemus oli hyväntuulinen ja rento sisälle tullessa.
Oli myös hirveän kivaa päästä tekemään tallihommia pitkästä aikaa, vaikken karsinoita päässytkään siivoamaan! On kivaa tehdä pöperöitä hevosille, on kivaa jakaa heiniä ja laittaa aamuruokia valmiiksi aamuruokkijalle. Onneksi ensi viikolla sama jatkuu edelleen :)
Tiistaisesta jäsenkorjaajareissusta johtuen molemmat päivät oli aika kevyitä, keskiviikkona keskityin lähinnä omaan oikeaan käteeni sekä keskusteltiin kanssaratsastajan kanssa peräänannosta, ja siitä miten hevosen kuuluisi kulkea - ei siis kurkku käyrällä ja selkä alhaalla. Hän saikin ratsunsa kulkemaan välillä erittäinkin mallikkaasti :) Eikä Cyrakaan ollut huono, ja itse pysyin jo paremmin suorassa eli sain ratsastettuakin paremmin. Cyra ei ollenkaan hakenut enää vasemmalle kaarteissa laukkaa joka on ollut parin edellisen kerran ongelma, ja kulki muutenkin aika paljon rennommin. Laukannostot oli myös hyviä ja pääsin pikkuhiljaa taas vaikuttamaan laukkaankin. Hevonen oli mukavan reaktiivinen ja liikkui iloisesti ja omilla jaloillaan, mikä oli myös ehdottoman positiivista. Näennäisestä kevyilystä huolimatta oli ratsukin kuitenkin hikinen, vaikkei me tuntia kauempaa menty ja oli aika viileää. Pieni katkokin tuli kun unohdettiin laittaa kentälle valo, ja kävin sen sitten kesken kaiken tallissa laittamassa, ratsu ei juurikaan arvostanut :D
![]() |
| Nelsonin nenä. |
Eilen meninkin pääasiallisesti käynnissä, alkuun pari kierrosta metsässä ennen kentälle suuntaamista. Tavoitteena oli ratsastaa tänään piiiiitkällä mutta samalla myös ehdottoman pyöreällä ja rennolla hevosella, ja tavoite onnistui kyllä ihan täydellisesti. Tein paljon kaikkea ja ihan koko ajan - väistätin uralla, uralta, uralle, siksakkina kentän keskellä pari askelta kerrallaan, tein voltteja joista lähdin usein avoon tai sulkuun, jotka päätin myös muutaman kerran voltteihin. Tein takaosakäännöksiä, lisäsin käyntiä, kokosin käyntiä, ylitaivutin, vastataivutin, asetin, ja suoristin. Vajaa tunti meni kuin siivillä, ja sekä itse että myös hevosen olemus oli hyväntuulinen ja rento sisälle tullessa.
![]() |
| Tyttöheppa nättinä. Mitenkäniin mulla on puhelimessa uusi kuvankäsittelyohjelma :D |
Oli myös hirveän kivaa päästä tekemään tallihommia pitkästä aikaa, vaikken karsinoita päässytkään siivoamaan! On kivaa tehdä pöperöitä hevosille, on kivaa jakaa heiniä ja laittaa aamuruokia valmiiksi aamuruokkijalle. Onneksi ensi viikolla sama jatkuu edelleen :)
lauantai 4. lokakuuta 2014
Saapas- ja muitakin ongelmia
Vähän on ollut blogi hiljainen työstressistä ja muista jutuista johtuen, mutta ehkäpä tämä taas tästä, ainakin Horse Showhun asti. Syyskuussa jatkoin taas tunteja, ja aloin sen lisäksi liikuttamaan Cyraa sen kerran-pari viikkoon. Tunnit, ja ratsastukset noin muutenkin on menneet hirmu hyvin, ja ratsusta riippumatta. Jopa Sallyn kanssa ei ole ollut sitä laiva ilman kapteenia -oloa, joka normaalisti tulee kun en ole sen satulassa ollut hetkeen :D Itsenäisesti ratsastaen olen saanut ratsastettua Cyran hyväksi, pyöreäksi ja oikeinliikkuvaksi ihan itse ilman mitään apuja. Olen kaikenkaikkiaan ratsastanut omalla tasollani ihan hirveän hyvin - keskiviikkoon asti.
Keskiviikkona mulla oli tunnilla Cyra. Olin niin totaalisessa kokovartalojumissa, että yhtäkkiä ihan hirveän hyvin alkanut tunti ja hyvin liikkuva, hienosti reagoiva ratsu vaan yhtäkkiä hävisivät, ja tilalla oli ihan valtava kokovartalojännitys ilman kehonhallintaa josta seurauksena toki jännittyneenä liikkuva hevonen joka tarjosi noin joka kulmassa laukkaa koska en saanut apujani järjestykseen... Aika paljon kokemattomamman tuntikaverini kanssa vaihdoimme osia, hän väisteli kun itse vaan ajelin ympäri kenttää yrittäen mennä edes samaan suuntaan ratsun kanssa, reitistä nyt puhumattakaan. Laukassakin tuli ihan sellainen olo, kuin olisi katsonut niitä kenttäratsastuksen kypäräkameravideoita. Siinä sitten vaan ravailin ja laukkailin löllönä ympäri kenttää koittaen ensin löytää ja sitten säilyttää rentoutta. Not so great success...
Onneksi sain sovittua oman ratsastukseni torstailta perjantaille, niin ehdin vähän liikuttamaan itseäni muutenkin ja eilen ratsastaessani sain jo vähän itseäni kuriin ja rennoksi. Saappaista huolimatta Aloitin pitkällä käynnillä alkuun, sopii hyvin sekä mulle että saan itseni kuntoon, sekä myös vähän diesel-tyyliin hitaasti lämpeävälle Cyralle . Homma toimi ihan kohtuullisen hyvin vasempaan laukkaan asti, siinä en vaan yksinkertaisesti saanut omaa runkoani ojennukseen, oikea käsi lähti vasemman yli ristiin ja koko pakka hajosi. Enkä vain yksinkertaisesti osannut korjata itseäni. Ensi viikolle on onneksi lihashuoltoaika.
Ja ne saappaat? Vie ratsastussaappaat suutarille oikean saappaan vetoketjun vaihtoon ja nepparin korjaukseen kauheella kiireellä, koska suutari menee kiinni viideltä. Saa viikon päästä valmisviesti, odota viikko että saat liksan jotta voit lunastaa ne ulos. Tuhlaa rahat, odota kaksi viikkoa uutta liksaa. Suunnittele aikataulu niin että ehdit töistä suoraan viideksi suutariin, mutta unohda puhelin kotiin ja muuta suunnitelmaa kesken päivän. Hae nolona saappaat suutarilta ja mene iloisena ratsastamaan. Huomaa kesken ratsastuksen, että vasemman saappaan vetskari hajosi. Ole iloinen siitä, että Piudella oli vielä asiaa talliin, ettei tarvinnut linkuttaa heittämään pikkuveljeä koirineen kotiinsa toisessa jalassa Vanssi ja toisessa rikkinäinen Soubirac.
Keskiviikkona mulla oli tunnilla Cyra. Olin niin totaalisessa kokovartalojumissa, että yhtäkkiä ihan hirveän hyvin alkanut tunti ja hyvin liikkuva, hienosti reagoiva ratsu vaan yhtäkkiä hävisivät, ja tilalla oli ihan valtava kokovartalojännitys ilman kehonhallintaa josta seurauksena toki jännittyneenä liikkuva hevonen joka tarjosi noin joka kulmassa laukkaa koska en saanut apujani järjestykseen... Aika paljon kokemattomamman tuntikaverini kanssa vaihdoimme osia, hän väisteli kun itse vaan ajelin ympäri kenttää yrittäen mennä edes samaan suuntaan ratsun kanssa, reitistä nyt puhumattakaan. Laukassakin tuli ihan sellainen olo, kuin olisi katsonut niitä kenttäratsastuksen kypäräkameravideoita. Siinä sitten vaan ravailin ja laukkailin löllönä ympäri kenttää koittaen ensin löytää ja sitten säilyttää rentoutta. Not so great success...
Onneksi sain sovittua oman ratsastukseni torstailta perjantaille, niin ehdin vähän liikuttamaan itseäni muutenkin ja eilen ratsastaessani sain jo vähän itseäni kuriin ja rennoksi. Saappaista huolimatta Aloitin pitkällä käynnillä alkuun, sopii hyvin sekä mulle että saan itseni kuntoon, sekä myös vähän diesel-tyyliin hitaasti lämpeävälle Cyralle . Homma toimi ihan kohtuullisen hyvin vasempaan laukkaan asti, siinä en vaan yksinkertaisesti saanut omaa runkoani ojennukseen, oikea käsi lähti vasemman yli ristiin ja koko pakka hajosi. Enkä vain yksinkertaisesti osannut korjata itseäni. Ensi viikolle on onneksi lihashuoltoaika.
Ja ne saappaat? Vie ratsastussaappaat suutarille oikean saappaan vetoketjun vaihtoon ja nepparin korjaukseen kauheella kiireellä, koska suutari menee kiinni viideltä. Saa viikon päästä valmisviesti, odota viikko että saat liksan jotta voit lunastaa ne ulos. Tuhlaa rahat, odota kaksi viikkoa uutta liksaa. Suunnittele aikataulu niin että ehdit töistä suoraan viideksi suutariin, mutta unohda puhelin kotiin ja muuta suunnitelmaa kesken päivän. Hae nolona saappaat suutarilta ja mene iloisena ratsastamaan. Huomaa kesken ratsastuksen, että vasemman saappaan vetskari hajosi. Ole iloinen siitä, että Piudella oli vielä asiaa talliin, ettei tarvinnut linkuttaa heittämään pikkuveljeä koirineen kotiinsa toisessa jalassa Vanssi ja toisessa rikkinäinen Soubirac.
*facepalm*
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

















