maanantai 27. lokakuuta 2014

Helsinki International Horse Show 2014

Tämän vuoden Hissi taas takana, ja torstain katastrofipäivän jälkeen hommat meni todella leppoisasti ja show tuntui loppuvan ihan ennen aikojaan. Tänä vuonna paikanvaihdoksen myötä meidän paletti meni uusiksi enkä oikeastaan keksi muutoksesta mitään huonoa sanottavaa, ryhmänikin oli erittäin tyytyväinen tilanteeseen. Fyysinen sijaintimme parani noin potenssiin miljoona ja laajennettujen toimintaoikeuksien takia pystyimme tekemään itse heti jotain katastrofeille ilman välipuhelua alakertaan, joka tarkoitti nopeammin hoidettuja tilanteita eli tyytyväisempiä asiakkaita.


Keskiviikkoiltana ratsukoita liikuttamassa hevosiaan kilpa-areenalla.

Torstai tosiaan pissi kintuille ihan totaalisesti. Ihan elintärkeät asiat puuttuivat erinäisistä syistä, kommunikaationpuutteen vuoksi olimme paikalla puoli tuntia liian myöhään aikaan eikä tieto kulkenut meille asti, joten toki annoimme siinä sivussa myös asiakkaille väärää tietoa. Sen lisäksi tulevia päiviä varten hommien hoitaminen sekä akuuttien tulipalojen sammutus, niin lopputuloksena ehdin edes ajattelemaan katsomoa ensimmäistä kertaa puoli yhdeksän, ja siinä vaiheessa jo lähes 13 tuntia hallilla olleena en jaksanut enää keskittyä kouluratsastuksen villiin maailmaan... Aamu alkoi joka aamu kahdeksalta ja jatkui siitä niin että viikonloppuna tuli nukuttua maksimissaan viitisen tuntia per yö.

Perjantaina pääsin onneksi vähän purkamaan tuntojani ja vaikka tieto ei edelleenkään kulkenut aina ihan perille asti, mutta onneksi meidän ryhmä on niin loistava, että he hoitivat homman todella hyvin ja todella nopeasti, vaikka joutuivatkin tekemään vähän ekstraa. Oman vuoroni ulkopuolella ehdin jo pari kertaa katsomaan kisojakin aina muutaman ratsukon verran kerrallaan, sekä pyörähtämään pikaisesti Expossa. Tämä vuosi oli muuten ensimmäinen Horse Show ikinä, kun en ostanut niin kerrassaan mitään! Kypärälle olisi ollut tarve, mutta koska minulla on vielä yksi käyttämätön lahjakortti Horzen nettikauppaan, hankin sen sieltä. Hanskoja olisi tehnyt mieli hankkia koska mm. Rökkeleitä oli parhaimmillaan kolmellakympillä, ja Stübbenin maailman parasta satulasaippuaa myytiin vitosen purkki. Edellistä, vuonna 2001 kisoista voitettua purkkia on kuitenkin vielä reilusti jäljellä, niin en kokenut tarpeelliseksi ostaa uutta :D


Fiiliksiä ympäri jäähallia. Vähän jäi kuvaaminenkin kiireen jalkoihin, mutta ehkä noista vielä joku kollaasi tulee.

Lauantai meni erittäin smoothisti, vaikka yksi yllärinä vähän ennen iltakymmentä tullut keissi sai aikaiseksi snadin paniikin joka jatkui vielä sunnuntaiaamunakin. Lauantaina kaikki jo ihan selvästi tiesi mitä tekivät ja suurin osa informaatiosta ja suunnitelmanmuutoksista osasi perille asti, joka helpotti tekemistä erittäin paljon. Käytiin after ride -partyissa Paddockissa,  Siltsun aikana danssattiin hiekalla ja katsottiin mielettömän tiukka SixBar, josta muutama ratsukko aikataulun venähtämisen takia ikävä kyllä jäi pois. Scandicin 30-vuotisjuhlat jätettiin väliin ja mentiin oman ryhmän kanssa istuskelemaan parille. Sunnuntaina ei silti ollut kovin freshi olo, mutta onneksi päivä oli yllättävän rauhallinen.World Cup oli huima ja Juuli ratsasti tajuttoman hienosti, ja ehkä rakastuin Christian Ahlmannin kimoon hevoseen Cornado II:n - kuten ryhmäläiseni kanssa todettiin, se on vähän kuin vanha kisaponini Cacru mutta hevostettuna. Kaikenkaikkiaan en kuitenkaan areenan tapahumia ihan hirveästi ehtinyt seuraamaan, mutta ehkä ensi vuosi on parempi kun ylimääräistä säätämistä on toivon mukaan vähemmän kun paikka on tuttu.


Sunnuntaiaamun fiiliksiä. Ihan kaikki kolme ratsukkoa ehdin katsoa U25 -luokan alusta, ennen kuin taas mentiin.

Muutenkin kisat olivat tänä vuonna hienot, ja luulen ettei ensimmäisen vuoden alkukankeus näkynyt kovin paljoa ulospäin. Ainakin me onnistuttiin koko crewn osalta parantamaan torstaista ihan valtavasti ja HT.netin huippukriitikkoja lukuunottamatta kävijät tuntuivat myös pääosin ihan tyytyväisiltä tapahtumaan. Tupa ainakin oli erittäin täysi, lauantain GP-näytös sekä World Cup olivat molemmat muutama paikkaa vajaa loppuunmyytyjä. Myös yleisölle avoin verryttely oli todella mielenkiintoista seurattavaa. Kaikesta huolimatta tämän vuoden showsta jäi mieleen todella hyvä ja positiivinen fiilis, ensi vuonna parannetaan vielä entisestään!

tiistai 21. lokakuuta 2014

Järkevä tamma :)

Sunnuntaina lähdin tallille ihan täysin ilman odotuksia: Sally ja Nelson olivat kisoissa ja Cyra sen aikaa yksin kotona. Edellisenä päivänä se oli kuulema esittänyt ihan yllättäen melkoisen repertuaarin erinäisiä kevätjuhlaliikkeitä jäätyään yksin kentälle Sallyn ja Nelsonin lähdettyä kävelemään rataa ympäri, ja sain monelta taholta varoituksia mahdollisesta eroahdistushevosesta. Olin siis liikkeellä ihan sillä mentaliteetilla, että jos se on jo karsinassa ihan hermoraunio, en lähde edes yrittämään kentälle, ja jos lähden, voin tulla pois vaikka heti jos tuntuu siltä että homma ei ole enää turvallista.

No, tallille tullessani mua oli vastassa ihan rela ja iloinen heppa, jonka eteen tuuppasin tupon heinää siksi aikaa kun putsasin karsinat. Cyra mutusteli eväitään ihan rauhassa, mitä nyt ehkä vähän normaalia herkemmin jäi katselemaan ja kuulostelemaan ääniä tallin ulkopuolelta, ja karsinasta kyllä näki, että jotain sambaa siellä oli kovasti harjoiteltu. Koska hevonen oli rento, lähdin sitten kuitenkin ratsastamaan, ja otin vielä varmuuden vuoksi gramanit mukaan lisäjarruksi hätätilanteiden varalta, mutta ihan turhaan. Hevonen oli ihan super.

Se kulki ihan sairaan hienosti, kantoi itsensä superhyvin ja totteli todella pieniä apuja! Ei merkkiäkään mistään tuhmailusta tai ahdistuksesta, vaan silkkaa 150% työntekoa siitä huolimatta että kenttä oli yksi iso uima-allas. Koska hevonen oli hyvä, lähdin nopeiden alkuverryttelyjen jälkeen työstämään laukkaa, joka on ollut viime aikoina sille vähän hankalaa, kun pitkä saikku vei lihaksia ja kantokykyä luonnostaan pidempänä liikkuvalta hevoselta aika paljon. Nostot oli todella hyviä ja hienoja, laukka pyöri hyvin ja siirtymiset alaspäinkin oli ihan ok siihen nähden, mitä kuskin keskivartalo toteutti... Ehdin parhaimmillani tehdä yhdellä ympyrällä neljä siirtymistä, joka on mielestäni todella hyvin :) Kun itse vaan muistin olla menossa siihen suuntaan mihin halusin hevosenkin menevän, kantaa ulkokäden ja päästää varsinkin oikeassa kierroksessa sisäkäden rennoksi, laukka oli todella hyvää ja hienoa. Treenin jälkeen Cyra venytti ihan sikahienosti eteen-alas, eli oikeita lihaksia todella vahvistettiin!

Graman roikkui koko ratsastuksen ajan ihan löysällä. Hieno, reipas Cyra! Tosin, on se ennenkin ollut yksin sisällä tallissa ja yksin kentällä kun kaverit on olleet sisällä, niin en uskonutkaan sille varsinaisen yksinolon olevan ongelma. Edellisenä päivänäkin ongelma tuli, kun kaverit poistuivat näköpiiristä.

Lopuksi vielä pesin pihalla letkulla hiekat ja ravat pois jaloista, ja tässäkin Cyran järkevyys tuli taas esille. Muodon vuoksi pidin jostain ohjasta pestessäni kiinni, pää suurinpiirtein vuohiskuopissa. Jos hevonen olisi halunnut lähteä, ei mulla olis ollut mitään saumaa siihen. Mutta tämäpä olis seissyt varmaan vaikka ihan pitelemättä paikallaan, vaikka välillä vettä roiskahti nenällekin. Lopuksi vielä annoin sille reilun tupon heinää kavereiden odotteluajaksi, kun itse menin katsomaan näitä kavereita sinne kisoihin. Ihan tyytyväisen oloisena se jäi syömään karsinaansa.

Tämän viikon heppailut jääkin ratsastuksen osalta kokonaan väliin, mutta muuten hevoset on kovinkin läsnä loppuviikon ajan. Maanantaina jo vähän aloiteltiin, mutta tänään mennään! Neljä päivää Horse Showta, vähän unta, paljon hevosia ja kavereita, jes!


lauantai 18. lokakuuta 2014

Syksyn ensimmäinen, osa 1: jäätynyt kenttä

Otsikossahan se jo tulikin. Plussalla oli vielä kun tallille ajoin, mutta piha oli jo jäässä. Onneksi sentään ymmärsin ottaa iltaruokintaa varten säilöpaalin sisään heti enkä alkaa miettimään sitä siinä vaiheessa kun pitäisi jo olla poneilla eväät nenän edessä...

Huoh, taas ollaan siirrytty talvimekkoaikaan.

Tällä viikollakaan ei ollut tunteja, eli ihan keskenäni menin. Toisaalta oli hyvä että kenttä oli kova, niin tuli keskityttyä tosi paljon siihen omaan olemiseen ja tekemiseen ja ratsastinkin pääosin käynnissä tehden välillä pieniä ravipätkiä. Menin siis aikalailla samalla kaavalla mitä viimeksi, tosin sillä erolla, että kun viimeksi oli pääasia saada Cyra kulkemaan piiiitkässä pyöreässä muodossa, eilen tavoitteenani oli tehdä mahdollisimman vähän ja oikein ja rennosti. Monta kertaa oikein pysähdyin pohtimaan omaa asentoani ja olemista: kannanko itseni rennosti mutta jäntevästi, mikä paikka nyt on jännittynyt kun käynnissä hevonen kulkee kuin kello mutta ravia pyytäessä selkä laskee, pää nousee ja vauhti hidastuu eikä sieltä ainakaan mitään ravia tule. Päädyin lopputulemaan, jossa koko jalka pituudeltaan jännittyy ihan pakaroita myöten kun koitan käyttää pohjetta eteenpäinmenotarkoituksessa, siirryn snadisti etunojaan, siirrän katseen maahan ("ei se kuitenkaan ravaa") ja heitän ohjat pois. Ei kovin hyvä lähtöasetelma hyvää ja tasapainoista ravia ajatellen.

No. Miten edetään. Todetaan että ihan sama, keskityn jalat rentona olemiseen, ja maiskutan sen raviin. Toimi. Ainoa vaan että kai sillä jalalla pitis pystyä vaikuttamaakin. Ja edelleen kun koitan laittaa jalat kiinni tai käyttä niitä, reaktio on sama. Tässä kohtaa olen hetken kiittimet ristissä siitä hyvästä, että mulla on ratsuna hevonen joka ei yksinkertaisesti vain toimi puristaen, potkien ja vetäen, vaan ihan oikeasti joutuu tekemään asiat ajatuksella ja oikein, sekä hallitsemaan kehonsa. Aloin ensin miettimään ylävartaloani ja keskivartalon tukea etsien käynnissä syvää istuntaa. Kun löysin hyvän, syvän ja rennon paikan itselleni satulassa, aloin pikkuhiljaa yritellä sitä raviakin jälleen. Alkuun ei kovin kaunista, ja siirryinkin pian takaisin käyntiin. Käynnissä koitin saada hevosta pysymään aktiivisena ja pehmeänä sekä volteilla, mutta vasta pohkeenväistössä osuin jackpotiin. Hevonen oli ulko-ohjalla ja rentoutui ja pyöristyi. Siitä raviin siirtyminen oli helpompaa, joskin pakka levisi helposti edelleen. Eikä korjaantunut sillä väistöllä, ylläri, jos ei osaa jalkojaan käyttä... Jollain voltilla taivuttaessa jotain silti tapahtui, ja löysin sekä itseni että jalkani myös ravissa, ja Cyra oli yhtäkkiä tosi super. Kokeilin vielä vähän lyhentää ja taivuttaa mutta en saanut selkää laskemaan ja hevosta huonoksi, joten ravailin sit hetken vielä keventäen tosi hienosti eteen alas-venyttävällä hevosella :)

Lol mikä vaahtohuuli :D
Loistava fiilis kun omalla ratsastuksella ja omaa tekemistä muuttamalla itse pystyy saamaan hevosen noin hienoksi! Siinä kun loppuhoitelin ja rasvailin Cyraa ratsastuksen jälkeen, pullahti suusta ulos vielä oikein kunnon vaahtopallo. Oli melko koomisen näkönen siinä hilluessaan, mutta ainakin suu on toiminut eli jotain olen oikein onnistunut tekemään! Toivottavasti sunnuntaina olisi kenttä taas sula, niin pääsisi vielä ratsastamaan kunnolla, kun hyvällä tuurilla saan kuvaajankin mukaan :) Tämä päivä muistutti taas siitä, että talvi on entistä lähempänä, eikä hyvä pohja ole enää itsestäänselvyys. Toivon mukaan talvellakin pohjat on kuitenkin pääosin jotain muuta kuin peilijäätä tai jäätynyttä hiekkaa että pystyisi edes vähän tekemään jotain.

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Kansalaistottelemattomuutta!

Oikeasti, nyt alkaa mennä hermo.



Täysin blogin aiheeseen liittymätön postaus, mutta mielestäni ehdottoman tarpeellinen kiitos Aluehallintaviraston aivan täysin onnettoman pelleilyn siitä, että nyt aletaan jo rajaamaan tavallisen kansalaisen sananvapauttakin. Ettei nyt vaan jo mentäis jo ihan perustuslain vastaisesti? Ja kuinka moni teini lukiessaan blogista sanan "viski" päättää vetää perseet samantien?

Lähde

Suosittelen kaikille viskin ystäville reissua Skotlantiin. Jo pelkästään Edinburghissa on valtavasti loistavia maistelumahdollisuuksia. Jos mulla olisi kotona viskiä, saattaisinpa ottaa lasillisen. Nyt toistaiseksi tyydyn vain Hartwallin OriGINal-lonkeroon, jota myös suosittelen kaikille lonkeron ystäville.

OriGINal, jo kertaalleen nautittu.

Voit halutessasi ilmiantaa tämän blogikirjoituksen Aluehallintoviraston kirjaamoon (kirjaamo.etela@avi.fi) ja/tai viraston ylijohtaja Anneli Tainalle (anneli.taina@avi.fi). Vaihtoehtoisesti voit jakaa alkuperäistä kirjoitusta ja/tai kirjoittaa omaan blogiisi vastaavan postauksen.

Järjettömän alkoholimainontaa rajoittavan lainsäädännön sekä sen mielivaltaisen tulkinnan täytyy loppua.

perjantai 10. lokakuuta 2014

Käytännön pohdintaa pyöreydestä ja peräänannosta

Tällä viikolla ei ole tunteja, joten menin kaksi kertaa keskenäni sekä tein iltatallit. Sama ohjelma toistuu myös ensi viikolla, ja sitten onkin jo Horse Show :)

Tiistaisesta jäsenkorjaajareissusta johtuen molemmat päivät oli aika kevyitä, keskiviikkona keskityin lähinnä omaan oikeaan käteeni sekä keskusteltiin kanssaratsastajan kanssa peräänannosta, ja siitä miten hevosen kuuluisi kulkea - ei siis kurkku käyrällä ja selkä alhaalla. Hän saikin ratsunsa kulkemaan välillä erittäinkin mallikkaasti :) Eikä Cyrakaan ollut huono, ja itse pysyin jo paremmin suorassa eli sain ratsastettuakin paremmin. Cyra ei ollenkaan hakenut enää vasemmalle kaarteissa laukkaa joka on ollut parin edellisen kerran ongelma, ja kulki muutenkin aika paljon rennommin. Laukannostot oli myös hyviä ja pääsin pikkuhiljaa taas vaikuttamaan laukkaankin. Hevonen oli mukavan reaktiivinen ja liikkui iloisesti ja omilla jaloillaan, mikä oli myös ehdottoman positiivista. Näennäisestä kevyilystä huolimatta oli ratsukin kuitenkin hikinen, vaikkei me tuntia kauempaa menty ja oli aika viileää. Pieni katkokin tuli kun unohdettiin laittaa kentälle valo, ja kävin sen sitten kesken kaiken tallissa laittamassa, ratsu ei juurikaan arvostanut :D

Nelsonin nenä.

Eilen meninkin pääasiallisesti käynnissä, alkuun pari kierrosta metsässä ennen kentälle suuntaamista. Tavoitteena oli ratsastaa tänään piiiiitkällä mutta samalla myös ehdottoman pyöreällä ja rennolla hevosella, ja tavoite onnistui kyllä ihan täydellisesti. Tein paljon kaikkea ja ihan koko ajan - väistätin uralla, uralta, uralle, siksakkina kentän keskellä pari askelta kerrallaan, tein voltteja joista lähdin usein avoon tai sulkuun, jotka päätin myös muutaman kerran voltteihin. Tein takaosakäännöksiä, lisäsin käyntiä, kokosin käyntiä, ylitaivutin, vastataivutin, asetin, ja suoristin. Vajaa tunti meni kuin siivillä, ja sekä itse että myös hevosen olemus oli hyväntuulinen ja rento sisälle tullessa.

Tyttöheppa nättinä. Mitenkäniin mulla on puhelimessa uusi kuvankäsittelyohjelma :D

Oli myös hirveän kivaa päästä tekemään tallihommia pitkästä aikaa, vaikken karsinoita päässytkään siivoamaan! On kivaa tehdä pöperöitä hevosille, on kivaa jakaa heiniä ja laittaa aamuruokia valmiiksi aamuruokkijalle. Onneksi ensi viikolla sama jatkuu edelleen :)

lauantai 4. lokakuuta 2014

Saapas- ja muitakin ongelmia

Vähän on ollut blogi hiljainen työstressistä ja muista jutuista johtuen, mutta ehkäpä tämä taas tästä, ainakin Horse Showhun asti. Syyskuussa jatkoin taas tunteja, ja aloin sen lisäksi liikuttamaan Cyraa sen kerran-pari viikkoon. Tunnit, ja ratsastukset noin muutenkin on menneet hirmu hyvin, ja ratsusta riippumatta. Jopa Sallyn kanssa ei ole ollut sitä laiva ilman kapteenia -oloa, joka normaalisti tulee kun en ole sen satulassa ollut hetkeen :D Itsenäisesti ratsastaen olen saanut ratsastettua Cyran hyväksi, pyöreäksi ja oikeinliikkuvaksi ihan itse ilman mitään apuja. Olen kaikenkaikkiaan ratsastanut omalla tasollani ihan hirveän hyvin - keskiviikkoon asti.

Keskiviikkona mulla oli tunnilla Cyra. Olin niin totaalisessa kokovartalojumissa, että yhtäkkiä ihan hirveän hyvin alkanut tunti ja hyvin liikkuva, hienosti reagoiva ratsu vaan yhtäkkiä hävisivät, ja tilalla oli ihan valtava kokovartalojännitys ilman kehonhallintaa josta seurauksena toki jännittyneenä liikkuva hevonen joka tarjosi noin joka kulmassa laukkaa koska en saanut apujani järjestykseen... Aika paljon kokemattomamman tuntikaverini kanssa vaihdoimme osia, hän väisteli kun itse vaan ajelin ympäri kenttää yrittäen mennä edes samaan suuntaan ratsun kanssa, reitistä nyt puhumattakaan. Laukassakin tuli ihan sellainen olo, kuin olisi katsonut niitä kenttäratsastuksen kypäräkameravideoita. Siinä sitten vaan ravailin ja laukkailin löllönä ympäri kenttää koittaen ensin löytää ja sitten säilyttää rentoutta. Not so great success...




Onneksi sain sovittua oman ratsastukseni torstailta perjantaille, niin ehdin vähän liikuttamaan itseäni muutenkin ja eilen ratsastaessani sain jo vähän itseäni kuriin ja rennoksi. Saappaista huolimatta Aloitin pitkällä käynnillä alkuun, sopii hyvin sekä mulle että saan itseni kuntoon, sekä myös vähän diesel-tyyliin hitaasti lämpeävälle Cyralle . Homma toimi ihan kohtuullisen hyvin vasempaan laukkaan asti, siinä en vaan yksinkertaisesti saanut omaa runkoani ojennukseen, oikea käsi lähti vasemman yli ristiin ja koko pakka hajosi. Enkä vain yksinkertaisesti osannut korjata itseäni. Ensi viikolle on onneksi lihashuoltoaika.

Ja ne saappaat? Vie ratsastussaappaat suutarille oikean saappaan vetoketjun vaihtoon ja nepparin korjaukseen kauheella kiireellä, koska suutari menee kiinni viideltä. Saa viikon päästä valmisviesti, odota viikko että saat liksan jotta voit lunastaa ne ulos. Tuhlaa rahat, odota kaksi viikkoa uutta liksaa. Suunnittele aikataulu niin että ehdit töistä suoraan viideksi suutariin, mutta unohda puhelin kotiin ja muuta suunnitelmaa kesken päivän. Hae nolona saappaat suutarilta ja mene iloisena ratsastamaan. Huomaa kesken ratsastuksen, että vasemman saappaan vetskari hajosi. Ole iloinen siitä, että Piudella oli vielä asiaa talliin, ettei tarvinnut linkuttaa heittämään pikkuveljeä koirineen kotiinsa toisessa jalassa Vanssi ja toisessa rikkinäinen Soubirac.

*facepalm*

maanantai 1. syyskuuta 2014

Viime viikon Capustelut

Maanantaina loman jälkeen puhkipoikkiväsyneenä vielä töistä suoraan tallille. Matka kesti ihan sikapitkään, ja tarkoitus oli vain ihan aivottomasti höntsäillä kentällä iloinen mieli pääasiana. Päädyin kuitenkin (hei NYT rasti seinään, minä!) turvaratsukoksi toiselle hevoselle tuonne radalle, kun se oli nähnyt siellä mörköjä ja tullut vähän kovempaa takaisin. Vähän kaverin sätkyilyt tarttui, ja oman lisänsä toivat laitumella laukkaavat hevoset, mutta ihan nätisti ja vain yhdellä pienellä sätkyllä tästäkin selvittiin. Kentällä vähän vääntelin ja väistelin käynnissä ja ravissa, Caposter oli melko mukava, vaikka loppuun vähän väsähtikin.

Sunnuntaina väsytti ihan sikana, joten aattelin jatkaa rentoilulinjaa. Laiskana jätin vielä satulan laittamatta vaikka hoitovihossa oli raportoitu ratsun olleen edellisenä päivänä melko virtaisa. Nyt se oli kuitenkin todella sopiva, ei virtaisa mutta ei tuupattavakaan. Kentälle oli vielä joku jättänyt puomeja, joita vähän järjestelin uudestaan, hevosen dallaillessa kentällä sen aikaa vapaana (ohjat toki laitettuna leukaremmiin kiinni). Alkuun tsekkasin taas vähän kuulolle käynti-seis ja pyöreämmäksi muutamilla volteilla, Capu alkaa olla jo ainakin käynnissä kivan symmetrinen jo molempiin suuntiin :) Ratsastin taas koko ajan selkeästi uran sisällä ja oikein korostetusti annoin sisäkädeltä tilaa ja hevoselle mahdollisuuden tukeutua ulko-ohjaan. Taktiikka toimi hyvin, joten muutaman ravipätkän jälkeen mulla oli alla mukavasti liikkuva, itse alas hakeva ratsu, joka puomien yli mentäessä todella mukavasti nosti vielä selkäänsäkin. Laukannostot oli melko vaikeita varsinkin vasemmalle, mutta kun en antanut periksi niin tulihan se laukka sieltä, ja oli alun lapapullahdussisällekaatumiskaahotuksen jälkeen todella kivaa ja nätisti pyöreää. Vasemmassa en silti rohjennut tulla puomeja, kun kaksi puomia ympyrällä laukassa oli jo vähän haastava jalkojenasettelutehtävä meidän puskaratsulle.

Loppukäyntien jälkeen harjoittelin vielä kentän portin avaamista selästä käsin. Porttihan on toki vielä vaikeimmasta päästä, eli kahdella langalla ja -kahvalla, ja lankoja varovan ratsun kanssa oli haasteena saada se riittävän lähelle kahvoja - lankojen kohdalla se ei niinkään ollut ongelma. Muutamalla yrityksellä, runsaalla kehumisella sekä pienellä kurkottelulla kuitenkin sain portin auki, työvoitto :) Tallinpihallekin käveltiin nätisti ilman yhtään stoppia, vaikka välillä olikin huolestuttavaa ja piti puhista. Todellakin siis hyvän mielen ratsastuskerta, niin monella tapaa! Rento ja tyytyväinen hevonen, hienosti suoritetut tehtävät, oma ratsastus oli hyvää väsymyksestä huolimatta ja päästiin heti kättelyssä uudessa hommassa eteenpäin :) Tuosta tulisi kyllä varmasti todella mainio WE-hevonen. Melkein tulee tuossa toimivuudessa(kin) ihan Sinisilmäponi mieleen, ja se ei kyllä koskaan ole huono juttu!

torstai 28. elokuuta 2014

Uudet kuviot ja loistava fiilis

Pikainen päivitys, vaikka maanantai sekä Wienin reissu jäikin välistä. Mutta on vaan pakko nyt päästä kirjoittamaan tämä ylös. Ratsastuskuvioihin tulee muutoksia, alan ratsastamaan Cyraa nyt kerran-pari viikossa ja käyn Capulla enää satunnaisesti ja/tai tarvittaessa.

Tänään olin Cyralla ensimmäistä kertaa yksikseni näiden kuvioiden myötä, ja ai että se oli hieno! Ihan mieletön tunne, kun sain itse ilman Piuden jatkuvaa ohjeistusta kulkemaan sen ihan törkeän hyvin ja toimimaan niin hyvin, mitä omat, ajoittain ristiriitaiset apuni vaan mahdollistivat. Oli ihan mahtava fiilis kun pääsi ratsastamaan ja vaikuttamaan pienillä avuilla jo valmiiksi oikein liikkuvaa hevosta, eikä niin että ensin teet hirveän duunin, ja hevonen kulkee hetken hyvin kunnes väsähtää. Pääsin ihan tosissani tekemään tehtäviä peräkkäinkin sen sijaan että keskityn kerralla yhteen asiaan ja teen sitä, ja tämä toimi vaikka hevonen olikin aika pitkä ja avoimessa, matalassa muodossa. Alkuun toki aloitin yksinkertaisemmin, ratsastin askellajit läpi ja itsekin vähän koitin päästä samalle taajuudelle paljon herkemmän ja osaavamman hevosen kanssa, eli käynti-seis, sitten käynti-ravi, ravi-seis, ravissa muutama voltti ja temponmuutos ja lopulta vähän laukkaa, jossa ympyröitä.Hevonen oli niin hyvin avuilla, että kun laukassa tuli pieni oho-tilanne kentän sateesta sortuneen reunan kanssa, en ajatellutkaan siirtymistä raviin tai kääntämistä pois, vaan tosta noin vaan otin muutaman askeleen väistöä sivulle!

Cyra tämän vuoden helmikuussa. Tyttöhevonen!

Tämän jälkeen ratsastin vähän väistöä ravissa, uralta ja uralle vuorotellen. Hyvin päti se, että minne katsoo, sinne päätyy, ja osasin hyvin korjata itse omaa käsienkäyttöäni tarvittaessa. Sen jälkeen aloin varsinaisesti tekemään montaa asiaa peräkkäin: käännä ennen kulmaa, ratsasta pari metriä suoraan, väistätä uralle valitsemaasi pisteeseen, ja nosta uralle päästyäsi laukka. Jossain vaiheessa raviin siirtyminen ja uudestaan. Isoin ongelma oli tässä oma vinouteni eli oikean jalan huono käyttö ja sisäkäden lukkiintuminen, mikä ilmeni huonoina laukannostoina oikeassa kierroksessa. Vaikka väistö tuli hyvin, mutta laukka nousi vähän valumalla. Noin muuten lähes täydellinen ratsastuskerta, hevonen tuntui alusta loppuun siltä, että on aivan sama, mitä pyydän, se toteuttaa sen ja vielä erittäin mielellään!

Loppuun vielä vähän laukkaa pidemmällä kaulalla, loppuravit jossa hieman ylitaivutin kaulasta ja varmistin eteen-alas venymisen, ja loppukäynnit. Ai että olin tyytyväinen hevoseen, ja myös omaan ratsastukseeni. Suurin ongelmani ei tosiaan ollut se että avut ei mene perille ja hevonen ei toteuta pyydettyä asiaa, vaan se, että olen vino ja että jalat ei ravissa ole vakaat. Odotan todellakin innolla tulevaa, aivan mieletön mahdollisuus oppia uutta.

torstai 21. elokuuta 2014

Viimeisen lomaviikon tallireissut

Maanantaina kävi hirveä munkki: taivas oli ihan pikimusta ja tuuli tosi sateisesti, mutta taivas aukesi vasta noin minuutti sen jälkeen, kun ehdittiin kentältä sisään. Kovasta tuulesta johtuen Capu vähän kytisteli nurkkia ollen ihan kuuro jalalle, joten aloitettiin homma jälleen kerran perusasioiden perusasioista, eli pysähdyksistä ja käyntiinsiirtymisistä. Haasteita oli, sillä C oli kovasti sitä mieltä että pysähtyä ei tarvitse niinkuin tasajalkoihin päinkään, ja pysähdyksissäkin oli ihan hyvä kyttäillä maisemia kaula kenolla minne ehti... Pahimmissa kuuroustilanteissa otin myös jokusen peruutusaskeleen, ja ne olivat kyllä hirmu hyviä ja auttoivat - niiden jälkeen ratsu oli kuulolla sekä edestä että takaa, ja painokin alkoi pikkuhiljaa siirtyä paremmin takaosalle. Aloin pikkuhiljaa tekemään myös voltteja ja ajattelemaan käynnissä kulmia takaosakäännösmäisesti jälleen. Muutama superhyvä pätkä näitäkin tuli, mutta kun tulee liian kovaa mutkaan, ei ihan ehdi kääntää takajalkojen ympäri vaan sit tulee napakäännösteltyä. Ravissa tein ensin vähän käyntiinsiirtymisiä ja sitten voltteja, ja Caposter liikkuikin todella hienosti ja mukavasti! Selkäkin nousi muutamaan otteseen todella hyvin,

Tähän väliin on kyllä pakko huomauttaa, että kun tuli välikäyntien aika, C relasi ihan esimerkillisesti hakien pitkäksi alas, eikä mikään ahdistanut tai kytistyttänyt. Pohjimmiltaan se on kyllä onneksi ihanan järkevä hevonen <3

Lopuksi yrittelin vähän pohkeenväistöä, mutta se on harvinaisen hankalaa kun itse on niin kiero että painoavut tulee ristiriitaisina muihin apuihin nähden, että ratsu tarjoili jo vähän espanjalaisen käynnin alkeita. Kun sain omat palikkani järjestykseen, tuli sitä väistöäkin hetkellisesti. Ravissa tein vielä muutaman hienon volttikahdeksikon, taivutus säilyi hyvin ja hevonen polki takaa ravaten todella kivasti omilla jaloillaan moottori takana eteenpäin :) Tässä vaiheessa ratsu alkoi tuntua jo sen verta väsyneeltä että jätin laukkakokeilut sikseen, oltiinhan me tehtykin jo hyvän aikaa töitä.

Ihan Järkevä Hevonen! So not... :D

Eilen tulikin sitten pelkkä MyLittlePony-päivä. Yllättävän aikataulumuutoksen takia oli tarkoitus ratsastaa vain pikaisesti, mutta koska hevonen oli päättänyt viettää aikaa DaySpan savihoito-osastolla, oli jälkien siivoamisessa sen verran hommaa etten olisi ehtinyt ratsastaa kunnolla. Ja koska kiireessä tulee vain kusipäisiä kakaroita niin totesin että parempi jättää ratsastamati kokonaan, hevonen jo muutenkin vaistosi pienen kiireen ja taluttaessa sikaili niin että piti ihan tosissaan jo suuttua käytöstapojen puutteeseen. Hoitohetki meni kuitenkin hyvin, ja lopputulemana oli nätisti kiiltävä hevonen jolla ei ollut tukassaan savella kiinnitettyjä kukanvarsia...

Lomat on nyt lähes lusittu, kohta tuleekin pimeys ja märkä ja rapa ja väsymys ja liukkaat kelit. Niitä ei-niin-kovin-paljoa odotellessa...

torstai 14. elokuuta 2014

Toisen lomaviikon tallireissut

Maanantaina kävin Capun kanssa kentällä jo päiväsaikaan. Caposter vähän edelleen ihmetteli kentänlaitoja, mutta suurempaa puhinaa aiheutti kentälle tullut tsetlanninponi. Tyttö poneineen ujosti kysyi vielä, että "saadaanko tulla teidän kanssa kentälle?" :] Capu kuitenkin alun jälkeen kulki hyvin, ja koska aloitin jo mm. Nooran blogista inspiroituneena käynti-seis -jutuilla ja kääntämällä kulmat vähän takaosakäännösmaisesti, sain hevosen kohtuu nopeasti ihan kivaksi ja avuille. Jopa niin, että kun olin tehnyt muutaman käynti-ravisiirtymisen, tuntui ihan superhyvältä nostaa laukka, joka on ollut viime aikoina ainakin mulle tosi vaikeaa. Ja sehän nousi, ja kulkikin ihan kivasti. Ihan niin rento ja pyöreä se ei ollut kuin olisin halunnut, mutta kaikkea ei aina voi saada. Samoin en saanut ratsua irti mielestäni riittävästi vasemmalta ohjalta, mutta tähän voi olla syynä omakin istuntani...

Mielestäni hyvä puoli siinä, että on ratsastanut taas hetken ilman tunteja on se, että joutuu miettimään taas aivan eri tavalla, mitä siellä selässä oikein itse tekeekään. Vasen laukka meni meillä muutamaan kertaan rikki, ja olin jo ratsastamassa uutta laukkaa ajolähdön kautta, kunnes tajusin, että ei se laukka varmaan nouse jos ratsastaja laukkaa ylävartalolla ja on liikkeen edessä. Kun itse rauhoitin ylävartaloni, istuin pystyssä, tein pidätteen ja sen jälkeen rauhallisesta ravista lähdin tekemään nostoa, sieltä tulikin hieno nosto. Samoin olen ainakin pyrkinyt hakemaan oikeassa kierroksessa omaa vartaloani jo lantiosta asti oikealle, ja siirtää hieman oikeaa lonkkaa eteenpäin. Reaktio hevosessa on ainakin ollut huima, samoin kun olen muistanut aina välillä rentouttaa oman käteni. Vielä olisi pari viikkoa, ennenkuin tunnit osaltani jatkuvat.

Cyra nautiskelee suihkusta tunnin jälkeen. Instagramin kuvarajaus </3

Maanantaina kävin myös Piudella katsomassa illan tunnit, kun tuli vieroitusoireita. Oli mukava nähdä taas tuttuja ja juoruta heidän kanssaan, tallillakäynti on mulle aina myös mieluisa sosiaalinen tapahtuma, varsinkin kun porukka on vuosien takaa jo tuttu. Seurailin tunteja, ja jo oman tuntinsa ratsastaneen kaverin kanssa katsottiin vielä viimeistä estevalmennusta. Oli kiva huomata, että itse kiinnitti huomiota samoihin asioihin, mitä kaverikin, sekä myös Piude. Enemmän pitäisi siis vaan katsoa tunteja ja pyrkiä itsekin päästä neuvomaan ihmisiä vierestä, sillä sen opettavaa vaikutusta ei kyllä voi mitenkään väheksyä!

Keskiviikkona kävin tallilla vähän kiireessä, moottorin vikavalo vähän sotki suunnitelmia ja piti hätäillä koska sain vielä sovittua palveluautokuskin kanssa treffit, niin saatiin vikakoodit luettua ja vikamuisti nollattua. Oikaisin siis vähän - pikaharjaus ja ilman satulaa kentälle. Pienestä tuijottelusta huolimatta sain taas kuitenkin Capun hyvin kuulolle, tehtiin taas käynti-seis ja käynti-ravisiirtymisiä, ja vähän voltteja. Koitin kiinnittää paljon huomiota siihen että oma suuntani on liikkeen suuntaan, ja että ulko-ohjalla on tuki ja hevonen reagoi apuihin oli ne sitten hidastavia tai eteenajavia. Tämä oli loistava veto, sillä sain puolessa tunnissa tähän hetkeen erittäin onnistuneen pikatreenin, jolle oikea aika oli lopettaa juuri silloin kun kello tuli vastaan: hevonen liikkui rentona, haki itse pyöreäksi ja liikkui energisenä itse eteenpäin omilla jaloillaan. Ai että olinkin tyytyväinen! Oikeasti mielestäni tuo pieni pinkeys alussa on hyvästä - joudun itse olemaan vähän hereillä, ja tulee ratsastettua heti alkuun paremmin avut läpi ja muutenkin huolellisemmin. Samoin C on itse myös menossa paljon paremmin eteenpäin, ja tuon hevosen kanssa energia on hirveän helppo kanavoida uunoilun sijaan ohjan ja pohkeen välin eteenpäinpyrkimykseksi. Kyttäilköön siis ainakin tässä mittakaavassa edelleen :)

Syksyllä on hevoskuviot taas vaihtumassa, ja jään todennäköisesti Capulle enää vaan varakädeksi. Tästä lisää, kun homma alkaa ihan tosissaan pyörimään, haikeana olen, mutta silti innoissani.

maanantai 11. elokuuta 2014

Ulkoasun muutosta.

Pikkaisen piti muokkailla tuota ulkoasua uusiksi. Ei vielä ihan sitä mitä tahtoisin, ja bannerin teen paremmalla ajalla kokonaan uudestaan - nyt vain modasin, suljin yhden ikkunan liikaa ja aloitin koko roskan edellisen pohjalta uudestaan että edes värit istuisivat paremmin... Tuliko liika laimea?


Tämä jäi nyt historiaan, ja ehkä ihan hyvä niin. Ensimmäinen banneri, ja ensikosketus GIMPiin. Sen on näköinenkin...

Mutta no, vielä on pari lomapäivää jäljellä. Nyt lähden viettämään tätä lomapäivää tallille ;)



sunnuntai 10. elokuuta 2014

Hevostentäyteinen lauantai

Eilen kävin Keravalla katsomassa KenttäPM:ien maastoja. Olin melko railakkaasti ollut liikenteessä edellisestä aamusta lähtien joten kirjaimellisesti iski kisaväsymys ja jouduin luovuttamaan ennen viimeisen luokan alkua :( Keravan kisat olivat kuitenkin tälläkin kertaa aivan valtavan hienot, ja ne vaan tuntuvat parantavan vuodesta toiseen - pysäköinti oli tällä kertaa ihan kilpailualueen vieressä laitumella eikä tien toisella puolella, ja buffassa oli jopa useampi salaattivaihtoehto sekä paella tarjolla perinteisten makkispekkisten lisäksi. Mielellään sitä osti kisaeväänsä sieltä tukien järjestäjää, vaikka vähän ensin harmitti etten itse ymmärtänyt hakea kaupasta piknik-eväitä. Hirmu harmi sen sijaan oli, että Salla ja Launo erkaantuivat toisistaan jo alkuradasta helpohkolla perusesteellä, ja näinollen siis toki hylättiin :(

Ensimmäisen luokan maastoista alashyppy. Kahden tähden luokassa tämä tultiin toisinpäin, ja jatkettiin vielä kaksi estettä perään sarjana, B-osa oli todella vinoon tultava kulma.

Tästä jatkoin matkaa vielä Capun luo. Caposter on tosiaan kotiutunut uuteen talliin - en muista nähneeni sitä tämän kesän aikana kertaakaan yhtä relan ja tyytyväisen oloisena mitä se oli eilen sisäänhakiessa. Tokihan oviaukkoa vielä jännättiin vähän, mutta no, kaikkea ei saa kerralla. Silmäkin oli jo huippuhyvässä kunnossa!

Kentällä oli alkuun pelottavaa, sillä tavara kentän laidalla oli taas vaihtunut. Rauhakseltaan ottamalla, antamalla ensin vähän miettimisaikaa, ja sen jälkeen tehtävää teettämällä ja huomiota vaatimalla saatiin kuitenkin aikaiseksi erittäinkin hyviä pätkiä. Voi tosin olla, että kun ratsu koitti keksiä omaa kivaa, joutui itse ratsastamaan tarkemmin, jolla taas saattoi olla ehkä pieni vaikutus siihen että kulki niin hyvin... Tein paljon voltteja, sillä varsinkin oikea lapa ulkolapana tuppasi vähän pullahtamaan sisään ja vasen sisälapa siis ulos, ja tähän sainkin hyvin jo otetta ja hevosta ajoittain mukavan suoraksi. Tarkkana sai edelleen olla, sillä kun hetkeksikin herpaantui, pullahti sisälapa ulos ja C kulki ihan venkurana. Tein myös muutamia ravi-käyntisiirtymisiä, sillä paljosta taivuttelusta ja etuosaan keskittymisestä alkoi eteenpäinpyrkimys vähän kärsiä.

Koska  C oli ihan superhyvän oloinen, lähdin vielä radalle vähän loppuverkkailemaan. Otin ensin muutamat laukannostot molempiin suuntiin koska tänään en olisi kentällä saanut kivaa laukkaa aikaiseksi, ja lopuksi ravailin vielä kolmasosan rataa ravissa kevennelleen. Ja ai hitsi että tulikin hyvää ravia, oli oikein ilo kun siinä oli niin paljon omaa eteenpäinpyrkimystä, ja vaikka vähän sätkittiinkin välissä mm. harakoita ja naapurilaitsan hevosia, se pysyi silti samanlaisena ja hyvin kasassa kun teki puolipidätteen. Harmi ettei se aina ole luonnostaan tuollaista... Loppukäynnit vielä ja loppuhoitojen jälkeen tarhaan. C käveli perässä portilta toiseen päähän, vaikka mutkittelin ja pysähtelin matkalla, ja jäätiin vielä vähän rapsuttelemaankin toisiamme siinä. Kyllä kesä on hevosen, ja ihmisenkin, parasta aikaa!

Vielä yksi kollaasi Keravalta.

tiistai 5. elokuuta 2014

Hei hei, Heinäkuu!

Ohhoh, onpa ollut vilskettä, näköjään postaustahti on tasainen kerran kuukaudessa...

Erinäisistä syistä en ole käynyt tunneilla nyt hetkeen, ja menenkin vasta syyskuun alussa seuraavan kerran. Capulla olen sen sijaan käynyt kyllä ihan säännöllisesti kerran-pari viikkoon, ja muutettukin ollaan jo uuteen paikkaan.



Inhottavista päällekkäisyyksistä ja sairastapauksista johtuen en ehtinyt maastoon kuin yhden ainoan kerran. Harmittaa pirusti, sillä mulla on ollut ko. tallin loistavia maastoja ja hiekkakuoppia hirveä ikävä siitä asti, kun lopetin vuokriksellani lähitallilla yli viisi vuotta sitten. Capu muutenkin on maastohevosena mulle hermoheikolle yhtä loistava kuin Hillekin - mikään ei pelota, ja siltä pohjalta on hyvä lähteä ratsastamaan itse, jos hevonen vähän ehdottelee, että just nyt ei huvittaisi. Yhden kuorma-auton ohi kyllä talutin, kun jotenkin en siinä vieraiden nähden kehdannut tosissani ruveta laittamaan kovaa kovaa vastaan, ja halusin päästää vastaantulijankin jatkamaan matkaansa.

Hiekkakuopat, parhautta ikinä. Ja näitä tulee taas niin ikävä!


Muuten ei mitään hätää, ohjaus toimi, kaasu toimi ja jarrutkin toimivat halutusti. Mahtava fiilis kun kentällä viime aikoina vähän haluton ratsu on itse ihan menossa ja tekemässä, ja se tunne kun se oikeasti lähtee polkemaan laukkaa eteen ja ylös koko kropallaan on aikalailla mahtava. Eikun harjasta kiinni ja menoksi. Kuvan ylämäki tultiin kertaalleen laukassa ylös, kun oltiin kuopan pohjalla vähän ratsasteltu lihaksia ravissa ja laukassa lämpimämmiksi. Joka kerta kun ohi mentiin, imua mäkeen olis kyllä ollut!

Traktoria väistettiin peltolevikkeelle, kun mahdollisuus oli. Maailman vanhin heinänpöyhin otti aika paljon tilaa tiellä, räminästä ratsu ei sanonut mitään.


Kuten jo mainitsin, kentällä ei olekaan sitten mennyt niin hyvin. Lieneekö syynä kelit jotka vähän vetelöittävät ratsua vai silmätulehdus lääkkeineen, vai vahvin veikkaus vika satulan päällä, en ole oikein saanut moneen kertaan hevosta liikkumaan niin miten olisin halunnut. Hierojakin kävi ja löysi lavoista jumeja, samoin selässä oli vähän sanomista. Eilen kuitenkin ensimmäistä kertaa uudella tallilla käydessäni C liikkui ihan ok:sti - kunhan malttoi keskittyä kakkostallin tarhattavien hevosten sekä shetlanninponien seksisession sijaan kenttätöihin. Vähän pinkeä se oli muutenkin, joka tuli sentään onneksi ulos reippaana vauhtina eikä sinkoiluna tai jäätymisenä, joten ratsastettavuus melkeinpä parani pariin viime viikkoon nähden... Lopetin kuitenkin heti kun ratsu itse haki pyöreäksi ja rennoksi noin viiden metrin ajaksi, ja käytiin vielä kiertämässä laidunten ympäri menevä hiittirata. Siellä otettiin yhdet sätkyt, kun sokean silmän puolella meni kaurapellossa joku elukka niin että räpisi, varmaan jänes tai vastaavaa. Eipä siinäkään mitään, pienellä pidätteellä palattiin taas siihen samaan käyntiin kuin aiemminkin ja matka jatkui.

Tällä viikolla vielä toisenkin kerran, kunhan ensimmäisen lomapäivän jäljiltä palaneet takareidet vähän rauhoittuvat.

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Capustelua

Tässä pikainen yhteenveto muutaman viime kerran ratsasteluista.

Juhannuksena kävin Capulla kahteen otteeseen, ensimmäisellä kerralla yksin ja toisella kerralla mukana oli kaverini M kameransa kanssa. M:lta sain myös loistavaa palautetta ratsastuksestani, asioista joihin kannattaa kiinnittää huomiota. Näillä C liikkuikin hirmu paljon paremmin, joten kiitos niistä :) Taivuttelin siis isolla ympyrällä ja volteilla, hakien liikkumista eteen ja vähän isompaa ravia. Pätkittäin meno oli todella hyvän tuntuista ainakin selkään!


Capu ja juhannustukka.

Tänä maanantaina jatkoin vähän samalla teemalla, tosin taivuttelun lisäksi tein paljon siirtymisiä. C oli alkuun aika jännittynyt, ja vähän jopa jäykkäkin parin päivän vapaan jälkeen, joten ravissa ja käynnissä jäätiin alkuverryttelyn jälkeen siirtyilemään. Hienoja pätkiä sieltä tulikin, vaikka vasempaan kierrokseen ratsu ei kauhean hyvin jaksanutkaan kantaa, ja muutenkin väsähti hyvin nopeasti. Itse menin ilman jalustimia jotta varmasti saisin pidettyä jalan rentona ja pitkänä, ja käytettyä sitä oikein, ja mielestäni onnistuinkin siinä hyvin. Capukin tuntui alun pinkeilyn jälkeen todella rennolta, ja tosiaan teki töitä koska halusi muutamaan otteeseen itse venyttää eteen-alas. Pienillä askelilla mennään siis eteenpäin :)

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Mielleyhtymä katrilliin

Keskiviikon tunnilla ratsuna taas Sally. Tunti ei ollut kovin suksee varsinkaan alkuun, sillä oikea puoleni oli kertakaikkiaan jäykkä, jumissa ja toimimaton, vaikka kaikkeni yritin. Tulimme ravipuomeja ympyrällä, ja ei hitto kun oli vaikeaa ohjata ratsu puomeille ja pitää sopiva tempo. Harjoitusravista jalustimen kanssa ei tullut yhtään mitään, hölskyin tahdottomasti kuin räsynukke ja vaikutin hevoseen korkeintaan huonolla tavalla. Kun otin jalustimet pois, oli vähän helpompi olla. Ja kun joutui keskittymään siihen että tosissaan pysyy siellä selässä ison hevosen ravissa, tuli sitten vahingossakin saatua oma keho paremmin hallintaan ja avut läpi. Tuli jotenkin kovasti mieleen Solbacka-aikaiset katrilliharjoitukset: monella (tai ainakin itselläni!) hevoset alkoivat kulkemaan ihan eri tavalla, kun piti keskittyä siihen tekemiseen NYT eikä hieromaan jokaista palikkaa paikalleen viimeiseen asti ennenkuin tekee, eli siis apu ratsastettiin kerrasta läpi riittävän isosti että meni perille. Oho, pitäiskö olla perusasia ;)

Laukassa oli muutamia ihan kelvollisia pätkiä, ja laukan jälkeen Sally kulkikin todella kivasti. Piude kysyikin, että miksi en aina heti alusta asti ratsasta samalla tavalla tuntumalla. Pakko sanoa, että aina yritän, mutta ehkä olen vain hidas tai jotain, eivätkä omatkaan lihakseni ole lämmenneet toimimaan hyvin. Toivottavasti nyt lisääntyvät ratsastuskerrat ainakin nopeuttavat reaktioita...

Tynkäselitys, mutta koska missään muualla ei ollut mitään ihmeellistä (paitsi siinä että ratsastin normaaliakin huonommin), saa nyt kelvata. Selkeästi pitää liikkua enemmän tasamaalla sillä kuten Piude usein sanoo, jos olet jäykkä ja huonokuntoinen maassa, et muutu notkeaksi ja hyväkuntoiseksi myöskään hevosen selässä!