Eilinen tunti Piudella, ratsuna jälleen Nelson. Tällä kertaa ei mennyt ihan yhtä penkin alle kuin viimeksi, vaikka alku ei lupaavalta näyttänytkään. Alkuun satula valui oikealle ja paino samoin, oikealle en päässyt mitenkään, vasen käsi laski ja oikea kramppasi. Onneksi vihdoin saatiin tähän korjaus, kun ratsastettiin suoraa linjaa Piudea kohti. Koitan kompensoida oikealle valumista painamalla vasenta jalkaa erittäin tehokkaasti alas, joka saa lantion entisestään kallistumaan oikealle. Täsmäkorjaus tähän on juurikin tuo otsikon ajatusmuutos, että en paina painoa vasemmalle alas, vaan ennemmin siirrän sitä lantiota. Hankala selittää, koska kyseessä on taas näitä tunnejuttuja. Tämän jälkeen kuitenkin homma helpottui aivan uskomattoman paljon. Kun lantio ei ollut kallistuneena koko ajan sivusuunnassa oikealle, pääsin kääntämään sitä horisontaalisesti, ja samalla mukautumaan oikean kierroksen liikkeeseen paremmin ja myös oikea käsi löysi paremmin oman paikkansa. Parempi se vasen edelleen oli, ja uuden asennon säilyttäminen vaikeaa (laukassa lähes mahdotonta..), mutta tiedänpä nyt ainakin miten korjata!
Ensin ravissa siis tehtiin vähän voltteja, että saatiin käännettyä etuosaa. Tämän jälkeen katkaistiin kenttä pituussuunnassa ja ratsastettiin Piudea kohti ensin etuosa suoraan ja sen jälkeen myös miettien takaosan suoruutta. Toiseen päätyyn ympyrälle, jossa tehtiin jokunen siirtyminen ravi-laukka-ravi. Laukka vasempaan oli helpompaa kuin oikeaan vaikka edelleen valuin helposti ulos, mutta nostot olivat hyviä. Oikeassa laukassa paino valui väärin niin että laukasta tuli huonoa, ja vaikka oltiin ympyrällä, poni vähän väliä tuntui hakevan sitä vasenta laukkaa. Laukkojen välissä tehtiin käyntipätkä, jossa vuorotellen pidennettiin ja lyhennettiin käyntiä, niin että lyhyt ei ollut sama kuin hidas ja kuollut, eikä pitkä kiireinen vaan enemmänkin niin että koko hevosen raami venyi pituutta samalla kun askelkin piteni. Näissä onnistuin mielestäni hirmu hyvin, sain ponin kokoamaan ja venymään oikeastaan pelkällä istunnalla.
Tästä sessiosta on jopa muutama kännykkälaatuinen kuva kun tallikaveri tuli katselemaan meidän tuntia, katsotaan, saisinko niistä muutaman raakattua tännekin asti esittelyyn :)
Maananataina oli Tigru, mutta siitä nyt ei oo paljon sanottavaa. Vänkäsi vastaan noin about kaikelle, ja vasta lopussa superpitkänä malttoi yhtään rentoutua ja pehmentyä. Pohdintaa pohdintaa.
perjantai 23. elokuuta 2013
lauantai 17. elokuuta 2013
Perjantainen mielentyhjennys
Tigrulla perjantai-illan perinteinen arki irti viikonlopusta-sessio. Oon jotenkin aina ollut sitä mieltä, että perjantai-iltaisin ollaan kotona ja rentoudutaan, mutta nyt oon jotenkin alkanut pitämään siitä, kuinka hyvä ratsastus rentouttaa mielen ja erottaa viikon kiireet viikonlopun rauhasta. Viimeistään, kun ratsastuksen jälkeen kävelee pitkin ohjin pellonreunaa auringon laskiessa pikkuhijaa, ja ratsun kävellessä rentona pitkin ohjiin, unohtuvat työviikon kiireet ja ärsytykset, jos niitä vielä oli jäljellä. Lopputuloksena rentoutunut ratsastaja ja tyyni mieli, joka takaa aivan loistavat yöunet seuraavalle yölle!
Kentällä pyöriskeltiin ihan tarkoituksella mörköpäädyssä. Alkuun taas tutusti temponvaihteluita, joihin Tigru vastasikin aivan erinomaisen hyvin. Se pyöristyi hyvin jo heti alusta, ja ehdin jo nuolaista - ennenkuin tipahti. Ei onneksi kirjaimellisesti, mutta yhtäkkiä mulla oli alla superpinkeä kaikkea kyttäävä ja kaikille avuille puolikuuro pikkuratsu. Kylläpä harmitti! Erinäisen neuvottelun ja oikea-aikaisen kovemman ohjasotteen (edeltäen muutaman ei-niin-oikea-aikaisen ohjasotteen) jäljiltä sitten kuitenkin T totesi, että kai sitä sitten palataan tekemään töitä, ja kulki ihan superisti pärskien niitä herneitä nenästä. Tämän jälkeen, kun ratsu jännittyi, sain sen takaisin kuulolle ihan vaan sillä, että kävin pikaisesti alusta loppuun oman istuntani läpi - jalka pitkänä alhaalla, reidet ja pakarat rentona, kanna vakaa käsi, vatsa tiukkana ja pitkänä, hartiat takana rentoina, pää ja niska kannettuna katse eteenpäin. Pohdinkin kotimatkalla, että miksen ymmärrä tehdä tätä koskaan tunnilla? Odotanko vaan, että kun menee huonosti, Piude kertoo, mitä pitää korjata, ja säädän omat aivoni off-asentoon?
Noin muuten tein ensin paljon voltteja ja lopulta vähän avoakin. Tigrun vasen lapa eli taas ihan omaa elämäänsä, ja oli tuskallista saada se taipumaan ja kulkemaan suorana, sekä kuuntelemaan kääntävää ulkoapua. Laukassa homma taas vähän karkasi, taisi T vähän väsyäkin, rikkoja tuli paljon ja kyttäys nousi taas esille. Muutaman ihan hyvän laukkapätkän kuitenkin sain, ja laukassakin tein voltteja. Nostot oli aivan surkeita, eikä alaspäinsiirtymisistäkään viitsi puhua. Pitäisi ottaa joskus ihan asiakseen tehdä pelkkiä ravi-laukkasiirtymisiä, että saisin niihin jonkun tolkun...
Kaikenkaikkiaan olin kuitenkin hirmuisen tyytyväinen, sillä sain Tigrun mielestäni liikkumaan todella hyvin, ja vaikka välissä oli ongelmia, sain ne ratkaistua ja palattua takaisin työskentelemään kuin mitään ei olisikaan tapahtunut. Sykemittari kertoi keskisykkeeksi 115 ja kaloreita kulutetuksi 434, sykehuippuja ei jostain syystä löytynyt. Tai sitten en vaan osaa käyttää laitetta oikein...
Kentällä pyöriskeltiin ihan tarkoituksella mörköpäädyssä. Alkuun taas tutusti temponvaihteluita, joihin Tigru vastasikin aivan erinomaisen hyvin. Se pyöristyi hyvin jo heti alusta, ja ehdin jo nuolaista - ennenkuin tipahti. Ei onneksi kirjaimellisesti, mutta yhtäkkiä mulla oli alla superpinkeä kaikkea kyttäävä ja kaikille avuille puolikuuro pikkuratsu. Kylläpä harmitti! Erinäisen neuvottelun ja oikea-aikaisen kovemman ohjasotteen (edeltäen muutaman ei-niin-oikea-aikaisen ohjasotteen) jäljiltä sitten kuitenkin T totesi, että kai sitä sitten palataan tekemään töitä, ja kulki ihan superisti pärskien niitä herneitä nenästä. Tämän jälkeen, kun ratsu jännittyi, sain sen takaisin kuulolle ihan vaan sillä, että kävin pikaisesti alusta loppuun oman istuntani läpi - jalka pitkänä alhaalla, reidet ja pakarat rentona, kanna vakaa käsi, vatsa tiukkana ja pitkänä, hartiat takana rentoina, pää ja niska kannettuna katse eteenpäin. Pohdinkin kotimatkalla, että miksen ymmärrä tehdä tätä koskaan tunnilla? Odotanko vaan, että kun menee huonosti, Piude kertoo, mitä pitää korjata, ja säädän omat aivoni off-asentoon?
Noin muuten tein ensin paljon voltteja ja lopulta vähän avoakin. Tigrun vasen lapa eli taas ihan omaa elämäänsä, ja oli tuskallista saada se taipumaan ja kulkemaan suorana, sekä kuuntelemaan kääntävää ulkoapua. Laukassa homma taas vähän karkasi, taisi T vähän väsyäkin, rikkoja tuli paljon ja kyttäys nousi taas esille. Muutaman ihan hyvän laukkapätkän kuitenkin sain, ja laukassakin tein voltteja. Nostot oli aivan surkeita, eikä alaspäinsiirtymisistäkään viitsi puhua. Pitäisi ottaa joskus ihan asiakseen tehdä pelkkiä ravi-laukkasiirtymisiä, että saisin niihin jonkun tolkun...
Kaikenkaikkiaan olin kuitenkin hirmuisen tyytyväinen, sillä sain Tigrun mielestäni liikkumaan todella hyvin, ja vaikka välissä oli ongelmia, sain ne ratkaistua ja palattua takaisin työskentelemään kuin mitään ei olisikaan tapahtunut. Sykemittari kertoi keskisykkeeksi 115 ja kaloreita kulutetuksi 434, sykehuippuja ei jostain syystä löytynyt. Tai sitten en vaan osaa käyttää laitetta oikein...
torstai 15. elokuuta 2013
"En tänään ollut yhtään niin hyvä poniratsastaja kuin viime viikolla." "I agree"
Piudella taas tunti, ratsuna jälleen kerran Nelson. Heti alusta asti oli vaikeaa löytää omaa tasapainoa tasaisesti molemmille puolille, jalat tuntuivat ihan eri mittaisilta vaikka mitä teki ja sääteli jalustimia, eikä oikean hartian hartialihaksen lihastulehduskaan auttanut asiaa. Satoi vielä, ja keskityinkin tuijottamaan etukaarta suurimman osan tuntia. Yön yli asiaa pohdittuani luulen, että tämä on juuri se virhe, mikä sai kaiken menemään suohon. Kun katse on maassa, on oma ryhti kyyryssä, selkä kumarassa, hartiat lysyssä ja etukumarassa, josta sitten paino tulee eteen ja tunnin jälkeen oli vielä olo, että istuin ihan päin etupyllyä.
Aloitettiin avoilla kulmasta että saatiin ulkokylki kuulolle. Vasemmalle ihan ok, ja yllättävän hyvä myös oikealle, kun ajattelin ratsastusta yhdellä kädellä. Varsinaisesti ohjelmassa oli pääty-ympyrä ja siirtymiset pisteessä. Yllättävän hankalaa, kun oma tasapaino on päin honkia josta johtuen poni ei ole avuilla päinkään. Kaikesta huolimatta saatiin muutama ihan ok siirtyminen, joskin taas jouduin lopussa siirtämän ohjat vain toiseen käteen. Loppuverryttelyssä ratsastettiin lävistäjäkahdeksikkoa, jossa diagonaalilla aina lisättiin. Oikeasta vasempaan lisäykset oli aina parempia, vasemmasta oikeaan poni ei joko lisännyt tai rikkoi laukalle, mutta kuuntelipa jalkaa. Tässä kohtaa aloin saadakin sitä jotensakin edes kulkemaan ja pyöristymään, joten siihen ainakin voin olla tyytyväinen, vaikka muuten tunti menikin vähänniinku kirjaimellisesti ihan reisille. Otsikon lainaukset on siis ihan suora keskustelunpätkä Piuden kanssa tunnin jälkeen.
Harmittaa, koska olen salittanut. Sekä lisännyt sykemittarin (Suunto t1c) kannustimeksi. Eilisen lukemat oli keskisyke 129, huippu 173 ja kulutetut kalorit 490. Tunti ei ollut varsinaisesti ihan superrankka, joten mielenkiinnolla odottelen tulevia lukemia.
Aloitettiin avoilla kulmasta että saatiin ulkokylki kuulolle. Vasemmalle ihan ok, ja yllättävän hyvä myös oikealle, kun ajattelin ratsastusta yhdellä kädellä. Varsinaisesti ohjelmassa oli pääty-ympyrä ja siirtymiset pisteessä. Yllättävän hankalaa, kun oma tasapaino on päin honkia josta johtuen poni ei ole avuilla päinkään. Kaikesta huolimatta saatiin muutama ihan ok siirtyminen, joskin taas jouduin lopussa siirtämän ohjat vain toiseen käteen. Loppuverryttelyssä ratsastettiin lävistäjäkahdeksikkoa, jossa diagonaalilla aina lisättiin. Oikeasta vasempaan lisäykset oli aina parempia, vasemmasta oikeaan poni ei joko lisännyt tai rikkoi laukalle, mutta kuuntelipa jalkaa. Tässä kohtaa aloin saadakin sitä jotensakin edes kulkemaan ja pyöristymään, joten siihen ainakin voin olla tyytyväinen, vaikka muuten tunti menikin vähänniinku kirjaimellisesti ihan reisille. Otsikon lainaukset on siis ihan suora keskustelunpätkä Piuden kanssa tunnin jälkeen.
Harmittaa, koska olen salittanut. Sekä lisännyt sykemittarin (Suunto t1c) kannustimeksi. Eilisen lukemat oli keskisyke 129, huippu 173 ja kulutetut kalorit 490. Tunti ei ollut varsinaisesti ihan superrankka, joten mielenkiinnolla odottelen tulevia lukemia.
perjantai 9. elokuuta 2013
Onni on astetta terävämpi vuokris :D
Tigrulla tänään ajatukset irti työviikosta. Karmea tuuli aiheutti jännitystä, ja sit kun pikkuratsu jännäkakkaa matkalla kentälle, niin se pelästyy sitä ääntä kun kakka osuu maahan :D Mielenkiinnolla siis odotin mitä tuleman pitää, mutta yllätyin positiivisesti: tuulen suunta oli just sopiva, että kentällä kävi vain pieni vire!
Alkuun T oli superjähmeä ja hidas avuille. Varsinkin ulkoavut kulmissa ei menneet läpi, aloitinkin käynnissä tekemään kulmat vähän takaosakäännösmaisesti, niin että se ulkolapakin oli pakko liikuttaa. Tästä jatkoin eilistä avoilua sekä pari pohkeenväistöpätkää käynnissä alkuun, eikä se edelleen ollut oikein hereillä. Ravissa alkuun siis temponmuutoksia, niin että varsinkin eteen todellakin mentiin, eikä jääty arpomaan. Pikkuhiljaa, kun pikkuratsu lähti etenemään, se alkoi myös pyöristymään. Päätyihin tein voltteja ja ympyröitä, joilla asettelin tarpeen mukaan ulos ja sisään.
Työstin hetken vielä niitä avoja ja sen lisäksi hain vähän keskiravia ja kokoamista. Tigru oli tässä kohtaa ihan törkyhyvä, lisäsi superhienosti ja kokosikin ihan hyvin. Vähän tein liian pitkiä pätkiä, ja T pääsi väsähtämään, mutta otin silti laukat vielä, kun se muuten oli superhyvin kuulolla. Oikea laukka oli alkuun vähän outoa - en oikein tiedä, että menikö se ihan superhyvin lyhyttä laukkaa, vai oliko se sit kuitenkin vain hidas ja etupainoinen. Tempoa oli joka tapauksessa hankala säädellä, niin pistin sitten hetkeksi enemmän hanaa. Vasemman laukan nostossa mulla oli massiivisia ongelmia, ja varsinkin näin päin T tykkäsi työntää leuan eteen eikä halunnut pyöristyä, mutta snadilla jumpalla sain sen jotenkin myös laukassa liikkumaan kivasti eteen. Muutama rikkokin tuli, ja kaikenkaikkiaan siirtymiset oli paskoja näin päin.
Lopuksi kuitenkin Tigru ravissa venytti aivan hirveän hyvin pitkälle eteen-alas, jotta on se jotain sitten ihan tehnytkin :) Perus peltokävelyt ja pesut, ja sen lisäksi vielä showshinen avulla selvitin harjan ja hännän, kun niissä oli aika karmeita rastanalkuja. Äkkiä sitä tallilla monta tuntia vaan venähtää..
Eilen käytiin myös kaverin kanssa iltakävelyllä Etelä-Vantaan Ratsastuskoululle ja takaisin. En varsinaisesti vakuuttunut paikan nykymenosta, ainakaan positiivisessa määrin. Pakko kyllä todeta, etten ihmettele enää ollenkaan muutaman sieltä Piudelaan siirtyneen ihmisen istuntavirheitä - viitisen minuuttia katsottin tuntia, ja opettaja ei juuri edes puuttunut istunta-asioihin, ja silloin kun puuttui nekin oli epäoleellisuuksia. Turha korjata katseen suuntaa, jos koko ylävartalo kenottaa, tai kertoa että väistössäkin pohkeen paikka on sama eikä takana, jos ratsastaja samanaikaisesti vetää takanojassa ohjista taaksepäin.. Onneksi mulla on näin hyvä ratsastuskoulu jossa käydä, ja näin osaava opettaja, joka ei tyydy sinnepäin-versioon :)
Alkuun T oli superjähmeä ja hidas avuille. Varsinkin ulkoavut kulmissa ei menneet läpi, aloitinkin käynnissä tekemään kulmat vähän takaosakäännösmaisesti, niin että se ulkolapakin oli pakko liikuttaa. Tästä jatkoin eilistä avoilua sekä pari pohkeenväistöpätkää käynnissä alkuun, eikä se edelleen ollut oikein hereillä. Ravissa alkuun siis temponmuutoksia, niin että varsinkin eteen todellakin mentiin, eikä jääty arpomaan. Pikkuhiljaa, kun pikkuratsu lähti etenemään, se alkoi myös pyöristymään. Päätyihin tein voltteja ja ympyröitä, joilla asettelin tarpeen mukaan ulos ja sisään.
Työstin hetken vielä niitä avoja ja sen lisäksi hain vähän keskiravia ja kokoamista. Tigru oli tässä kohtaa ihan törkyhyvä, lisäsi superhienosti ja kokosikin ihan hyvin. Vähän tein liian pitkiä pätkiä, ja T pääsi väsähtämään, mutta otin silti laukat vielä, kun se muuten oli superhyvin kuulolla. Oikea laukka oli alkuun vähän outoa - en oikein tiedä, että menikö se ihan superhyvin lyhyttä laukkaa, vai oliko se sit kuitenkin vain hidas ja etupainoinen. Tempoa oli joka tapauksessa hankala säädellä, niin pistin sitten hetkeksi enemmän hanaa. Vasemman laukan nostossa mulla oli massiivisia ongelmia, ja varsinkin näin päin T tykkäsi työntää leuan eteen eikä halunnut pyöristyä, mutta snadilla jumpalla sain sen jotenkin myös laukassa liikkumaan kivasti eteen. Muutama rikkokin tuli, ja kaikenkaikkiaan siirtymiset oli paskoja näin päin.
Lopuksi kuitenkin Tigru ravissa venytti aivan hirveän hyvin pitkälle eteen-alas, jotta on se jotain sitten ihan tehnytkin :) Perus peltokävelyt ja pesut, ja sen lisäksi vielä showshinen avulla selvitin harjan ja hännän, kun niissä oli aika karmeita rastanalkuja. Äkkiä sitä tallilla monta tuntia vaan venähtää..
Eilen käytiin myös kaverin kanssa iltakävelyllä Etelä-Vantaan Ratsastuskoululle ja takaisin. En varsinaisesti vakuuttunut paikan nykymenosta, ainakaan positiivisessa määrin. Pakko kyllä todeta, etten ihmettele enää ollenkaan muutaman sieltä Piudelaan siirtyneen ihmisen istuntavirheitä - viitisen minuuttia katsottin tuntia, ja opettaja ei juuri edes puuttunut istunta-asioihin, ja silloin kun puuttui nekin oli epäoleellisuuksia. Turha korjata katseen suuntaa, jos koko ylävartalo kenottaa, tai kertoa että väistössäkin pohkeen paikka on sama eikä takana, jos ratsastaja samanaikaisesti vetää takanojassa ohjista taaksepäin.. Onneksi mulla on näin hyvä ratsastuskoulu jossa käydä, ja näin osaava opettaja, joka ei tyydy sinnepäin-versioon :)
keskiviikko 7. elokuuta 2013
Poniratsastaja vinoilee ja suorailee
Heinäkuun mennessä lähes kokonaan sairastellessa, paljon muuta ei olekaan tullut tehtyä kuin luettua. Hevoskirjallisuuttakin onneksi, Liz Morrisonin kirja Onnistu ratsastuksessasi sekä kotimainen istuntaklassikko Pennejä taivaasta. Pientä kauhukauppaa ei kirjastossa ollut, pitänee kysellä kaverilta lainaan tai odottaa syksyn HIHS:hun asti. Ratsastushinku ainakin on ollut kova, ja on oikeen harmittanut olla kipeänä kesällä, eikä marraskuun vaakaräntäsateessa.
No, jokatapauksessa tänään Piudela. Cyran ollessa jalkalomalla, mulla oli ratsuna jälleen ihkuponi Nelson. Vinoutta oli joo, mutta hyvin pääsin suoristelemaan itseäni ja varsinkin vasemmassa kierroksessa asiat sujui hirmu hyvin, vaikka tehtävät olivat vaativampia kuin normaali "istu heilumatta ja ratsasta hevosta uralla/ympyrällä".
Alkuun pysähdyksiä käynnistä, hetki kevyessä ravissa suoruutta ja sit istuin alas miettimään omaa suoruuttani. Pitkien sivujen alussa aloin taivuttamaan avotaivutuksenomaisesti ponia sisään ensin ravissa, sitten kulmasta laukkaa nostaessani ja jatkaen samaa erittäin loivasti laukassa. Vasemmassa kierroksessa avot oli hyviä, sain aloitettua ne hyvin ja korjattua tarvittaessa ulkokädellä. Oikeaan kierrokseen olin itse jotenkin niin vino oikeasta lavasta ja kuollut vasemmasta pohkeesta, ettei mistään tullut mitään. Jäin kouristuksenomaisesti vetämään oikeaa rannetta linkkuun ja punkemaan vastaan oikealla pohkeella oman rintamasuunnan ollessa vasemmalle. Mikä avo oikeaan siitä nyt saadaan aikaiseksi?
Jossain vaiheessa paloi käpy oikean käden kramppiliikkeisiin ja otin ohjat pelkästään vasempaan käteen. Piude ohjeisti vielä laittamaan oikean käden selän taakse ja kas - jonkinnäköistä avoa saatiin aikaiseksi, kun itse keskityin vielä olemaan menossa oikealle. Ei se yhtä hyvää ollut kuin vasempaan, kaukana siitä, mutta ratsu oli lähtökohtaisesti paljon suorempi ja pääsin vaikuttamaan sillä kuolleella vasemmalla jalallakin. Kumma, että yhdellä kädellä saan pidettyä hevosen suorana linjalla sekä tarvittaessa asetettuna, kun kahdella kädellä yhtälö oli ihan toivoton. Laukat samoin yhdellä kädellä, nosto kusi koska en tehnyt kunnolla puolipidätettä, mutta itse laukka oli hyvää.
Piuden kanssa puhuttiin välikäyntien aikana, että miten ihmeessä sekä mun ratsastus, että kehonhallinta on poneilla ratsastaessa niin paljon parempi kuin hevosilla. Kuulemma aivan eri ihminen olin tänään mitä Sallyn tai Cyran selässä. Ei keksitty miksi, vaikka kuinka pohdittiin. koska sama mun mielestä toistui jo Solbackassa. En tiedä onko syynä se että suhteessa pienempi ratsu kuuntelee niitä pienempiäkin kehon viestejä paremmin, skarppaanko itse vartalonhallinnassa ponilla vai oliko tää nyt jotain lomanjälkeistä aivoriihen lopputulemaa. Tai sit P ei ollut ollenkaan samaa mieltä välikäyntien jälkeen. Tai sit me Nelsonin kanssa puhutaan vaan yksinkertaisesti paremmin samaa kieltä, mitä puhun tammojen kanssa. Vaikea sanoa! Jossain vaiheessa tuntia olin kyllä jotensakin suora, koska Piude sanoi ettei muista koska on koko ponin nähnyt viimeksi noin suorana ja sen täytyy johtua ratsastajan suoruudesta!
Joka tapauksessa edelleen intopiukeana odotan, että koska pääsis seuraavan kerran hevosen selkään!
No, jokatapauksessa tänään Piudela. Cyran ollessa jalkalomalla, mulla oli ratsuna jälleen ihkuponi Nelson. Vinoutta oli joo, mutta hyvin pääsin suoristelemaan itseäni ja varsinkin vasemmassa kierroksessa asiat sujui hirmu hyvin, vaikka tehtävät olivat vaativampia kuin normaali "istu heilumatta ja ratsasta hevosta uralla/ympyrällä".
Alkuun pysähdyksiä käynnistä, hetki kevyessä ravissa suoruutta ja sit istuin alas miettimään omaa suoruuttani. Pitkien sivujen alussa aloin taivuttamaan avotaivutuksenomaisesti ponia sisään ensin ravissa, sitten kulmasta laukkaa nostaessani ja jatkaen samaa erittäin loivasti laukassa. Vasemmassa kierroksessa avot oli hyviä, sain aloitettua ne hyvin ja korjattua tarvittaessa ulkokädellä. Oikeaan kierrokseen olin itse jotenkin niin vino oikeasta lavasta ja kuollut vasemmasta pohkeesta, ettei mistään tullut mitään. Jäin kouristuksenomaisesti vetämään oikeaa rannetta linkkuun ja punkemaan vastaan oikealla pohkeella oman rintamasuunnan ollessa vasemmalle. Mikä avo oikeaan siitä nyt saadaan aikaiseksi?
Jossain vaiheessa paloi käpy oikean käden kramppiliikkeisiin ja otin ohjat pelkästään vasempaan käteen. Piude ohjeisti vielä laittamaan oikean käden selän taakse ja kas - jonkinnäköistä avoa saatiin aikaiseksi, kun itse keskityin vielä olemaan menossa oikealle. Ei se yhtä hyvää ollut kuin vasempaan, kaukana siitä, mutta ratsu oli lähtökohtaisesti paljon suorempi ja pääsin vaikuttamaan sillä kuolleella vasemmalla jalallakin. Kumma, että yhdellä kädellä saan pidettyä hevosen suorana linjalla sekä tarvittaessa asetettuna, kun kahdella kädellä yhtälö oli ihan toivoton. Laukat samoin yhdellä kädellä, nosto kusi koska en tehnyt kunnolla puolipidätettä, mutta itse laukka oli hyvää.
Piuden kanssa puhuttiin välikäyntien aikana, että miten ihmeessä sekä mun ratsastus, että kehonhallinta on poneilla ratsastaessa niin paljon parempi kuin hevosilla. Kuulemma aivan eri ihminen olin tänään mitä Sallyn tai Cyran selässä. Ei keksitty miksi, vaikka kuinka pohdittiin. koska sama mun mielestä toistui jo Solbackassa. En tiedä onko syynä se että suhteessa pienempi ratsu kuuntelee niitä pienempiäkin kehon viestejä paremmin, skarppaanko itse vartalonhallinnassa ponilla vai oliko tää nyt jotain lomanjälkeistä aivoriihen lopputulemaa. Tai sit P ei ollut ollenkaan samaa mieltä välikäyntien jälkeen. Tai sit me Nelsonin kanssa puhutaan vaan yksinkertaisesti paremmin samaa kieltä, mitä puhun tammojen kanssa. Vaikea sanoa! Jossain vaiheessa tuntia olin kyllä jotensakin suora, koska Piude sanoi ettei muista koska on koko ponin nähnyt viimeksi noin suorana ja sen täytyy johtua ratsastajan suoruudesta!
Joka tapauksessa edelleen intopiukeana odotan, että koska pääsis seuraavan kerran hevosen selkään!
keskiviikko 3. heinäkuuta 2013
Väärä suunta voi olla oikea.
Piudella tunti, ratsuna Cyra. C oli taas alkuun hirmu hyvä käynnissä, ravissa vähän pakka levisi. Laukka oikealle oli hyvä, vasemmalle vaikeampaa. Kovin pitkään en viitsi kirjoittaa, tällä miniläppärillä näissä vapaissa tekstikentissä kursori liikkuu itsekseen yllättäviin paikkoihin tai hukkailee lauseita...
Heti alkuun Piude käski ottamaan enemmän tuntumaa. Ja tuntuma ei ole sama kuin veto, enemmänkin kuin pito. Tuntuma pysyy, mutta voimakkuus vaihtelee. Esimerkkinä tästä normaali tuntuma on kuin käsilaukku, pidätteessä tuntuma on kuin kauppakassi. Kauppakassia en tahtonut ajatella, mutta pyrin pitämään tuntuman vahvana, noin reilun puolen litran maitopurkin painoisena. Ulkoavut falskasivat, tähänkin auttoi ajatus ulosasettamisesta. Käytännössä en siis asettanut ulos, mutta olin jämäkämpi ulkoavuiltani tällöin. Vaikutus hevosessa oli aivan valtava! Käynnissä ja ravissa tein isoja voltteja koittaen pitää ulkoavut vakaina ja ratsun asetettuna, tavoitteena saada alle pyöreä hevonen.
Seuraava kompastuskivi oli laukka - ensin saada siitä mun laukka, ja vasemmalle saada lantio myötäämään enemmän ympyrän kaaren suuntaan, mutta ylävartalon pysyessä suorana. Väänsin ja käänsin, laukka rikkoutui ja nostin uudelleen. Nostot btw olivat poikkeuksetta lähes kaikki hirmu hyviä. Yhden noston jälkeen vaan klik, kaikki pyöri kuten pitikin. Piude kysyi, mitä tein, ja oli pakko todeta, että en mitään, pikemminkin lakkasin tekemästä mitään. Yliyrittämisellä on siis myös huimat vaikutukset.
Loppuraveissa todettiin, että vaikka koen vasemman kierroksen itselleni vaikeana, olen kuitenkin itse menossa koko ajan enemmän vasemmalle kuin oikeaan. Eiku miten se meni? Tämän huomasi hevosesta, kun pää nousi ja selkä laski oikeassa kierroksessa, sain pyöreyden takaisin, kun tein pienen mutkan pitkällä sivulla sisään ja takaisin uralle, tai vaihdoin kevennyksen hetkeksi vääräksi, niin että simuloin hetken itselleni helpompaa suuntaa. Jännä juttu! Positiivisenä ilmiönä Piude totesi, että nyt olen enemmän kierteellä vasemmalle, kun olen vuosikausia kiertynyt oikealle. Jotain on siis selkeästi tapahtunut, mutta edelleen pitää siis jatkaa venytysharjoituksia, keksiä motivaatio mennä sunnuntain coretunneille ja muutenkin saada liikkuvuutta ja suoruutta omaan vartaloon enemmän.
Heti alkuun Piude käski ottamaan enemmän tuntumaa. Ja tuntuma ei ole sama kuin veto, enemmänkin kuin pito. Tuntuma pysyy, mutta voimakkuus vaihtelee. Esimerkkinä tästä normaali tuntuma on kuin käsilaukku, pidätteessä tuntuma on kuin kauppakassi. Kauppakassia en tahtonut ajatella, mutta pyrin pitämään tuntuman vahvana, noin reilun puolen litran maitopurkin painoisena. Ulkoavut falskasivat, tähänkin auttoi ajatus ulosasettamisesta. Käytännössä en siis asettanut ulos, mutta olin jämäkämpi ulkoavuiltani tällöin. Vaikutus hevosessa oli aivan valtava! Käynnissä ja ravissa tein isoja voltteja koittaen pitää ulkoavut vakaina ja ratsun asetettuna, tavoitteena saada alle pyöreä hevonen.
Seuraava kompastuskivi oli laukka - ensin saada siitä mun laukka, ja vasemmalle saada lantio myötäämään enemmän ympyrän kaaren suuntaan, mutta ylävartalon pysyessä suorana. Väänsin ja käänsin, laukka rikkoutui ja nostin uudelleen. Nostot btw olivat poikkeuksetta lähes kaikki hirmu hyviä. Yhden noston jälkeen vaan klik, kaikki pyöri kuten pitikin. Piude kysyi, mitä tein, ja oli pakko todeta, että en mitään, pikemminkin lakkasin tekemästä mitään. Yliyrittämisellä on siis myös huimat vaikutukset.
Loppuraveissa todettiin, että vaikka koen vasemman kierroksen itselleni vaikeana, olen kuitenkin itse menossa koko ajan enemmän vasemmalle kuin oikeaan. Eiku miten se meni? Tämän huomasi hevosesta, kun pää nousi ja selkä laski oikeassa kierroksessa, sain pyöreyden takaisin, kun tein pienen mutkan pitkällä sivulla sisään ja takaisin uralle, tai vaihdoin kevennyksen hetkeksi vääräksi, niin että simuloin hetken itselleni helpompaa suuntaa. Jännä juttu! Positiivisenä ilmiönä Piude totesi, että nyt olen enemmän kierteellä vasemmalle, kun olen vuosikausia kiertynyt oikealle. Jotain on siis selkeästi tapahtunut, mutta edelleen pitää siis jatkaa venytysharjoituksia, keksiä motivaatio mennä sunnuntain coretunneille ja muutenkin saada liikkuvuutta ja suoruutta omaan vartaloon enemmän.
sunnuntai 30. kesäkuuta 2013
Rentoilua ilman satulaa
Tigrulla tänään vähän väsyneenä ilman satulaa hetkinen. Tigru oli liikkunut jo aamusta ja mä en jaksanutkaan keskittyä alkuperäiseen suunnitelmaan, niin jätin satulan pois ja pyörittiin ympyrällä rentoutta etsien hetki. Käynnissä ötökät häiritsivät hirveästi, ja T ei oikein jaksanut ensin keskittyä, mutta malttoi sitten nostaa selkänsä ja laskea päänsä, kun siirryin raviin. Tasajalkasätkyjäkään ei tänään tullut kuin yksi.
Pikkuratsu liikkui tänään hyvin ja reagoi apuihin mukavasti, mutta taipumisen kanssa sai tosissaan tehdä töitä. Ei niin, että se olisi ollut jäykkä eikä olisi pystynyt, ennemminkin niin, että onks pakko jos ei haluu. Kyllä se siitä sitten taipuikin, ja oli tosiaan hirmu hyvä, keveä ja rento ratsastaa ja kulki hyvin selkä ylhäällä. Ilman satulaa mennessä varsinkin huomasi oman istunnan vaikutuksen hevosen liikkeeseen, hirmu hyvää tekee mennä välillä noin. Eikä se nyt tasapainollekaan voi huonoa tehdä! Nyt onkin sitten pohkeet ihan mustat, enkä halua miettiä, minkä väristä kamaa lähtee auton nahkapenkeistä, ne kun oli tarkoitus putsata ja hoitaa ensi viikolla. Mutta mitäpä uhrauksia sitä ei tekisi paremman ratsastuksen eteen ;)
Pikkuratsu liikkui tänään hyvin ja reagoi apuihin mukavasti, mutta taipumisen kanssa sai tosissaan tehdä töitä. Ei niin, että se olisi ollut jäykkä eikä olisi pystynyt, ennemminkin niin, että onks pakko jos ei haluu. Kyllä se siitä sitten taipuikin, ja oli tosiaan hirmu hyvä, keveä ja rento ratsastaa ja kulki hyvin selkä ylhäällä. Ilman satulaa mennessä varsinkin huomasi oman istunnan vaikutuksen hevosen liikkeeseen, hirmu hyvää tekee mennä välillä noin. Eikä se nyt tasapainollekaan voi huonoa tehdä! Nyt onkin sitten pohkeet ihan mustat, enkä halua miettiä, minkä väristä kamaa lähtee auton nahkapenkeistä, ne kun oli tarkoitus putsata ja hoitaa ensi viikolla. Mutta mitäpä uhrauksia sitä ei tekisi paremman ratsastuksen eteen ;)
Pikaisesti tällä viikolla tapahtuneet
Keskiviikkona Piudella pitkästä aikaa ratsuna Cyra. Jotenkin olin vähän hukassa, hevonen tuntui hirmu erilaiselta mitä muistin. Hyviäkin pätkiä tuli, mutta edelleen ongelmana oli käden epätasaisuus, ja mielestäni vielä liian pitkällä ohjalla ratsastaminen. Paljon pohdittavaa jäi kyllä hampaankoloon.
Torstaina Tigru. Kamala tuuli toi ekstrajännitystä menoon taas, T teki tasajalkasätkyjä eikä halunnut rentoutua millään. Töitä sai yhden hyvän askeleen takia tehdä ehkä sadan askeleen verran.. Koitin heti alussa tehdä paljon tehtäviä jotta huomio pysyisi mussa ja tekemisessä, eikä kuvitelluissa sapelihammasvarpusissa. Käynnissä aloitin loivilla kiemuroilla yrittäen pitää käynnin puhtaana, joko yksi iso tai kaksi pienempää pitkälle sivulle, ravissa tein vaan isoja kiemuroita ja lisäilin voltteja mutkakohtiin sekä ympyrän ja/tai voltin päätyihin. Laukassa oli vähän leviämistä ilmassa, mutta varsinkin viimeinen laukasta raviin siirtyminen oli todella super. Pohkeella Tigru oli hyvin ja laukat nousi pääsääntöisesti hyvin ja täsmällisesti, vaikka muuten oli avut ei menneet ihan koko ajan perille. Lopussa T oli kuitenkin taas hyvin super ja jäin taivuttelemaan hetkeksi kahdeksikolle, itse vaan oikeaan kierrokseen asetin helposti liikaa niin ettei ratsu ollut suora. Helpotti huomattavasti taas, kun ajatteli hieman asetusta ulos.
Tänään olis taas illalla Tigruilua luvassa, katsotaan, mitä nyt saaadaan aikaiseksi.
Torstaina Tigru. Kamala tuuli toi ekstrajännitystä menoon taas, T teki tasajalkasätkyjä eikä halunnut rentoutua millään. Töitä sai yhden hyvän askeleen takia tehdä ehkä sadan askeleen verran.. Koitin heti alussa tehdä paljon tehtäviä jotta huomio pysyisi mussa ja tekemisessä, eikä kuvitelluissa sapelihammasvarpusissa. Käynnissä aloitin loivilla kiemuroilla yrittäen pitää käynnin puhtaana, joko yksi iso tai kaksi pienempää pitkälle sivulle, ravissa tein vaan isoja kiemuroita ja lisäilin voltteja mutkakohtiin sekä ympyrän ja/tai voltin päätyihin. Laukassa oli vähän leviämistä ilmassa, mutta varsinkin viimeinen laukasta raviin siirtyminen oli todella super. Pohkeella Tigru oli hyvin ja laukat nousi pääsääntöisesti hyvin ja täsmällisesti, vaikka muuten oli avut ei menneet ihan koko ajan perille. Lopussa T oli kuitenkin taas hyvin super ja jäin taivuttelemaan hetkeksi kahdeksikolle, itse vaan oikeaan kierrokseen asetin helposti liikaa niin ettei ratsu ollut suora. Helpotti huomattavasti taas, kun ajatteli hieman asetusta ulos.
Tänään olis taas illalla Tigruilua luvassa, katsotaan, mitä nyt saaadaan aikaiseksi.
perjantai 21. kesäkuuta 2013
Juhannustigruilut
Keskiviikon tunti peruuntui hevosongelmien takia, kengittäjä on ilmeisesti tehnyt jotain niin että molemmat tammat klenkkaavat >:( Sen sijaan menin salille kiertoharjoitteluun, jossa teemana keskivartalo. Nyt suorastaan harmittaa, että se on normaalioloissa samaan aikaan ratsastustunnin kanssa, oli kyllä niin hyvä! No, pitää käydä niissä maanantain kiertoharjoittelussa, ja skarpata siellä.
Eilen laistin tallireissun juhannusruuhkiin vedoten, mutta tuntui sopineen pikkuratsulle hyvin tämä järjestely. Alun löysäilyn ja jäykkyyden jälkeen mulla oli alla koko ajan parantava ratsu, joka vähän ennen loppuraveja oli ihan törkyhyvä. Kevyt, reaktiivinen avuille, ja toimi pelkillä hengityksillä ja painonsiirroilla, eli juuri niin kuten pitäisikin :) Tein pääty-ympyrällä asetuksia ulos ja sisään vuorotellen, ulosasettaessa koitin hieman myös "asettaa" takaosaakin ulos. Sen lisäksi tein vähän tavallisia siirtymisiä ja temponvaihteluita, ja ratsastin kaikki askellajit läpi. Lopussa vielä suoristelin reilummin, asia, joka olisi ollut hyvä tehdä jo aiemmin, jotta varsinkin vasemman lavan olisi saanut paremmin haltuun.
Omaan ratsastukseeni en ollut yhtä tyytyväinen kuin viimeksi, vaikka Tigru oli lopussa ihan super, itse olin varsinkin ravisiirtymisissä kädellä huono, jäin vaan ratsastamaan eteen niin että ohja lörppyi tyhjänä ja itse käperryin tuijottamaan etukaarta. Temponmuutoksissakin jäin kädellä jotenkin kuolleeksi, ja se näkyi jännittymisenä, ensin omana josta sitten luonnollisesti myös ratsun. Hirmuinen ero oli taas liikeessä, kun muistin istua enemmän takapuolellani, pitää rangan suorassa ja katsoa eteenpäin. Pohkeet olivat sen sijaan hyvin kiinni, ja kun askellaji pysyi tempossa, oli myös käden tuki tasainen. Noista pohkeista varsinkin sietää olla ylpeä, toki ratsun sopivalla kokoluokallakin on tekemistä, asian kanssa, mutta heiluva alapohje on ollut asia, jota on viimeisen vuoden aikana todella saanut työstää. Hyvä, että jossain tapahtuu edistystä!
Ensi viikolla siis toivottavasti omat tunnit jatkuvat. Kova draivi kaikenlaiseen tekemiseen on nyt vallalla, pakko ottaa siitä irti kaikki, koska itseni tuntien se ei tule jatkumaan pitkään ;)
Eilen laistin tallireissun juhannusruuhkiin vedoten, mutta tuntui sopineen pikkuratsulle hyvin tämä järjestely. Alun löysäilyn ja jäykkyyden jälkeen mulla oli alla koko ajan parantava ratsu, joka vähän ennen loppuraveja oli ihan törkyhyvä. Kevyt, reaktiivinen avuille, ja toimi pelkillä hengityksillä ja painonsiirroilla, eli juuri niin kuten pitäisikin :) Tein pääty-ympyrällä asetuksia ulos ja sisään vuorotellen, ulosasettaessa koitin hieman myös "asettaa" takaosaakin ulos. Sen lisäksi tein vähän tavallisia siirtymisiä ja temponvaihteluita, ja ratsastin kaikki askellajit läpi. Lopussa vielä suoristelin reilummin, asia, joka olisi ollut hyvä tehdä jo aiemmin, jotta varsinkin vasemman lavan olisi saanut paremmin haltuun.
Omaan ratsastukseeni en ollut yhtä tyytyväinen kuin viimeksi, vaikka Tigru oli lopussa ihan super, itse olin varsinkin ravisiirtymisissä kädellä huono, jäin vaan ratsastamaan eteen niin että ohja lörppyi tyhjänä ja itse käperryin tuijottamaan etukaarta. Temponmuutoksissakin jäin kädellä jotenkin kuolleeksi, ja se näkyi jännittymisenä, ensin omana josta sitten luonnollisesti myös ratsun. Hirmuinen ero oli taas liikeessä, kun muistin istua enemmän takapuolellani, pitää rangan suorassa ja katsoa eteenpäin. Pohkeet olivat sen sijaan hyvin kiinni, ja kun askellaji pysyi tempossa, oli myös käden tuki tasainen. Noista pohkeista varsinkin sietää olla ylpeä, toki ratsun sopivalla kokoluokallakin on tekemistä, asian kanssa, mutta heiluva alapohje on ollut asia, jota on viimeisen vuoden aikana todella saanut työstää. Hyvä, että jossain tapahtuu edistystä!
Ensi viikolla siis toivottavasti omat tunnit jatkuvat. Kova draivi kaikenlaiseen tekemiseen on nyt vallalla, pakko ottaa siitä irti kaikki, koska itseni tuntien se ei tule jatkumaan pitkään ;)
lauantai 15. kesäkuuta 2013
Paluu arkeen?
Töistä ja muista kiireistä johtuen on kirjoittelu jäänyt. Hyi mulle, koska varsinkin Tigrun kanssa on tapahtunut juttuja, jotka olisi ollut hyvä kirjata ylös heti. Nyt voin vaan todeta, että edistystä on tapahtunut. Osasyynä saattaa kyllä olla se, että olen käynyt kerran-kaksi viikossa myös salilla, enkä vaan ratsastanut ja läppäröinyt.
Keskiviikkona Piudelassa tunnilla, Cyran kaviomustelman takia ratsuna Nean pikkuponiruuna Nelson. Ja hihhih mikä kaveri :D Ihan sama miten tunti olisi mennyt, mä olin taas maailman onnellisin poniratsastaja! Piude oli stewardoimassa Nations Cupia ja PM:iää, joten Malla oli taas tuuraamassa. Päästiin todenteolla töihin, Nelppa on vino ja tykkäsi lintsata menemällä ponilinkkuun ja kipittämällä. Hirmu hienoja pätkiä sain kuitenkin kaivettua siitä ulos, vaikka varsinkin oikea suunta oli meille molemmille ihan uskomattoman vaikea. Nelson ei tahtonut asettua kunnolla, ja oma oikea käteni vaelsi sään yli vasemmalle ja olin jotenkin ihan kokonaan menossa itse vasemmalle myös oikeassa kierroksessa. Korjattiin tätä ajatuksella siitä, että mun ranka on pystytolppa, josta hartiat kääntyy liikeen mukaan nivelettömänä vaakatolppana. Näin itse sain pidettyä oman menosuuntani samana ratsastettavan kierroksen kanssa myös silloin, kun oikea pohje ei mennyt läpi. Olispa kevyempi (työn alla!) jotta saisi ponia alleen muutenkin kuin vain hätätilassa.
Torstaina Tigrun kanssa vähän vaan hölköttelyä, alunalkaen en olisi jaksanut ratsastaa ollenkaan. Uskomaton tuuli sai pikkuruunan korvat pyörimään ja meno oli alkuun kaikkea muuta kuin rentoa ja mukavaa. Jotenkin sain kuitenkin itseni pysymään rauhallisena ja erittäin rentona, vaikka Tigru uunoilikin, ja siinä vaiheessa kun urpoilu lisäntyi, ulko-ohja vakaammaksi, pohkeet kiinni ja polvesta ylöspäin muu kroppa ihan relana. Jopa Maailman Pelottavimmasta MuurilaatiKostosta päästiin ohi ihan suoralla hevosella, kun muistin itse olla rela mutta tiivis, ja katsoa pois pelottavasta kohteesta. Tein voltteja ja temponvaihteluita ravissa saadakseni T:n relaamaan ja kuulolle, joka onnistui itseasiassa hirmu hyvin. Ravissa tuli jopa ihan ok-pätkiä, ja käyntikin oli kaikesta huolimatta pääosin käyntiä eikä possupassia. Laukkaa en yrittänyt, olin vähän väsynyt, ja tämänhetkinen tilanne oli olosuhteisiin nähden erittäin hyvä ja rento. Olenkin erittäin tyytyväinen nimenomaan omaan ratsastukseeni, sillä ihan täysin sen ansiosta ei päädytty kuuta kiertävälle radalle, ja edellispäivän ongelmainen oikea käsikin tuntui tänään olevan nimenomaan se kantava voima. Lieneekö johtunut sit edellispäivän harjoituksista vai mistä.
Tästä ainakin on hyvä jatkaa eteenpäin, ja toivon mukaan ehtisin myös tänne kirjailla vähän asioita.
Keskiviikkona Piudelassa tunnilla, Cyran kaviomustelman takia ratsuna Nean pikkuponiruuna Nelson. Ja hihhih mikä kaveri :D Ihan sama miten tunti olisi mennyt, mä olin taas maailman onnellisin poniratsastaja! Piude oli stewardoimassa Nations Cupia ja PM:iää, joten Malla oli taas tuuraamassa. Päästiin todenteolla töihin, Nelppa on vino ja tykkäsi lintsata menemällä ponilinkkuun ja kipittämällä. Hirmu hienoja pätkiä sain kuitenkin kaivettua siitä ulos, vaikka varsinkin oikea suunta oli meille molemmille ihan uskomattoman vaikea. Nelson ei tahtonut asettua kunnolla, ja oma oikea käteni vaelsi sään yli vasemmalle ja olin jotenkin ihan kokonaan menossa itse vasemmalle myös oikeassa kierroksessa. Korjattiin tätä ajatuksella siitä, että mun ranka on pystytolppa, josta hartiat kääntyy liikeen mukaan nivelettömänä vaakatolppana. Näin itse sain pidettyä oman menosuuntani samana ratsastettavan kierroksen kanssa myös silloin, kun oikea pohje ei mennyt läpi. Olispa kevyempi (työn alla!) jotta saisi ponia alleen muutenkin kuin vain hätätilassa.
Torstaina Tigrun kanssa vähän vaan hölköttelyä, alunalkaen en olisi jaksanut ratsastaa ollenkaan. Uskomaton tuuli sai pikkuruunan korvat pyörimään ja meno oli alkuun kaikkea muuta kuin rentoa ja mukavaa. Jotenkin sain kuitenkin itseni pysymään rauhallisena ja erittäin rentona, vaikka Tigru uunoilikin, ja siinä vaiheessa kun urpoilu lisäntyi, ulko-ohja vakaammaksi, pohkeet kiinni ja polvesta ylöspäin muu kroppa ihan relana. Jopa Maailman Pelottavimmasta MuurilaatiKostosta päästiin ohi ihan suoralla hevosella, kun muistin itse olla rela mutta tiivis, ja katsoa pois pelottavasta kohteesta. Tein voltteja ja temponvaihteluita ravissa saadakseni T:n relaamaan ja kuulolle, joka onnistui itseasiassa hirmu hyvin. Ravissa tuli jopa ihan ok-pätkiä, ja käyntikin oli kaikesta huolimatta pääosin käyntiä eikä possupassia. Laukkaa en yrittänyt, olin vähän väsynyt, ja tämänhetkinen tilanne oli olosuhteisiin nähden erittäin hyvä ja rento. Olenkin erittäin tyytyväinen nimenomaan omaan ratsastukseeni, sillä ihan täysin sen ansiosta ei päädytty kuuta kiertävälle radalle, ja edellispäivän ongelmainen oikea käsikin tuntui tänään olevan nimenomaan se kantava voima. Lieneekö johtunut sit edellispäivän harjoituksista vai mistä.
Tästä ainakin on hyvä jatkaa eteenpäin, ja toivon mukaan ehtisin myös tänne kirjailla vähän asioita.
perjantai 3. toukokuuta 2013
Hevostelua Hollannissa.
Päivitystahti on ollut melko onnetonta viime viikkojen työkiireiden ja Hollannin reissun takia. Amsterdamissa heppataukoni onneksi päättyi, kun heti ensimmäisenä päivänä näin poliisihevosia, ja seuraavana päivänä naapurikaupungissa pääsin kurkkaamaan yhteen kaupunkitalliin sekä myös kaverin tallille mukaan. Kaupunkitalli sijaitsi junaradan ja kanavan välissä, leveyttä tallilla oli sen verran, että sinne mahtui 20 x 40 m maneesi. Kenttää ei ollut, ja tarhojakin vain yksi. Tallilla toimi ratsastuskoulu, ja lisäksi siellä oli muutama vaunuhevonen erilaisia tapahtumia varten. Hevoset olivat iloisen ja rennon oloisia, ja tulivat heinistä huolimatta karsinan ovelle (näillä ei ollut kaltereita ollenkaan etuseinällä, välissä oli väliseinät) moikkaamaan ja kerjäämään rapsutuksia. Ratsastustunnit maksavat kuulemma noin 10-15 euroa.
Tämän jälkeen suuntasimme vielä ulommas tallille jossa kaverin hevonen majailee. Hirvittävän iso paikka, 140 hevosta, joista vajaa 100 pihatoissa 10-50 hevosen laumoissa. Vapaalla heinällä toki, ja se näkyy mahanympäryksissä. Hevoset ovat todellakin harrastehevosia, ja tuosta hevosmäärästä huolimatta olin tallin 20 x 60 m kentällä aivan yksin. Tullessamme tallille siellä oli kaksi hevosta, eikä meidän jälkeenkään sinne tullut ketään. Kaksi juoksutusaitausta oli kyllä kovassa käytössä. Tallilla oli toinenkin kenttä (yhtä tyhjä), josta on tarkoitus rakentaa maneesi syksyksi.
Kaverin hevonen, nelivuotiaaksi kääntyvä pikkuruuna, oli varsin hauska tapaus. Hirmu mukava ja miellyttämishaluinen, vaikka ei aina ollut ihan kartalla ja ajoittain kyseli, et jos tekis näin olis helpompaa. Itsellä oli vähän turhan pitkä jalustin sinne selkään, valokuvista näki hyvin että keventäessä joutui vähän seisomaan ja kantapää nousi ylös varvistaessa. Jännitin kovasti noin nuorella ratsastamista, kuitenkin heppa liikkui hyvin ja mäkin sain ihan jopa vaikutettua siihen ajoittain kuin aikuiseen hevoseen, vaikka ohjaustehostin ei aina toiminut ihan toivotusti :) Tehtiin puolisen tuntia hommia, askellajit läpi ja pari väistöpätkää. Tyytyväinen olin jälkeenpäin sekä itseeni että hevoseen. Tästä sessiosta on jopa kuviakin, voin lisätä kunhan saan ne ensin tikulle, sitten itselleni ja lopulta jonnekin nettiinkin.
Tämän jälkeen suuntasimme vielä ulommas tallille jossa kaverin hevonen majailee. Hirvittävän iso paikka, 140 hevosta, joista vajaa 100 pihatoissa 10-50 hevosen laumoissa. Vapaalla heinällä toki, ja se näkyy mahanympäryksissä. Hevoset ovat todellakin harrastehevosia, ja tuosta hevosmäärästä huolimatta olin tallin 20 x 60 m kentällä aivan yksin. Tullessamme tallille siellä oli kaksi hevosta, eikä meidän jälkeenkään sinne tullut ketään. Kaksi juoksutusaitausta oli kyllä kovassa käytössä. Tallilla oli toinenkin kenttä (yhtä tyhjä), josta on tarkoitus rakentaa maneesi syksyksi.
Kaverin hevonen, nelivuotiaaksi kääntyvä pikkuruuna, oli varsin hauska tapaus. Hirmu mukava ja miellyttämishaluinen, vaikka ei aina ollut ihan kartalla ja ajoittain kyseli, et jos tekis näin olis helpompaa. Itsellä oli vähän turhan pitkä jalustin sinne selkään, valokuvista näki hyvin että keventäessä joutui vähän seisomaan ja kantapää nousi ylös varvistaessa. Jännitin kovasti noin nuorella ratsastamista, kuitenkin heppa liikkui hyvin ja mäkin sain ihan jopa vaikutettua siihen ajoittain kuin aikuiseen hevoseen, vaikka ohjaustehostin ei aina toiminut ihan toivotusti :) Tehtiin puolisen tuntia hommia, askellajit läpi ja pari väistöpätkää. Tyytyväinen olin jälkeenpäin sekä itseeni että hevoseen. Tästä sessiosta on jopa kuviakin, voin lisätä kunhan saan ne ensin tikulle, sitten itselleni ja lopulta jonnekin nettiinkin.
lauantai 13. huhtikuuta 2013
Keskiviikko 10.4. - With the flow
Myöhässä mutta kuitenkin. Piuden tunnilla keskiviikkona Sally. Alkuun en ollut mitenkään kauhean innostunut asiasta viimeviikkoisen jälkeen tai edellispäivän totaalisen bad ridingin takia, mutta tunti meni kuitenkin kaikenkaikkiaan hirmu hyvin :) Gramaanit meillä oli tälläkin kertaa, ja tuntikaverina Nelsonin kanssa E.
Sally oli heti alusta hirmu hyvän tuntuinen, liikkui mielellään ja mukavasti. Luulen, että edelliskertaa huomattavasti lyhempi jalustin sai jalalleni paremman paikan satulassa ja sitä kautta sain itsenikin paremmin tasapainoon. Tehtiin ravissa ympyröitä ensin verrytellen, sitten päätyihin puomin yli tavoitteena tehdä tasainen ympyrä ja osua keskelle puomia. Alkuun toin Sallyn huonosti ihan mihin sattuu, mutta lopulta pääsin kääntämään ja suoristamaan oikeassa kohtaa. Suunnan vaihto ja ensin sama toiseen suuntaan, sen jälkeen jäätiin eri päätyihin ympyrälle tehtävänä laukannostot.
Tässä kohtaa, superhyvin menneestä alkutunnista huolimatta, alkoi vähän jännittämään. Kuten aiemminkin todettu, en ole oikein puhunut Sallyn kanssa samaa kieltä, ja jo käynnistä raviinsiirtymisissä on ollut hirmu massiivisia ongelmia; itse olen ollut jäykkä ja jäänyt puristamaan mikä on saanut Sallyn toimimaan kengurumaisesti eteenpäinmenon sijaan edestä ylöspäin. Lisätään tähän vielä se, että laukannostot ovat mulle usein hirmu ongelmallisia ja saan aikaan vaan kovempaa ravia, plus etten ole koko talvena pohjien takia päässyt laukkaamaan kovinkaan paljon.. Tähdet kuitenkin olivat oikeassa asennossa, ja laukka nousi heti pyynnöstä ilman mitään kommervenkkejä, hyppimisiä tai muutakaan, ja oli tasaista ja hyvää laukkaa mun askelilla. Pääsin myös ratsastamaan laukkaa jonkin verran, ja vaikka pari rikkoakin tuli, se ei kauheasti haitannut, kun enemmänkin oli tarkoitus tehdä niitä nostoja. Pääsin myös tekemään noston tai pari käynnistä, ja nekin olivat, vaikka isoja, niin ihan hyviä ja laukka pysyi rauhallisena. Toiseen suuntaan Sally oli kädelle huomattavasti raskaampi, ja jouduin tekemään enemmän töitä ravissa laukkojen välillä saadakseni sen kevyemmäksi kädelle.
Loppuraveissa Sally oli ihan superhyvä, venytti ihan tosissaan eteen-alas niin että selkä pyöristyi ja ylälinja "pullistui" ulos. Enpä muista koska viimeksi olisin saanut hevosen venyttämään noin hyvin. Kaiken lisäksi tää tapahtui vielä enemmän ohjalla kuin gramaanilla, jotain siis ainakin tuli tehtyä oikein! Ympyröitä näin molempiin suuntiin, käynnissä hetki samoin ja pitkät ohjat.
En voi olla mitään muuta kuin tyytyväinen. Ratsastin itse omalla tasollani hirveän hyvin, hevonen oli mukava ja kaikki sujui kuten pitikin. Vähän harmittaa että taukoa tulee työasioiden tähän kohtaan, mutta voihan sitä kysellä jos aikaa tulee, sekä Tigrulta että Piudelta josko väliin sittenkin mahtuisi. Vapun jälkeen alkaa taas normaalimpi elämä, toivon. Salikortti on kuitenkin voimassa 05-23, joten täyttä liikkumattomuutta ei työajoilla ainakaan kokonaan voi perustella ;)
Sally oli heti alusta hirmu hyvän tuntuinen, liikkui mielellään ja mukavasti. Luulen, että edelliskertaa huomattavasti lyhempi jalustin sai jalalleni paremman paikan satulassa ja sitä kautta sain itsenikin paremmin tasapainoon. Tehtiin ravissa ympyröitä ensin verrytellen, sitten päätyihin puomin yli tavoitteena tehdä tasainen ympyrä ja osua keskelle puomia. Alkuun toin Sallyn huonosti ihan mihin sattuu, mutta lopulta pääsin kääntämään ja suoristamaan oikeassa kohtaa. Suunnan vaihto ja ensin sama toiseen suuntaan, sen jälkeen jäätiin eri päätyihin ympyrälle tehtävänä laukannostot.
Tässä kohtaa, superhyvin menneestä alkutunnista huolimatta, alkoi vähän jännittämään. Kuten aiemminkin todettu, en ole oikein puhunut Sallyn kanssa samaa kieltä, ja jo käynnistä raviinsiirtymisissä on ollut hirmu massiivisia ongelmia; itse olen ollut jäykkä ja jäänyt puristamaan mikä on saanut Sallyn toimimaan kengurumaisesti eteenpäinmenon sijaan edestä ylöspäin. Lisätään tähän vielä se, että laukannostot ovat mulle usein hirmu ongelmallisia ja saan aikaan vaan kovempaa ravia, plus etten ole koko talvena pohjien takia päässyt laukkaamaan kovinkaan paljon.. Tähdet kuitenkin olivat oikeassa asennossa, ja laukka nousi heti pyynnöstä ilman mitään kommervenkkejä, hyppimisiä tai muutakaan, ja oli tasaista ja hyvää laukkaa mun askelilla. Pääsin myös ratsastamaan laukkaa jonkin verran, ja vaikka pari rikkoakin tuli, se ei kauheasti haitannut, kun enemmänkin oli tarkoitus tehdä niitä nostoja. Pääsin myös tekemään noston tai pari käynnistä, ja nekin olivat, vaikka isoja, niin ihan hyviä ja laukka pysyi rauhallisena. Toiseen suuntaan Sally oli kädelle huomattavasti raskaampi, ja jouduin tekemään enemmän töitä ravissa laukkojen välillä saadakseni sen kevyemmäksi kädelle.
Loppuraveissa Sally oli ihan superhyvä, venytti ihan tosissaan eteen-alas niin että selkä pyöristyi ja ylälinja "pullistui" ulos. Enpä muista koska viimeksi olisin saanut hevosen venyttämään noin hyvin. Kaiken lisäksi tää tapahtui vielä enemmän ohjalla kuin gramaanilla, jotain siis ainakin tuli tehtyä oikein! Ympyröitä näin molempiin suuntiin, käynnissä hetki samoin ja pitkät ohjat.
En voi olla mitään muuta kuin tyytyväinen. Ratsastin itse omalla tasollani hirveän hyvin, hevonen oli mukava ja kaikki sujui kuten pitikin. Vähän harmittaa että taukoa tulee työasioiden tähän kohtaan, mutta voihan sitä kysellä jos aikaa tulee, sekä Tigrulta että Piudelta josko väliin sittenkin mahtuisi. Vapun jälkeen alkaa taas normaalimpi elämä, toivon. Salikortti on kuitenkin voimassa 05-23, joten täyttä liikkumattomuutta ei työajoilla ainakaan kokonaan voi perustella ;)
tiistai 9. huhtikuuta 2013
Tiistai 9.4. - Bad Riding
Rakas päiväkirja, tänään ratsastin Huonosti. Tigrulla ja hirmu kunnianhimoisena suunnitelmana jatkaa siitä mihin eilen jäätiin. No, tuolla asenteella kun lähtee, niin munillehan se menee. Tai reisille, niinkuin tänään kirjaimellisesti kävi.
T oli alkuun heti hirmu hyvä. Käveli nätisti puhdasta käyntiä isommallakin tuntumalla. Homma alkoi valumaan mönkään porttikulmassa. T vaan tuijotteli asioita, enkä saanut sitä keskittymään niin mitenkään siinä kohtaa. Vastakkaisella pitkällä sivulla T oli hyvä ja rento. Avoja yritin toteuttaa mutta en saanut samaa fiilistä kuin eilen, vaikka ulko-ohja olikin voltilla hyvin. Siinä vaiheessa kun olisi pitänyt lähteä avoilemaan, poni suoristui, ulko-ohjan tuki hukkui, ratsu juoksi alta ja istuin vinossa. Annoin pitkät ohjat että nollailtaisiin vähän. Sama toistui toiseen suuntaan, ja lopetinkin kesken. Jännittely jatkui porttipäädyssä edelleen. Pohkeenväistöt juostiin alta. poni säikähti ja otti lähdöt. Suutuin. Poni ei tämänkään jälkeen rentoutunut. Ylläri...
Palasin väistöihin, jossa taas juostiin alta. Jossain vaiheessa huomasin, että porttipäädyssä ei menty edes kulmaan. Voltti sinne, uudestaan kulmaan määrätietoisesti ja oho, ongelmat hävisi. Ratsu oli rennohko, ja kuunteli eikä juossut alta. Pitkä ohja hetkeksi taas ja mietintää. Pidensin hieman ohjaa, pyysin käyntiä, se tuli. Sitten ravia alas istuen, ei niin paljon liikkuvia osia. Suoristin oman istunnan: kannoin kädet, kannoin oman leuan, suoristin selän ja siirsin painon nivusilta istuinluille ja takapuolelle. Ohhoh. Ratsu nyökyssä, rentona ja kuunnellen. Väistöpätkä tuli hyvin eikä juostu alta. Kulma oli epämukava selkeästi ratsusta, mutta muuten ei hätää. Toiset väistöt ei ehkä ihan niin hyviä kuin ensimmäiset, mutta silti olin tyytyväinen, kun ratsu siirtyi pidätteellä ravista käyntiin. Äkkiä vaan portista ulos ja pitkälle peltolenkille. Onneksi hevonen tuntui edelleen rennolta myös käyntilenkillä, toivottavasti ei jäänyt traumoja kummallekaan.
T oli alkuun heti hirmu hyvä. Käveli nätisti puhdasta käyntiä isommallakin tuntumalla. Homma alkoi valumaan mönkään porttikulmassa. T vaan tuijotteli asioita, enkä saanut sitä keskittymään niin mitenkään siinä kohtaa. Vastakkaisella pitkällä sivulla T oli hyvä ja rento. Avoja yritin toteuttaa mutta en saanut samaa fiilistä kuin eilen, vaikka ulko-ohja olikin voltilla hyvin. Siinä vaiheessa kun olisi pitänyt lähteä avoilemaan, poni suoristui, ulko-ohjan tuki hukkui, ratsu juoksi alta ja istuin vinossa. Annoin pitkät ohjat että nollailtaisiin vähän. Sama toistui toiseen suuntaan, ja lopetinkin kesken. Jännittely jatkui porttipäädyssä edelleen. Pohkeenväistöt juostiin alta. poni säikähti ja otti lähdöt. Suutuin. Poni ei tämänkään jälkeen rentoutunut. Ylläri...
Palasin väistöihin, jossa taas juostiin alta. Jossain vaiheessa huomasin, että porttipäädyssä ei menty edes kulmaan. Voltti sinne, uudestaan kulmaan määrätietoisesti ja oho, ongelmat hävisi. Ratsu oli rennohko, ja kuunteli eikä juossut alta. Pitkä ohja hetkeksi taas ja mietintää. Pidensin hieman ohjaa, pyysin käyntiä, se tuli. Sitten ravia alas istuen, ei niin paljon liikkuvia osia. Suoristin oman istunnan: kannoin kädet, kannoin oman leuan, suoristin selän ja siirsin painon nivusilta istuinluille ja takapuolelle. Ohhoh. Ratsu nyökyssä, rentona ja kuunnellen. Väistöpätkä tuli hyvin eikä juostu alta. Kulma oli epämukava selkeästi ratsusta, mutta muuten ei hätää. Toiset väistöt ei ehkä ihan niin hyviä kuin ensimmäiset, mutta silti olin tyytyväinen, kun ratsu siirtyi pidätteellä ravista käyntiin. Äkkiä vaan portista ulos ja pitkälle peltolenkille. Onneksi hevonen tuntui edelleen rennolta myös käyntilenkillä, toivottavasti ei jäänyt traumoja kummallekaan.
maanantai 8. huhtikuuta 2013
Viikko 14 - kertailua
Työkuviot ja yleinen vammailuolo on jättänyt "pari" tallikertaa väliin. Tässäpä siis niistä pientä yhteenvetoa.
Tigrun kanssa pääsiäistorstaina peruslöllöilyä eikä kummempaa. T oli alkuun vähän hankala, mutta kun en vaatinut kummempia, sekin relaantui. Taisin ratsastaa kaikki askellajit läpi ja käpytellä laitsalenkin. Viimeistään siinä vaiheessa kaikki stressi valui ulos, kun ratsu käveli rentona pitkää ja vetävää käyntiä tallillepäin. Helppo oli puhallella :)
Pääsiäismaanantaina Piude kävi pitämässä meille tuntia. Kuskia enemmän ohjeistaen kuin hevosta - samaa settiä kuin normaalistikin, muista ulkoavut, oikea lapa selkärankaan jne. Ympyrällä asioita läpi, laukan nostoa, myötäämistä, ohjalle tulemista ja sellaista. T oli aika flaati ja vähän epähuvittunut, joten aseteltiin ensin ulos jotta saatiin ulko-ohjan tuki että päästiin asettamaan sisälle. Suurimpana asiana jäi mieleen käynnin ratsastus - vaikka sitten ihan pientä ja hidasta käyntiä, kunhan se kävelee ja on menossa eteen päin, eikä jumita paikallaan tai hiihdä kauheeta hatikatia passikäyntiä eteenpäin kuuntelematta mitään.
Keskiviikkona Piudella omalla tunnilla, ratsuna vaihteeksi Sally. Gramaanit tänäänkin, ja hyvä niin - aika kamalaa se oli niilläkin. Me ei vaan puhuta samaa kieltä. Ihan normaalia settiä, käynnissä ja ravissa ympyröitä pitäen hevonen suorana. Gramaanit oli aluksi kiinnitetty sivuun, mutta Piude laski ne jossain vaiheessa normaalisti kiinni alas satulavyöhön. Sen jälkeen alkoi jotenkin sujua. Oma epävakaus vaan näkyy sillä heti, ja jos jännität, se vetää herneen nokkaan. Kuten myös siitä, jos pohje on liian takana. Ja siitä, jos jää kädellä kiinni. Ja siitä, jos tuntumaa ei ole... No, lopuksi se kuitenkin oli ihan rento ja toimi ihan hyvin, mutta hurraamista tunnissa ei paljoa ollut.
Perjantaina olin työjuttujen takia ihan puhki, ja meninkin ihan keventelymielellä liikenteeseen. Tigru oli kuitenkin heti alusta superhyvä ratsastaa, pehmeä, liikkui mielellään ja oikein päin. Kenttä oli aika raskas, joten nopeasti vaan hyvää fiilistä ylläpitäen ratsastin askellajit läpi Piuden neuvoin välillä ulos asettaen, ja sit pidemmälle käyntilenkille metsän kautta pelloille. Hyvä rento fiilis siis oli tärkeintä, ei niinkään se, että mitä ja miten sieltä tuli ulos.
Tigrun kanssa pääsiäistorstaina peruslöllöilyä eikä kummempaa. T oli alkuun vähän hankala, mutta kun en vaatinut kummempia, sekin relaantui. Taisin ratsastaa kaikki askellajit läpi ja käpytellä laitsalenkin. Viimeistään siinä vaiheessa kaikki stressi valui ulos, kun ratsu käveli rentona pitkää ja vetävää käyntiä tallillepäin. Helppo oli puhallella :)
Pääsiäismaanantaina Piude kävi pitämässä meille tuntia. Kuskia enemmän ohjeistaen kuin hevosta - samaa settiä kuin normaalistikin, muista ulkoavut, oikea lapa selkärankaan jne. Ympyrällä asioita läpi, laukan nostoa, myötäämistä, ohjalle tulemista ja sellaista. T oli aika flaati ja vähän epähuvittunut, joten aseteltiin ensin ulos jotta saatiin ulko-ohjan tuki että päästiin asettamaan sisälle. Suurimpana asiana jäi mieleen käynnin ratsastus - vaikka sitten ihan pientä ja hidasta käyntiä, kunhan se kävelee ja on menossa eteen päin, eikä jumita paikallaan tai hiihdä kauheeta hatikatia passikäyntiä eteenpäin kuuntelematta mitään.
Keskiviikkona Piudella omalla tunnilla, ratsuna vaihteeksi Sally. Gramaanit tänäänkin, ja hyvä niin - aika kamalaa se oli niilläkin. Me ei vaan puhuta samaa kieltä. Ihan normaalia settiä, käynnissä ja ravissa ympyröitä pitäen hevonen suorana. Gramaanit oli aluksi kiinnitetty sivuun, mutta Piude laski ne jossain vaiheessa normaalisti kiinni alas satulavyöhön. Sen jälkeen alkoi jotenkin sujua. Oma epävakaus vaan näkyy sillä heti, ja jos jännität, se vetää herneen nokkaan. Kuten myös siitä, jos pohje on liian takana. Ja siitä, jos jää kädellä kiinni. Ja siitä, jos tuntumaa ei ole... No, lopuksi se kuitenkin oli ihan rento ja toimi ihan hyvin, mutta hurraamista tunnissa ei paljoa ollut.
Perjantaina olin työjuttujen takia ihan puhki, ja meninkin ihan keventelymielellä liikenteeseen. Tigru oli kuitenkin heti alusta superhyvä ratsastaa, pehmeä, liikkui mielellään ja oikein päin. Kenttä oli aika raskas, joten nopeasti vaan hyvää fiilistä ylläpitäen ratsastin askellajit läpi Piuden neuvoin välillä ulos asettaen, ja sit pidemmälle käyntilenkille metsän kautta pelloille. Hyvä rento fiilis siis oli tärkeintä, ei niinkään se, että mitä ja miten sieltä tuli ulos.
Maanantai 8.4. - Tiian tunnilla
Tigrun kanssa Tiian tunnilla. Kenttä oli melko huonossa kunnossa, mutta toisessa päässä pystyi tekemään töitä käynnissä ja ravissa. Alkuun vähän käyntiä, ja sit ravissa vähän voltteja kääntäen ulkoavuilla. Käynnissä aloitettiin tekemällä voltti pitkän sivun alkuun, josta jatketiin avotaivutusmaisesti ensin käynnissä ja samalla tavalla voltin kautta ravissa. Aloitettiin oikealle, ja meni ihan plörinäksi... Ulkoavut ei olleet kartalla ollenkaan, joten ulkolapa falskasi ja poni meni jotain epämääräistä kylkimyyryä pää kenossa suuren osan ajasta. Toiseen suuntaan onnistui - sain jotenkin otteen siitä ulko-ohjasta ihan eri tavalla, se oli vakaa, siellä oli tuntuma ja se ei päästänyt lapaa heilumaan. Muutama pätkä näin päin ja paluu takaisin oikeaan kierrokseen, jossa onnistui nyt paljon paremmin kun oli mielikuva siitä ulko-ohjan tuesta aivan eri tavalla.
Hetki kävelyä, ja aloitettiin taas oikealle seinäväistössä. Kävelijät aiheuttivat lievää häiriötä, mutta muuten homma oli ihan ok. Väistöt taas olivat vasempaan paljon vaikeampia, tosin seinäväistö on ollutkin mulle aina hankala juttu. Jatkettiin ihan tavallisessa väistössä,kääntö ennen kulmaa keskelle, ensin hetki suoraan ja siitä väistö ulos uralle. Näennäisesti helpompaa näin, nyt tosin T ennakoi huomattavan paljon ja lähti juoksemaan väistöön. Tässä vasemmalle oli helpompaa, oikealle se oli väistön väleissä aina superhyvä, ja paransi vielä kun tein voltin päätyyn ennen kääntämistä. Käännöksessä se kuitenkin jotenkin muljahti ulkolavasta ulos ja lähti kipittämään pois alta tai ennakoi ihan hirveästi. Hyviä väistöjäkin kuitenkin tuli, ja kokonaisuutena oon tyytyväinen sekä tuntiin että ratsuun, sillä tehtäven välissä se oli hirmu hyvä, loistava ratsastaa, hyvin ohjan ja pohkeen välissä rentona ja itse liikkuen. Pitää itse vaan muistaa ottaa se ulko-ohja, ja sinne tarvittaessa välillä paljon sitä tuntumaa hetkellisesti, että pääsee kääntämään ja väistättämään ilman että varsinkin vasen lapa karkaa.
Tigru on ollut viime aikoina vähän nahkea ja jännittynyt ratsastaa, joten sitä suuremmalla syyllä olen hirmu tyytyväinen sen rentouteen ja halukkuuteen tehdä töitä. Toivottavasti tämä vire pysyy jatkossakin päällä :)
Hetki kävelyä, ja aloitettiin taas oikealle seinäväistössä. Kävelijät aiheuttivat lievää häiriötä, mutta muuten homma oli ihan ok. Väistöt taas olivat vasempaan paljon vaikeampia, tosin seinäväistö on ollutkin mulle aina hankala juttu. Jatkettiin ihan tavallisessa väistössä,kääntö ennen kulmaa keskelle, ensin hetki suoraan ja siitä väistö ulos uralle. Näennäisesti helpompaa näin, nyt tosin T ennakoi huomattavan paljon ja lähti juoksemaan väistöön. Tässä vasemmalle oli helpompaa, oikealle se oli väistön väleissä aina superhyvä, ja paransi vielä kun tein voltin päätyyn ennen kääntämistä. Käännöksessä se kuitenkin jotenkin muljahti ulkolavasta ulos ja lähti kipittämään pois alta tai ennakoi ihan hirveästi. Hyviä väistöjäkin kuitenkin tuli, ja kokonaisuutena oon tyytyväinen sekä tuntiin että ratsuun, sillä tehtäven välissä se oli hirmu hyvä, loistava ratsastaa, hyvin ohjan ja pohkeen välissä rentona ja itse liikkuen. Pitää itse vaan muistaa ottaa se ulko-ohja, ja sinne tarvittaessa välillä paljon sitä tuntumaa hetkellisesti, että pääsee kääntämään ja väistättämään ilman että varsinkin vasen lapa karkaa.
Tigru on ollut viime aikoina vähän nahkea ja jännittynyt ratsastaa, joten sitä suuremmalla syyllä olen hirmu tyytyväinen sen rentouteen ja halukkuuteen tehdä töitä. Toivottavasti tämä vire pysyy jatkossakin päällä :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)