torstai 5. kesäkuuta 2014

"Ajatelkaa, että joka askeleelta voisitte sekä pysäyttää että tulla esteelle"

Eilen tunnilla ratsuna pikkuinen Nelson. Lämmin ilma ja linnunlaulu sai mielen hetkessä ihanaan zen-tilaan, jonka pohjalta olikin sitten mukavaa aloittaa ratsastus.

Nelson tuntui alusta asti hyvältä ja hereilläolevalta, vaikka karsinassa vähän julmistelikin, ja sain sen mielestäni heti hyvin avuille ja aktiiviseksi. Alkuun ravissa vähän normaalia kaarien ratsastelua keventäen ja myös kentän keskellä olevaa kavalettia hyväksikäyttäen, sen jälkeen aloitettiin tekemään siirtymisiä. Ensin siirreltiin molempiin suuntiin käynti-ravisiirtymisiä, jossa jo piti olla mukana ajatus, että joka askeleelta voit tarvittaessa pysäyttää ratsun tai hypätä esteen. Aktiivisuus ja avuillaolo siis päivän ääneensanomaton teema. Ravisiirtymiset oli pääosin erittäin hyviä ia teräviä, tulivat avuilla ja just silloin kun pyysin, eivätkä vasta sit joskus, eikä käyntiinsiirtymisissäkään juuri valittamista ollut.


Nelson toisenkin tunnin jälkeen menossa suihkuun.

Kun ravisiirtymiset lähtivät sujumaan, alettiin tekemään käynti-laukkasiirtymisiä. Vasen laukka oli tänään paljon helpompi, ja vaikka en saanut koko tunnin aikana yhtään selkeää laukasta alas käyntiin -siirtymää, niin varsinkin nostoista voin olla ylpeä, niitä tuli aika monta aika hienoa. Myös siinä vaiheessa kun poni koitti alkaa pullikoimaan että lällällää, nostapa itse, sain napakasti ratsastettua siitäkin ulos ihan kelvollisen noston. Toki niitä veteliä ja ravin kautta nostojakin mahtui mukaan, mutta pääosin nostot olivat hyviä ja teräviä.

Lopuksi vielä hetki kevyttä ravia, jossa poni haki todella mukavasti eteen alas.

Itse koen ratsastaneeni hyvin, ja vaikka ongelmia olikin, ne olivat tänään kohtuu pieniä ja helposti korjattavissa, kuten esimerkiksi se, että alapohje jäi helposti irti. Massiivista vinoutta tai jumia ei ainakaan minussa ollut, kuten viime viikolla oli, lieneekö syynä sitten ylipäänsä parempi mieli vai lämpimämmät kelit jotka lämmittivät myös lihaksiston paremmin. Kädetkin pysyivät kohtuullisen hyvin omilla puolillaan, vaikka täysin en niiden vaeltamista varsinkaan Nelsonin kanssa pystynyt estämään. Tyytyväisenä menin ratsun selkään, ja vielä tyytyväisempänä tulin sieltä alas.

Olin viikonloppuna myös Hippolan klinikalla, josta koitan myös saada jonkin verran ajatuksia ylös, sen verran hyvää settiä oli tarjolla!

lauantai 31. toukokuuta 2014

Bad riding, tai paremminkin bad bodybalancing

Keskiviikon tunnilla ratsuna Sally. Itse meinasin jo perua tunnin, koska kipeä olo, mutta meninpä silti. Sitä en tiedä, olisiko kannattanut, ratsastin aika huonosti, ja varsinkin oikea jalkani oli todella ongelmainen koko tunnin ajan. Vaikka jalustimet oli taatusti täysin samanmittaiset oli oikea jalkani ylempänä ja paljon vasenta jalkaa lyhyempi koko ajan, ja kiertyi kummallisesti sisäänpäin nilkasta vaikka polvi osoitti sinne minne pitikin. Nämä kaikki sekä maanantainen jätemäkireissu joka tuntui huolella vielä pohkeissa tekivät sen, että oikein mistään ei vaan tullut niin mitään.

Tehtävinä ratsastettiin ensin ravissa muutamia mutkauria ja pylpyröitä vapaaseen suuntaan, ja sitten hetki laukkaa jossa sama jatkui samaan suuntaan. Laukka oli tänään ihan ok:ta, ja sain muutaman varsin hyvänkin noston tehtyä. Tämän jälkeen tehtävänä oli vapaat väistöt pitkillä sivuilla, eli sai mennä joko seinäväistöä, väistää uralle tai uralta pois. Olin myös ihan ulalla kevennysten kanssa, jotenkin onnistuin koko ajan vaihtamaan kevennyksen väistön vastaiseksi... Kun sain itseni hetkeksi kasaan ja ruumiinosani hallintaan, sain aikaiseski ihan ok:ita väistöpätkiä. Vähän oli jotenkin taas ohjaustehostimet kuitenkin hukassa, enkä ollut kovin tyytyväinen esitykseeni.

Tunnin jälkeen pohdittiin Cyran saamaa shockwavea, sitä oli tuttu ell tehnyt myös TI:lle. Hän kertoi siitä olleen valtavasti apua, ja pohdin itsekin, pitäisikö sellaiseen mennä. Lihaskalvojumi sekä takareisissä ja pohkeissa, mutta etenkin alaselässä sekä pakaroissa on sen sorttista, ettei se siitä venyttelemällä taida poistua. Pitäisi siis jostain keksiä rahaa moiseen, tai hierojaan tai johonkin, joka edes vähän auttaisi tässä asiassa.

Ensi viikolla pääsen mahdollisesti taas simulaattoriin, ja sen lisäksi saattaa ehkä mahdollisesti (huomaa epävarmuuden määrä ;) ) olla tiedossa yksi heppakuvio lisää. Näitä odotellessa!

perjantai 23. toukokuuta 2014

Hatarat muistikuvat alkuviikolta.

Maanantain tunnilla ratsuna oli Sally. Itsellä oli taas vähän jalat hukassa, en saanut niitä jotenkin pidettyä tuntumalla, enkä jaksanut pitää keskivartalossa riittävästi tukea, niin että olisin saanut puolipidätteet rehellisesti läpi. Muutaman kerran tajusin sentään ottaa isomman pidätteen ja siirtää ihan kunnolla käyntiin tai pysäyttää, ja tämän jälkeen hetken homma sujuikin kunnolla. Ajoittain hommassa oli kuitenkin ehkä vähän turhan paljon ajelemisen ja jopa luovuttamisen makua, kunhan nyt mentiin vähän sinnepäin.

Alkuun ravissa ja laukassa vähän ympyröitä että saatiin hevoset hereille, sitten hieman siksak-pohkeenväistöä uralta-uralle-uralta-uralle käynnissä kaksi pätkää, ravissa yksi. Itse ratsastin helposti Sallyn väistöön takaosa edellä, ja sitä sit oli hankala korjata, kun puolipidäte ei mennyt läpi. Muutamia hyviä pätkiä kuitenkin sain aikaiseksi, kun vähän keräilin itseäni, ja lopussa meno oli jo ihan hyvää. Lopuksi vielä otettiin vähän laukkaa ja laukannostoja, sain aikaiseksi pari todella kivaa nostoa.

Selkeästi huomaa omassa ratsastuksessa, että salilla on käyty nyt vähän laiskasti. Pitäisi ottaa nyt ryhtiliike tässäkin asiassa, nyt kun omaa energiaa tuntuu taas olevan eikä pääsykoelukeminenkaan ole enää kelpaava tekosyy. Toivottavasti myös simulaattorivisiitti kesäkuussa onnistuisi!

lauantai 17. toukokuuta 2014

Poniratsastusta

Keskiviikon tunnilla ratsuna Nelson, teemana suoruus. Itselleni tämä on vaikeaa, koska olen lähtökohtaisesti vino, Nelsonille tämä on vaikeaa, koska se muuten vaan on vähän venkura. Ja koska itse olen suhteesa ratsuun paljon isompi kuin isolle hevoselle, niin oman painon vaikutus korostuu entisestään. Kuinka vaikeaa! Ja opettavaista!

Alkuun huolehdimme siitä, että hevosessa on eteenpäinpyrkimystä, ja teimme vähän pysähdyksiä ja voltteja, jotta kyljet heräisivät. Piude puhui myös siitä, että koska hevoset tuppaavat olemaan vinoja kuka minnekin ja pyrkivät helpottamaan omaa työtänsä sen mukaisesti, on ratsastajan pysyteltävä keskellä suhteessa hevoseen, eikä välttämättä satulaan tai kuljettavaan uraan, jotta hevosen voi saada suoraksi. Tästä alettiinkin katkaisemaan kenttää päädystä niin että pitkä sivu tultiin reilusti uran sisäpuolella. Ensin tulin ravissa suoraan huolehtien että poni on suora, ja sitten väistätin ulospäin uralle. Onnistuin hyvin itse katkaisemaan huonon väistön jos lapa pullahti ulos tai jos muutenvaan alettiin vaan väistellä ja valua sinne aidalle lopettamalla väistön ja aloittamalla sen uudelleen - ongelmatilanteessa osasin siis toimia! Laukkaa myös kokeiltiin, ensin uraa pitkin ja nostoja, ja lopulta myös samalla tavalla uran sisäpuolella hevosta suoristaen. Vasen laukka meni hirmu kivasti, oikeassa siellä uran sisäpuolella oma paino valui helposti vasemmalle, ja poni vaihtoi laukan suoristuksen jälkeen. Sain tätäkin kuitenkin korjattua mielestäni hyvin, ensin sain korjattua rikon laukanvaihdolla takaisin, ja lopulta jopa hallittua omat räpyläni ja pidettyä ponin suorassa ja laukan oikeana.

Harmillisesti vaan välillä oma oikea puoleni elää ihan omaa elämäänsä. Kuitenkin paljon paremmin meni koko tunti nyt kuin pari viikkoa sitten - olin itse aika ulapalla apuineni, ja siitä ärsyyntyneenä Nelson ponina todellakin käytti tilanteen hyväksi ja tarjosi pelkkää pukkilaukkaa ja etenemättömyyttä, kunnes ryhdistyin ja päätin et ihan sama mitä laukkaa me nyt mennään, mut me prkl mennään nyt eteenpäin! :D Muutenkin jotenkin taas ymmärsin ihan itse pitää tuntuman kunnolla ja ratsastaa jalalla eteen, helpotti hommaa ihan valtavasti. Loppua kohden Nelson oli varsin hyvä, ja vaikka en ihan omaa parhaimmistoani edelleenkään hevosen selässä esittänyt, olin kuitenkin ihan tyytyväinen itseeni ratsastajana. Paremminhan aina voisi toki mennä ;)

Seuraavan kerran hevosen selkään taas maanantaina. Pitää silloinkin yrittää olla ajoissa tallilla että ehtii vähän downshiftata omaa fiilistään alaspäin ja istua hetken kentänreunalla raittiissa ilmassa, että saa henkisestikin silmät auki ja kykenee mitään tekemään. Nyt sillä oli selkeästi suuri vaikutus omaan tekemiseeni ja olemiseeni, kun en kauheaa hönkää tehnyt siirtymää  neljältä töistä kotiin -> pikainen eväs -> vaatteet vaihtoon -> vähän ennen viittä liikenteeseen -> puoli kuusi tallilla -> hevonen kuntoon kiireellä -> kuudelta selkään. Hyvää tekee pieni rauhoittuminen, eikä harrastuksen itseisarvo ainakaan minulla ole lisätä negatiivista stressiä :) Kun mieli on rento, on kehokin rento, ja sitä kautta pääsee ratsastamaan paljon paremmin!

torstai 8. toukokuuta 2014

Palauttelua normaaliin rytmiin.

Sain kaveriltani jo pari viikkoa sitten vähän palautetta vienoon sävyyn, ettei ole sunkaan blogiin paljon tekstiä viime aikoina tullut ;) Osui ja upposi, ja koitanpa nyt pitää tahtia yllä edes sen viikottaisen tunnin raportoinnin verran. Tosin, tässä ennen eilistä en kyllä ole ollutkaan hevosen selässä sitten pääsiäisen ja sitäkin ennen kiitos taudin ja salikiireiden aika vähän.

Piude ei ollut vielä tullut talliin, joten ihan omakätisesti arvoin itselleni ratsuksi Sallyn ja kevyemmälle tuntikaverille Nelsonin. Joku palikka oli kuitenkin osunut kohdalleen, koska ennakko-odotuksistani huolimatta heti alkuun sain Sallyn kulkemaan sinne minne halusin, eikä sellaista normaalia ohjaustehostin puuttuu ja kevennys tuntuu alkeiskurssilaiselta -oloa tullut missään vaiheessa. Ei sillä että se het kättelyssä olis hyvin mennyt, Piuden mielestä ei kuulemma ollut ok, että ratsuna oli kirahvi, kun tiedustelin asiaa. Pyrinkin saamaan Sallya paremmin tuntumalle, jalkaa läpi ja lapoja kontrolliin tekemällä päätyihin voltteja ja pieniä temponmuutoksia kevyessä ravissa, jotka usein kyllä päätyivät siihen että ratsu meni selättömänä jalasta kyllä eteen vauhdin kasvaessa, mutta puolipidäte ei mennyt läpi, korkeintaan aiheutti pään nousua, jos sitäkään. Muutaman kerran pienemmän voltin jälkeen asia onneksi alkoi pikkuhiljaa sujumaan, vaikka melko tiheään kuuluikin kentän laidalta tiukkaan sävyyn "PUOLIPIDÄTE!", vaikka omasta mielestäni olin juuri sellaisen tehnyt...

Ravi alkoi sujumaan ajoittain, ja Sally hakemaan jopa ihan itsekin alas ja nostamaan selkäänsä, joten siirryttiin laukkaan. Laukannostot oli heti alusta asti hyviä, helppoja ja hienoja, vaikka ensimmäiset nostinkin käynnistä lähinnä oman mielenrauhani vuoksi. Laukka nousi avusta ja silloin kun pyysin, eikä rundattu ensin ympäri kenttää kuin Vermon etusuoralla ja sitten vasta jossain ehkä kaaduttu vahingossa laukantapaiseen askellajiin. Laukkaa pääsin myös ratsastamaankin jo vähän, varsinkin oikealle. Rikkoja kyllä tuli, kerran vaan ihan silkasta nauramisesta, mutta parhaimmillaan jo kahden askeleen jälkeen oli uusi laukka jo tulilla. Hieman Sally tuli edestä raskaaksi laukassa enkä saanut sitä asettumaan niin hyvin kuin olisin halunnut, mutta mielettömän kivoja laukkapätkiä kuitenkin sain aikaan.Loppuraveissa oli kuitenkin alla rento ja mukavantuntuinen hevonen, joka venytti erittäin reilusti eteen ja alas!

Muita huomioita: Ne kädet. Miksi on niin vaikeaa pitää niitä rentoina ja takana heti olkapäistä asti, ja käyttää sitä vasenta kättä varsinkin taakse tai vasemmalle, eikä sään yli ristiin oikealle. Varmaan asettuiskin se heppa paremmin, kun vaan pääsisi. Puolipidätteet pitää myös tehdä loppuun asti, eikä vain olla tekevinään ja antaa ratsun lompsia eteenpäin samaan malliin. Hyvää oli kyllä ne muutamat hetket, kun sain hevosen toimimaan kuten halusin, taipumaan ja olemaan punkematta lapaansa yhtään minnekään. Muutenkin tunnin jälkeen oli rento olo sekä itsellä että hevosella, muun elämän vastustuksesta huolimatta. Tekisi mieli ottaa muutama lisätunti ihan vaan sen hyvänolontunteen lisäämiseksi, mutta ei taida olla varaa. Ehkä vain suosiolla odottelen ensi viikkoon.

lauantai 8. helmikuuta 2014

Maastoreissuja, ahaa-elämyksiä ja hyvää mieltä

Viime aikoina on täällä ollut hiljaista, syynä yksinkertaisesti se, etten ole ehtinyt käymään tallilla tai olen ollut kipeänä. Tauko on tullut kyllä selkeästi tarpeeseen, sillä just nyt kulkee aivan hirveän hyvin. *kopkop* sille.

Viime sunnuntaina tehtiin Hillen ja Lopin kanssa puolentoista tunnin kepsakka maastolenkki vähän eilisillan juhlinnasta väsyneenä. Tuli tarpeeseen ja Hille oli aivan loisto - offroad-osuuksilla niin varmajalkainen, mutta sit kun sai mennä, niin tosiaan mentiin. Muutama oikein kunnon laukkaspurttikin tuli tehtyä, kun pikkuinen karvajalka lähti kuin ammus tykin suusta. Sarjakuvamaailmassa olisin jäänyt ilmaan istumaan :D

HeiaHeia sentään! Pojat laitteli lumisateessa facebookiin neliveto-on-eriveto -päivityksiä koko päivän, joten kannoin korteni kekoon ;)

Maanantaina extempore-ratsastustunti tukiopetuksessa tuntikaverin tilalla kun vaihdoimme tuntimme päittäin, ratsuna Cyra. Meno oli alkuun hyvinkin huteraa ja palikat hukassa, mutta kyllä se siitä sit alkoi kulkemaan. Alkuun ihan perusjuttuja, kääntämistä ja ajatusta, että kun ratsastaa ennen kulmaa vähän eteen, voi tehdä puolipidätteen ja kääntää, sekä myös ratsastaa ulos kulmasta, kun ravi ei pääse kuolemaan kulmassa. Totesimme myös, että kulma on ikäänkuin neljäsosa volttia, eikä volttiakaan ratsasteta vain menemällä sinne ja tulemalla pois, vaan kääntää pitää koko ajan. Mietittiin myös ulkoapuja, ja sitä, että hevonen seuraa ulko-ohjaa ulos uran ulkopuolelle, jottei tulisi ratsastettua vain ohjaamatta ojissa, vaan valittua itselle se reitti mitä haluaa kulkea myös suoralla uralla. 

Tästä kehitettiin jatkoa niin, että pyrittiin jättämään asetus kulman jälkeen vähän sisään. Seuraavaksi käytiinkin keskustelu opettajan kanssa siitä, olenko kykeneväinen kolmen viikon ratsastustauon jälkeen suorittamaan avotaivutusta, kun itse ongelmoin lähinnä oman vartalonhallintani kanssa. Lopputulemana sitten vaan seuraavan pitkän sivun alusta ratsastin jo tutun sisäänasetuksen lisäksi ulkopohkeella etuosan uran sisäpuolelle jääden samalla pitämään hevosta ulko-ohjalla halutulla reitillä (eli kulkemaan suoraan), ja ei hitto, avoahan sieltä tuli :D Tähän kohtaan huudan toki hätääntyneenä, että "se oli vahinko" :D Kaikki tämä vielä ihan just niin, ettei ravi kärsinyt taivutuksessa ollenkaan, vaan tahti ja tempo pysyivät muuttumattomana, Cyra vaan asensi itsensä halutulle mutkalle. Näitä vähän molempiin suuntiin, ja mikä jännintä, itselleni sekä myös Cyralle vaikeampi oikea kierros oli huomattavasti parempi, mitä vasen kierros. Istuntaani pähkäillessä Piude sanoikin, että kunhan hevonen liikkuu noin, voit seistä siellä vaikka päälläsi, sillä ei ole merkitystä, ja että hevonen tykkää olla mun alla, luultavasti siksi, että myös annan sen liikkua eteen kun se tahtoo. 

Torstaina ratsastin edellisen viikon tuntini, ja sillekin tunnille oli luvassa tukiopetusta. Ratsuksi valikoitui tällä kertaa Nelson, ja tunti jatkoi samalla teemalla mitä maanantaikin. Nelson on alkuun melko nahkea liikkumaan, ja pienenä ponina helposti eteenratsastettaessa jää tikittämään eteenpäin lyhyttä ja nopeaa askelta, eikä niinkään lisää askelpituutta eteenpäin. Piude muistutti myös, että kun poni on pieni, mulla on jo kulmassa paljon enemmän aikaa ratsastaa sitä, kuin isoa hevosta, ja palautimme mieleen maanantain voltti vs. kulma -toteaman pohjustuksena sille, että aloin tekemään voltit pitkän sivun päihin niin etteivät ne kuitenkaan ole kulmassa.

Volttien väliin rupesin ratsastamaan avoa. Nelson on venkurana ja edestä mielellään lähes tyhjänä hankalampi ratsastaa suoraksi kuin Cyra, kun itse pidän vähän vahvemmasta tuntumasta jonka Cyra ja Sally tarjoavat mielellään. Nelson taas vahvempaa tuntumaa hakiessa alkaa keräämään vain painetta, joten pysyttiin ponin mukavuus- ja mun epämukavuusalueella tuon tuntuman kanssa. Tehtävänä siis ratsastaa kulma, ratsastaa voltti (ja tsekata eteenpäinpyrkimys voltilla kuntoon), ratsastaa pitkä sivu avoa ja päättää se volttiin (ja tsekata taas eteenpäinpyrkimys) ennen kulmaa. Itselläni ongelmana ollut vasemman ulkokäden lasku koki työvoiton, kun aivan itse ja aivan täysin automaattisesti korjasin avon linjaa nostamalla ulkokättä ja viemällä kättä kyynärpää edellä taakse, enkä perussettinä laskemalla kättä ja tuomalla sitä ristiin sään yli oikealle puolelle. Tuuletettiin Piuden kanssa molemmat :D Totesimme kyllä myös, että Cyralla korjausta ei välttämättä olisi tullut, mutta pääasia että tuli edes Nelsonilla. Samoin mulla oli ongelmia saada päätettyä avo ja päästä siirtymään voltille, poni kun tässä kohtaa jäi helposti jatkamaan kylkimyyryssä kohti kulmaa. Tähän sain neuvoksi vähän polkaista ensin sisäjalkaa alas, että paino siirtyisi paremmin sisään, ja sen jälkeen ratsastaa sisäjalalla eteen, ja antaa ulkojalalan olla vaan "tukena".

Erittäin avartavat kaksi ratsastuskertaa siis takana, oikein harmittaa ettei kaikkea saa edes puettua sanoiksi, muunmuassa ajatuksia tuosta tuntumasta. Näillä eväillä on siis hyvä suunnata ensin tänään Equstomiin ratsastussimulaattoriin ja huomenna Hillen kanssa reenailemaan kentälle. En myöskään malttaisi odottaa paria viikkoa, kun pääsen liikuttamaan Cyraa pari kertaa ihan itsekseni! 

Toivottavasti tämä rentous, keveys ja hyvä mieli jatkuvat ratsastuksessa edelleen!

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Pitkästä aikaa hevose selässä, ja vielä kahdesti!

Lähinnä tallillakäymättömyydestä johtuva blogihiljaisuus voisi päättyä. Keskiviikon tunnilla Cyra, alun jälkeen ravipuomeja jotka nostettiin yksi kerrallaan ravikavaleteiksi. Muutaman viikon tauko näkyi ja ratsastin omalla tasollani huonosti, keskittyen lähinnä siihen että saan oikean käden pidettyä siellä missä pitikin. Rintarankaani en saanut missään vaiheessa kunnolla "auki" ja tuntuikin että istun jotenkin lysyssä koko ajan.

Cyraa oli alkuun hankala saada kunnolla liikkumaan ja olinkin ihan vinossa, mutta jotenkin siinä onnistuin auttavasti. Eteenratsastus jäi kuitenkin hieman päälle, lopputulemana tulin vähän liian kovaa ensimmäisille puomeille. Hyvin kuitenkin korjasin, ja sain ratsastettua muutaman erittäin hyvän, hyvätempoisen suoran linjan, jossa hevonen ravasi kavalettien yli ylöspäin eikä vain eteenpäin.

Eilen taas olin ratsastamassa kummitätini issikalla Hillellä. Menimme ilman satulaa hetken alkuun kentällä, ratsastin sitä kuulolle käynnissä ensin temponvaihteluin, jonka jälkeen taivuttelin hieman volteilla. Hille oli suoralla vähän vänkyrä ja olisi oikonut mielellään kulmiin, mutta korjasi hyvin kun kerroin että ihan oikeasti se ei nyt ole vaihtoehto. Muutenkin se oli hirmu hyvin tutkalla, reagoi mukavasti ja kulki hyvin, hommaa hankaloitti massiivisesti vain se, että kuski ja ratsu olivat totaalisen vinoja samaan suuntaan... Oikea käteni valui väkisinkin ristiin vasemmalle oikeassa kierroksessa, vaikka kuinka yritin sitä hallita.

Raviin siirtyessä kuitenkin koko paketti muuttui, ja mieleettömän hyvään suuntaan. Ravi oli (issikaksi) isoa, rentoa ja letkeää, enkä muista koskaan saaneeni ainakaan Hilleltä noin hyvin selkää ylös ja ylälinjaa pyöreäksi! Ravissa tein muutaman voltin, mutta pääasiallisesti keskityin pitämään ravin yhtä hienona, emmekä kentän kovuuden takia jatkaneet kovin kauaa. Käynnissä vielä taivuttelin kaulaa enemmän puolelta toiselle, ja lähdimme loppukävelemään teille ja poluille. Vaikka takamus onkin nyt toppahousuista huolimatta melko kipeä, voin olla kyllä hirmu tyytyväinen siihen, kuinka itse osasin korjata, ja kuinka hienosti tämä vanha pikkutamma putkutti menemään niin tosissaan!

Tässä vielä yksi kännykameralaatuinen räpsy kotimatkalta:

Lumisade alkoi just kun lopeteltiin kentällä.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Lantion metsästystä

Tällä viikolla mulla oli kaksi perättäistä tuntia, keskiviikkona ja torstaina. Molemmilla tunneilla ratsuna Cyra.

Alkuun aloitettiin sillä, että käytävällä jakkaran päällä ensin Piude istui mun käsien päällä, ja sen jälkeen mä Piuden käsien päällä kun etsittiin istuinkyhmyt, ja mietittiin mitä niille tapahtuu kun lantiota kääntää eteen tai taakse tai kun keskivartaloa/ylävartaloa kääntää. Kävimme myös terassilla simuloimassa kevennystä - jalat kuin jalustimille terassin "oviaukon" reunoille, kädet kaitelle tukemaan, ja siitä hitaasti laskeuduttiin alas ja noustiin takaisin ylös aivan kuten keventäisi. Näin selvisi se, että keventäessä vasen pakara hieman pullahtaa ulos, kun oikea lonkka tulee liian eteen.

Ensimmäisenä päivänä löysin kyllä hyvin istuinluuni, mutta jouduin tekemään valtavasti töitä, että sain painoa tulemaan myös oikealle istuinluulle. Tämä piti tehdä nostamalla hieman vasenta lonkkaa. Käynnissä onnistui hyvin, mutta ravissa varsinkin oikeassa kierroksessa ei sitten millään. Tehtiin ensin käynnistä muutamia pysähdyksiä, ja sitten ravista muutamia käyntiinsiirtymisiä vaihdellen lantion asentoa, miettien samalla että miten eri asento vaikuttaa hevosen reaktioon ja mitä muussa vartalossa tapahtuu samalla. Oma helmasyntini on jäädä istumaan istuinkyhmyjen takareunalle, jolloin jalka jää vähän liian eteen ja alkaa heilumaan, jota ei auta taipumukseni tuijotella alaspäin -> paino menee entistä enemmän väärin alas taakse ja ylävartalo jää kannattelematta. Sain kuitenkin organisoitua itseni lopputuntia kohden paljon paremmin ja toiseksi viimeinen pitkä sivu ravissa sisälsi viisi ehkä maailman parasta raviaskelta - aivan kuin hevosella olisi ollut jouset sekä jaloissa että selässä! Ihan mieletön tunne!

Torstaina jatkettiin samalla teemalla, tuntikaveri vain vaihtui. Alkuun todellakin tiesi etsineensä istuinluitaan edellisenä päivänä, eikä niiden löytäminen ollut ollenkaan vaikeaa :D Samoin korsettilihaksisto rintarankaan asti sekä kaulan lihakset tiesivät myös tehneensä, todellakin! Alkuun oli siis huomattavan vaikeaa päästä istumaan oikein koska paikat olivat yksinkertaisesti niin kipeänä. Mutta koska sillä se lähtee millä tuleekin, jossain vaiheessa tuntia pääsin takaisin sinne minne kuuluukin. Cyra onneksi on ratsuna siitä ihana, että kun itse tekee jotain, ihan mitä tahansa, niin reaktio tulee heti. Vasta lopputunnista oikeasti oikea asento sitten löytyi, ja olen sitä koittanut tässä joka päivä muistella. Hevosen pää ja ja kaula laski ehkä 30 cm siitä minkä jo kuvittelin olevan rento ja pyöreä, ja liikekin lähti kulkemaan ihan tavalla.

Todella hyvä ja antoisa juttu mennä kaksi tuntia peräkkäin näin, kun edellistä päivää oli helppo vertailla. Talvi onneksi on meillä ulkokentän takia pakostikin kovin perusratsastus- ja varsinkin istuntapainotteista, niin saadaan ensi kevääksi peruspakka taas kuntoon.

perjantai 22. marraskuuta 2013

Letkeys jatkuu, tai ei jatku. Jatkui se!

Keskiviikkona ratsastin normaaliin tapaan oman tuntini Cyralla. Jatkettiin samalla kaavalla harjoitusta kuin maanantainakin, aloittaen vain vasta-asetuksella ulospäin. Edelleenkin oikea oli ihan valtavasti vaikeampi suunta, enkä meinannut saada sieltä ulos koko tunnin aikana sitäkään vähää, mitä toissapäivänä.

Jossain vaiheessa joku ahaa-elämys tulikin (kun kokeilin käynnissä, että onnistuuko edes siinä). Olin taas korjannut painoa oikealle väärin siirtämällä lantiota taakse, kun olisi pitänyt siirtää eteen jotta paino olisi tullut oikealle. Nyt se jäi ulos vasemmalle, joka tietenkin tekee taivuttamisen oikealle mahdottomaksi, ja hankaloittaa massiivisessa määrin oikean laukan nostamista.

Mutta kun sain itseni oikeaan asentoon, niin ei jumalkone, mitä laukkaa sieltä tuli! Kaikki oli maailman helpointa, ja sain aikaan valehtelematta elämäni parhaimman laukannoston vielä nimenomaan siinä oikeassa laukassa! Ihan mielettömän hyvän tuntuista menoa! Pitkänähän me mentiin, mutta hevonen astui alleen ja kantoi itsensä kun tarkoitus oli myös laukassa taivutella sitä kaulaa. Vasen laukka taas oli ongelmallisempi, joskin siinäkin ongelma ratkesi kun en siirtänyt oikeaa jalkaa liian taakse ja katsonut alas käsiini.. Tästä piti ensin todellakin saada melko ravistava muistutus, kun tuijotan käsiäni ja ravi nopeutuu, puolipidätän, ja tökkäsen jalalla Reilummin et nostas ny ku äskenkin nostit niin lopputulemana oli elämäni toiseksi rankin rodeo :D Tämän jälkeen vasenkin laukka lähti sujumaan, joskin olin huomattavan arka käyttämään ulkopohjetta tämän jälkeen vasempaan laukassa ;)

Lopputulemana olen kyllä aivan järkyttävän tyytyväinen tuntiin ja siihen miten sain itseni toimimaan, lopputulemana tietenkin hyvin liikkuva, rento ja (pääosin) tyytyväinen hevonen. Nyt tuntuu taas siltä että saatan olla pääsemässä takaisin kartalle :)

tiistai 19. marraskuuta 2013

Extempore-ratsastustunti

Olin juuri lähdössä töistä kotiin, kun puhelin soi. Tallikaveri joutui perumaan tuntinsa äkillisesti, ja tarjosi tuntiaan ratsastettavaksi minulle. Kovin kauaa ei tarvinnut miettiä, mitä sitä vastaisi ;) Äkkiä siis kodin kautta haukkaamaan lähes-terveellinen Nutrilett-patukka, perumaan voimassaolevat salivaraukset ja vaihtamaan tallikuteet päälle.

Tallilla olisin saanut valita tammoista kumman vaan, mutta totesin että aivan sama, kaikki käy. Ratsuksi valikoitui siis Cyra, ja tunnin aiheeksi taivuttelun kautta lavat auki ja eteen alas. Aloitettiin siis aika nopeasti ensin ravissa ensin ratsastamalla eteen, jonka jälkeen jäätiin lävistäjäkahdeksikolle taivuttamaan kevyessä ravissa reilusti kaulaa ensin sisään ja jonkin ajan päästä vastataivutuksella ulos.

Oikea kierros oli ylläripylläri mulle haastava, jonka lisäksi Cyralla oli vähän jumia vasemmassa lavassa, joten varsinkin alkuun vaikeaa oli. Vasemmalle olin itsekin kokonaan ihan eri tuntuinen. Vaihdoin Cyralle uudet, vermosta noukkimani jalustinhihnat, joten kerrankin oli ainakin samanmittaiset jalustimet, ja hyvin huomasi kuinka erimittaisella jalustimella olen päässyt "kompensoimaan" omaa vinouttani huomattavasti. Sain kuitenkin Cyran ihan superhyvin kuulolle vaikka olikin alkuun vaikeaa antaa ulko-ohjasta riittävä tuki mutta samalla päästäen sieltä myös venymään paljon. Se reagoi myös jalalle ihan huippuhyvin, ja suoristaessa lävistäjällä ratsastinkin sitä aina ihan inasen eteen pidemmälle raville.

Aikamme taivuteltuamme teimme muutaman käyntiinsiirtymisen harjoitusravista (näistä tuli aika hyviä, vaikka jäinkin ratsastamaan käyntiä vähän liian pitkäksi aikaa) ja nostimme muutaman kerran laukan, ajatellen samalla tavalla vähän ylitaivuttamista kulmissa. LEn tiedä mitä olen tehnyt mutta lähes poikkeuksetta laukat nousivat ihan superisti, heti pyynnöstä hyvin nostoin, ja vaikka laukka menikin pariin otteeseen oman hitauteni takia rikki, nousi se edelleen hirmu hyvin jälleen takaisin. Puolillakaan ei ollut edes valtavasti eroja, oikea ehkä inasen hankalampi saada kunnolla pyörimään kuin vasen. Sain kuitenkin ihan itse korjattua istuntaani niin että paino tuli oikein, tästä olen erityisen ylpeä.

Lopuksi vielä vähän kevyessä ravissa samaa ylitaivutusta kuin alussakin. Tunnin jälkeen vielä porkkanavenyttelin Cyraa muutaman porkkanan verran molemmilta kyljiltä. 

Olen todella tyytyväinen eiliseen, itse olin rento ja toimin pääsääntöisesti oikein oikeaan aikaan, ja sain Cyrankin kulkemaan mukavasti ja pyöreänä, itse selkänsä kantaen kaula "ulospullistuneena". Toivottavasti sama fiilis jatkuisi edelleen!

torstai 14. marraskuuta 2013

Ponailua Tunteella

Harvaksi on käyneet päivitykset, kun tuntiratsastelen enää kerta viikkoon ja sekin on nyt vähän kausittaista. Eilen kuitenkin tunnilla Nelson, ja olipa taas kivaa. Erinomainen oppitunti siitä, kuinka painoavut vaikuttavat kaikkeen!

Alkuun ihan vaan ratsastettiin niitä ohjan ja pohkeen väliin sekä liikkumaan eteen. Piskuisen Nelsonin kanssa mun käsiongelmani korostuu entisestään, kun kaulaa ei ole "tukemassa" ja poni on muutenkin helposti vähän venkura. Pitäisi muistaa ratsastaa enemmän ulkoa ja jalalla, vähemmän sisältä ja kädellä. Oliko uusi juttu? No ei :D Oikea kierroskin löysi helpotusta oman vartalon pohdinnasta - siirsin polvea vähän kauemmas satulasta, josta arvatenkin myös lantio kääntyi hieman. Näin sain vietyä myös oikean käden lavasta asti taaemmaksi, eli sain pidettyä tuntuman lukitsematta kättä, ja käsi pääsi toimimaan taaksepäin, eikä ainoastaan sään yli ristiin vasemmalle.

Jäätiin yläpäätyyn ympyrälle nostelemaan laukkoja. Tällä kertaa sain laukat hyviksi, johtuen varmaan jo siitä että sain vasemman käden hallintaan paljon aikaisemmin. Viimeinen niitti tähän fiilikseen tuli kuitenkin itseasiassa siinä maailman vaikeimmassa oikeassa laukassa. Sain jotenkin ihan kaikki palaset kohdalleen, ja mulla oli tuntuma oikealta jolla pääsin asettamaan, vaikka vasen, eli  ulko-ohja oli selkeästi vahvempi ja tuki, ja pääsin kääntymään lantiosta asti paljon paremmin laukan suuntaan.

Vasemmassa laukassa koin myös painoavun helppouden vaikeuden - kun poni on avuilla, pienikin väärä apu saa pakan sekaisin. Jäin itse tuijottamaan sokeripaloja kentän reunalla (kääntyen oikealle, joka sikäli on positiivinen asia!), niin poni rupeaa poikittamaan, ja kun ei pääse eteenpäin, protestina pukittaa. Oman katseen siirto aavistuksen sisään sai koko paketin takaisin kasaan juuri siten miten sen piti ollakin.

Viimeinen ahaa-elämys jaloista ja niiden rentoudesta tuli vielä loppukäynneissä, mutta sitä en päässyt enää pohtimaan käytännössä kun oli aika vaihtaa kuskia.

Itseäni kovasti kyllä harmittaa ettei ole mitään harjoittelukappaletta tässä rinnalla, edes sitä kertaa viikossa. Aikaahan nyt ei ihan valtavasti edes olisi koska haluan käydä salillakin, mutta itse ainakin koen olevani paljon enemmän nappulat hukassa, kun näin harvakseltaan ratsastan. Piudelta kun asiaa kysyin, niin näkyy se, mutta lähinnä siinä etten ole enää niin vino, mutta hankala sanoa johtuuko se enemmän siitä että olen itse kiinnittänyt paljon huomiota asiaan ja tosiaan käynyt siellä salilla. Mutta no, tällä paketilla mennään ja otetaan siitä irti niin paljon kuin vain saadaan. Ratsastetaan joskus myöhemmin enemmän.

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Tauon jälkeinen huono muisti

Horse Showsta selvitty hengissä, oli tarkoitus päivitellä sieltä vähän, mutten ole ehtinyt. Juuri mitään en nähnyt vaikka Areenalla olinkin aamukasista vähintään kymmeneen illalla joka päivä (paitsi toki su). En oikein ostanutkaan mitään, Vudekan ständiltä vaan Pennit, Kauhukaupan ja Tavoitteena tasapainon. Keskiviikkona sitten ennen tuntia kävin hakemassa Horzesta Rainlegsit sekä talven varalle neopren-hanskat, joilla voi bonarina vielä käyttää puhelimen kosketusnäyttöä :D Jotenkin niin kuvaavaa, että nimenomaan tallihanskoissa on moinen ominaisuus, muu aika mennään niillä hanskoilla mitkä nyt sattuu käteen osumaan :D

Keskiviikon tunnilla Cyra, ja siirtymisiä tehtiin. Olin alkuviikosta niin superjumissa selästä ja niskasta, että toisesta silmästä alkoi jo mennä näkö, onneksi hieronta (ja myöhemmin viikolla myös liikunta) auttoi tähän. Odotukset eivät siis olleet korkealla kun kiipesin hevosen selkään, mutta yllättäen pystyin olemaan hyvinkin rento. Sain Cyran liikkumaan hyvin eteen ja tulemaan hyvin jalasta kun itse vaan muistin olla nopea ja napakka, ja se kulki muutenkin hirmu kivasti, mitä nyt oli välillä mun makuun ihan inasen raskas kädelle.

Teimme siirtymisiä, ensin askeleen sisällä, ja sitten pääty-ympyrällä ensin ravi-käynti ja sitten ravi-laukka. Käyntisiirtymiset olivat ihan ok, tuntuivat selkään aavistuksen hitailta mutta lähtivät kuulemma hyvin. Minun piti keskittyä siihen että säilytän tuntuman myös siirtymisen aikana mutten jää silti kädellä liikettä vastaan. Jos pää nousi, piti muistaa ihan inasen liikuttaa kuolainta.

Laukassa oli oikealle samoja ongelmia kuin viimeksi, ja mua niiin ärsytti, kun muistin saaneeni Ellalta täsmäneuvon ja kirjoittaneeni sen tänne, mutten enää muistanut että mikä se oli :D Laukannostot oli mulle hirveän vaikeita taas, en meinannut oikein kumpaankaan suuntaan saada sitä nousemaan. Toki, noustuaan oli hirmu hyvä. Pitää muistaa lueskella vanhoja ennen tuntia, niin jää vanhatkin neuvot paremmin mieleen.

Ensi viikolla mulla onkin Piude kertaa kaksi. Hyvä näin, ja hyvä myös että salillakäynti on palannut taas ohjelmaan :)

lauantai 12. lokakuuta 2013

Toimimattomat evät ja muut kootut selitykset.

Keskiviikkona tunnilla jälleen Sally. Olin itse ihan puhkipoikkiväsynyt, jopa vielä enemmän kuin viime tunnilla, ja se näkyi ratsastuksessani jo ihan sillä, etten saanut pohjetta läpi sit millään, hevonen oli tyhjä edestä ja pohkeen takana, enkä saanut sitä edes menemään eteenpäin kääntämisestä puhumattakaan... Hevonen vei ja kuski roikkui kyydissä.

Piude onneksi kiipesi selkään hetkeksi helpottamaan hommiani, ja eipä Sally alkuun Piudenkaan alla oikein halunnut jalkaa kuunnella. Hetken se siiinä sitä ratsasteli eteen-taakse kuulolle vaatien mojovastikin reaktiota, ja pääsin takaisin selkään. Tämän jälkeen etsittiin Sallyn kanssa yhdessä hetki tasapainoa kommunikaatiolle, mutta lopulta saatiin överireaktiot pois ja oltiin samalla aaltopituudella. Ja Sally oli taas yhtä hyvä ratsastaa kuin aina ennenkin, herkkä, reaktiokykyinen ja nopea :)

Päivän alkuperäinen aihe, kevyt istunta ja puomit, oltiin aikaa sitten hylätty koska kanssaratsastajallanikin oli samanlaisia ongelmia, joten pysyimme ihan vaan perusmeiningillä, ympyröitä ja suoraan oikein liikkuvilla hevosilla. Laukassa tein ihan hirmu hyvää jotain, en oikein tiedä että mitä, mutta nostot oli hyviä, laukka pyöreää ja tasapainoista mun laukkaa. Välillä kun oli ahdasta, pystyin kiepauttamaan siinä samanlaisessa laukassa mutkia esteiden välistä tiukastikin, ja laukka pysyi samana ja hyvänä. Jopa mun vaikeus, oikea laukka, oli ihan superhyvää ja pyörivää, Piude kysyikin että mitä oikein tapahtui :D

No, paljon parannettavaa olisi toki ollut, sillä vaikka sain Sallyn hyvin jalalle, en saanut sitä niin hyvin kevyeksi edestä kuin olisin halunnut. Ja toki lähtien siitä, että olisin voinut saada sen itse heti jalasta eteen.. No, tästä ei toivon mukaan mennä enää alaspäin, Horse Shown jälkeen kiireetkin lakkaavat niin että ehdin syödä järkevästi sekä liikkua muutenkin kuin kerran viikossa ratsastustunnilla. Koitan nyt vaan keskittyä siihen mikä meni hyvin, ja muistella miltä se tuntui.

perjantai 4. lokakuuta 2013

Tuskallinen istuntaharjoitus

Keskiviikon Piuden tunnista tein Facebookiin päivityksen joka alkoi "Eilisestä 60 min ratsastustunnista mentiin ehkä noin 90 minuuttia ravissa kevyessä- ja esteistunnassa". Rankkaa siis oli, mentiin ensin ravipuomeja ihan normaalisti keventäen ja sen jälkeen sitten tuo kevyt- tai esteistuna istunta puomikasojen yli. Jossain vaiheessa otettiin tehtäväksi myös puomikasojen välissä muutamat käyntiaskeleet, edelleen peba ylhäällä penkistä.

Olin muutenkin jo kaikesti HIHS-valmistelusta ja muusta stressistä henkisesti ihan puhki ja verensokeri oli ihan finaalissa, kypärä valui otsalle ja lasitkin vielä alas nenältä etukenoasennossa, joten tunti vei musta kyllä kaikki mehut. Hevonenkin vaihtui pitkän Cyra-putken jälkeen Sallyyn, ja alkutunti oli kuin alkeiskurssin alussa keventämään opetellessa, niin eri tuntuista oli meno :D Kaikesta tuonnepäin tekemisestä on niin totaalisen pitkä aika, että tuntuma oli hukassa ja lähtökohtaisesti ratsastin jopa omaan tasooni nähden huonosti. Kuitenkin sain kehuja siitä että ratsastin linjan hyvin suoraan ja olin kokonaisuudessaan siellä suorana, joten ihan metsään ei mennyt. Samoin heti tunnin jälkeen kipeitä oli vain ns. oikeat paikat, eli vatsalihakset sekä nilkat pitkästä ääriasennossa olemisesta. Tästäkin tekemisestä vain se rutiini puuttuu. 

No, ehkä se saadaan hankittua takaisin, ja toivoa on. Lihakset oli oikeastaan vasta tänään kipeät, ja ihastuttavan tasaisesti ja symmetrisesti. Hyvällä tavalla tietää tehneensä :) Venytteyä pitäisi kyllä muistaa harrastaa enemmänkin, ja Horse Shown jälkeen voisi kuvitella pääsevänsä jopa salille taas!

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Mutkien ratsastaminen jatkuu

Piudelassa eilen tunnilla, Ella tuurasi Piuden ollessa poissa. Samoista asioista kovasti sanoi, vähän eri sanoin vaan. Ratsuna oli jälleen Cyra, joka oli alkuun raskas kädelle, ja sen jälkeen tarjosi kaikkea mahdollista mitä luuli mun pyytävän.

Tehtiin apujenkäyttö- ja ohjausharjoitusta, mutta ei niin vaikeana kuin viimeksi. Pitkällä sivulla kaksi puomia ja kolmessa kohtaa sokeripalat kapealla välillä.  Sokeripalojen väliin piti osua, ja sitten mennä ensin toisesta ja sitten toisesta reunasta puomia, joiden keskellä sokeripalat oli. Kulman jälkeen suoralla hevosella puomille, ensin koko linja suoraan noiden kapeiden sokeripalojen välistä, sitten puomille suoraan, kääntö-suoristus-kääntö-suoristus-kääntö ja suoralla hevosella taas puomin yli. Toiseen suuntaan tehtiin tuohon keskimmäiseen mutkaan vielä käyntiinsiirtyminen, ja kääntäminen tehtiin totuttuun tapaan etuosa edellä -henkeen.

Kentän koko n. 20 x 40 m, tehtävä suoristuksineen alkuun ja loppuun pitkän sivun mittainen.

Omat ajatukset ei irronneet oikein edelleenkään viikon huolista, ja ratsastelin vaan vähän menemään. En voi edes sanoa että ratsastin huonosti, koska en varsinaisesti missään kohtaa oikeasti ratsastanut, kunhan vähän ohjailin ja tyrkin menemään. Tehtävä meni kohdaltani ihan ok:sti silti, sain hevosen suoraan ja kääntymään kun halusin, oikeassa kierroksessa viimeinen mutka oli haastava kun ulkokäsi laski ja ulkolapa pääsi vuotamaan.

Lopuksi vielä laukkaa molempiin suuntiin pääty-ympyrällä. Olin itse hillittömän vinossa enkä meinannut saada tehtävän tietävää Cyraa mitenkään suoristumaan siinä ympyrällä, ja laukkakin oli aika onnetonta nököttelyä. Kivasti sillä selkä oli kyllä ylhäällä, mutta maisemat ei juurikaan vaihtuneet, ja kun tuntuma hukkui, oli tuloksena (ok, ihan kiva) ravi. Toiseen suuntaan oli helpompaa, vaikka siinäkin loppua kohden vähän joku meni kieroon ja askel lyheni. Jossain vaiheessa Ella myös sanoi oivaltavasti että rentouta lantio, ja oho, homma helpottui taas aivan valtavasti. Jalat oli kyllä aika hyytelöä ratsasuksen jälkeen. Asiaa ei auta se, että laihtumisen myötä myös jalka seilaa saappaassa. Pitää keväällä katsoa, voiko esim. kavennuksilla ja pohjallisilla tehdä asialle mitään, talveksi tämä lienee hyvä asia kun mahtuu villasukkaa ja välihousua saappaaseen sisään.

Muitakin uutisia hevosrintamalla. Lopetin Tigrun vuokrauksen erinäisten syiden summana. Harmittaa, hevonen olisi kiva, mutta näillä pelimerkeillä ei harrastus olisi ollut sitä mitä minä omalta osaltani kaipaan :/ Nyt siis mennään vain tunneilla, ja kuulostellaan, josko joku vuokrahevonen löytyisi joskus jostain. Tai ehkä vaan alan säästää parvekelaseihin.