sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

"Yksi sun isoin ongelma on se, että sä ajattelet Ihan Liikaa!"

Tehoviikon viikonloppu starttasi perjantain Nelsonilla. Kenttä oli vielä toistaseksi tyhjä puomeista ja esteistä, ja koska tilaa oli hyvin, otin siitä kaiken irti tehden paljon kaarevia uria ja käännellen ihan mielivaltaisesti sinne minne huvitti. Tein paljon ympyröitä, kolmikaarisia kiemurauria ja voltteja joista vaihdoin usein kesken voltin jostain kohtaa toiselle voltille vastakkaiseen suuntaan. Nelsonilla oli aika reippaasti virtaa, ja ravissa kun yhtäkkiä joku oli ihan kesken ratsastuksen tuonut kentän laidalle kavalettien sokeripaloja, jotka ihan ehdottomasti meinasi tulla ja syödä pienen ponin tehtiin snadi paikallapoistuminenkin :D  Nelson liikkui kivasti, varsinkin ravissa liike oli kivaa ja rennonletkeää, vaikka muodossa olis ollut paljonkin parantamista. Laukassa tehtiin muutama ei-tilattu vaihto taas, ja jos poni jäi tyhjäksi jalalta ja etupainoiseksi, niin siitä huomautettaessa napauttamalla jalalla tuloksena oli pukki. Illalla naureskelinkin kaverille, että meno oli paikoitellen sen verta ilmavaa, että ison hevosen kanssa olis taatusti pelottanut :D Säheltämisestä huolimatta tehtiin laukassa myös pari loivaa kiemurauraa laukassa, jossa saatiin suoristettaessa ihan kivat, ja täysin tarkoituksella tehdyt vaihdot jopa sinne vaikeampaankin suuntaan!


Meidän kenttä on ihan kuiva ja alapäätyä jonne aurinko ei vielä lämmitä lukuunottamatta myös superhyvä!

Lauantaina Piude piti mulle Cyralla ihan yksärin, joka olikin hyvä ja tuli tarpeeseen. Alkuun menin askellajit läpi ihan vaan sillä ajatuksella että riittää että askellaji on tunnistettavaa, omalla tai hevosen asennolla ei ollut niin väliä. Keli oli onneksi lämmin, joten ongelmaan päästiin pureutumaan ihan toden teolla kun toppatakin ja jopa liivin sai jättää pois, ja päällä oli tyköistuva huppari. Ja sitähän tuli. Kuten arvelinkin, ei ongelma ollut varsinaisesti oikeassa lavassa, vaan siinä että mun lantio on enemmän vasemmalla kuin oikealla, ja jotta pääsisin parempaan tasapainoon, alan kallistamaan itseäni niin että vasen istuinluu tulee keskelle satulaa, eikä niin että paino olisi rehellisesti molemmilla istuinluilla. Lähdettiin siis ihan takaisin alkuun etsimään a) tuntumaa molemmille ohjille b) molempia istuinluita tasaisesti alle. Samoin sen lisäksi mun pitää keskittyä myös lyhentämään oikeaa kylkeäni ja nostamaan lantiotani oikelta, jotta lantio vasemmalta ja istuinluu pääsee "valumaan" tasaisesti. Kun nämä kaksi palikkaa alkoi olla kohdallaan, aloin hakemaan painoa myös tasaisesti molemmille jalustimille, ja sitä että myös kääntäessä paino pysyisi kunnossa, ja että ratsastaisin enemmin ulkoavuilla, ja että todella tarjoaisin hevoselle ulko-ohjan tuen tukena, en vetona, niin että jalat pysyisivät rentona enkä lähtisi kääntäessä tai hidastaessakaan puristamaan reisillä. Lopuksi tuli jo ihan kivojakin pätkiä lähtötilanteeseen nähden, vaikka kovin kaunista se ei ollut. Varsinkaan, kun aamulla pudotin kulhon jalkapöydälleni niin että saappaita ei todellakaan voinut vetää jalkaan, ja unohdin minichapsit talliin ja maiharista aukesi nauhat kesken tunnin... No. Tärkeää on siis pitää itsensä keskellä, rentona, ja tuntea molemmat istuinluut.  Tästä on hyvä lähteä eteepäin. Otsikon lainaus on myös tuolta tunnilta, kun hyppäsin asioissa ihan liikaa eteenpäin. Tärkeää olisi myös ratsastaa hetkessä, ei kierros tai jopa kokonainen päivä edellä tai jäljessä.


Puomien paikat ja mad Gimp Skillz. Ei, en jaksanut jäädä vapaapäivänä viilaamaan pikseleitä kun ohjelma on käsi verrattuna Photoshopin CS6:n, jota ei ikävä kyllä ole kotikoneella saatavana.

Tänään ratsastin jälleen Nelsonilla. Eilisen päivän tyhjä kenttä oli jo vaihtunut puomeihin ja kavalettiin, joten otettiin niistä sitten kaikki irti. Yksi puomi oli pääty-ympyrällä, toinen oli pitkän sivun suuntaisesti kentällä, yksi oli vähän vinksallaan toisessa päässä kenttää ja yksi kavaletti oli portinpuoleisella pitkälläsivulla. Anteeksi Mad Gimp Skillz, kun puomit näyttää leijuvan, ja puomikasa kuvaa kavalettia. Ensi kerralla saatan pirtää ihan perinteisesti puomit... Tulin ensin kaikkia yksitellen ravissa puomeilla aloittaen, ja sen jälkeen laukassa yläpään ympyräpuomia keskiympyrällä molempiin suuntiin. Näen tosi huonosti paikkoja joten Nelson joutui seivaamaan muutaman kerran, samoin kuin kavaleteilla (joita samoin tulin laukassa muutaman kerran yksittäin) jäin pari kertaa tosi tylysti jälkeen kun en vaan nää, tuon ratsun huonolla askeleella tai teen turhan eteen/taakseratkaisun askelta ennen ja sit tulee iso askel :( Kun sain itseni tasapainoon ja muistin katsoa eteenpäin enkä puomia, alkoi tämäkin sujua. Sen jälkeen tulin ravissa puomeja ja kavaletteja peräkkäin radanomaisesti, lopuksi tulin samalla tavalla vielä laukassa. Suuntaa vaihtaessa pitäis antaa Nelpan vaihtaa "itse" ihan vaan suuntaamalla poni uuteen suuntaan, sillä kun itse lähden ratsastamaan puomin päällä vaihtoa, tulee vaihdosta valtava ja pahimmassa tapauksessa vielä kolautellaan puomia matkalla. Pari kertaa piti miettiä linja uusiksi kun vauhtia meinasi suoralla tulla liikaa, mutta pääsääntöisesti Nelson toimi hirmu kivasti. Loppuraveissa mulla olikin sitten superkivasti liikkuva rento ja itsensä hyvin kantava poni :)

Ensi viikolla keskitynkin sitten enemmän muuhun kehonhuoltoon, salia luvassa kaksi kertaa ja sen lisäksi vielä hieronta, josko kohta alkaisi pikkuhiljaa joku suoruus näkymään.

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Oikean käden ongelman korjausta

Kun menin mainitsemaan Piudelle, että mulla on nyt ongelma Cyran kanssa, että ehtiskö se pitää mulle joku kerta sillä tunnin itsenäisen sijaan, en ihan ehkä varautunut siihen että olen nyt todella ollut sillä tunneilla. Koska tänään oli duunin jumppa, ratsastin tämän päivän tuntini eilen, ja toissaviikon tuntini ratsastin maanantaina, ja molemmilla tunneilla menin Cyralla. Vanhasta tottumuksesta raahailin jo Nelsonin kamoja käytävälle, kun Piude sanoi että et sitten vissiin lukenut listaa. No en :D Automaattiohjauksella toimitaan ;)

Tunnin aikana kävi hyvin selväksi, että iso osa ongelmasta lähtee mun oikeasta kädestä. Käsi kääntyy lappeelleen kyynärpää ulkona olkapää edessä ja vaeltaa siitä ylös vasemmalle puolelle sään yli. Ai oho, vähänkö blokkaan lavan, en kai? Vähänkö oma lapani vaeltaa missä vaeltaa? Luulen että kaikki ongelma ei ole pelkästään siellä, vaan osa ongelmaa on jumiset lihaskalvot, mutta en nyt jotenkin saa suoristettua itseäni samansuuntaiseksi liikkeen kanssa. Varsinkin oikeassa kierroksessa olen menossa vasemmalle. Tunnilla keskityttiinkin lähinnä vaan istumiseen, olemiseen, tasapainoon ja vaikuttamiseen vaihtelevalla menestyksellä pääsääntöisesti ravissa, ja tiistaina jatkettiin samaa rataa. Jos positiivisia puolia haetaan, sain kädet pidettyä paikallaan ja vakaana, sillä hevonen lopputunnista jopa ihan haki tuntumaa - oma olemiseni ei vaan ihan kamalasti antanut siihen mahdollisuuksia. Pääsin myös jopa vasempaan laukkaan, joskin olin ehkä enemmän matkustaja kuin ratsastaja, ja pelkäsin koko ajan laukan rikkoutumista, sillä en ollut ollenkaan varma saisinko kasattua itseni uudelleen niin paljon että laukka nousisi.

Olo oli kyllä kuin alkeis- tai jatkokurssilla, ihan jotenkin hyllymistä selässä. Keskityinkin lähinnä siihen että en ainakaan purista ja jännitä, ja pidän sen oikean käden lavan lihaksista takana, vaikka se olisikin alkuun kuinka jäykkä ja joustamaton. Simulaattorituntia Piude ei suoraan tyrmännyt, mutta suositteli sen sijaan fyssarikäyntiä ja olenkin tässä pläräillyt internettiä josko löytäisin ratsastusta ymmärtävän fysioterapeutin. Mulla olisi pari tunnin hierontakertaa, voisinkin kyllä itseasiassa varailla niitä jos vielä vaikka ensi viikolle saisi ajan!

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Helsinki Horse Fair ja ratsastus auringonlaskussa

Hevosmessuilla tuli käytyä lauantaina. Väkeä oli paikalla ihan hirveästi, kun puolenpäivän aikaan saavuttiin paikalle niin tuntui että liikkumaan ei mahdu ollenkaan. Monenlaista oli tarjolla ja tuli nähtyä, mutta ikävä kyllä missasin messuilla sekä Aadan että Nooran ja Hertan. Kierreltiin aika hyvin ensin koko hevospuoli ja sitten toinen puoli pikaisesti, H&R-lavan mielenkiintoisia luentoja en jäänyt kuuntelemaan koska seura ei ollut hevosorientoitunutta. Kiltisti hän kyllä jaksoi hengata hevospuolella ja tuntui jopa ihan viihtyvän kisakatsomossa - kun jälkimmäisen luokan ajaksi ymmärrettiin mennä katsomaan yläriviin eikä alas portaiden viereen josta näkymät oli huonot kun ihmiset kulki koko ajan.

150 cm esterataa pitkältä sivulta. 

Expon kauppa-alue tuntui olevan todella laaja, ja tavaraa oli laidasta laitaan. Onneksi ei ole omaa hevosta - voi olla että olis tullut hankittua violetti varuste poikineen, kun niitä oli melko reilusti tarjolla :D Käteen jäi kuitenkin uusi kypärä, sekä diilaamani Showshinet Piudelle. Tuon kypärän kanssa kävi ihan hullu munkki - olen vähän katsellut uutta siitä lähtien kun putosin joulukuussa Cyralta, mutta koska en tykkää blingblingistä, haluaisin kevyen kypärän, en suostu maksamaan kypärästä yli satasta ja säädettävät saavat mut näyttämään ihan Super Marion sieneltä, tehtävä on ollut melko haastava. Monta mallia tuli tuollakin kokeiltua, ennenkuin eksyin Parkanon Ratsutarvikkeen erittäin asiantuntevalle ständille, jossa oli yksi ainoa kypärä koossa 54 - ja se on ihan kiistatta hienoin ja parhaiten istuvin kypärä mikä minulla on ikinä ollut! Maksoin kypärästä 50 €, ja illalla lappuja irroitellessani löysin siitä hintalapun - 152 € :O Kypärä tuntuu tosiaan ihan törkyhyvältä päähän, ja vaikka ei oo niin kevyt kuin voisi toivoa, luulen ettei se silti hiosta kesällä ihan sikana.

Onnellinen bloggaaja uuden kypäränsä kanssa.

Kaikkea muutakin kummallista expossa oli - nyt luulen taas hetkeksi nähneeni kaiken.

Messujen parasta antia oli kuitenkin ihan ehdottomasti illan viimeinen show, vikellysesitys jossa ekstrana Håckus vikelsi suorissa housissa, pikkukengissä ja kauluspaidassa :D




Tänään oli sitten hyvä lähteä tallille virkistyneenä, kun edellisenä iltana olin käynyt vielä kaverilla saunomassa ja vaihdattamassa sykevyön patterin. Nelppa Nee oli tänään varsin hieno, joskin kokeili lopuksi että jos mä en nyt reagois tohon jalkaan, niin kuinka kauan saan mennä nollaravia ennenkuin kuski tekee asialle jotain - no, aika pitkään. Tein taas paljon siirtymiä ja voltteja, ja Nelson kulki ihan kivasti. Huomioin myös että edelleen jään tosi helposti könöttämään takapuolellani, enkä istu ryhdikkäänä istuinluillani. Kun korjasin oman asentoni, sain kädetkin rennommiksi, ja kas kummaa se näkyi ponissakin. Oikea laukkakin oli tänään sitä murheenkryynipitkääsivua lukuunottamatta hyvää - mä luulen että vika siinä on vaan ihan mun pään sisällä, odotan vaan et kohtasevaihtaakohtasevaihtaa ja sit mennään vähintäänkin ristilaukkaa. Onneksi aamuinen tuuli laantui niin thermoleggingsit sai taas jättää kotiin, joten saappaat sai taas jalkaan. Samoin uudet ratsastushousutkin! Oli myös ihanan valoisaa ratsastaa - vielä varttia vaille kuusi illalla paistoi aurinko!

Hiekkaa! Rapaa! Aurinkoa! Saappaat! Kesä tulee!

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Thermoleggingsien paluu & epätasoista ratsastusta

Viime sunnuntain saapashehkutus sai nolon käänteen - jouduin palaamaan thermoleggingseihin ratsastushousujen alla ja sitämyöten hylkäämään taas saappaat ja siirtymään takaisin talvikenkiin ja minichapseihin.

Keskiviikon tunnilla ratsuna oli Nelson, ja tahtia haittasi ainoastaan hieman edellisen päivän spinningistä tukkoiset takareidet, varsinkin oikea. Ei juurikaan enää tunnin lopussa esitetty sulkua :D Vaikka Piude pelotteli olevansa edelleen kipeä, ei siitä näkynyt kyllä merkkiäkään. Meitä oli tunnilla kolme, jokainen teki omaa tehtäväänsä sen päivän esitettyyn kuntoon perustuen, itse en saanut nanosekunninkaan rauhaa ja se mitä ehdin kuuntelemaan, ei saaneet kyllä muutkaan :D Nelson oli kuitenkin hyvä, liikkui kivasti ja toteutti sen minkä avuiltani pyysin.  Tehtiin ensin heiluriväistöä uralla käynnissä sisään ja ulos, sen jälkeen parin kevyenravikierroksen jälkeen väistätettiin ravissa takapuoli sisään molempiin suuntiin monessa pätkässä kerrallaan (suoristus kulmasta - väistöä muutama askel - suoristus muutama askel - väistöä muutama askel jne) molempiin suuntiin, parhaimmillaan pieniaskelisella ponilla ehdin 40 m pitkän sivun aikana tehdä viisi pätkää. Sen jälkeen tulin pitkällä sivulla ravissa avoa molempiin suuntiin - pitäisi muistaa kantaa vasen käsi ulkokätenä, parantaisi varsinkin avon laatua ihan huomattavasti. Ihan lopuksi kokeiltiin vielä ravissa sulkua, mutta oikea jalkani oli tässä vaiheessa jo niin tökkö etten saanut sulkua aikaiseksi sinnepäin ollenkaan, vasemmassa onnistui vähän paremmin. Loppuraveissa ratsastettiin runsaiden kokoavien liikkeiden jälkeen vielä eteenpäin, että hevoset sai liikkua ja venyttää.

Nelson ja Söpö

Torstaina ratsastin Cyran. Jatkoin käynnissä näitä heiluriväistöasioita, C oli ihan superkivan tuntuinen, kunhan vaan kuski olis osannut ratsastaa. Käynnissä kaikki meni superhienosti, mutta en tiedä mitä ihmettä teen raviinsiirtymisessä kun siinä vaiheessa hieno ratsu alkaa muistuttaa enemmän WC-ankkaa... Asiaa ei taatusti helpottanut se, että aloin ratsastamaan Cyraa kuten Nelsonia tuossa tilanteessa, ruunaa voi painostaa enemmän mutta tammaa ei. Lopuksi sain kuitenkin pari siirtymää raviin, jossa pyöreys ja pehmeys säilyi, ja ravi säilyi muutenkin kivana kierroksen ja ympyrän verran, kun en itse herpaantunut yhtään. Pyysinkin Piudelta jo alustavasti yksäriä Cyralla ensi viikonlopulle, jotta saisin silläkin asetukset taas kuntoon.. Simulaattorituntikin kyllä kovasti kutkuttaisi!

Hiekkaa! Kuraa! Kevät tulee, jee! 

Eilen ratsastin Nelsonin kevyesti, lupasin sille jo tallissa (ihan kuin se ymmärtäisi x) että jos oot hieno, ollaan ihan nopeita. Ja olihan se. Yhteensä 40 min oltiin kentällä, ja siinä jo vähän höpöteltiin ja ihasteltiin yhden pariskunnan uutta koiranpentuakin :D Tsekkasin ravissa parilla väistöpätkällä apujen läpimenemistä, parilla avopätkällä sitä että ulkolapa on hallinnassa, muutamalla voltilla sitä että ratsu kääntyy ja taipuu, tein pari käyntisiirtymistä että jarrut ja kaasu toimii ja että poni malttaa. Oikeassa laukassa tuli pari huomautuspukkia ratsastajan suoruuden tilasta sekä yksi vaihto kun se paino ei pysynyt huomautuksista huolimatta siellä oikealla, muuten sekin meni ihan superisti, mutta vasen oli ihan hirmu hienoa. Olen kuitenkin tyytyväinen tuohon oikeaankin laukkaan, muutama viikko sitten esitettiin pelkkää pukkia ja vaihtoa, kun en itse hallinnut omaa vartaloani. Loppuverkkailin sitten ponin pois ja annoin vielä iltaruuat hevosille kun siinä satuin olemaan ja kello oli sopivasti.

Tänään luvassa hevosmessuja, huomenna taas tallille. Tuleekin pitkä Nelppaputki, kun menen tunneille poikkeuksellisesti sekä maanantaina että tiistaina :D

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Hiekkaa!

Viime sunnuntain Nelson jäi näköjään kirjaamatta - tehtiin vähän siirtymisiä, ei kovasti muistikuvia, mutta poni oli ihan kiva :) Keskiviikon tunnin olin vaihtanut pois duunin kahvakuulatunnin takia, ja torstaina ratsastin Nelsonilla ensimmäiset 10 minuuttia kylmää hikeä valuen - enpä ainakaan puristanut reisillä. Nelson yritti alkuun juosta vähän alta, mutta siirtymisillä sain siitä taas jälleen kerran ihan kivan, mutta oma jumiutumiseni häiritsi varsinkin oikeaa laukkaa todella paljon.

Perjantain pidin tallivapaata, mutta lauantaina kiipesin Cyran selkään heti aamusta. En tiedä mikä sillä oli hätänä, mutta jo tallissa se oli todella äksy, ja ratsastaa aivan hirveä. Kävelin, taivuttelin, tein pysäytyksiä, väistätin, mitä vaan, ei nappaa, ei huvita, ei taivu, ei myötää, ei etene. Muutama ravipätkä väliin mutta totesin että kun ei ole avuilla ja kulkee väärin päin, turha ravata. Tunnin verran sitä koitin availla, kunnes jotain tapahtui (en todella tiedä mitä) ja ratsu rentoutui, putosi nyökkyyn ja alkoi kulkemaan. Edelleenkään se ei oikein halunnut liikkua isosti vaan mentiin kivassa muodossa kääpiöravia, eteenpäinratsastus sai aikaan pysähdyksen ja paikallakökitystä etuosa ilmavana, niin otettiin sit se mitä saatiin ja oltiin tyytyväisiä siihen. Ihan käsittämätöntä. Sen 10 minuuttia se meni ihan minne vaan ja taipui miten vaan kehtasinkin pyytää, mutta askel ei pidentynyt. Tiedä sitten oliko syynä aamujäykkyys, vähän epävakaa pohja, edellisen päivän ratsastukset vai mikä, mutta linimenttiä lutrasin koko selän mitalta. Tänään se näytti jo paremmalta mutta ei kuulema tuntunut selkään vieläkään ihan priimalta.

HeiaHeiaan kiteytin lauantain ratsastuksen melko nasevasti. Kätevästi myös tuossa kului pari hassua kaloria...

Itse ratsastin tänään Nelsonin. Kauhulla odotin samanlaista dynamiittipötköä joka mulla oli alla toissaviikon torstaina mutta katin kontit, poni oli ihan superhieno! Haki itse kuolaimelle, liikkui hyvin eteen, odotti kun pyysin eikä kamalasti edes yrittänyt lähteä juoksentelemaan alta. Oikeassa laukassa otettiin yhdet pukkihyppysessiot, mutta siinäkin epäilen kyllä ratsastajan taitojen ja epätasapainon olleen syy ponin mukavuuteen. Tein alkuun käynnistä vähän pysähdyksiä, käynnissä ja ravissa avopätkiä ja ympyröitä. Laukat tein edelleen pääty-ympyröillä enkä jäänyt niitä kauheasti hiomaan kun pohja kentän keskellä oli vähän epävakaa. Lopuksi ratsastin vielä vähän temponmuutoksia ravissa sekä ympyräkahdeksikkoa radan poikki suoristaen. Poni oli todella ihan superhyvä, kuunteli ja teki mielellään - oon selkeesti alkanut löytämään nyt jo nappuloita, ja ponikin on todennut mut selkeästi kivaksi treenikaveriksi, vaikka tallissa onkin edelleen ihan prinsessa. Lätäkköönkin mentiin kaikki askellajit ihan kyselemättä, vaikka tälle hienokaviolle ne on olleet aina välillä ällöjä ja niitä on vältelty kaikin mahdollisin keinoin. :D

Kenttä alkaa tosiaan olla jo hiekalla, noin neljäsosa pinta-alasta on hiekkaa, vähän jäistä toki mutta hiekkaa silti. Päivä auringonpaistetta ja se olis siinä! Kelit on myös lämmenneet niin paljon että jätin mamikset pois välistä, Horzen talvikengät autoon ja vedin saappaat jalkaan pitkästä aikaa! Hieman ehkä on jalka noussut talven aikana, onneksi ymmärsin ekan puolen tunnin jälkeen alkaa pitämään sitä alhaalla - muuten saattais olla polvitaipeet vereslihalla...

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

"Jos pidät jalan kiinni, käsikin pysyy vakaana"

Otsikkona viikon tärkeimpiä poimintoja.

Viikko on ollut aika huima - tallilla joka päivä tiistaita ja keskiviikkoa lukuunottamatta, jotka nekin ovat olleet täynnä ohjelmaa. Maanantaina Nelson oli muuten hyvä, mutta kentän takana pellolla liikkunut joku sai sen erittäin jännittyneeksi ja se pelkäsi tosissaan. Ymmärrän kyllä, ääni kuuluu mutta mitään ei näy. Lähinnä koitin vain rentouttaa ponia, suunnitellut puomiharjoitukset ei toteutuneet. Lopussa sain sen kuitenkin vähän rentoutumaan kun jäimme tekemään neliötä toiseen päätyyn, ja se teki ihan hyvin töitä.


Tuli päähiki. Tai ajatus? :D

Keskiviikkona oli tarkoitus taas tehdä niitä puomihommia, mutta kaksi vapaapäivää putkeen sai ponista melko ilmavan, joten keskityin siirtymisiin. Poni oli tosiaan ihan kierroksilla, pysäytyksissä ei malttanut seistä paikallaan ja jos ei koittanut vaellella, se polki etujalkaa. Laukannostoissa oli tosiaankin aktiivinen takaosa (:D), mutta sain myös pari aivan törkeän hienoa, ylämäkeen tulevaa nostoa aikaiseksi. Edelleen mulla oli ongelmia itseni ja oman painopisteeni kanssa, ja oikea laukka ei oikein tahtonut kulkea, ja ekstravaihdot eivät varsinaisesti tasoittaneet ponin mielialaa. Poni olisi kaivannut reipasta laukkatyöskentelyä, mutta kenttä oli mennyt jo sen verran pehmeäksi, että en nähnyt sitä järkevänä.

Perjantaina töiden jälkeen ratsastinkin sitten sekä Cyran että Nelsonin. Kenttä oli lämpötilan nousun takia muuttunut ihan suoksi, ja Cyra ei arvostanut yhtään, en meinannut millään saada sitä irti pohjasta. Se liikkui muuten ihan kivasti ja oli rento ja mukava, mutta todella raskas jalalle. Sain sitä vähän kevyemmäksi siirtymisillä, jotka on muuten olleet tämän viikon teemana, mutta en saanut sitä niin aktiiviseksi että olisin halunnut kokeilla laukkaa. Nelsonin menin perään, ja edellispäivän pöllöilystä ei ollut jälkeäkään! Se oli heti alusta todella hyvän tuntuinen, teki töitä hienosti ja mielellään. Lähinnä siis meni perusratsasteluksi, tein pari väistöpätkää, ympyröitä ja sitä mystistä oikeaa laukkaakin suoraan ja tuntumaan sen vielä todella helpolta - kaikki kävi! Olin todella tyytyväinen poniin, ja pohjakin oli vissiin vähän hyhmäytynyt tässä välissä, koska oli jo vähän parempi. Huomasin kotimatkalla hymyileväni erittäin leveästi :D


Nelppa Neen kanssa tunnilla pari viikkoa sitten, ennen Piuden reissua.
© Asta Keränen

Eilen Ella piti meille tuntia heti aamusta. Ai hitsi että noin nuori likka omaa tuollaisen virhesilmän, ja vielä osaa kertoa näkemänsä ja neuvonsa tilanteen korjaamiseen selkeästi! Tässä jää todella moni uraa pitkään tehnyt ratsastuksen"opettaja" kovasti kakkoseksi! Menin Nelsonilla, ja kas, aloitettiin käynti-ravisiirtymisillä. ;) Mulle Ella antoi ohjeeksi sen, että kun poni on pieni, niin vaikka ei tunnu siltä että se etenee, se kuitenkin liikkuu kokoonsa nähden sopivassa tempossa. Se myös helposti lähtee itse kiireiseksi ja liikkuu vauhdilla eli siis juoksee pois ratsastajan alta ja lintsaa työnteosta. Tätä samaa asiaa olin itsekin miettinyt parina edellisenä päivänä, mutten saanut pidätteitä riittävästi läpi jännittymättä niin mentiin sit vähän reippaammin. Virhe ;) Samoin sain tuon otsikon vinkin vakauttamaan kättä - mulla muutenkin jalka irtoaa helposti, ja jos ei itsellä ole riittävää tukea sekä keskivartalosta että jalasta, niin tokihan sitten myös ylävartalo ja kädet elää omaa elämäänsä. Minun myös pitäisi ratsastaa herkkää ponia istunnalla, sillä Nelppa on todella herkkä ja jännittyy, jos esimerkiksi pidätettä tehdessä tulee otettua liikaa kädellä. Ellan neuvoilla sain ratsastettua todella kivoja siirtymisiä, ja pidettyä itseni vakaampana. Sain myös ponin pysymään paremmin suorana. Laukassa suoristelimme ponia lisää, tavoitteena laukata ympyrällä poni asetettuna ulos. Tämä oli vaikeaa ponin lisäksi myös mulle, mutta saatiin muutama ihan törkyhyvä pätkä aikaiseksi, vaikka Nelson myös muutaman kerran pukilla ilmoittikin, mitä mieltä oli loskasta ja työnteosta :D Sille piti ihan oikeasti suuttua siinä sen mukavuusalueen reunalla, ja toki kiitellä paljon kun se vielä tsemppasi. Lopuksi vielä venyteltiin ravissa eteen-alas, tässäkin Ella muistutti että ei pidä heittää ohjaa pois tai hevoselta menee tasapaino ja se joutuu nostamaan kaulansa ja laskemaan selkänsä, vaan ohjaa pitää valutella pikkuhiljaa hevosen pyytäessä.

Tänään vielä yksi Nelson jäljellä, varmaan edelleen tehdään siirtymisiä eilistä muistellen.

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Itsensä ja tapahtumien kokoamista

Viime aikoina on tullut ratsastettua niin rutosti etten ole tänne ehtinyt oikein kirjoitellakaan, kun muillakin elämän osa-alueilla on ollut vähän ruuhkaisaa. Onneksi sentään edes hyvissä merkeissä! Sen lisäksi hommat ei varsinaisesti ole sujuneet ihan kauhean hyvin, ja mä en ainakaan tykkää ihan kauheesti huudella toistuvia epäonnistumisiani maailmalle, sen verran narsistin vikaa taitaa olla ;)

Nyt kuitenkin sain ratsastettua pari hyvää kertaa alle, jossa pääsin myös itse vähän kärylle siitä, mistä kohtaa vikaa kannattaa alkaa purkamaan. Ongelmina on ollut nyt viime aikoina painon valuminen vasemmalle ja käden erinäiset ongelmat, mm. hitaus ja jännittyneisyys jopa siihen asti että haukkaria/olkapäätä/rannetta ihan särkee jossain vaiheessa tuntia sekä varsinkin oikean jalan valuminen taakse.

Aloitin Cyralla. Laitoin sille gramanit, sillä Hollannin alkuperäisasukkaana se kyllä tietää mitkä ne on ja mitä niillä tapahtuu, eli käytännössä pelkkä niiden mukanaolo saa hevosen suhtautumaan työntekoon vähän nöyremmällä asenteella ;) Käytännössä lähes koko ajan graman-ohja roikkui tyhjänä, vain pari kertaa koko ratsastuksen aikana sille tuli painetta. Kun hevonen kulki lähtökohtaisesti kivasti ja oikein päin, pystyi itsekin keskittymään eri tavalla omaan tekemiseensä. Tällä sessiolla huomasin erittäin hyvin sen, että keskivartaloni lihaksisto on hävinnyt mystisesti jonnekin. On erittäin hankala istua liikkeen mukana, kun itsessä ei ole mitään mistä ottaa tukea. Lopputulemana siis heilahdan taakse, jalka menee missä sattuu, oma painopiste heiluu sivulle tai käsi elää omaa elämäänsä. Tämä korostuu etenkin siirtymisissä. Pitäisi siis muistaa puhallella pilatestyyliin ne vähäisetkin vatsalihakset aktiivisiksi ja pitää ryhti yllä. Samoin tein huomion, että kun ryhti menee löperöksi, käsikin jännittyy.

Seuraavana päivänä Nelsonilla jatkoin vähän samalla teemalla. Poni oli parin vapaan jälkeen erittäin vastaanottavainen, ja sain ihan hyvin kanavoitua pörhellyksen työntekoon. Kun osasin jo itse tiedostaa keskivartalon ongelmat, keskityin seuraavaksi käsiin, joka on ongelma varsinkin itsensä helposti virkkuukoukuksi vetävällä Nelpalla. Huomasin että niissäkin homma lähtee keskivartalosta, tarkemminottaen vielä lapojen välistä. Kun saan pidettyä lavat takana, on helpompi pitää kädet edessä eikä vetää niitä syliin. Kaivelin myös ensimmäiseltä simulaattorikäynniltä Minkiltä saamani vinkin käsivarren luiden asennosta ja käsien kääntämisestä käyttöön, niin hitsi, hommahan toimi. Poni liikkuikin varsinkin käynnissä ja ravissa hirmu kivasti, mutta oikean laukan pysymiseen oikeana pidempiä pätkiä olin edelleen liian vino. Menin myös paljon ilman jalustimia, jotta ainakaan ne eivät häiritsisi tai auttaisi, vaan joutuisin pitämään itse itseni ryhdissä, suorana ja vakaana. Sainkin ajoittain suoristettua itseäni hyvin ajattelemalla oikeaa lonkkaa enemmän auki ja oikeaa kylkeä hieman ryttyyn samalla rentouttaen oikeaa kättä, mutta tosiaan ei tämä laukassa asti toiminut kovinkaan pitkiä matkoja kerralla.

Tulevalla viikolla onkin paljon Nelsonia luvassa, joten toivottavasti keksin tuohon vinouteeni ongelmia. Muuten ei kai auta muu kuin kaivaa kuvetta, ja tilata taas Simppa-tunti Equstomista...


lauantai 24. tammikuuta 2015

Viikon ratsastukset

Viime viikon lauantai oli sellainen paluu lapsuusaikoihin -tallipäivä joista puhuimme kaverini kanssa jokin aika sitten. Ensin ratsastin itsenäisesti 20 min itseään tarhassa alkuverrytelleen Nelsonin. En ollut ihan niin tormakka mitä päätin aamulla olevani, mutta sain ponin kuitenkin hirmu kivaksi sohjoisesta pohjasta huolimatta. Tein paljon kaarevia uria kaikissa askellajeissa yhteensä tunnin ajan. Ei ihan parasta osaamistani, mutta ei kyllä huonointakaan. Varsinkin laukassa N oli superkiva ja sain itseni pidettyä hyvin suorana myös kaarevilla urilla oikeaan kierrokseen. Nelpan jälkeen kipusin vielä liikuttamaan kevyesti silmäkulmansa kolhineen Cyran, ja Neiti Pubiruusun kanssa mentiinkin sitten kolmisen varttia lähinnä käynnissä taivutellen. Olosuhteista huolimatta C oli todella kivan tuntuinen vaikka olikin sitä mieltä että paikkaansa muuttanut jääkiekkomaali vähintäänkin syö pieniä ratsuparkoja ja teki taas 180 astetta ympäri, tällä kertaa tosin ottaen mut mukaansa. Pikkuhiljaa päästiin siinäkin kulmassa kuitenkin syvälle asti, ensin vähän kauempaa ja pikkuhiljaa lähemmäksi hivuttautuen, vaikka siinä kulmassa ratsu olikin koko ajan vähän huolestuneen oloinen. Sisälle tultuamme nypin vielä vähän Cyran harjaa. Ihan lyhyeksi sitä en vielä saanut, C ei enää malttanut seistä paikallaan ja iltaheiniäkin alettiin jo kohta jakamaan, niin lähdin suosiolla kotiin.

Takkutukka siistiytymässä. Vielä pituutta riittää.

Keskiviikkona ei ollut tunteja sillä olimme Piuden kanssa molemmat Horse Shown palautetapahtumassa, mutta torstaina ratsastin taas Cyran itsenäisesti. C oli alkuun ihan kankea ja varsinkin vasen lapa eli ihan omaa elämäänsä - ei siitä superhyvää tullut missään vaiheessa, ja tunti piti tehdä töitä että sain sen antamaan periksi ravissa noin yhtään millään tasolla. Taivuttelin paljon ja tein loivia kiemurauria koittaen saada hevosta kuulolle, ai että olikin vaikeaa. Pohja oli niin koppura viikonlopun loskan jäädyttyä että laukasta ei tarvinnut edes haaveilla, joten ravissa ja käynnissä piti pärjätä. Lopuksi tosiaan onneksi ympyräkahdeksikolla ratsu pehmeni ja oli hyvä lopetta.

Rela hetki lauantaina ratsujen välissä.

Peruuntuneet tunnit pidettiin tänään. Mulla oli ratsuna Nelson ja vaikka aamuisesta ajankohdasta johtuen tuli vähän kiire, ehdin silti ihan hyvin tallille. Kerrankin kun oli valoisaa ja väkeä, niin sain vähän kuviakin itsestäni hevosen selässä :) Alkukäynneistä ehkä puolet menikin erinäiseen poseeraamiseen, onneksi isot tammat olivat menneet jo yhden, ja me pikkuisen Nelsonin kanssa saimme pienet lihaksemme nopeammin lämpimiksi. Tehtävänä meillä oli ensin pari puomia, joista alettiin sitten väistämään toisen ohi sekä ulko- että sisäkautta ravissa ja käynnissä. Ongelmia oli molempiin suuntiin, vasen käsi ei johtanut väistöä riittävästi, ja vasen jalka varsinkin ravissa ei ihan aina väistättänyt riittävästi. Teimme myös vähän ympyröitä ja etsimme hevosiin niin hyvää liikettä mitä se nyt tuolla pohjalla saattoi olla keskittyen itse ratsastamaan samalla. N oli kivan tuntuinen, oma ratsastukseni oli vaan varsinkin käden kanssa ihan toivottoman hidasta ja oikeassa kierroksessa olin hitosti kierossa vasemmalle... Auttoi paljon kun ihan keskittymällä keskityin siirtämään lantiota vähän eri suuntaan ja pitämään oikean lavan takana, tämän takia kuitenkin sit ratsastuksen tehokkuus kärsi välillä... Lopuksi kuitenkin sain järjesteltyä itseni sinne selkään oikein, pidettyä itseni siinä asennossa ja vaikuttamaan poniin tehokkaasti, ja kas, Nelppakin alkoi liikkua superhienosti ;) Harjoittelua siis lisää, ja mielellään muutama selkähierontakerta, että saa nuo jumit pois haittaamasta liikkuvuutta. Venytelläkin pitäisi muistaa...

Ponityttö ja pikkuponi.
Ihanaa olla näin lyhyt, olispa vielä yhtä kevyt kuin silloin poni-ikäisenä :D



lauantai 17. tammikuuta 2015

"Uskalla ratsastaa, ei ne mene rikki"

Sunnuntaina ratsastin Nelsonin itsenäisesti, omistajansa loukkasi itsensä joten minä kääpiömittaisena olen hyvä varapilotti loppuviikolle. Oli kylmä ja tuuli varmaan suoraan Siperiasta, ja Nelppa Neellä oli vähän ylimääräistä virtaa. Ihan hyvin se kuitenkin meni, tuo poni on siitä kiva ettei se tee mitään ihan kamalan pöllöä, jos vaan istuu vähän tiiviimmin ympäri. Tai sitten kuski on niin painava että se ei vaan jaksa hötkytä x) Ei tehty mitään erikoisempaa, itse ratsastin ehkä turhan varovaisesti joten ponikaan ei ollut ihan super.

Keskiviikon tunnilla jatkoin myös Nelsonilla. Koska lunta oli satanut aika paljon, alkuverkka tehtiin mahdollisimman laajalla kentän käytöllä, ettei valtavia uria tulisi. Tein siis ympyröiden sijaan paljon loivia kiemuroita ja ratsastin uran sisäpuolella. Lopputunnista kenttä oli urautuneen perunapellon sijaan hyvinkin kiva ja tasainen :) Varsinainen tehtävä rakennettiin pienissä osissa. Ratsastettiin ensin kahden kavaletin välistä kentän alapäässä että löydettiin suora reitti radan poikki, sen jälkeen lisättiin voltti ulospäin muistaen suoristaa ennen ja jälkeen voltin kunnolla, että tehtävän seuraavassa vaiheessa saataisiin nostettua laukka suoralla ennen kulmaa. Tässä kohtaa oma ei-niin-loppuun-asti-viety ratsastukseni kostautui, laukka ei tahtonut nousta, ja jos nousi niin kipityksen jälkeen totaalisen myöhässä. Kun pyytämisen sijaan pari kertaa vaadin, niin hommasta alkoi tullakin jo jotain, ja laukat nousi hyvin. Nelppa myös taipui volteilla paremmin tuon jälkeen. Ongelmat oli myös käsien kanssa isot - ne jotenkin tuntuivat menevän kauheasti yhteen ja estivät kuolainta liikkumasta. Piude myös ihan näytti selästä käsin miten käden paikka, asento ja käyttö vaikuttaa poniin, ja hupsista saatana, sen jälkeen taas osasin ihan itsekin käyttää apuja.

Torstaina ratsastin Cyran itsenäisesti. Lähdin vähän samalla liikenteeseen, ensin ihan alkuun vaan koittaen saada Cyran edes reagoimaan apuihin jollain aikataululla, oli ihan lievästi hidas... Samoja loivia kiemuroita jatkoin ja tein myös muutaman väistöpätkän jotta saisin aktivoitua takajalkoja alle. Pikkuhiljaa sieltä joku reaktio tulikin, tosin hevonen tuli erittäin raskaaksi edestä. Ennenkuin eilisen päivän volttitehtävä onnistui, piti mun ajatella ensin oma tieni uusiksi (hevosella ei pysty ratsastamaan samanlaista tietä kuin reilu 130 cm ponilla...), saada aktivoitua vasen jalkani ulkojalkana ja lyhentää ohjia yhden nappulanvälin.. No, sen jälkeen hevonen alkoikin ihan oikeasti kuunnella, ja lopuksi oli erittäinkin hyvä, kevyt ja kantoi itsensä. Siihen oli hyvä lopettaa.

Tallissa vielä vaihdoin muutaman sanan Piuden kanssa, niin hän siinä vielä sanoi tuon otsikon lauseen. Olkoon se muistilappuna omassa mielessäni tänään, kun menen ratsastamaan.

lauantai 10. tammikuuta 2015

Ratsastelua ja rupistelua

Muutama rivi eilisestä. Cyralla itsenäisesti työviikon jälkeen. Kenttä oli kovahko muttei liukas, ja Nelppa ratsastusseurana vähän loivensi jännitystä siitä että se taas alkaa sätkimään. Ei tehty mitään kummallista, alkuun vähän väistöä takaosan aktivoimiseksi, sitten siirtymisiä hevosen aktivoimiseksi. Cyra oli aika hidas ja jähmeä alkuun, ei kyllä yhtään niin pahasti mitä keskiviikkona. Sain sen ihan ok:ksi, ja lopussa jopa ihan hyväksi, koitin myös vähän asetella ulospäin ja myös ylitaivuttaa sisään. Tein hommia lähinnä ympyröillä koittaen keskittyä myös omaan suoruuteeni ja siihen että pääsen ratsastamaan myös itse kaaren mukana enkä estä hevosen liikettä. Ei mitään ihmeellistä siis.

Lopuksi vielä Hexocil-pesu lämpimällä vedellä, sillä on jotain ihme ihottumaa kainaloissa ja etujalkojen välissä. Tein keskiviikon tunnin jälkeen näille betadine-pesun ja laitoin Terra-polya päälle, mutta eilen nämä ruvet oli kyllä pahentuneet eikä parantuneet. Jos olisi kesä, laittaisin sen enempää miettimättä ötökänpuremien piikkiin, mutta viimeistään viime maanantain pakkasessa luulisi sitkeimmänkin ökkömönkiäisen kuolleen ;) Vaihdettiin siis hieman varustusta jottei panssarivyö etureunoineen ainakaan hankaisi näitä yhtään enempää. Toivottavasti lähtee nyt paranemaan, tehdään Betadinepesut päivittäin ja toistetaan Hexocil-pesu tarvittaessa.

torstai 8. tammikuuta 2015

Hitaasta ja raskaasta nopeaksi ja kevyeksi vain puolessa tunnissa!

Eilisellä ratsastustunnilla taas Cyra. C oli edellisellä ratsastajallaan ihan nukkuneen rukous, joten olin itse heti alusta rentona, päällimmäisenä tavoitteenani ihan vaan saada ratsu liikkumaan jalasta eteen. Näin en siis jäänyt odottamaan pöllövirran kehittymistä, vaan keskityin tosissani saamaan reaktiota hevosesta ulos.

Koska meillä on ihan paras ratsastuskoulu, sain taas aika rauhassa toteuttaa itseäni annetun raamien (l. käytännössä abt kentän aidat :D) puitteissa, ja tein muutaman käynti-seissin ja käynti-ravisiirtymisen jälkeen hieman pohkeenväistöä uralle sekä ratsastin suoraan selkeästi uran sisäpuolella, että saan sisätakasen aktivoitua, mutta hevosen kuuntelemaan myös molempia apuja suorana. Tämä lähti kyllä alunperin ihan siitä kun muutaman väistöpätkän jälkeen ratsu alkoi omaehtoisesti liirata ulospäin... Siirtymisiä tein edelleen, ja lopulta sain hevosen myös eteenpäinliikkumisen lisäksi myös kantamaan päänsä ja kaulansa, tehtävänä siirtymisiä ja jonkin verran kaarevia uria noiden väistöjen lisäksi auttoi paljon. Tehtiin myös muutamat laukkapätkät, jotka oli ihan hyviä niin kauan kuin kuski pysyi penkissä - oma istunta levisi kun hevonen jäi vähän hitaaksi jalalle ja jäin puristamaan eteen, jolloin selkä jännittyi, pää nousi, tuntuma hävisi ja oho akka oli irti jakkarasta ja laukka rikki.

Lopputulemana sain ratsastettua vähän vastentahtoisen, raskaan ja erittäin hitaan hevosen keveäksi, rennoksi ja jopa vähän himmailtavaksi :) Tämä oli ehdoton työvoitto sillä uskalsin ratsastaa ja vaikuttaa hevoseen! muita huomioita eiliseltä oli, että minne katsoo sinne päätyy ja kättä ei kannata laittaa sään yli ristiin. Kädet omilla puolillaan, selkä ja NISKA ryhdissä saa aikaan aika paljon parempaa ja etenevämpää raviväistöä kuin omiin, samalla puolella säkää oleviin käsiin tuijottelu... Kas kummaa! Muista asioista Piude ei juuri sanonutkaan, kuin nuo kädet ja se että jos hevonen on jalalle hidas, pitää itse olla entistä nopeampi eikä yhtään saa jäädä hitaaksi.

Parissa blogissa on käsitelty myös tuota pelkoasiaa viime aikoina - olen itse tullut tässä näitä pohtiessani siihen tulokseen, etten tosiaan pelkää enää putoamista tai loukkaantumista, pahinta on se kontrollin menetys. Yksi huomio lisää pelon käsittelyyn - nyt siis tiedostan että a) jännityn siitä kun hevonen jännittyy b) hevosen ollessa jännittynyt (tai jos se on aiemmin ollut jännittynyt) jään itse helposti kyttäämään vaaranpaikkoja ja jännityn -> hevonen jännittyy -> jännityn enemmän -> hevonen jännittyy enemmän jne c) putoaminen ei ole kamalista kamalinta, vaan se, että hevonen kuljettelee mua kuin märkää rättiä ja mulla ei ole sananvaltaa vauhdista tai suunnasta. Nyt siis vaan lisää järkiperäisyyttä ratsastukseen, myös siinä jännitystilanteessa!

maanantai 5. tammikuuta 2015

Bad riding, part 2443

Eilen ratsastelua Cyralla keskenäni. Mulla on selkeästi tosi pahat takaumat joulukuulta - for no reason, ratsastin ihan sikahuonosti, ihan sikajäykästi, pääosin kädellä ja jalat ihan löllövoimattomina. Ylläripylläri hevonenkin oli tosi hidas eikä mitenkään erityisen rento, ja vaikka Piude kentän laidalla käydessään sanoikin että lumen alla on hiekka eikä jäätä, arkailin silti poistua vähän pehmenneeltä ympyräuralta. Koitin siis parhaani mukaan estää hevosta liikkumasta mihinkään saada sitä vähän kevyemmäksi ja reaktiivisemmaksi, ja sainkin lopussa itseni rentoutumaan ja reagoimaan niin että se on mahdollista myös ratsuraukalle.

Tein lähinnä taivutuksia ja vastataivutuksia ympyräuralla, pari avopätkää, muutaman pysähdyksen sekä siirtymisiä ravista käyntiin että askellajin sisällä. Kun pyysin asioita tarmokkaasti, niin hevonenkin kuunteli, ja kun joustin kädellä, hevonenkin uskalsi tukeutua siihen. Suurin kompastuskivi olikin varmasti just se jatkuva käsijarru - turha mun on niillä evillä yhtään läpytellä, jos ratsun tarttee juosta päin betoniseinää. Lopuksi onneksi sain muutaman pätkän jotain etäisesti rennolta ravilta muistuttavaa läpytystä eteenpäin, ja kun siirtyminen käyntiin oli vielä ihan ok, tulin alas ja kävelin loppukäynnit maasta. 

Tästä ei onneksi voi paljoa muuta kuin parantaa, ja ehkä tää jatkuva väsymyskin kohta jo loppuu niin jaksaa ratsastaessakin keskittyä siihen että mitä ja miten tekee. Vähän tää on nyt tuuliajelua tää mun ratsastelu, mutta ehkä tää tästä. Ainakin toivon niin.



Ai niin. Horzen kertautuvan lahjakortin tilauskin saapui tänään. Uudet housut, vyö, hanskat, minichapsit sekä talvikengät, ja kaikki just sopivia :)

torstai 1. tammikuuta 2015

Ups and downs

Viime aikoina on töissä ollut vähän kiirettä ja muutakin turbulenssiä, niin en ole ehtinyt tännekään mitään kirjoittelemaan. Kiire jatkuu edelleen, mutta toivon mukaan ehdin sentään vähän kirjoitella tänne.

Tunneilla olen mennyt pari kertaa Nelsonilla, joista varsinkin ensimmäinen kerta (joka oli suoraan sen putoamisepisodin jälkeen) oli aivan totaalisen perfecto. Pyysin mitä vaan, niin poni teki mukisematta höyhenenkevyesti, ja pysyin itse hyvin keskellä ja avuiltani vakaana. Koska pohja oli abt täydellinen ja ponilla ollut tarhassa pöllövirtaa, teimme ihan hirveästi hommia laukassa, ja päädyin tekemään mm. vaihtoja sekä jonkin verran myös avotaivutuksenomaista liikehdintää laukassa. Pääsin tekemään paljon myös itsenäistä aivotyötä tunnilla, sillä tuntikaverillani oli enemmän ongelmia, ja sekös sopi mulle: itsenäistä ratsastusta korjauskehoituksilla. Tämä on ehdottomasti niitä otsikon up-kohtia, oikeastaan koko syksynkin! Myös seuraava tunti Nelpalla meni varsin mainiosti, joskaan ei niin loistokkaasti, ja pohjakin oli vähän huonompi. Tehtiin takaosakäännöksiä ja ravihommia, ei mitään erityisen hohdokasta mutta ei toisaalta mitään katastrofaalistakaan.

Koska joulu- ja uudenvuodenaattona ei luonnollisestikaan ollut tunteja (tai no, uudenvuodenaattona olis ollut päivällä joten no could do), Cyralla olen mennyt lähinnä itsenäisesti. Näistä ei niin mielikuvaa, eka kerta tippumisen jälkeen jännitti alkuun mutta ratsu oli hyvä ja toimi kivasti. Seuraava kerta menee sinne totaaliselle down-osastolle. Jo ratsautuessa C pelästyi jotain kentän takakulmassa, ja siis ihan oikeasti pelästyi - pystyin kuulemaan sen sydämen hakkaavan vaikka seisoin vieressä. Ratsailla ehdin olla noin puoli kierrosta alkukäyntejä puolipitkin ohjin, kun samaa nurkkaa kytäten se ensin keulaisi, sen jälkeen kääntyi 180 astetta ympäri laukassa ja teki muutaman aivan valtavan köyryselkäpukin, ja edelleenkin ihmetelen kuinka en tullut sieltä edes alas. Muistan ajatelleeni että maa on nyt paljon kovempi, ja ratsun sain kuriin ihan puhtaasti ääniavuilla suoraan keuhkojen pohjasta. Se oli koko loppuajan hyvin sätky, ja jos Piude ei olisi sattunut kentän laidalle heti tuon insidentin jälkeen ja saanut tsempattua mua, niin olisin varmasti poistunut hyvin nopeasti talliin. Ravissa tein sitten puolen kentän kokoista neliöuraa väistöillä, avoilla ja suluilla kun poni piti pitää aktiivisena enkä uskaltanut mennä enää sinne toiseen päätyyn...

Edellinen kerta Cyralla menikin sitten taas vähän paremmin, se oli vaan ihan hirmu jäykkä. Koitin sitä vähän taivutella ja saada nopeammaksi, ravannut en kauheasti kun en saanut töpötystä letkeämmäksi ja pohja oli todella kova ja epätasainen. Hieman se katseli ympärilleen, mutta siitä selvisi sillä että laittoi pohkeen kiinni. Suurin ongelma sinä päivänä olikin se, että ratsastelutoppahousuissa ei päässyt itse istumaan kunnolla ratsun ympäri, kun alapohje liukui valtoimenaan puntin sisällä vaikka mokka pysyi hyvin kiinni kyljessä...

Tällä viikolla kuitenkin vielä tallipäivä edessä. Toivottavasti meno on kivaa ja rentoa, eikä duunistressi ja -väsymys ylettäisi satulaan asti. Maasto- tai edes rataköpöttely olis kivaa, mutta nyt on pakko myöntää että mun luotto Cyraan saattaa vaatia hetken kokoilua, ennenkuin sinne viitsii uudestaan yrittää.

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Takaisin maankamaralle

Perjantaina ratsastin Cyran aika nopeasti, sillä se oli heti alusta asti hirmu hyvä. Mulla oli apunarut mukana mutta ne kyllä roikkuivat koko ajan ihan löysällä, sillä Cyra kulki hienosti pyöreänä, toimi nätisti pienillä avuilla ja kantoi itsensä pyytämässäni pituudessa todella hienosti. Tein hommia vähän blogitallin tehtävähaastetta mukaillen, tosin pidin askeleenpidennys- ja lyhennyspätkät aika paljon lyhyempinä enkä tehnyt ympyrää vauhdinhallintatarkoituksessa, vaan enemmänkin taivutusta tavoitellen. Käynnissä varsinkin ratsastin paljon temponmuutoksia ja eri kohdissa, sillä Cyra helposti jo "tietää" tehtävän parin toistokerran jälkeen ja lähtee ennakoimaan.

Ravissa lisäilin kentän kunnosta johtuen vähän maltillisemmin, mutta hitaaseen raviin etsin useampia vaihteita sekä pidemmällä että lyhyemmällä ohjalla. Tein myös jonkin verran loivia kiemuroita ajatellen varsinkin suoristukset ja suunnanvaihdot ajatuksella. Laukkatyöskentelyyn kenttä ei ollut vielä muuten hyvä, mutta käynnistä tein paljon nostoja ja muutaman askeleen pätkiä tavoitteena saada laukka nousemaan jo hyvin pienenä ja lyhyenä jotta saisin tehtyä laukasta siirtymisen suoraan käyntiin. Vasemmassa laukassa sainkin aikaan muutaman todella kivan siirtymisen, oikeassa laukassa homma ei tominut ollenkaan yhtä nätisti, ja siirtymiset raviinkaan ei olleet kovin harmonisia. Lopuksi vielä keventelin pidemmällä hevosella eteen-alas ja loppukäynniessä vielä vähän taivuttelin kaulaa ennenkuin iltaruokin hevoset.

Perus silmäkuva, otettu ennen ulkoilua

Lauantai ei ollutkaan niin kovin success. Cyra veti tarhassa sisäänhaettaessa ensin hirveät rallit, ja oli jo satuloidessa normaalia enemmän lohikäärme. Melkein jo mietin että aikooko se tosiaan haukkaista hihasta, mutta ei se sitten tohtinut. Radalle mennessä se vähän kytisti kaikkea, oli pinkeä ja eilinen herkkyys ja kylkien pehmeys oli todellakin ollutta ja mennyttä; normaalisti kun pohjeavusta tapahtuu kyllä jotain, nyt oli ihan sama oliko apu pieni vai iso, niin vastassa oli ihan kivikovat tuntsarikyljet ja nollareagointi. Kentällä se toimi käynnissä vähän paremmin, kun tein alkuun tehtävää päätyyn voltti (joka kierroksella pienempi), pitkän sivun alusta väistätys uralta sisään muutama metri, suoristus ja terävä kulma lyhyelle sivulle, jossa suoristus, taas uusi hyvä kulma ja reilusti uran sisälle kävelemään suoraan jossa pysähdys jokaisen aidantolpan kohdalla selkeästi reippaasta käynnistä, seisominen rauhassa eikä vähän valuen liikenteeseen ja liikkeellelähtö myös selkeästi ja aktiivisessa käynnissä. Tässä vaiheessa Cyra jo sätkähti kerran kun trailerin lokasuojan päältä putosi sohjolunta, mutta sen jälkeen jatkoi kyllä ihan kuten pitikin.

Koska ratsu tuntui hyvältä, aloin pikkuhiljaa siirtämää sitä raviin, tyypillisesti alkuun pidemmällä ohjalla. Noin ekan 15 ravimetrin jälkeen tallin kulmalla pitkällä sivulla Cyra taas erittäin epäcyramaisesti pelästyi jotain, toki just sillä hetkellä kun itse olin kevennyksestä ylhäällä, ja veti erittäin cyramaisesti melonin nokkaan siitä kun kehtasin laskeutua takaisin satulaan ei-niin-kovin tasapainoisesti ja teki muutaman melko notkean rodeoliikkeen, ja lensin sitten varmasti todella näyttävällä kaarella kaulan yli koska tuossa kohtaa hevonen ei todellakaan jeesannut nostamalla päätään... Ehdin siinä ajatella että ei kuulu ihmisen jalkojen olla ylempänä ihmisen pää, kun kuului jo kops ja hetken keräsin kyljelläni maailmaa taas siihen järjestykseen missä sen pitikin olla ja kävin kroppaani läpi että sattuiko pahasti. No ei sattunut, eikä ratsukaan liikkunut minnekään, niin hetken vielä tasasin sykkeitä ja järjestelin epäjärjestykseen ravisteltua pääkopan sisältöä takaisin ojennukseen ennenkuin jatkettiin harjoituksia.

Cyra ei rentoutunut kunnolla koko loppuaikana ja kyttäili sitä samaa päätyä joka kierroksella vaikka itse väkisinrentoutin itseni todella monessa kohtaa ja yritin keksiä korvaavaa tekemistä, mm. kolmikaarista kiemurauraa jossa koitin olla tarkkana taivutuksen ja suoristusten kanssa. Laukkatreenin suoritin siis suosiolla siellä toisessa päädyssä, tein ympyrällä vähän kokoamisharjoituksia sekä nostoja, ja koitin itse istua mahdollisimman hyvin laukassa mukana antaen hevosen tehdä töitä rauhassa. Laukka olikin heti ekasta nostosta alkaen hyvin pyöreää ja eteenpäin menevää, ja ratsu muutamaan otteeseen jopa pärski, joten ei se ihan hirmu huonosti mennyt. Laukassa se olikin ihan ehdottomasti eilen parhaimmillaan, muissa askellajeissa se puukylkisyys ja jännitys oli vähän turhan paljon pinnalla.

Loppukäynneissä radalla se otti vielä muutamat lähdöt, ja kerroinkin sille (toki kauniiseen sävyyn rauhoittaakseni sitä) erittäin monisanaisesti, mitä mieltä olin siitä ja sen toiminnasta tänään. En tiedä oliko sillä kiiman takia paikat kipeinä, vähän sellainen olo jäi, ja kaksi pms-oireista ei varsinaisesti ole kauhean kiva juttu lopputuloksen kannalta. Selkäänsä se ei aristanut ennen tai jälkeen ratsastuksen, mutta laitoin silti Arnikaa koko pitkien fileiden pituudelta aina alas kankkuihin asti, ja laitoin vähän kosteiden loimien sijaan villaviltin ja fleeceloimen, ettei vahingossakaan ainakaan jatkossa pääse kylmettymään ja kipeytymään. Itse olin tänään niin jumissa toisesta pakarastani (en tiennytkään että ihmiseen voi nousta tuollaisia monta senttiä korkeita pahkuroita!) että jätin alkuperäissuunnitelmana olleen Capun ratsastuksen väliin :(

Kääpiökäsi.

Kypäräostosteluahan tämä tietää, koska pään osuessa maahan kuului hyvin selkeä poks. En halua ajatellakaan, mikä olisi tilanne jos kypärää ei olisi ollut. Voisi olla päässä samanlainen pahkura kuin reidessä, tai sitten päässä voisi olla vastaavankokoinen kuoppa siinä kohtaa missä tuli maakosketus. Onneksi on Horzelle vielä yksi vähän isompi lahjakortti jäljellä!

torstai 4. joulukuuta 2014

In your face, jos lintsaat!

Eilinen tunti oli kentän pohjasta huolimatta erittäin bueno. Hevonen oli edellisen ratsastajan jäljiltä todella kiva, tehtävä oli erittäin hyvä, vaikeustasoltaan sopiva mutta kuitenkin sellainen että lintsaaminen ei vaan ollut mahdollista, tai tilanne oli samantien niinsanotusti in your face. Cyra kulki hienosti, hallitsin itseni ja apuni hyvin, pystyin reagoimaan tarvittaessa hyvinkin nopeasti, ja ratsastin tunnin alusta loppuun enkä vaan jäänyt miettimään asioita liikaa.



Tehtävä oli näennäisen yksinkertainen. Ensin käynnissä ja sitten ravissa tehtiin diagonaalikahdeksikkoa ajatuksella että diagonaalilinja on pitkä sivu, eli hevonen menee suorana kahden ohjan ja kahden pohkeen välissä pisteestä a pisteeseen b, päätyihin tehtiin voltit ja loppupuolella tuntia lisättiin linjalle vielä seinäväistö (ilman seinää, toki ;) vanhalla sisäpohkeella, joka piti suoristaa kunnolla ennen kulmaa ja muistaa ratsastaa siitä väistöstä ulos ja hieman eteen. Onneksi itse tykkään ratsastaa vähän irti aidasta, joten suoraan ja suorana ratsastaminen ei sikäli ole vaikeaa, mutta onhan tuossa silti enemmän reitin ja suoruuden säilyttämistä, ja seurasin edellistä tuntia niin pääsin vähän paremmin jo jyvälle siitä mitä haetaan.

Käynnissä tehtiin onneksi alkuun aika hyvin, Cyra oli hyvä ja kulki kivasti. Väistöt käynnissä oli hyviä, kunhan itse aloin tekemään väistöä "oikeaan" suuntaan, ja muistin kantaa ulkokäden jo kulmassa ja päästää sisältä, jotta etupää ei lähtisi tai valuisi väistössä edelle. Tällaisena kroonisena oikean ja vasemman sekoittajana tehtävä oli ajoittain haastava ja varsinkin oikeasta kierroksesta väistöön lähtiessä tuli hyvin helposti ravissa aloitettua se väistö ihan kirjaimellisesti väärällä jalalla. Kerran menin avuistani ihan niin totaalisen sekaisin että jouduin pysäyttämään Cyra-paran kesken väistön, järjestämään pääkoppani sisällön, organisoimaan itseni uudelleen ja jatkamaan matkaa. Asialle saatettiin hieman nauraa ;) Pelkäsin raviväistöosuutta hieman etukäteen koska viime aikoina ne ei ole menneet niinsanotusti ihan putkeen, mutta tänään sain todella pienillä avuilla todella kivaa väistöä aikaiseksi.

Siirryttiin menemään koko uraa pitkin tehden edellen päätyihin isot voltit, mutta miettimään sitä diagonaalin tunnetta myös siellä aidan vieressä edetessä. Cyra liikkui tässä kohtaa jo todella hienosti. Itsellä meinasi pakka levitä pariin otteeseen ja hevonen muuttui epätasaisemmaksi, mutta Piude kehotti ajattelemaan ratsastamaan toisessa kierroksessa missä mennään ja oho kas, homma toimi ja hevonen liikkui entistä paremmin.

Sain myös hillittömän ahaa-elämyksen tuosta epätasaisuudesta. Kun hevonen alkaa pudottamaan selkäänsä ja häviämään edestä/heilauttamaan päätänsä koska ohjan ja pohkeen välinen pyhä kolminaisuus häviää, lähden itse helposti hakemaan tuntumaa kädellä. Eilen kuitenkin löysin sen hetken, kun tilanne pitäisikin korjata jalalla, ja jopa ehdin sen tekemään! Epävakaiseksi muuttumassa oleva hevonen jatkoi putputtamistaan eteenpäin kauniisti, aktiivisena ja rentona edelleen hyvässä peräänannossa.

Toivottavasti samoilla fiiliksillä jatketaan myös viikonloppuna, kun tätä iltaa lukuunottamatta talleilua on luvassa joka päivä!