maanantai 1. syyskuuta 2014

Viime viikon Capustelut

Maanantaina loman jälkeen puhkipoikkiväsyneenä vielä töistä suoraan tallille. Matka kesti ihan sikapitkään, ja tarkoitus oli vain ihan aivottomasti höntsäillä kentällä iloinen mieli pääasiana. Päädyin kuitenkin (hei NYT rasti seinään, minä!) turvaratsukoksi toiselle hevoselle tuonne radalle, kun se oli nähnyt siellä mörköjä ja tullut vähän kovempaa takaisin. Vähän kaverin sätkyilyt tarttui, ja oman lisänsä toivat laitumella laukkaavat hevoset, mutta ihan nätisti ja vain yhdellä pienellä sätkyllä tästäkin selvittiin. Kentällä vähän vääntelin ja väistelin käynnissä ja ravissa, Caposter oli melko mukava, vaikka loppuun vähän väsähtikin.

Sunnuntaina väsytti ihan sikana, joten aattelin jatkaa rentoilulinjaa. Laiskana jätin vielä satulan laittamatta vaikka hoitovihossa oli raportoitu ratsun olleen edellisenä päivänä melko virtaisa. Nyt se oli kuitenkin todella sopiva, ei virtaisa mutta ei tuupattavakaan. Kentälle oli vielä joku jättänyt puomeja, joita vähän järjestelin uudestaan, hevosen dallaillessa kentällä sen aikaa vapaana (ohjat toki laitettuna leukaremmiin kiinni). Alkuun tsekkasin taas vähän kuulolle käynti-seis ja pyöreämmäksi muutamilla volteilla, Capu alkaa olla jo ainakin käynnissä kivan symmetrinen jo molempiin suuntiin :) Ratsastin taas koko ajan selkeästi uran sisällä ja oikein korostetusti annoin sisäkädeltä tilaa ja hevoselle mahdollisuuden tukeutua ulko-ohjaan. Taktiikka toimi hyvin, joten muutaman ravipätkän jälkeen mulla oli alla mukavasti liikkuva, itse alas hakeva ratsu, joka puomien yli mentäessä todella mukavasti nosti vielä selkäänsäkin. Laukannostot oli melko vaikeita varsinkin vasemmalle, mutta kun en antanut periksi niin tulihan se laukka sieltä, ja oli alun lapapullahdussisällekaatumiskaahotuksen jälkeen todella kivaa ja nätisti pyöreää. Vasemmassa en silti rohjennut tulla puomeja, kun kaksi puomia ympyrällä laukassa oli jo vähän haastava jalkojenasettelutehtävä meidän puskaratsulle.

Loppukäyntien jälkeen harjoittelin vielä kentän portin avaamista selästä käsin. Porttihan on toki vielä vaikeimmasta päästä, eli kahdella langalla ja -kahvalla, ja lankoja varovan ratsun kanssa oli haasteena saada se riittävän lähelle kahvoja - lankojen kohdalla se ei niinkään ollut ongelma. Muutamalla yrityksellä, runsaalla kehumisella sekä pienellä kurkottelulla kuitenkin sain portin auki, työvoitto :) Tallinpihallekin käveltiin nätisti ilman yhtään stoppia, vaikka välillä olikin huolestuttavaa ja piti puhista. Todellakin siis hyvän mielen ratsastuskerta, niin monella tapaa! Rento ja tyytyväinen hevonen, hienosti suoritetut tehtävät, oma ratsastus oli hyvää väsymyksestä huolimatta ja päästiin heti kättelyssä uudessa hommassa eteenpäin :) Tuosta tulisi kyllä varmasti todella mainio WE-hevonen. Melkein tulee tuossa toimivuudessa(kin) ihan Sinisilmäponi mieleen, ja se ei kyllä koskaan ole huono juttu!

torstai 28. elokuuta 2014

Uudet kuviot ja loistava fiilis

Pikainen päivitys, vaikka maanantai sekä Wienin reissu jäikin välistä. Mutta on vaan pakko nyt päästä kirjoittamaan tämä ylös. Ratsastuskuvioihin tulee muutoksia, alan ratsastamaan Cyraa nyt kerran-pari viikossa ja käyn Capulla enää satunnaisesti ja/tai tarvittaessa.

Tänään olin Cyralla ensimmäistä kertaa yksikseni näiden kuvioiden myötä, ja ai että se oli hieno! Ihan mieletön tunne, kun sain itse ilman Piuden jatkuvaa ohjeistusta kulkemaan sen ihan törkeän hyvin ja toimimaan niin hyvin, mitä omat, ajoittain ristiriitaiset apuni vaan mahdollistivat. Oli ihan mahtava fiilis kun pääsi ratsastamaan ja vaikuttamaan pienillä avuilla jo valmiiksi oikein liikkuvaa hevosta, eikä niin että ensin teet hirveän duunin, ja hevonen kulkee hetken hyvin kunnes väsähtää. Pääsin ihan tosissani tekemään tehtäviä peräkkäinkin sen sijaan että keskityn kerralla yhteen asiaan ja teen sitä, ja tämä toimi vaikka hevonen olikin aika pitkä ja avoimessa, matalassa muodossa. Alkuun toki aloitin yksinkertaisemmin, ratsastin askellajit läpi ja itsekin vähän koitin päästä samalle taajuudelle paljon herkemmän ja osaavamman hevosen kanssa, eli käynti-seis, sitten käynti-ravi, ravi-seis, ravissa muutama voltti ja temponmuutos ja lopulta vähän laukkaa, jossa ympyröitä.Hevonen oli niin hyvin avuilla, että kun laukassa tuli pieni oho-tilanne kentän sateesta sortuneen reunan kanssa, en ajatellutkaan siirtymistä raviin tai kääntämistä pois, vaan tosta noin vaan otin muutaman askeleen väistöä sivulle!

Cyra tämän vuoden helmikuussa. Tyttöhevonen!

Tämän jälkeen ratsastin vähän väistöä ravissa, uralta ja uralle vuorotellen. Hyvin päti se, että minne katsoo, sinne päätyy, ja osasin hyvin korjata itse omaa käsienkäyttöäni tarvittaessa. Sen jälkeen aloin varsinaisesti tekemään montaa asiaa peräkkäin: käännä ennen kulmaa, ratsasta pari metriä suoraan, väistätä uralle valitsemaasi pisteeseen, ja nosta uralle päästyäsi laukka. Jossain vaiheessa raviin siirtyminen ja uudestaan. Isoin ongelma oli tässä oma vinouteni eli oikean jalan huono käyttö ja sisäkäden lukkiintuminen, mikä ilmeni huonoina laukannostoina oikeassa kierroksessa. Vaikka väistö tuli hyvin, mutta laukka nousi vähän valumalla. Noin muuten lähes täydellinen ratsastuskerta, hevonen tuntui alusta loppuun siltä, että on aivan sama, mitä pyydän, se toteuttaa sen ja vielä erittäin mielellään!

Loppuun vielä vähän laukkaa pidemmällä kaulalla, loppuravit jossa hieman ylitaivutin kaulasta ja varmistin eteen-alas venymisen, ja loppukäynnit. Ai että olin tyytyväinen hevoseen, ja myös omaan ratsastukseeni. Suurin ongelmani ei tosiaan ollut se että avut ei mene perille ja hevonen ei toteuta pyydettyä asiaa, vaan se, että olen vino ja että jalat ei ravissa ole vakaat. Odotan todellakin innolla tulevaa, aivan mieletön mahdollisuus oppia uutta.

torstai 21. elokuuta 2014

Viimeisen lomaviikon tallireissut

Maanantaina kävi hirveä munkki: taivas oli ihan pikimusta ja tuuli tosi sateisesti, mutta taivas aukesi vasta noin minuutti sen jälkeen, kun ehdittiin kentältä sisään. Kovasta tuulesta johtuen Capu vähän kytisteli nurkkia ollen ihan kuuro jalalle, joten aloitettiin homma jälleen kerran perusasioiden perusasioista, eli pysähdyksistä ja käyntiinsiirtymisistä. Haasteita oli, sillä C oli kovasti sitä mieltä että pysähtyä ei tarvitse niinkuin tasajalkoihin päinkään, ja pysähdyksissäkin oli ihan hyvä kyttäillä maisemia kaula kenolla minne ehti... Pahimmissa kuuroustilanteissa otin myös jokusen peruutusaskeleen, ja ne olivat kyllä hirmu hyviä ja auttoivat - niiden jälkeen ratsu oli kuulolla sekä edestä että takaa, ja painokin alkoi pikkuhiljaa siirtyä paremmin takaosalle. Aloin pikkuhiljaa tekemään myös voltteja ja ajattelemaan käynnissä kulmia takaosakäännösmäisesti jälleen. Muutama superhyvä pätkä näitäkin tuli, mutta kun tulee liian kovaa mutkaan, ei ihan ehdi kääntää takajalkojen ympäri vaan sit tulee napakäännösteltyä. Ravissa tein ensin vähän käyntiinsiirtymisiä ja sitten voltteja, ja Caposter liikkuikin todella hienosti ja mukavasti! Selkäkin nousi muutamaan otteseen todella hyvin,

Tähän väliin on kyllä pakko huomauttaa, että kun tuli välikäyntien aika, C relasi ihan esimerkillisesti hakien pitkäksi alas, eikä mikään ahdistanut tai kytistyttänyt. Pohjimmiltaan se on kyllä onneksi ihanan järkevä hevonen <3

Lopuksi yrittelin vähän pohkeenväistöä, mutta se on harvinaisen hankalaa kun itse on niin kiero että painoavut tulee ristiriitaisina muihin apuihin nähden, että ratsu tarjoili jo vähän espanjalaisen käynnin alkeita. Kun sain omat palikkani järjestykseen, tuli sitä väistöäkin hetkellisesti. Ravissa tein vielä muutaman hienon volttikahdeksikon, taivutus säilyi hyvin ja hevonen polki takaa ravaten todella kivasti omilla jaloillaan moottori takana eteenpäin :) Tässä vaiheessa ratsu alkoi tuntua jo sen verta väsyneeltä että jätin laukkakokeilut sikseen, oltiinhan me tehtykin jo hyvän aikaa töitä.

Ihan Järkevä Hevonen! So not... :D

Eilen tulikin sitten pelkkä MyLittlePony-päivä. Yllättävän aikataulumuutoksen takia oli tarkoitus ratsastaa vain pikaisesti, mutta koska hevonen oli päättänyt viettää aikaa DaySpan savihoito-osastolla, oli jälkien siivoamisessa sen verran hommaa etten olisi ehtinyt ratsastaa kunnolla. Ja koska kiireessä tulee vain kusipäisiä kakaroita niin totesin että parempi jättää ratsastamati kokonaan, hevonen jo muutenkin vaistosi pienen kiireen ja taluttaessa sikaili niin että piti ihan tosissaan jo suuttua käytöstapojen puutteeseen. Hoitohetki meni kuitenkin hyvin, ja lopputulemana oli nätisti kiiltävä hevonen jolla ei ollut tukassaan savella kiinnitettyjä kukanvarsia...

Lomat on nyt lähes lusittu, kohta tuleekin pimeys ja märkä ja rapa ja väsymys ja liukkaat kelit. Niitä ei-niin-kovin-paljoa odotellessa...

torstai 14. elokuuta 2014

Toisen lomaviikon tallireissut

Maanantaina kävin Capun kanssa kentällä jo päiväsaikaan. Caposter vähän edelleen ihmetteli kentänlaitoja, mutta suurempaa puhinaa aiheutti kentälle tullut tsetlanninponi. Tyttö poneineen ujosti kysyi vielä, että "saadaanko tulla teidän kanssa kentälle?" :] Capu kuitenkin alun jälkeen kulki hyvin, ja koska aloitin jo mm. Nooran blogista inspiroituneena käynti-seis -jutuilla ja kääntämällä kulmat vähän takaosakäännösmaisesti, sain hevosen kohtuu nopeasti ihan kivaksi ja avuille. Jopa niin, että kun olin tehnyt muutaman käynti-ravisiirtymisen, tuntui ihan superhyvältä nostaa laukka, joka on ollut viime aikoina ainakin mulle tosi vaikeaa. Ja sehän nousi, ja kulkikin ihan kivasti. Ihan niin rento ja pyöreä se ei ollut kuin olisin halunnut, mutta kaikkea ei aina voi saada. Samoin en saanut ratsua irti mielestäni riittävästi vasemmalta ohjalta, mutta tähän voi olla syynä omakin istuntani...

Mielestäni hyvä puoli siinä, että on ratsastanut taas hetken ilman tunteja on se, että joutuu miettimään taas aivan eri tavalla, mitä siellä selässä oikein itse tekeekään. Vasen laukka meni meillä muutamaan kertaan rikki, ja olin jo ratsastamassa uutta laukkaa ajolähdön kautta, kunnes tajusin, että ei se laukka varmaan nouse jos ratsastaja laukkaa ylävartalolla ja on liikkeen edessä. Kun itse rauhoitin ylävartaloni, istuin pystyssä, tein pidätteen ja sen jälkeen rauhallisesta ravista lähdin tekemään nostoa, sieltä tulikin hieno nosto. Samoin olen ainakin pyrkinyt hakemaan oikeassa kierroksessa omaa vartaloani jo lantiosta asti oikealle, ja siirtää hieman oikeaa lonkkaa eteenpäin. Reaktio hevosessa on ainakin ollut huima, samoin kun olen muistanut aina välillä rentouttaa oman käteni. Vielä olisi pari viikkoa, ennenkuin tunnit osaltani jatkuvat.

Cyra nautiskelee suihkusta tunnin jälkeen. Instagramin kuvarajaus </3

Maanantaina kävin myös Piudella katsomassa illan tunnit, kun tuli vieroitusoireita. Oli mukava nähdä taas tuttuja ja juoruta heidän kanssaan, tallillakäynti on mulle aina myös mieluisa sosiaalinen tapahtuma, varsinkin kun porukka on vuosien takaa jo tuttu. Seurailin tunteja, ja jo oman tuntinsa ratsastaneen kaverin kanssa katsottiin vielä viimeistä estevalmennusta. Oli kiva huomata, että itse kiinnitti huomiota samoihin asioihin, mitä kaverikin, sekä myös Piude. Enemmän pitäisi siis vaan katsoa tunteja ja pyrkiä itsekin päästä neuvomaan ihmisiä vierestä, sillä sen opettavaa vaikutusta ei kyllä voi mitenkään väheksyä!

Keskiviikkona kävin tallilla vähän kiireessä, moottorin vikavalo vähän sotki suunnitelmia ja piti hätäillä koska sain vielä sovittua palveluautokuskin kanssa treffit, niin saatiin vikakoodit luettua ja vikamuisti nollattua. Oikaisin siis vähän - pikaharjaus ja ilman satulaa kentälle. Pienestä tuijottelusta huolimatta sain taas kuitenkin Capun hyvin kuulolle, tehtiin taas käynti-seis ja käynti-ravisiirtymisiä, ja vähän voltteja. Koitin kiinnittää paljon huomiota siihen että oma suuntani on liikkeen suuntaan, ja että ulko-ohjalla on tuki ja hevonen reagoi apuihin oli ne sitten hidastavia tai eteenajavia. Tämä oli loistava veto, sillä sain puolessa tunnissa tähän hetkeen erittäin onnistuneen pikatreenin, jolle oikea aika oli lopettaa juuri silloin kun kello tuli vastaan: hevonen liikkui rentona, haki itse pyöreäksi ja liikkui energisenä itse eteenpäin omilla jaloillaan. Ai että olinkin tyytyväinen! Oikeasti mielestäni tuo pieni pinkeys alussa on hyvästä - joudun itse olemaan vähän hereillä, ja tulee ratsastettua heti alkuun paremmin avut läpi ja muutenkin huolellisemmin. Samoin C on itse myös menossa paljon paremmin eteenpäin, ja tuon hevosen kanssa energia on hirveän helppo kanavoida uunoilun sijaan ohjan ja pohkeen välin eteenpäinpyrkimykseksi. Kyttäilköön siis ainakin tässä mittakaavassa edelleen :)

Syksyllä on hevoskuviot taas vaihtumassa, ja jään todennäköisesti Capulle enää vaan varakädeksi. Tästä lisää, kun homma alkaa ihan tosissaan pyörimään, haikeana olen, mutta silti innoissani.

maanantai 11. elokuuta 2014

Ulkoasun muutosta.

Pikkaisen piti muokkailla tuota ulkoasua uusiksi. Ei vielä ihan sitä mitä tahtoisin, ja bannerin teen paremmalla ajalla kokonaan uudestaan - nyt vain modasin, suljin yhden ikkunan liikaa ja aloitin koko roskan edellisen pohjalta uudestaan että edes värit istuisivat paremmin... Tuliko liika laimea?


Tämä jäi nyt historiaan, ja ehkä ihan hyvä niin. Ensimmäinen banneri, ja ensikosketus GIMPiin. Sen on näköinenkin...

Mutta no, vielä on pari lomapäivää jäljellä. Nyt lähden viettämään tätä lomapäivää tallille ;)



sunnuntai 10. elokuuta 2014

Hevostentäyteinen lauantai

Eilen kävin Keravalla katsomassa KenttäPM:ien maastoja. Olin melko railakkaasti ollut liikenteessä edellisestä aamusta lähtien joten kirjaimellisesti iski kisaväsymys ja jouduin luovuttamaan ennen viimeisen luokan alkua :( Keravan kisat olivat kuitenkin tälläkin kertaa aivan valtavan hienot, ja ne vaan tuntuvat parantavan vuodesta toiseen - pysäköinti oli tällä kertaa ihan kilpailualueen vieressä laitumella eikä tien toisella puolella, ja buffassa oli jopa useampi salaattivaihtoehto sekä paella tarjolla perinteisten makkispekkisten lisäksi. Mielellään sitä osti kisaeväänsä sieltä tukien järjestäjää, vaikka vähän ensin harmitti etten itse ymmärtänyt hakea kaupasta piknik-eväitä. Hirmu harmi sen sijaan oli, että Salla ja Launo erkaantuivat toisistaan jo alkuradasta helpohkolla perusesteellä, ja näinollen siis toki hylättiin :(

Ensimmäisen luokan maastoista alashyppy. Kahden tähden luokassa tämä tultiin toisinpäin, ja jatkettiin vielä kaksi estettä perään sarjana, B-osa oli todella vinoon tultava kulma.

Tästä jatkoin matkaa vielä Capun luo. Caposter on tosiaan kotiutunut uuteen talliin - en muista nähneeni sitä tämän kesän aikana kertaakaan yhtä relan ja tyytyväisen oloisena mitä se oli eilen sisäänhakiessa. Tokihan oviaukkoa vielä jännättiin vähän, mutta no, kaikkea ei saa kerralla. Silmäkin oli jo huippuhyvässä kunnossa!

Kentällä oli alkuun pelottavaa, sillä tavara kentän laidalla oli taas vaihtunut. Rauhakseltaan ottamalla, antamalla ensin vähän miettimisaikaa, ja sen jälkeen tehtävää teettämällä ja huomiota vaatimalla saatiin kuitenkin aikaiseksi erittäinkin hyviä pätkiä. Voi tosin olla, että kun ratsu koitti keksiä omaa kivaa, joutui itse ratsastamaan tarkemmin, jolla taas saattoi olla ehkä pieni vaikutus siihen että kulki niin hyvin... Tein paljon voltteja, sillä varsinkin oikea lapa ulkolapana tuppasi vähän pullahtamaan sisään ja vasen sisälapa siis ulos, ja tähän sainkin hyvin jo otetta ja hevosta ajoittain mukavan suoraksi. Tarkkana sai edelleen olla, sillä kun hetkeksikin herpaantui, pullahti sisälapa ulos ja C kulki ihan venkurana. Tein myös muutamia ravi-käyntisiirtymisiä, sillä paljosta taivuttelusta ja etuosaan keskittymisestä alkoi eteenpäinpyrkimys vähän kärsiä.

Koska  C oli ihan superhyvän oloinen, lähdin vielä radalle vähän loppuverkkailemaan. Otin ensin muutamat laukannostot molempiin suuntiin koska tänään en olisi kentällä saanut kivaa laukkaa aikaiseksi, ja lopuksi ravailin vielä kolmasosan rataa ravissa kevennelleen. Ja ai hitsi että tulikin hyvää ravia, oli oikein ilo kun siinä oli niin paljon omaa eteenpäinpyrkimystä, ja vaikka vähän sätkittiinkin välissä mm. harakoita ja naapurilaitsan hevosia, se pysyi silti samanlaisena ja hyvin kasassa kun teki puolipidätteen. Harmi ettei se aina ole luonnostaan tuollaista... Loppukäynnit vielä ja loppuhoitojen jälkeen tarhaan. C käveli perässä portilta toiseen päähän, vaikka mutkittelin ja pysähtelin matkalla, ja jäätiin vielä vähän rapsuttelemaankin toisiamme siinä. Kyllä kesä on hevosen, ja ihmisenkin, parasta aikaa!

Vielä yksi kollaasi Keravalta.

tiistai 5. elokuuta 2014

Hei hei, Heinäkuu!

Ohhoh, onpa ollut vilskettä, näköjään postaustahti on tasainen kerran kuukaudessa...

Erinäisistä syistä en ole käynyt tunneilla nyt hetkeen, ja menenkin vasta syyskuun alussa seuraavan kerran. Capulla olen sen sijaan käynyt kyllä ihan säännöllisesti kerran-pari viikkoon, ja muutettukin ollaan jo uuteen paikkaan.



Inhottavista päällekkäisyyksistä ja sairastapauksista johtuen en ehtinyt maastoon kuin yhden ainoan kerran. Harmittaa pirusti, sillä mulla on ollut ko. tallin loistavia maastoja ja hiekkakuoppia hirveä ikävä siitä asti, kun lopetin vuokriksellani lähitallilla yli viisi vuotta sitten. Capu muutenkin on maastohevosena mulle hermoheikolle yhtä loistava kuin Hillekin - mikään ei pelota, ja siltä pohjalta on hyvä lähteä ratsastamaan itse, jos hevonen vähän ehdottelee, että just nyt ei huvittaisi. Yhden kuorma-auton ohi kyllä talutin, kun jotenkin en siinä vieraiden nähden kehdannut tosissani ruveta laittamaan kovaa kovaa vastaan, ja halusin päästää vastaantulijankin jatkamaan matkaansa.

Hiekkakuopat, parhautta ikinä. Ja näitä tulee taas niin ikävä!


Muuten ei mitään hätää, ohjaus toimi, kaasu toimi ja jarrutkin toimivat halutusti. Mahtava fiilis kun kentällä viime aikoina vähän haluton ratsu on itse ihan menossa ja tekemässä, ja se tunne kun se oikeasti lähtee polkemaan laukkaa eteen ja ylös koko kropallaan on aikalailla mahtava. Eikun harjasta kiinni ja menoksi. Kuvan ylämäki tultiin kertaalleen laukassa ylös, kun oltiin kuopan pohjalla vähän ratsasteltu lihaksia ravissa ja laukassa lämpimämmiksi. Joka kerta kun ohi mentiin, imua mäkeen olis kyllä ollut!

Traktoria väistettiin peltolevikkeelle, kun mahdollisuus oli. Maailman vanhin heinänpöyhin otti aika paljon tilaa tiellä, räminästä ratsu ei sanonut mitään.


Kuten jo mainitsin, kentällä ei olekaan sitten mennyt niin hyvin. Lieneekö syynä kelit jotka vähän vetelöittävät ratsua vai silmätulehdus lääkkeineen, vai vahvin veikkaus vika satulan päällä, en ole oikein saanut moneen kertaan hevosta liikkumaan niin miten olisin halunnut. Hierojakin kävi ja löysi lavoista jumeja, samoin selässä oli vähän sanomista. Eilen kuitenkin ensimmäistä kertaa uudella tallilla käydessäni C liikkui ihan ok:sti - kunhan malttoi keskittyä kakkostallin tarhattavien hevosten sekä shetlanninponien seksisession sijaan kenttätöihin. Vähän pinkeä se oli muutenkin, joka tuli sentään onneksi ulos reippaana vauhtina eikä sinkoiluna tai jäätymisenä, joten ratsastettavuus melkeinpä parani pariin viime viikkoon nähden... Lopetin kuitenkin heti kun ratsu itse haki pyöreäksi ja rennoksi noin viiden metrin ajaksi, ja käytiin vielä kiertämässä laidunten ympäri menevä hiittirata. Siellä otettiin yhdet sätkyt, kun sokean silmän puolella meni kaurapellossa joku elukka niin että räpisi, varmaan jänes tai vastaavaa. Eipä siinäkään mitään, pienellä pidätteellä palattiin taas siihen samaan käyntiin kuin aiemminkin ja matka jatkui.

Tällä viikolla vielä toisenkin kerran, kunhan ensimmäisen lomapäivän jäljiltä palaneet takareidet vähän rauhoittuvat.

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Capustelua

Tässä pikainen yhteenveto muutaman viime kerran ratsasteluista.

Juhannuksena kävin Capulla kahteen otteeseen, ensimmäisellä kerralla yksin ja toisella kerralla mukana oli kaverini M kameransa kanssa. M:lta sain myös loistavaa palautetta ratsastuksestani, asioista joihin kannattaa kiinnittää huomiota. Näillä C liikkuikin hirmu paljon paremmin, joten kiitos niistä :) Taivuttelin siis isolla ympyrällä ja volteilla, hakien liikkumista eteen ja vähän isompaa ravia. Pätkittäin meno oli todella hyvän tuntuista ainakin selkään!


Capu ja juhannustukka.

Tänä maanantaina jatkoin vähän samalla teemalla, tosin taivuttelun lisäksi tein paljon siirtymisiä. C oli alkuun aika jännittynyt, ja vähän jopa jäykkäkin parin päivän vapaan jälkeen, joten ravissa ja käynnissä jäätiin alkuverryttelyn jälkeen siirtyilemään. Hienoja pätkiä sieltä tulikin, vaikka vasempaan kierrokseen ratsu ei kauhean hyvin jaksanutkaan kantaa, ja muutenkin väsähti hyvin nopeasti. Itse menin ilman jalustimia jotta varmasti saisin pidettyä jalan rentona ja pitkänä, ja käytettyä sitä oikein, ja mielestäni onnistuinkin siinä hyvin. Capukin tuntui alun pinkeilyn jälkeen todella rennolta, ja tosiaan teki töitä koska halusi muutamaan otteeseen itse venyttää eteen-alas. Pienillä askelilla mennään siis eteenpäin :)

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Mielleyhtymä katrilliin

Keskiviikon tunnilla ratsuna taas Sally. Tunti ei ollut kovin suksee varsinkaan alkuun, sillä oikea puoleni oli kertakaikkiaan jäykkä, jumissa ja toimimaton, vaikka kaikkeni yritin. Tulimme ravipuomeja ympyrällä, ja ei hitto kun oli vaikeaa ohjata ratsu puomeille ja pitää sopiva tempo. Harjoitusravista jalustimen kanssa ei tullut yhtään mitään, hölskyin tahdottomasti kuin räsynukke ja vaikutin hevoseen korkeintaan huonolla tavalla. Kun otin jalustimet pois, oli vähän helpompi olla. Ja kun joutui keskittymään siihen että tosissaan pysyy siellä selässä ison hevosen ravissa, tuli sitten vahingossakin saatua oma keho paremmin hallintaan ja avut läpi. Tuli jotenkin kovasti mieleen Solbacka-aikaiset katrilliharjoitukset: monella (tai ainakin itselläni!) hevoset alkoivat kulkemaan ihan eri tavalla, kun piti keskittyä siihen tekemiseen NYT eikä hieromaan jokaista palikkaa paikalleen viimeiseen asti ennenkuin tekee, eli siis apu ratsastettiin kerrasta läpi riittävän isosti että meni perille. Oho, pitäiskö olla perusasia ;)

Laukassa oli muutamia ihan kelvollisia pätkiä, ja laukan jälkeen Sally kulkikin todella kivasti. Piude kysyikin, että miksi en aina heti alusta asti ratsasta samalla tavalla tuntumalla. Pakko sanoa, että aina yritän, mutta ehkä olen vain hidas tai jotain, eivätkä omatkaan lihakseni ole lämmenneet toimimaan hyvin. Toivottavasti nyt lisääntyvät ratsastuskerrat ainakin nopeuttavat reaktioita...

Tynkäselitys, mutta koska missään muualla ei ollut mitään ihmeellistä (paitsi siinä että ratsastin normaaliakin huonommin), saa nyt kelvata. Selkeästi pitää liikkua enemmän tasamaalla sillä kuten Piude usein sanoo, jos olet jäykkä ja huonokuntoinen maassa, et muutu notkeaksi ja hyväkuntoiseksi myöskään hevosen selässä!

torstai 12. kesäkuuta 2014

Kääpiöesteilyä (lue=kavaletista vähän isompia...)

Maanantaina kävin kaverin ja vuokriksensa mukana maastokävelyllä etsimässä hiekkakuoppia kaverin vuokriksen ja Capun hoodseilta. Tiedossa oli, että tallit sijaitsevat lähekkäin, mutta aikalailla yllärinä tuli, että fyysisesti meidän vuokristen laidunten välillä on vain muutamia kymmeniä metrejä ja pieni metsäkaistale :D Itse olin siis kävellen liikenteessä ja kaveri ratsain, joten oli mukava kuvailla rauhassa :) Kuopatkin löydettiin, ja hitsi että onkin ollut ikävä niitä sitten vuoden 2009, kun samoilla tienoilla viimeksi vuokrailin. Kuvia siis kerrankin mukana, ei ehkä kovin aiheeseenliittyen, mutta vähän kuitenkin!


Taidekuvat, ei-enää-niin-salainen paheeni ;)

Eilen ratsastustunnilla ratsuna Sally. Itseä vähän väsytti mutta sain hyvin ravisteltua sen pois heti alkuun, ja sain ratsastettua heti Sallyn hyvin eteen. Vähän joo liiankin hyvin, noottia tuli että vähän voi hidastaa ;) Aloitettiin taas sillä teemalla, että joka askeleelta pitää pystyä joko tulemaan esteelle, tai pysäyttämään, mun keskittyessä aikalailla jälkimmäiseen... Ensin kevyessä ravissa käänneltiin ympyröitä päätyihin ja kentän keskeltä kahdeksikkoa vauvakavaletin yli kevyessä ravissa vapaalla suunnalla, ja sen jälkeen laukassa. Tärkeää oli, että askeleet oli omia ja ratsu kääntyi, muttei ennakoinut myöskään tulevaa käännöstä. Itse varsinkin laukassa tuppasin kääntämään takapuolta liikaa kaaren suuntaan, ja sitä kautta tietenkin satulaa ja hevosta, mutta pystyin kohtuullisen hyvin korjaamaan itseäni tässä kohtaa. Itseasiassa vaikka oikean jalan ongelma oli olemassa, oli se molempiin suuntiin laukattuame hetkellisesti hävinnyt! Selkeästi siis paino oli siellä missä pitikin!


Asianmukaisesti kengät tuomaan onnea ovelta sisään päin.
Käveltiin hetki pitkin ohjin (jossa kohtaa myös taas hukkasin sen oikean jalan) ennenkuin alettiin tekemään lisää töitä laukassa, tällä kertaa isommalla kavaletilla. Mulla oli alkuun valtaisia ongelmia saada Sally-the-esteratsu menemään niiden kahden sokeripalan väliin laitetulta kavalettipystyltä ylitse isolla ympyrällä, syynä saattoi ehkä olla kipsissä oleva superjännittävä kuski eikä niinkään hevosen ohjattavusongelmat... Mentyämme muutaman kerran yli milloin milläkin tyylillä päästiin ihan nätisti, nosti Piude toisen sokeripalan päälle kavaletin pikkupystyksi, eli korkeutta oli noin 50-60 cm? Tässä kohtaa päätinkin sitten ihan vaan keskittyä ohjaamaan jonnekin sinnepäin ja keskittyä noin muuten maisemien katseluun luottaen siihen että jos ratsu on ohjan ja pohkeen välissä, kyllä se siitä yli menee, sen sijaan että rimakammoisena jäisin itse tuijottamaan sitä rimaa... Itselleni helpompaan oikeaan kierrokseen tämä taktiikka toimikin todella hyvin, vasempaan mennessä en oikeastaan tuolle isolle pystylle saanut yhtään oikeasti hyvää hyppyä aikaan.


Reissun jälkeen oli hyvä rauhoittua.

Vaikka itse esteiden yli hypitys ei varsinaisesti mennyt ihan putkeen, selvisin kuitenkin hengissä, enkä missään vaiheessa oikeasti edes ajatellut luovuttamista, vaikka ylläripylläriesteennousun jälkeen suuntaa vaihdettaessa pulssi olikin aikalailla hurja silkasta rimakauhusta. Sain Sallyn myös kulkemaan todella mukavasti esteiden ja kavalettien välissä, se oli pyöreä, hyvä ja kevyt ratsastaa, ja kuunteli parhaan kykynsä mukaan sitä mitä sille yritin kertoa. Kaikkeen ei tuntiratsukaan kykene... Olin kuitenkin tuntiin kokonaisuudessaan hyvin tyytyväinen, sillä vaikka parannettavaa on paljon, se todennäköisesti ratkeaa ihan vaan rutiinilla. Muistelin myös Minkin neuvoja lauantailta, ja kas kummaa, heti kun muistin suoristaa itseni niin horisontaalisesti kuin vertikaalisestikin, oli toiminta taas paljon helpompaa ja muutenkin laadukkaampaa. Innolla siis odotellaan ensi viikkoa, josko päästäisiin jatkaman tästä eteenpäin :)

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Loppuviikon ratsastelut - joo, monikossa!

Loppuviikko onkin ollut yllättävän hevospainotteinen: torstaina kävin ratsastamassa ensimmäistä kertaa Capulla, tänään kävin ensin taas ratsastussimulaattorissa ja sen jälkeen pääsin vielä ihan extempore Hilleilemään. Aloitetaan kuitenkin siitä torstaista.

Viime viikonloppuna vanha luokkakaverini haki facebookin kautta vuokraajaa hevoselleen, ja minäpä toki sanoin että voihan sitä nyt katsomaan tulla. Torstaille siis sovittiin kokeilu, ja kas, nyt mulla on taas vuokrahevonen. Capu on espanjasta tuotu 11-vuotias PSL/PRE -risteytysruuna, voikko väriltään, ja ihku tukkajumala jolla on myös erittäin tukeva laidunmaha räväkästä laidunseurastaan huolimatta. Uusi talli ja uusi heppa on aina jänniä juttuja, mutta onneksi omistaja sentään oli tuttu. Hevonenkin oli mukava, kiltti ja rauhallinen, mutta hirmu herkkä. Ymmärrän tosiaan, miksi joku sanoo sitä laiskaksi, vaikka itsellä ei varsinaisesti ollut ongelmia saada sitä liikkumaan tai pysymään liikkeessä. Capu on myös viime aikoina pääsääntöisesti vain maastoillut, ja olikin aika jäykkä, ja kuumuus myös vähän varmasti vetelöitti menoa. Tähän todennäköisesti kuitenkin auttaa jo ihan raaka työnteko, ja se, että saa oman kropan haltuun entistä paremmin. Innolla odotan kyllä, että pääsen itse rauhassa harjoittelemaan :)

Tänään kävin iltapäivästä toista kertaa simulaattorissa. Tämä kerta ei todellakaan ollut ihan samanlainen suksee, kuin edellinen, jo heti ensimmäisen 30 sekunnin jälkeen Minkki kysyi, että mitä olen tehnyt nyt eri tavalla versus talvi.. Tasapaino oli paljon huonompi, ja olin paljon, paljon enemmän oikealla kuin viimeksi. Saatiin onneksi korjattua asiaa, ja jännin asia tässä oli ehkä se, että olen jo vähän liiankin takanojassa, ns.  klassisessa kananperseasennossa :D Kun korjattiin asentoa suoraksi, tuntui, että oon ihan etunojassa ja tissitkin roikkuu jo alaspäin, mutta peilistä katsottuna olin kyllä ihan just eikä melkein siinä missä pitääkin. Pehmeät pallot aluksi istuinluiden alla helpottivat löytämään ja saamaan ne paremmin pystyyn, ja sain sitäkin kautta itseni syvemmälle satulaan ja parempaan tasapainoon. Korjasimme myös hieman oikeaa jalkaani, joka on vähän "tuhma" ja liikkuu omiaan vasemman pysyessä siellä missä pitääkin, eli reisiluu ei ole riittävän suora -> se ei pääse joustamaan riittävästi siellä kuopassaan ja polvesta alaspäin sääri kääntyy eri suuntaan. Tästä pitää itseni ajatella se oikea polvi olemaan vähän hiljempaa ja kääntää se reisiluu oikeaan asentoon, eikä vaan kääntää lonkkaa jatkuvasti auki. Myös käden pitää päästä liikkumaan liikkeen mukana, eli kun lapa nousee, myös käsi vähän nousee ja päästää hevosen liikkumaan.
Lyhyesti siis:

  • Istuinluut pystyyn
  • Selkäranka pystyyn kalloon asti
  • Oikea lonkka koukistumaan, ei aukikiertoon
  • Käden suunta lavasta ylöspäin

Teesejä pääsin heti jo testaamaan käytännössä, kun tosiaan kävin extempore-ratsastamassa Hillen pitkästä aikaa. Pyörin ensin vähän aikaa kentällä testaamassa asioita, ja kyllä, muutos hevosen liikkeessä sillä pienellä selkärangan suoristamisella ja oman position siirtämisellä pakaroilta istuinluille oli todella huima jopa Hillen kaltaisella, ei-niin-herkällä-ja-hyvinratsastetulla hevosella! Hillen kanssa tein ihan vaan parikymmentä minuuttia kenttätyöskentelyä lähinnä etsien rentoutta, pyöreyttä ja vähän suoruuttakin, sen jälkeen käytiin vielä maastossa köpöttelemässä. Itse pitäisi muistaa vaan paremmin se, ettei vie sitä oikeaa(kaan) kättä vasemman yli ristiin. Pääsääntöisesti kuitenkin vain pikatestasin jutut rennolla otteella ja pidin hauskaa :) Osasin vielä koota palapelinkin, eli pukea ötökkäloimenkin takaisin mummelin niskaan lähes-ykkösellä, josta olen hyvin ylpeä :D

Maastoilumeininkiä

Nyt jotenkin tuntuu taas löytyneen boosti tähän hommaan. Salillakin on taas päässyt ja ehtinyt kunnolla käymään, ja luulisi sen jo näkyvän myös kohta taas tekemisessäkin :) Hippolan klinikassakin kävin kun voitin Kian blogista lipun, ne muistiinpanot pitäisi vielä vaan saada kirjoitettua kännykästä ylös ja lavennettua tekstiksi.


torstai 5. kesäkuuta 2014

"Ajatelkaa, että joka askeleelta voisitte sekä pysäyttää että tulla esteelle"

Eilen tunnilla ratsuna pikkuinen Nelson. Lämmin ilma ja linnunlaulu sai mielen hetkessä ihanaan zen-tilaan, jonka pohjalta olikin sitten mukavaa aloittaa ratsastus.

Nelson tuntui alusta asti hyvältä ja hereilläolevalta, vaikka karsinassa vähän julmistelikin, ja sain sen mielestäni heti hyvin avuille ja aktiiviseksi. Alkuun ravissa vähän normaalia kaarien ratsastelua keventäen ja myös kentän keskellä olevaa kavalettia hyväksikäyttäen, sen jälkeen aloitettiin tekemään siirtymisiä. Ensin siirreltiin molempiin suuntiin käynti-ravisiirtymisiä, jossa jo piti olla mukana ajatus, että joka askeleelta voit tarvittaessa pysäyttää ratsun tai hypätä esteen. Aktiivisuus ja avuillaolo siis päivän ääneensanomaton teema. Ravisiirtymiset oli pääosin erittäin hyviä ia teräviä, tulivat avuilla ja just silloin kun pyysin, eivätkä vasta sit joskus, eikä käyntiinsiirtymisissäkään juuri valittamista ollut.


Nelson toisenkin tunnin jälkeen menossa suihkuun.

Kun ravisiirtymiset lähtivät sujumaan, alettiin tekemään käynti-laukkasiirtymisiä. Vasen laukka oli tänään paljon helpompi, ja vaikka en saanut koko tunnin aikana yhtään selkeää laukasta alas käyntiin -siirtymää, niin varsinkin nostoista voin olla ylpeä, niitä tuli aika monta aika hienoa. Myös siinä vaiheessa kun poni koitti alkaa pullikoimaan että lällällää, nostapa itse, sain napakasti ratsastettua siitäkin ulos ihan kelvollisen noston. Toki niitä veteliä ja ravin kautta nostojakin mahtui mukaan, mutta pääosin nostot olivat hyviä ja teräviä.

Lopuksi vielä hetki kevyttä ravia, jossa poni haki todella mukavasti eteen alas.

Itse koen ratsastaneeni hyvin, ja vaikka ongelmia olikin, ne olivat tänään kohtuu pieniä ja helposti korjattavissa, kuten esimerkiksi se, että alapohje jäi helposti irti. Massiivista vinoutta tai jumia ei ainakaan minussa ollut, kuten viime viikolla oli, lieneekö syynä sitten ylipäänsä parempi mieli vai lämpimämmät kelit jotka lämmittivät myös lihaksiston paremmin. Kädetkin pysyivät kohtuullisen hyvin omilla puolillaan, vaikka täysin en niiden vaeltamista varsinkaan Nelsonin kanssa pystynyt estämään. Tyytyväisenä menin ratsun selkään, ja vielä tyytyväisempänä tulin sieltä alas.

Olin viikonloppuna myös Hippolan klinikalla, josta koitan myös saada jonkin verran ajatuksia ylös, sen verran hyvää settiä oli tarjolla!

lauantai 31. toukokuuta 2014

Bad riding, tai paremminkin bad bodybalancing

Keskiviikon tunnilla ratsuna Sally. Itse meinasin jo perua tunnin, koska kipeä olo, mutta meninpä silti. Sitä en tiedä, olisiko kannattanut, ratsastin aika huonosti, ja varsinkin oikea jalkani oli todella ongelmainen koko tunnin ajan. Vaikka jalustimet oli taatusti täysin samanmittaiset oli oikea jalkani ylempänä ja paljon vasenta jalkaa lyhyempi koko ajan, ja kiertyi kummallisesti sisäänpäin nilkasta vaikka polvi osoitti sinne minne pitikin. Nämä kaikki sekä maanantainen jätemäkireissu joka tuntui huolella vielä pohkeissa tekivät sen, että oikein mistään ei vaan tullut niin mitään.

Tehtävinä ratsastettiin ensin ravissa muutamia mutkauria ja pylpyröitä vapaaseen suuntaan, ja sitten hetki laukkaa jossa sama jatkui samaan suuntaan. Laukka oli tänään ihan ok:ta, ja sain muutaman varsin hyvänkin noston tehtyä. Tämän jälkeen tehtävänä oli vapaat väistöt pitkillä sivuilla, eli sai mennä joko seinäväistöä, väistää uralle tai uralta pois. Olin myös ihan ulalla kevennysten kanssa, jotenkin onnistuin koko ajan vaihtamaan kevennyksen väistön vastaiseksi... Kun sain itseni hetkeksi kasaan ja ruumiinosani hallintaan, sain aikaiseski ihan ok:ita väistöpätkiä. Vähän oli jotenkin taas ohjaustehostimet kuitenkin hukassa, enkä ollut kovin tyytyväinen esitykseeni.

Tunnin jälkeen pohdittiin Cyran saamaa shockwavea, sitä oli tuttu ell tehnyt myös TI:lle. Hän kertoi siitä olleen valtavasti apua, ja pohdin itsekin, pitäisikö sellaiseen mennä. Lihaskalvojumi sekä takareisissä ja pohkeissa, mutta etenkin alaselässä sekä pakaroissa on sen sorttista, ettei se siitä venyttelemällä taida poistua. Pitäisi siis jostain keksiä rahaa moiseen, tai hierojaan tai johonkin, joka edes vähän auttaisi tässä asiassa.

Ensi viikolla pääsen mahdollisesti taas simulaattoriin, ja sen lisäksi saattaa ehkä mahdollisesti (huomaa epävarmuuden määrä ;) ) olla tiedossa yksi heppakuvio lisää. Näitä odotellessa!

perjantai 23. toukokuuta 2014

Hatarat muistikuvat alkuviikolta.

Maanantain tunnilla ratsuna oli Sally. Itsellä oli taas vähän jalat hukassa, en saanut niitä jotenkin pidettyä tuntumalla, enkä jaksanut pitää keskivartalossa riittävästi tukea, niin että olisin saanut puolipidätteet rehellisesti läpi. Muutaman kerran tajusin sentään ottaa isomman pidätteen ja siirtää ihan kunnolla käyntiin tai pysäyttää, ja tämän jälkeen hetken homma sujuikin kunnolla. Ajoittain hommassa oli kuitenkin ehkä vähän turhan paljon ajelemisen ja jopa luovuttamisen makua, kunhan nyt mentiin vähän sinnepäin.

Alkuun ravissa ja laukassa vähän ympyröitä että saatiin hevoset hereille, sitten hieman siksak-pohkeenväistöä uralta-uralle-uralta-uralle käynnissä kaksi pätkää, ravissa yksi. Itse ratsastin helposti Sallyn väistöön takaosa edellä, ja sitä sit oli hankala korjata, kun puolipidäte ei mennyt läpi. Muutamia hyviä pätkiä kuitenkin sain aikaiseksi, kun vähän keräilin itseäni, ja lopussa meno oli jo ihan hyvää. Lopuksi vielä otettiin vähän laukkaa ja laukannostoja, sain aikaiseksi pari todella kivaa nostoa.

Selkeästi huomaa omassa ratsastuksessa, että salilla on käyty nyt vähän laiskasti. Pitäisi ottaa nyt ryhtiliike tässäkin asiassa, nyt kun omaa energiaa tuntuu taas olevan eikä pääsykoelukeminenkaan ole enää kelpaava tekosyy. Toivottavasti myös simulaattorivisiitti kesäkuussa onnistuisi!

lauantai 17. toukokuuta 2014

Poniratsastusta

Keskiviikon tunnilla ratsuna Nelson, teemana suoruus. Itselleni tämä on vaikeaa, koska olen lähtökohtaisesti vino, Nelsonille tämä on vaikeaa, koska se muuten vaan on vähän venkura. Ja koska itse olen suhteesa ratsuun paljon isompi kuin isolle hevoselle, niin oman painon vaikutus korostuu entisestään. Kuinka vaikeaa! Ja opettavaista!

Alkuun huolehdimme siitä, että hevosessa on eteenpäinpyrkimystä, ja teimme vähän pysähdyksiä ja voltteja, jotta kyljet heräisivät. Piude puhui myös siitä, että koska hevoset tuppaavat olemaan vinoja kuka minnekin ja pyrkivät helpottamaan omaa työtänsä sen mukaisesti, on ratsastajan pysyteltävä keskellä suhteessa hevoseen, eikä välttämättä satulaan tai kuljettavaan uraan, jotta hevosen voi saada suoraksi. Tästä alettiinkin katkaisemaan kenttää päädystä niin että pitkä sivu tultiin reilusti uran sisäpuolella. Ensin tulin ravissa suoraan huolehtien että poni on suora, ja sitten väistätin ulospäin uralle. Onnistuin hyvin itse katkaisemaan huonon väistön jos lapa pullahti ulos tai jos muutenvaan alettiin vaan väistellä ja valua sinne aidalle lopettamalla väistön ja aloittamalla sen uudelleen - ongelmatilanteessa osasin siis toimia! Laukkaa myös kokeiltiin, ensin uraa pitkin ja nostoja, ja lopulta myös samalla tavalla uran sisäpuolella hevosta suoristaen. Vasen laukka meni hirmu kivasti, oikeassa siellä uran sisäpuolella oma paino valui helposti vasemmalle, ja poni vaihtoi laukan suoristuksen jälkeen. Sain tätäkin kuitenkin korjattua mielestäni hyvin, ensin sain korjattua rikon laukanvaihdolla takaisin, ja lopulta jopa hallittua omat räpyläni ja pidettyä ponin suorassa ja laukan oikeana.

Harmillisesti vaan välillä oma oikea puoleni elää ihan omaa elämäänsä. Kuitenkin paljon paremmin meni koko tunti nyt kuin pari viikkoa sitten - olin itse aika ulapalla apuineni, ja siitä ärsyyntyneenä Nelson ponina todellakin käytti tilanteen hyväksi ja tarjosi pelkkää pukkilaukkaa ja etenemättömyyttä, kunnes ryhdistyin ja päätin et ihan sama mitä laukkaa me nyt mennään, mut me prkl mennään nyt eteenpäin! :D Muutenkin jotenkin taas ymmärsin ihan itse pitää tuntuman kunnolla ja ratsastaa jalalla eteen, helpotti hommaa ihan valtavasti. Loppua kohden Nelson oli varsin hyvä, ja vaikka en ihan omaa parhaimmistoani edelleenkään hevosen selässä esittänyt, olin kuitenkin ihan tyytyväinen itseeni ratsastajana. Paremminhan aina voisi toki mennä ;)

Seuraavan kerran hevosen selkään taas maanantaina. Pitää silloinkin yrittää olla ajoissa tallilla että ehtii vähän downshiftata omaa fiilistään alaspäin ja istua hetken kentänreunalla raittiissa ilmassa, että saa henkisestikin silmät auki ja kykenee mitään tekemään. Nyt sillä oli selkeästi suuri vaikutus omaan tekemiseeni ja olemiseeni, kun en kauheaa hönkää tehnyt siirtymää  neljältä töistä kotiin -> pikainen eväs -> vaatteet vaihtoon -> vähän ennen viittä liikenteeseen -> puoli kuusi tallilla -> hevonen kuntoon kiireellä -> kuudelta selkään. Hyvää tekee pieni rauhoittuminen, eikä harrastuksen itseisarvo ainakaan minulla ole lisätä negatiivista stressiä :) Kun mieli on rento, on kehokin rento, ja sitä kautta pääsee ratsastamaan paljon paremmin!