Tällä viikolla mulla oli kaksi perättäistä tuntia, keskiviikkona ja torstaina. Molemmilla tunneilla ratsuna Cyra.
Alkuun aloitettiin sillä, että käytävällä jakkaran päällä ensin Piude istui mun käsien päällä, ja sen jälkeen mä Piuden käsien päällä kun etsittiin istuinkyhmyt, ja mietittiin mitä niille tapahtuu kun lantiota kääntää eteen tai taakse tai kun keskivartaloa/ylävartaloa kääntää. Kävimme myös terassilla simuloimassa kevennystä - jalat kuin jalustimille terassin "oviaukon" reunoille, kädet kaitelle tukemaan, ja siitä hitaasti laskeuduttiin alas ja noustiin takaisin ylös aivan kuten keventäisi. Näin selvisi se, että keventäessä vasen pakara hieman pullahtaa ulos, kun oikea lonkka tulee liian eteen.
Ensimmäisenä päivänä löysin kyllä hyvin istuinluuni, mutta jouduin tekemään valtavasti töitä, että sain painoa tulemaan myös oikealle istuinluulle. Tämä piti tehdä nostamalla hieman vasenta lonkkaa. Käynnissä onnistui hyvin, mutta ravissa varsinkin oikeassa kierroksessa ei sitten millään. Tehtiin ensin käynnistä muutamia pysähdyksiä, ja sitten ravista muutamia käyntiinsiirtymisiä vaihdellen lantion asentoa, miettien samalla että miten eri asento vaikuttaa hevosen reaktioon ja mitä muussa vartalossa tapahtuu samalla. Oma helmasyntini on jäädä istumaan istuinkyhmyjen takareunalle, jolloin jalka jää vähän liian eteen ja alkaa heilumaan, jota ei auta taipumukseni tuijotella alaspäin -> paino menee entistä enemmän väärin alas taakse ja ylävartalo jää kannattelematta. Sain kuitenkin organisoitua itseni lopputuntia kohden paljon paremmin ja toiseksi viimeinen pitkä sivu ravissa sisälsi viisi ehkä maailman parasta raviaskelta - aivan kuin hevosella olisi ollut jouset sekä jaloissa että selässä! Ihan mieletön tunne!
Torstaina jatkettiin samalla teemalla, tuntikaveri vain vaihtui. Alkuun todellakin tiesi etsineensä istuinluitaan edellisenä päivänä, eikä niiden löytäminen ollut ollenkaan vaikeaa :D Samoin korsettilihaksisto rintarankaan asti sekä kaulan lihakset tiesivät myös tehneensä, todellakin! Alkuun oli siis huomattavan vaikeaa päästä istumaan oikein koska paikat olivat yksinkertaisesti niin kipeänä. Mutta koska sillä se lähtee millä tuleekin, jossain vaiheessa tuntia pääsin takaisin sinne minne kuuluukin. Cyra onneksi on ratsuna siitä ihana, että kun itse tekee jotain, ihan mitä tahansa, niin reaktio tulee heti. Vasta lopputunnista oikeasti oikea asento sitten löytyi, ja olen sitä koittanut tässä joka päivä muistella. Hevosen pää ja ja kaula laski ehkä 30 cm siitä minkä jo kuvittelin olevan rento ja pyöreä, ja liikekin lähti kulkemaan ihan tavalla.
Todella hyvä ja antoisa juttu mennä kaksi tuntia peräkkäin näin, kun edellistä päivää oli helppo vertailla. Talvi onneksi on meillä ulkokentän takia pakostikin kovin perusratsastus- ja varsinkin istuntapainotteista, niin saadaan ensi kevääksi peruspakka taas kuntoon.
sunnuntai 8. joulukuuta 2013
perjantai 22. marraskuuta 2013
Letkeys jatkuu, tai ei jatku. Jatkui se!
Keskiviikkona ratsastin normaaliin tapaan oman tuntini Cyralla. Jatkettiin samalla kaavalla harjoitusta kuin maanantainakin, aloittaen vain vasta-asetuksella ulospäin. Edelleenkin oikea oli ihan valtavasti vaikeampi suunta, enkä meinannut saada sieltä ulos koko tunnin aikana sitäkään vähää, mitä toissapäivänä.
Jossain vaiheessa joku ahaa-elämys tulikin (kun kokeilin käynnissä, että onnistuuko edes siinä). Olin taas korjannut painoa oikealle väärin siirtämällä lantiota taakse, kun olisi pitänyt siirtää eteen jotta paino olisi tullut oikealle. Nyt se jäi ulos vasemmalle, joka tietenkin tekee taivuttamisen oikealle mahdottomaksi, ja hankaloittaa massiivisessa määrin oikean laukan nostamista.
Mutta kun sain itseni oikeaan asentoon, niin ei jumalkone, mitä laukkaa sieltä tuli! Kaikki oli maailman helpointa, ja sain aikaan valehtelematta elämäni parhaimman laukannoston vielä nimenomaan siinä oikeassa laukassa! Ihan mielettömän hyvän tuntuista menoa! Pitkänähän me mentiin, mutta hevonen astui alleen ja kantoi itsensä kun tarkoitus oli myös laukassa taivutella sitä kaulaa. Vasen laukka taas oli ongelmallisempi, joskin siinäkin ongelma ratkesi kun en siirtänyt oikeaa jalkaa liian taakse ja katsonut alas käsiini.. Tästä piti ensin todellakin saada melko ravistava muistutus, kun tuijotan käsiäni ja ravi nopeutuu, puolipidätän, ja tökkäsen jalalla Reilummin et nostas ny ku äskenkin nostit niin lopputulemana oli elämäni toiseksi rankin rodeo :D Tämän jälkeen vasenkin laukka lähti sujumaan, joskin olin huomattavan arka käyttämään ulkopohjetta tämän jälkeen vasempaan laukassa ;)
Lopputulemana olen kyllä aivan järkyttävän tyytyväinen tuntiin ja siihen miten sain itseni toimimaan, lopputulemana tietenkin hyvin liikkuva, rento ja (pääosin) tyytyväinen hevonen. Nyt tuntuu taas siltä että saatan olla pääsemässä takaisin kartalle :)
Jossain vaiheessa joku ahaa-elämys tulikin (kun kokeilin käynnissä, että onnistuuko edes siinä). Olin taas korjannut painoa oikealle väärin siirtämällä lantiota taakse, kun olisi pitänyt siirtää eteen jotta paino olisi tullut oikealle. Nyt se jäi ulos vasemmalle, joka tietenkin tekee taivuttamisen oikealle mahdottomaksi, ja hankaloittaa massiivisessa määrin oikean laukan nostamista.
Mutta kun sain itseni oikeaan asentoon, niin ei jumalkone, mitä laukkaa sieltä tuli! Kaikki oli maailman helpointa, ja sain aikaan valehtelematta elämäni parhaimman laukannoston vielä nimenomaan siinä oikeassa laukassa! Ihan mielettömän hyvän tuntuista menoa! Pitkänähän me mentiin, mutta hevonen astui alleen ja kantoi itsensä kun tarkoitus oli myös laukassa taivutella sitä kaulaa. Vasen laukka taas oli ongelmallisempi, joskin siinäkin ongelma ratkesi kun en siirtänyt oikeaa jalkaa liian taakse ja katsonut alas käsiini.. Tästä piti ensin todellakin saada melko ravistava muistutus, kun tuijotan käsiäni ja ravi nopeutuu, puolipidätän, ja tökkäsen jalalla Reilummin et nostas ny ku äskenkin nostit niin lopputulemana oli elämäni toiseksi rankin rodeo :D Tämän jälkeen vasenkin laukka lähti sujumaan, joskin olin huomattavan arka käyttämään ulkopohjetta tämän jälkeen vasempaan laukassa ;)
Lopputulemana olen kyllä aivan järkyttävän tyytyväinen tuntiin ja siihen miten sain itseni toimimaan, lopputulemana tietenkin hyvin liikkuva, rento ja (pääosin) tyytyväinen hevonen. Nyt tuntuu taas siltä että saatan olla pääsemässä takaisin kartalle :)
tiistai 19. marraskuuta 2013
Extempore-ratsastustunti
Olin juuri lähdössä töistä kotiin, kun puhelin soi. Tallikaveri joutui perumaan tuntinsa äkillisesti, ja tarjosi tuntiaan ratsastettavaksi minulle. Kovin kauaa ei tarvinnut miettiä, mitä sitä vastaisi ;) Äkkiä siis kodin kautta haukkaamaan lähes-terveellinen Nutrilett-patukka, perumaan voimassaolevat salivaraukset ja vaihtamaan tallikuteet päälle.
Tallilla olisin saanut valita tammoista kumman vaan, mutta totesin että aivan sama, kaikki käy. Ratsuksi valikoitui siis Cyra, ja tunnin aiheeksi taivuttelun kautta lavat auki ja eteen alas. Aloitettiin siis aika nopeasti ensin ravissa ensin ratsastamalla eteen, jonka jälkeen jäätiin lävistäjäkahdeksikolle taivuttamaan kevyessä ravissa reilusti kaulaa ensin sisään ja jonkin ajan päästä vastataivutuksella ulos.
Oikea kierros oli ylläripylläri mulle haastava, jonka lisäksi Cyralla oli vähän jumia vasemmassa lavassa, joten varsinkin alkuun vaikeaa oli. Vasemmalle olin itsekin kokonaan ihan eri tuntuinen. Vaihdoin Cyralle uudet, vermosta noukkimani jalustinhihnat, joten kerrankin oli ainakin samanmittaiset jalustimet, ja hyvin huomasi kuinka erimittaisella jalustimella olen päässyt "kompensoimaan" omaa vinouttani huomattavasti. Sain kuitenkin Cyran ihan superhyvin kuulolle vaikka olikin alkuun vaikeaa antaa ulko-ohjasta riittävä tuki mutta samalla päästäen sieltä myös venymään paljon. Se reagoi myös jalalle ihan huippuhyvin, ja suoristaessa lävistäjällä ratsastinkin sitä aina ihan inasen eteen pidemmälle raville.
Aikamme taivuteltuamme teimme muutaman käyntiinsiirtymisen harjoitusravista (näistä tuli aika hyviä, vaikka jäinkin ratsastamaan käyntiä vähän liian pitkäksi aikaa) ja nostimme muutaman kerran laukan, ajatellen samalla tavalla vähän ylitaivuttamista kulmissa. LEn tiedä mitä olen tehnyt mutta lähes poikkeuksetta laukat nousivat ihan superisti, heti pyynnöstä hyvin nostoin, ja vaikka laukka menikin pariin otteeseen oman hitauteni takia rikki, nousi se edelleen hirmu hyvin jälleen takaisin. Puolillakaan ei ollut edes valtavasti eroja, oikea ehkä inasen hankalampi saada kunnolla pyörimään kuin vasen. Sain kuitenkin ihan itse korjattua istuntaani niin että paino tuli oikein, tästä olen erityisen ylpeä.
Lopuksi vielä vähän kevyessä ravissa samaa ylitaivutusta kuin alussakin. Tunnin jälkeen vielä porkkanavenyttelin Cyraa muutaman porkkanan verran molemmilta kyljiltä.
Olen todella tyytyväinen eiliseen, itse olin rento ja toimin pääsääntöisesti oikein oikeaan aikaan, ja sain Cyrankin kulkemaan mukavasti ja pyöreänä, itse selkänsä kantaen kaula "ulospullistuneena". Toivottavasti sama fiilis jatkuisi edelleen!
Tallilla olisin saanut valita tammoista kumman vaan, mutta totesin että aivan sama, kaikki käy. Ratsuksi valikoitui siis Cyra, ja tunnin aiheeksi taivuttelun kautta lavat auki ja eteen alas. Aloitettiin siis aika nopeasti ensin ravissa ensin ratsastamalla eteen, jonka jälkeen jäätiin lävistäjäkahdeksikolle taivuttamaan kevyessä ravissa reilusti kaulaa ensin sisään ja jonkin ajan päästä vastataivutuksella ulos.
Oikea kierros oli ylläripylläri mulle haastava, jonka lisäksi Cyralla oli vähän jumia vasemmassa lavassa, joten varsinkin alkuun vaikeaa oli. Vasemmalle olin itsekin kokonaan ihan eri tuntuinen. Vaihdoin Cyralle uudet, vermosta noukkimani jalustinhihnat, joten kerrankin oli ainakin samanmittaiset jalustimet, ja hyvin huomasi kuinka erimittaisella jalustimella olen päässyt "kompensoimaan" omaa vinouttani huomattavasti. Sain kuitenkin Cyran ihan superhyvin kuulolle vaikka olikin alkuun vaikeaa antaa ulko-ohjasta riittävä tuki mutta samalla päästäen sieltä myös venymään paljon. Se reagoi myös jalalle ihan huippuhyvin, ja suoristaessa lävistäjällä ratsastinkin sitä aina ihan inasen eteen pidemmälle raville.
Aikamme taivuteltuamme teimme muutaman käyntiinsiirtymisen harjoitusravista (näistä tuli aika hyviä, vaikka jäinkin ratsastamaan käyntiä vähän liian pitkäksi aikaa) ja nostimme muutaman kerran laukan, ajatellen samalla tavalla vähän ylitaivuttamista kulmissa. LEn tiedä mitä olen tehnyt mutta lähes poikkeuksetta laukat nousivat ihan superisti, heti pyynnöstä hyvin nostoin, ja vaikka laukka menikin pariin otteeseen oman hitauteni takia rikki, nousi se edelleen hirmu hyvin jälleen takaisin. Puolillakaan ei ollut edes valtavasti eroja, oikea ehkä inasen hankalampi saada kunnolla pyörimään kuin vasen. Sain kuitenkin ihan itse korjattua istuntaani niin että paino tuli oikein, tästä olen erityisen ylpeä.
Lopuksi vielä vähän kevyessä ravissa samaa ylitaivutusta kuin alussakin. Tunnin jälkeen vielä porkkanavenyttelin Cyraa muutaman porkkanan verran molemmilta kyljiltä.
Olen todella tyytyväinen eiliseen, itse olin rento ja toimin pääsääntöisesti oikein oikeaan aikaan, ja sain Cyrankin kulkemaan mukavasti ja pyöreänä, itse selkänsä kantaen kaula "ulospullistuneena". Toivottavasti sama fiilis jatkuisi edelleen!
torstai 14. marraskuuta 2013
Ponailua Tunteella
Harvaksi on käyneet päivitykset, kun tuntiratsastelen enää kerta viikkoon ja sekin on nyt vähän kausittaista. Eilen kuitenkin tunnilla Nelson, ja olipa taas kivaa. Erinomainen oppitunti siitä, kuinka painoavut vaikuttavat kaikkeen!
Alkuun ihan vaan ratsastettiin niitä ohjan ja pohkeen väliin sekä liikkumaan eteen. Piskuisen Nelsonin kanssa mun käsiongelmani korostuu entisestään, kun kaulaa ei ole "tukemassa" ja poni on muutenkin helposti vähän venkura. Pitäisi muistaa ratsastaa enemmän ulkoa ja jalalla, vähemmän sisältä ja kädellä. Oliko uusi juttu? No ei :D Oikea kierroskin löysi helpotusta oman vartalon pohdinnasta - siirsin polvea vähän kauemmas satulasta, josta arvatenkin myös lantio kääntyi hieman. Näin sain vietyä myös oikean käden lavasta asti taaemmaksi, eli sain pidettyä tuntuman lukitsematta kättä, ja käsi pääsi toimimaan taaksepäin, eikä ainoastaan sään yli ristiin vasemmalle.
Jäätiin yläpäätyyn ympyrälle nostelemaan laukkoja. Tällä kertaa sain laukat hyviksi, johtuen varmaan jo siitä että sain vasemman käden hallintaan paljon aikaisemmin. Viimeinen niitti tähän fiilikseen tuli kuitenkin itseasiassa siinä maailman vaikeimmassa oikeassa laukassa. Sain jotenkin ihan kaikki palaset kohdalleen, ja mulla oli tuntuma oikealta jolla pääsin asettamaan, vaikka vasen, eli ulko-ohja oli selkeästi vahvempi ja tuki, ja pääsin kääntymään lantiosta asti paljon paremmin laukan suuntaan.
Vasemmassa laukassa koin myös painoavun helppouden vaikeuden - kun poni on avuilla, pienikin väärä apu saa pakan sekaisin. Jäin itse tuijottamaan sokeripaloja kentän reunalla (kääntyen oikealle, joka sikäli on positiivinen asia!), niin poni rupeaa poikittamaan, ja kun ei pääse eteenpäin, protestina pukittaa. Oman katseen siirto aavistuksen sisään sai koko paketin takaisin kasaan juuri siten miten sen piti ollakin.
Viimeinen ahaa-elämys jaloista ja niiden rentoudesta tuli vielä loppukäynneissä, mutta sitä en päässyt enää pohtimaan käytännössä kun oli aika vaihtaa kuskia.
Itseäni kovasti kyllä harmittaa ettei ole mitään harjoittelukappaletta tässä rinnalla, edes sitä kertaa viikossa. Aikaahan nyt ei ihan valtavasti edes olisi koska haluan käydä salillakin, mutta itse ainakin koen olevani paljon enemmän nappulat hukassa, kun näin harvakseltaan ratsastan. Piudelta kun asiaa kysyin, niin näkyy se, mutta lähinnä siinä etten ole enää niin vino, mutta hankala sanoa johtuuko se enemmän siitä että olen itse kiinnittänyt paljon huomiota asiaan ja tosiaan käynyt siellä salilla. Mutta no, tällä paketilla mennään ja otetaan siitä irti niin paljon kuin vain saadaan. Ratsastetaan joskus myöhemmin enemmän.
Alkuun ihan vaan ratsastettiin niitä ohjan ja pohkeen väliin sekä liikkumaan eteen. Piskuisen Nelsonin kanssa mun käsiongelmani korostuu entisestään, kun kaulaa ei ole "tukemassa" ja poni on muutenkin helposti vähän venkura. Pitäisi muistaa ratsastaa enemmän ulkoa ja jalalla, vähemmän sisältä ja kädellä. Oliko uusi juttu? No ei :D Oikea kierroskin löysi helpotusta oman vartalon pohdinnasta - siirsin polvea vähän kauemmas satulasta, josta arvatenkin myös lantio kääntyi hieman. Näin sain vietyä myös oikean käden lavasta asti taaemmaksi, eli sain pidettyä tuntuman lukitsematta kättä, ja käsi pääsi toimimaan taaksepäin, eikä ainoastaan sään yli ristiin vasemmalle.
Jäätiin yläpäätyyn ympyrälle nostelemaan laukkoja. Tällä kertaa sain laukat hyviksi, johtuen varmaan jo siitä että sain vasemman käden hallintaan paljon aikaisemmin. Viimeinen niitti tähän fiilikseen tuli kuitenkin itseasiassa siinä maailman vaikeimmassa oikeassa laukassa. Sain jotenkin ihan kaikki palaset kohdalleen, ja mulla oli tuntuma oikealta jolla pääsin asettamaan, vaikka vasen, eli ulko-ohja oli selkeästi vahvempi ja tuki, ja pääsin kääntymään lantiosta asti paljon paremmin laukan suuntaan.
Vasemmassa laukassa koin myös painoavun helppouden vaikeuden - kun poni on avuilla, pienikin väärä apu saa pakan sekaisin. Jäin itse tuijottamaan sokeripaloja kentän reunalla (kääntyen oikealle, joka sikäli on positiivinen asia!), niin poni rupeaa poikittamaan, ja kun ei pääse eteenpäin, protestina pukittaa. Oman katseen siirto aavistuksen sisään sai koko paketin takaisin kasaan juuri siten miten sen piti ollakin.
Viimeinen ahaa-elämys jaloista ja niiden rentoudesta tuli vielä loppukäynneissä, mutta sitä en päässyt enää pohtimaan käytännössä kun oli aika vaihtaa kuskia.
Itseäni kovasti kyllä harmittaa ettei ole mitään harjoittelukappaletta tässä rinnalla, edes sitä kertaa viikossa. Aikaahan nyt ei ihan valtavasti edes olisi koska haluan käydä salillakin, mutta itse ainakin koen olevani paljon enemmän nappulat hukassa, kun näin harvakseltaan ratsastan. Piudelta kun asiaa kysyin, niin näkyy se, mutta lähinnä siinä etten ole enää niin vino, mutta hankala sanoa johtuuko se enemmän siitä että olen itse kiinnittänyt paljon huomiota asiaan ja tosiaan käynyt siellä salilla. Mutta no, tällä paketilla mennään ja otetaan siitä irti niin paljon kuin vain saadaan. Ratsastetaan joskus myöhemmin enemmän.
sunnuntai 27. lokakuuta 2013
Tauon jälkeinen huono muisti
Horse Showsta selvitty hengissä, oli tarkoitus päivitellä sieltä vähän, mutten ole ehtinyt. Juuri mitään en nähnyt vaikka Areenalla olinkin aamukasista vähintään kymmeneen illalla joka päivä (paitsi toki su). En oikein ostanutkaan mitään, Vudekan ständiltä vaan Pennit, Kauhukaupan ja Tavoitteena tasapainon. Keskiviikkona sitten ennen tuntia kävin hakemassa Horzesta Rainlegsit sekä talven varalle neopren-hanskat, joilla voi bonarina vielä käyttää puhelimen kosketusnäyttöä :D Jotenkin niin kuvaavaa, että nimenomaan tallihanskoissa on moinen ominaisuus, muu aika mennään niillä hanskoilla mitkä nyt sattuu käteen osumaan :D
Keskiviikon tunnilla Cyra, ja siirtymisiä tehtiin. Olin alkuviikosta niin superjumissa selästä ja niskasta, että toisesta silmästä alkoi jo mennä näkö, onneksi hieronta (ja myöhemmin viikolla myös liikunta) auttoi tähän. Odotukset eivät siis olleet korkealla kun kiipesin hevosen selkään, mutta yllättäen pystyin olemaan hyvinkin rento. Sain Cyran liikkumaan hyvin eteen ja tulemaan hyvin jalasta kun itse vaan muistin olla nopea ja napakka, ja se kulki muutenkin hirmu kivasti, mitä nyt oli välillä mun makuun ihan inasen raskas kädelle.
Teimme siirtymisiä, ensin askeleen sisällä, ja sitten pääty-ympyrällä ensin ravi-käynti ja sitten ravi-laukka. Käyntisiirtymiset olivat ihan ok, tuntuivat selkään aavistuksen hitailta mutta lähtivät kuulemma hyvin. Minun piti keskittyä siihen että säilytän tuntuman myös siirtymisen aikana mutten jää silti kädellä liikettä vastaan. Jos pää nousi, piti muistaa ihan inasen liikuttaa kuolainta.
Laukassa oli oikealle samoja ongelmia kuin viimeksi, ja mua niiin ärsytti, kun muistin saaneeni Ellalta täsmäneuvon ja kirjoittaneeni sen tänne, mutten enää muistanut että mikä se oli :D Laukannostot oli mulle hirveän vaikeita taas, en meinannut oikein kumpaankaan suuntaan saada sitä nousemaan. Toki, noustuaan oli hirmu hyvä. Pitää muistaa lueskella vanhoja ennen tuntia, niin jää vanhatkin neuvot paremmin mieleen.
Ensi viikolla mulla onkin Piude kertaa kaksi. Hyvä näin, ja hyvä myös että salillakäynti on palannut taas ohjelmaan :)
Keskiviikon tunnilla Cyra, ja siirtymisiä tehtiin. Olin alkuviikosta niin superjumissa selästä ja niskasta, että toisesta silmästä alkoi jo mennä näkö, onneksi hieronta (ja myöhemmin viikolla myös liikunta) auttoi tähän. Odotukset eivät siis olleet korkealla kun kiipesin hevosen selkään, mutta yllättäen pystyin olemaan hyvinkin rento. Sain Cyran liikkumaan hyvin eteen ja tulemaan hyvin jalasta kun itse vaan muistin olla nopea ja napakka, ja se kulki muutenkin hirmu kivasti, mitä nyt oli välillä mun makuun ihan inasen raskas kädelle.
Teimme siirtymisiä, ensin askeleen sisällä, ja sitten pääty-ympyrällä ensin ravi-käynti ja sitten ravi-laukka. Käyntisiirtymiset olivat ihan ok, tuntuivat selkään aavistuksen hitailta mutta lähtivät kuulemma hyvin. Minun piti keskittyä siihen että säilytän tuntuman myös siirtymisen aikana mutten jää silti kädellä liikettä vastaan. Jos pää nousi, piti muistaa ihan inasen liikuttaa kuolainta.
Laukassa oli oikealle samoja ongelmia kuin viimeksi, ja mua niiin ärsytti, kun muistin saaneeni Ellalta täsmäneuvon ja kirjoittaneeni sen tänne, mutten enää muistanut että mikä se oli :D Laukannostot oli mulle hirveän vaikeita taas, en meinannut oikein kumpaankaan suuntaan saada sitä nousemaan. Toki, noustuaan oli hirmu hyvä. Pitää muistaa lueskella vanhoja ennen tuntia, niin jää vanhatkin neuvot paremmin mieleen.
Ensi viikolla mulla onkin Piude kertaa kaksi. Hyvä näin, ja hyvä myös että salillakäynti on palannut taas ohjelmaan :)
lauantai 12. lokakuuta 2013
Toimimattomat evät ja muut kootut selitykset.
Keskiviikkona tunnilla jälleen Sally. Olin itse ihan puhkipoikkiväsynyt, jopa vielä enemmän kuin viime tunnilla, ja se näkyi ratsastuksessani jo ihan sillä, etten saanut pohjetta läpi sit millään, hevonen oli tyhjä edestä ja pohkeen takana, enkä saanut sitä edes menemään eteenpäin kääntämisestä puhumattakaan... Hevonen vei ja kuski roikkui kyydissä.
Piude onneksi kiipesi selkään hetkeksi helpottamaan hommiani, ja eipä Sally alkuun Piudenkaan alla oikein halunnut jalkaa kuunnella. Hetken se siiinä sitä ratsasteli eteen-taakse kuulolle vaatien mojovastikin reaktiota, ja pääsin takaisin selkään. Tämän jälkeen etsittiin Sallyn kanssa yhdessä hetki tasapainoa kommunikaatiolle, mutta lopulta saatiin överireaktiot pois ja oltiin samalla aaltopituudella. Ja Sally oli taas yhtä hyvä ratsastaa kuin aina ennenkin, herkkä, reaktiokykyinen ja nopea :)
Päivän alkuperäinen aihe, kevyt istunta ja puomit, oltiin aikaa sitten hylätty koska kanssaratsastajallanikin oli samanlaisia ongelmia, joten pysyimme ihan vaan perusmeiningillä, ympyröitä ja suoraan oikein liikkuvilla hevosilla. Laukassa tein ihan hirmu hyvää jotain, en oikein tiedä että mitä, mutta nostot oli hyviä, laukka pyöreää ja tasapainoista mun laukkaa. Välillä kun oli ahdasta, pystyin kiepauttamaan siinä samanlaisessa laukassa mutkia esteiden välistä tiukastikin, ja laukka pysyi samana ja hyvänä. Jopa mun vaikeus, oikea laukka, oli ihan superhyvää ja pyörivää, Piude kysyikin että mitä oikein tapahtui :D
No, paljon parannettavaa olisi toki ollut, sillä vaikka sain Sallyn hyvin jalalle, en saanut sitä niin hyvin kevyeksi edestä kuin olisin halunnut. Ja toki lähtien siitä, että olisin voinut saada sen itse heti jalasta eteen.. No, tästä ei toivon mukaan mennä enää alaspäin, Horse Shown jälkeen kiireetkin lakkaavat niin että ehdin syödä järkevästi sekä liikkua muutenkin kuin kerran viikossa ratsastustunnilla. Koitan nyt vaan keskittyä siihen mikä meni hyvin, ja muistella miltä se tuntui.
Piude onneksi kiipesi selkään hetkeksi helpottamaan hommiani, ja eipä Sally alkuun Piudenkaan alla oikein halunnut jalkaa kuunnella. Hetken se siiinä sitä ratsasteli eteen-taakse kuulolle vaatien mojovastikin reaktiota, ja pääsin takaisin selkään. Tämän jälkeen etsittiin Sallyn kanssa yhdessä hetki tasapainoa kommunikaatiolle, mutta lopulta saatiin överireaktiot pois ja oltiin samalla aaltopituudella. Ja Sally oli taas yhtä hyvä ratsastaa kuin aina ennenkin, herkkä, reaktiokykyinen ja nopea :)
Päivän alkuperäinen aihe, kevyt istunta ja puomit, oltiin aikaa sitten hylätty koska kanssaratsastajallanikin oli samanlaisia ongelmia, joten pysyimme ihan vaan perusmeiningillä, ympyröitä ja suoraan oikein liikkuvilla hevosilla. Laukassa tein ihan hirmu hyvää jotain, en oikein tiedä että mitä, mutta nostot oli hyviä, laukka pyöreää ja tasapainoista mun laukkaa. Välillä kun oli ahdasta, pystyin kiepauttamaan siinä samanlaisessa laukassa mutkia esteiden välistä tiukastikin, ja laukka pysyi samana ja hyvänä. Jopa mun vaikeus, oikea laukka, oli ihan superhyvää ja pyörivää, Piude kysyikin että mitä oikein tapahtui :D
No, paljon parannettavaa olisi toki ollut, sillä vaikka sain Sallyn hyvin jalalle, en saanut sitä niin hyvin kevyeksi edestä kuin olisin halunnut. Ja toki lähtien siitä, että olisin voinut saada sen itse heti jalasta eteen.. No, tästä ei toivon mukaan mennä enää alaspäin, Horse Shown jälkeen kiireetkin lakkaavat niin että ehdin syödä järkevästi sekä liikkua muutenkin kuin kerran viikossa ratsastustunnilla. Koitan nyt vaan keskittyä siihen mikä meni hyvin, ja muistella miltä se tuntui.
perjantai 4. lokakuuta 2013
Tuskallinen istuntaharjoitus
Keskiviikon Piuden tunnista tein Facebookiin päivityksen joka alkoi "Eilisestä 60 min ratsastustunnista mentiin ehkä noin 90 minuuttia ravissa kevyessä- ja esteistunnassa". Rankkaa siis oli, mentiin ensin ravipuomeja ihan normaalisti keventäen ja sen jälkeen sitten tuo kevyt- tai esteistuna istunta puomikasojen yli. Jossain vaiheessa otettiin tehtäväksi myös puomikasojen välissä muutamat käyntiaskeleet, edelleen peba ylhäällä penkistä.
Olin muutenkin jo kaikesti HIHS-valmistelusta ja muusta stressistä henkisesti ihan puhki ja verensokeri oli ihan finaalissa, kypärä valui otsalle ja lasitkin vielä alas nenältä etukenoasennossa, joten tunti vei musta kyllä kaikki mehut. Hevonenkin vaihtui pitkän Cyra-putken jälkeen Sallyyn, ja alkutunti oli kuin alkeiskurssin alussa keventämään opetellessa, niin eri tuntuista oli meno :D Kaikesta tuonnepäin tekemisestä on niin totaalisen pitkä aika, että tuntuma oli hukassa ja lähtökohtaisesti ratsastin jopa omaan tasooni nähden huonosti. Kuitenkin sain kehuja siitä että ratsastin linjan hyvin suoraan ja olin kokonaisuudessaan siellä suorana, joten ihan metsään ei mennyt. Samoin heti tunnin jälkeen kipeitä oli vain ns. oikeat paikat, eli vatsalihakset sekä nilkat pitkästä ääriasennossa olemisesta. Tästäkin tekemisestä vain se rutiini puuttuu.
No, ehkä se saadaan hankittua takaisin, ja toivoa on. Lihakset oli oikeastaan vasta tänään kipeät, ja ihastuttavan tasaisesti ja symmetrisesti. Hyvällä tavalla tietää tehneensä :) Venytteyä pitäisi kyllä muistaa harrastaa enemmänkin, ja Horse Shown jälkeen voisi kuvitella pääsevänsä jopa salille taas!
Olin muutenkin jo kaikesti HIHS-valmistelusta ja muusta stressistä henkisesti ihan puhki ja verensokeri oli ihan finaalissa, kypärä valui otsalle ja lasitkin vielä alas nenältä etukenoasennossa, joten tunti vei musta kyllä kaikki mehut. Hevonenkin vaihtui pitkän Cyra-putken jälkeen Sallyyn, ja alkutunti oli kuin alkeiskurssin alussa keventämään opetellessa, niin eri tuntuista oli meno :D Kaikesta tuonnepäin tekemisestä on niin totaalisen pitkä aika, että tuntuma oli hukassa ja lähtökohtaisesti ratsastin jopa omaan tasooni nähden huonosti. Kuitenkin sain kehuja siitä että ratsastin linjan hyvin suoraan ja olin kokonaisuudessaan siellä suorana, joten ihan metsään ei mennyt. Samoin heti tunnin jälkeen kipeitä oli vain ns. oikeat paikat, eli vatsalihakset sekä nilkat pitkästä ääriasennossa olemisesta. Tästäkin tekemisestä vain se rutiini puuttuu.
No, ehkä se saadaan hankittua takaisin, ja toivoa on. Lihakset oli oikeastaan vasta tänään kipeät, ja ihastuttavan tasaisesti ja symmetrisesti. Hyvällä tavalla tietää tehneensä :) Venytteyä pitäisi kyllä muistaa harrastaa enemmänkin, ja Horse Shown jälkeen voisi kuvitella pääsevänsä jopa salille taas!
sunnuntai 29. syyskuuta 2013
Mutkien ratsastaminen jatkuu
Piudelassa eilen tunnilla, Ella tuurasi Piuden ollessa poissa. Samoista asioista kovasti sanoi, vähän eri sanoin vaan. Ratsuna oli jälleen Cyra, joka oli alkuun raskas kädelle, ja sen jälkeen tarjosi kaikkea mahdollista mitä luuli mun pyytävän.
Tehtiin apujenkäyttö- ja ohjausharjoitusta, mutta ei niin vaikeana kuin viimeksi. Pitkällä sivulla kaksi puomia ja kolmessa kohtaa sokeripalat kapealla välillä. Sokeripalojen väliin piti osua, ja sitten mennä ensin toisesta ja sitten toisesta reunasta puomia, joiden keskellä sokeripalat oli. Kulman jälkeen suoralla hevosella puomille, ensin koko linja suoraan noiden kapeiden sokeripalojen välistä, sitten puomille suoraan, kääntö-suoristus-kääntö-suoristus-kääntö ja suoralla hevosella taas puomin yli. Toiseen suuntaan tehtiin tuohon keskimmäiseen mutkaan vielä käyntiinsiirtyminen, ja kääntäminen tehtiin totuttuun tapaan etuosa edellä -henkeen.
Omat ajatukset ei irronneet oikein edelleenkään viikon huolista, ja ratsastelin vaan vähän menemään. En voi edes sanoa että ratsastin huonosti, koska en varsinaisesti missään kohtaa oikeasti ratsastanut, kunhan vähän ohjailin ja tyrkin menemään. Tehtävä meni kohdaltani ihan ok:sti silti, sain hevosen suoraan ja kääntymään kun halusin, oikeassa kierroksessa viimeinen mutka oli haastava kun ulkokäsi laski ja ulkolapa pääsi vuotamaan.
Lopuksi vielä laukkaa molempiin suuntiin pääty-ympyrällä. Olin itse hillittömän vinossa enkä meinannut saada tehtävän tietävää Cyraa mitenkään suoristumaan siinä ympyrällä, ja laukkakin oli aika onnetonta nököttelyä. Kivasti sillä selkä oli kyllä ylhäällä, mutta maisemat ei juurikaan vaihtuneet, ja kun tuntuma hukkui, oli tuloksena (ok, ihan kiva) ravi. Toiseen suuntaan oli helpompaa, vaikka siinäkin loppua kohden vähän joku meni kieroon ja askel lyheni. Jossain vaiheessa Ella myös sanoi oivaltavasti että rentouta lantio, ja oho, homma helpottui taas aivan valtavasti. Jalat oli kyllä aika hyytelöä ratsasuksen jälkeen. Asiaa ei auta se, että laihtumisen myötä myös jalka seilaa saappaassa. Pitää keväällä katsoa, voiko esim. kavennuksilla ja pohjallisilla tehdä asialle mitään, talveksi tämä lienee hyvä asia kun mahtuu villasukkaa ja välihousua saappaaseen sisään.
Muitakin uutisia hevosrintamalla. Lopetin Tigrun vuokrauksen erinäisten syiden summana. Harmittaa, hevonen olisi kiva, mutta näillä pelimerkeillä ei harrastus olisi ollut sitä mitä minä omalta osaltani kaipaan :/ Nyt siis mennään vain tunneilla, ja kuulostellaan, josko joku vuokrahevonen löytyisi joskus jostain. Tai ehkä vaan alan säästää parvekelaseihin.
Tehtiin apujenkäyttö- ja ohjausharjoitusta, mutta ei niin vaikeana kuin viimeksi. Pitkällä sivulla kaksi puomia ja kolmessa kohtaa sokeripalat kapealla välillä. Sokeripalojen väliin piti osua, ja sitten mennä ensin toisesta ja sitten toisesta reunasta puomia, joiden keskellä sokeripalat oli. Kulman jälkeen suoralla hevosella puomille, ensin koko linja suoraan noiden kapeiden sokeripalojen välistä, sitten puomille suoraan, kääntö-suoristus-kääntö-suoristus-kääntö ja suoralla hevosella taas puomin yli. Toiseen suuntaan tehtiin tuohon keskimmäiseen mutkaan vielä käyntiinsiirtyminen, ja kääntäminen tehtiin totuttuun tapaan etuosa edellä -henkeen.
![]() |
| Kentän koko n. 20 x 40 m, tehtävä suoristuksineen alkuun ja loppuun pitkän sivun mittainen. |
Omat ajatukset ei irronneet oikein edelleenkään viikon huolista, ja ratsastelin vaan vähän menemään. En voi edes sanoa että ratsastin huonosti, koska en varsinaisesti missään kohtaa oikeasti ratsastanut, kunhan vähän ohjailin ja tyrkin menemään. Tehtävä meni kohdaltani ihan ok:sti silti, sain hevosen suoraan ja kääntymään kun halusin, oikeassa kierroksessa viimeinen mutka oli haastava kun ulkokäsi laski ja ulkolapa pääsi vuotamaan.
Lopuksi vielä laukkaa molempiin suuntiin pääty-ympyrällä. Olin itse hillittömän vinossa enkä meinannut saada tehtävän tietävää Cyraa mitenkään suoristumaan siinä ympyrällä, ja laukkakin oli aika onnetonta nököttelyä. Kivasti sillä selkä oli kyllä ylhäällä, mutta maisemat ei juurikaan vaihtuneet, ja kun tuntuma hukkui, oli tuloksena (ok, ihan kiva) ravi. Toiseen suuntaan oli helpompaa, vaikka siinäkin loppua kohden vähän joku meni kieroon ja askel lyheni. Jossain vaiheessa Ella myös sanoi oivaltavasti että rentouta lantio, ja oho, homma helpottui taas aivan valtavasti. Jalat oli kyllä aika hyytelöä ratsasuksen jälkeen. Asiaa ei auta se, että laihtumisen myötä myös jalka seilaa saappaassa. Pitää keväällä katsoa, voiko esim. kavennuksilla ja pohjallisilla tehdä asialle mitään, talveksi tämä lienee hyvä asia kun mahtuu villasukkaa ja välihousua saappaaseen sisään.
Muitakin uutisia hevosrintamalla. Lopetin Tigrun vuokrauksen erinäisten syiden summana. Harmittaa, hevonen olisi kiva, mutta näillä pelimerkeillä ei harrastus olisi ollut sitä mitä minä omalta osaltani kaipaan :/ Nyt siis mennään vain tunneilla, ja kuulostellaan, josko joku vuokrahevonen löytyisi joskus jostain. Tai ehkä vaan alan säästää parvekelaseihin.
maanantai 23. syyskuuta 2013
2 x Piude
Ohoh, tämähän on jäänyt kokonaan julkaisematta, roikkui vaan luonnoksena..
Keskiviikon tunnilla ratsuna jälleen Cyra. C tuntui alusta asti mukavalta, ja sain ravin hyväksi heti. Se ei kuitenkaan riittänyt tai varsinaisesti ollut oleellista tänään, päivän harjoitus oli apujen käytöstä. Allekirjoittaneelle erittäin hankalaa - ehdottomasti siis tarpeeseen! Tultiin muutama kerta viiden tötsän pujottelu ihan normaalisti asettaen ja taivuttaen. Tämän jälkeen tuli se vaikea osuus - käännä ensin hevosen etuosa uuteen suuntaan, ja sitten ota takaosa mukaan niin että se ikäänkuin väistää muutaman askeleen, asetuksen ollessa kaarteen suuntaan. Tää oli mulle ensin ihan mahdoton asia ymmärtää ja sitä kautta toteuttaa, vaikka Piude parhaansa mukaan koitti selittää eri tavoilla ("ajattele vähän sulkuväistönomaisesti" "niinkuin pohkeenväistö, mutta vasta-asetuksella").
Sitkeästi vaan jotenkin päädyin tekemään siksak-väistöä tötsien ympäri kerta toisensa jälkeen.. Hetki seisoksissa kentällä ja sen jälkeen puoli kierrosta kevyttä ravia, niin joku bitti kääntyi oikeaan asentoon ja oho, sehän toimi :) Silti välillä päädyin tekemään väistöpätkiä, jos en kunnolla keskittynyt mitä seuraavaksi teen. Haastavaksi tämän teki vielä se, että kenttä on pienehkö, ja viiden tötsän välillä tuli aika kiire ensin asettaa, kääntää etuosa, väistättää takaosa, suoristaa, asettaa toiseen suuntaan jne. Onneksi kuitenkin sain pari kertaa tehtävän onnistumaan erinomaisesti, ja ravia ratsastettua muutenkin paljon paremmaksi. Sain taas pariin kertaan sellaisen superhyvän selkä nousee-tunteen :) Lopuksi mentiin vielä vähän laukkaa, jossa rävelsin niin että Cyra teki yhden ihan sikapotkun taakse.. Muuten laukkakin oli hyvää, nostot ja siirtymiset samoin. Se hullu sadekuurokin alkoi vasta kun tunti loppui ;)
Tänään aamupäivästä Piude tuli katsomaan Tigrua. Pikkuratsu oli huonolla tavalla jännittynyt, ja jäi todella helposti pohkeen taakse. Tämä erona maanantaihin - vaikka se kytisti, se kyllä kuunteli jalkaa hyvin. Tänään se vaan oli hidas jalalle ja muutenkin vähän vaisu. Satula pyöri, kuski oli vino ja kuskin ulkoavut vuoti. Tehtiin siis paljon kaarevia uria, voltteja, kahdeksikkoja ja muuta että saatiin T kuulolle ja pohkeen eteen. Ravissa se olikin jo hyvä, mutta laukka varsinkin vasemmalle - huh. Nostot oli semimahdottomia, varmasti osasyynä tässä valuva satula, mutta Piude myös sanoi, että vasen takajalka polkee alleen enemmän mitä oikea. Laukassa olikin valtava ero puolilla , vasenta nostaessa T suoristi kaulan, luimisti korvia ja ensisijaisesti vain kiihdytti ravia, oikealle laukka nousi helposti ja ratsukin pysyi paljon pyöreämpänä koko ajan.
Itse failasin alkutunnista olemalla jännittynyt ja vähän puskemalla eteenpäin, sekä yrittämällä vakauttaa käsiä jännittämällä niitä hartioista alkaen. Eihän se toiminut, ei... No, näistä on taas hyvä lähteä miettimään asioita eteenpäin, toivottavasti vain itse ehtisin tallile enemmän! Kuitenkin tästä jäi hyvä maku suuhun, vaikka pakko myöntää, että harmitti aika paljon, kun Tigru ei (tietenkään) ollut yhtä hyvä kuin maanantaina :D Muuttunut se on kyllä paljon siitä, kun Piude viimeksi oli meitä katsomassa. Toivottavasti saataisiin aikataulut piakkoin täsmäämään, niin päästäisiin hiomaan lisää.
Keskiviikon tunnilla ratsuna jälleen Cyra. C tuntui alusta asti mukavalta, ja sain ravin hyväksi heti. Se ei kuitenkaan riittänyt tai varsinaisesti ollut oleellista tänään, päivän harjoitus oli apujen käytöstä. Allekirjoittaneelle erittäin hankalaa - ehdottomasti siis tarpeeseen! Tultiin muutama kerta viiden tötsän pujottelu ihan normaalisti asettaen ja taivuttaen. Tämän jälkeen tuli se vaikea osuus - käännä ensin hevosen etuosa uuteen suuntaan, ja sitten ota takaosa mukaan niin että se ikäänkuin väistää muutaman askeleen, asetuksen ollessa kaarteen suuntaan. Tää oli mulle ensin ihan mahdoton asia ymmärtää ja sitä kautta toteuttaa, vaikka Piude parhaansa mukaan koitti selittää eri tavoilla ("ajattele vähän sulkuväistönomaisesti" "niinkuin pohkeenväistö, mutta vasta-asetuksella").
Sitkeästi vaan jotenkin päädyin tekemään siksak-väistöä tötsien ympäri kerta toisensa jälkeen.. Hetki seisoksissa kentällä ja sen jälkeen puoli kierrosta kevyttä ravia, niin joku bitti kääntyi oikeaan asentoon ja oho, sehän toimi :) Silti välillä päädyin tekemään väistöpätkiä, jos en kunnolla keskittynyt mitä seuraavaksi teen. Haastavaksi tämän teki vielä se, että kenttä on pienehkö, ja viiden tötsän välillä tuli aika kiire ensin asettaa, kääntää etuosa, väistättää takaosa, suoristaa, asettaa toiseen suuntaan jne. Onneksi kuitenkin sain pari kertaa tehtävän onnistumaan erinomaisesti, ja ravia ratsastettua muutenkin paljon paremmaksi. Sain taas pariin kertaan sellaisen superhyvän selkä nousee-tunteen :) Lopuksi mentiin vielä vähän laukkaa, jossa rävelsin niin että Cyra teki yhden ihan sikapotkun taakse.. Muuten laukkakin oli hyvää, nostot ja siirtymiset samoin. Se hullu sadekuurokin alkoi vasta kun tunti loppui ;)
Tänään aamupäivästä Piude tuli katsomaan Tigrua. Pikkuratsu oli huonolla tavalla jännittynyt, ja jäi todella helposti pohkeen taakse. Tämä erona maanantaihin - vaikka se kytisti, se kyllä kuunteli jalkaa hyvin. Tänään se vaan oli hidas jalalle ja muutenkin vähän vaisu. Satula pyöri, kuski oli vino ja kuskin ulkoavut vuoti. Tehtiin siis paljon kaarevia uria, voltteja, kahdeksikkoja ja muuta että saatiin T kuulolle ja pohkeen eteen. Ravissa se olikin jo hyvä, mutta laukka varsinkin vasemmalle - huh. Nostot oli semimahdottomia, varmasti osasyynä tässä valuva satula, mutta Piude myös sanoi, että vasen takajalka polkee alleen enemmän mitä oikea. Laukassa olikin valtava ero puolilla , vasenta nostaessa T suoristi kaulan, luimisti korvia ja ensisijaisesti vain kiihdytti ravia, oikealle laukka nousi helposti ja ratsukin pysyi paljon pyöreämpänä koko ajan.
Itse failasin alkutunnista olemalla jännittynyt ja vähän puskemalla eteenpäin, sekä yrittämällä vakauttaa käsiä jännittämällä niitä hartioista alkaen. Eihän se toiminut, ei... No, näistä on taas hyvä lähteä miettimään asioita eteenpäin, toivottavasti vain itse ehtisin tallile enemmän! Kuitenkin tästä jäi hyvä maku suuhun, vaikka pakko myöntää, että harmitti aika paljon, kun Tigru ei (tietenkään) ollut yhtä hyvä kuin maanantaina :D Muuttunut se on kyllä paljon siitä, kun Piude viimeksi oli meitä katsomassa. Toivottavasti saataisiin aikataulut piakkoin täsmäämään, niin päästäisiin hiomaan lisää.
maanantai 16. syyskuuta 2013
Tuulta päin!
Tänään Tigrun kanssa karmeassa tuulessa kentällä. Tigru oli jo tallissa ihan hermoraunio, se oli just kengitetty ja ollut pitkään sisällä yksin, ja veteli pukkilaukkaa uudessa isossa karsinassaan sillä välin kun harjauksen jälkeen hain kamat :D Mistään ei siis ensin meinannut tulla mitään kun äskenmainitun lisäksi myös tuuli kovaa ja joku oli vielä maalaamassa kentän aitaa ja oli tuonut kärryn maalaustarvikkeita varten portin viereen! Yritin ensin hyvällä, mutta kun vaihtoehdot oli pohkeen takana matelu tai jousenjännekytistys, niin laitoin kentän tyynesti puoliksi ja ihan saksalaiseen tyyliin kieltäydyin kaikista tekosyistä ja pistin ponihepan töihin.
Aloitin ensin käynnissä tekemällä pari pysähdystä ja sen jälkeen voltin jokaiseen kulmaan, että sain T:n ohjan ja pohkeen väliin, kuuntelemaan apuja ja menemään sinne minne minä haluan keskittyen asettumiseen ja taipumiseen eikä tuuleen ja muihin mörköihin. Peitsi oli myös ihan totaalisen kielletty askellaji, tänään oikeen erityisesti pidin huolta siitä että käynnissä oli tasan neljä tahtia, samoin ulkolapa oikeassa kierroksessa oli erityistarkkailussa.
Ravissa jatkoin samaa keventäen, välillä pitkillä sivuilla myös temponvaihteluita tehden. Tässä kohtaa Tigru alkoi olemaan jo hyvä, vaikka välillä piti vähän laskea selkää ja pyöritellä silmiä ihan vaan kokeeksi. Laukassa tein alkuun muutamia ympyröitä, kun siinä taas jänniteltiin ja purtiin kiinni kuolaimeen aluksi, nostot oli ongelmallisia ja laukka meni helposti rikki. Kuitenkin sitten lopunviimein tuli hyvääkin laukkaa, ja pääsin tekemään siinäkin niitä voltteja ja ratsastamaan, vaikka varsinaisesta säätelystä ei kyllä voinut tänään puhua.
Loppuraveissa Tigru venytti kyllä eteen ja alas hyvinkin hartaasti, ja oli hionnut yllättävän paljon, eli töitä senkin tuli tehtyä. Tyytyväisiä oltiin molemmat sitten kuitenkin päivän saldoon, vaikka alkuun vähän mietin, että mitähän tästä taas tulee..
Torstaina jatketaan harjoituksia, mahdollisesti jopa Piuden johdolla :)
Aloitin ensin käynnissä tekemällä pari pysähdystä ja sen jälkeen voltin jokaiseen kulmaan, että sain T:n ohjan ja pohkeen väliin, kuuntelemaan apuja ja menemään sinne minne minä haluan keskittyen asettumiseen ja taipumiseen eikä tuuleen ja muihin mörköihin. Peitsi oli myös ihan totaalisen kielletty askellaji, tänään oikeen erityisesti pidin huolta siitä että käynnissä oli tasan neljä tahtia, samoin ulkolapa oikeassa kierroksessa oli erityistarkkailussa.
Ravissa jatkoin samaa keventäen, välillä pitkillä sivuilla myös temponvaihteluita tehden. Tässä kohtaa Tigru alkoi olemaan jo hyvä, vaikka välillä piti vähän laskea selkää ja pyöritellä silmiä ihan vaan kokeeksi. Laukassa tein alkuun muutamia ympyröitä, kun siinä taas jänniteltiin ja purtiin kiinni kuolaimeen aluksi, nostot oli ongelmallisia ja laukka meni helposti rikki. Kuitenkin sitten lopunviimein tuli hyvääkin laukkaa, ja pääsin tekemään siinäkin niitä voltteja ja ratsastamaan, vaikka varsinaisesta säätelystä ei kyllä voinut tänään puhua.
Loppuraveissa Tigru venytti kyllä eteen ja alas hyvinkin hartaasti, ja oli hionnut yllättävän paljon, eli töitä senkin tuli tehtyä. Tyytyväisiä oltiin molemmat sitten kuitenkin päivän saldoon, vaikka alkuun vähän mietin, että mitähän tästä taas tulee..
![]() |
| Rela pöljä poniheppa tallissa jälkeenpäin. Onneksi kaulassa on oikeasti enemmän lihasta, mitä kuvassa näyttää.. |
Torstaina jatketaan harjoituksia, mahdollisesti jopa Piuden johdolla :)
Hevoset Stadikalla
Viikonloppu meni hyvinkin nopeasti, ja karmeasta jetlagista kärsitään edelleen. Onneksi lomalla on hyvä ottaa vaikka päikkärit!
Olin Hevoset Stadikalla -tapahtumassa töissä koko viikonlopun, ja juuri sillä ruuhkaisimmalla D-ovella lippuluukulla. Käynnistysvaikeuksien takia saatiin ovet auki paljon myöhemmin mitä piti, ja homma vähän pissi muutenkin liian vähän tekijämäärän sekä muiden tietokatkosten takia. Onneksi ihanasti ihmiset vapaavuoroista ja muistakin ryhmistä tulivat auttamaan meitä, jotta saatiin ihanan kärsivälliset katsojat sisään nopeammin, ja onneksi Lippupalvelusta oli ihminen molemmilla porteilla koko ajan :) Väen vähyyden takia olin töissä tuplana sen mitä piti, lauantaina näin Six Barin, Tuhkimotarinan, vähän matkaratsastusta ja lanan. Ai niin ja valjakoita, ai hitsi se cobi oli kyllä hieno ja letkeä liikkeissään jo verrytellessään siellä asfaltin puolella!
Kaiketi kuitenkin yleisö tykkäsi ja oli tyytyväisiä tarjontaan, vaikkei tämä nyt (ylläripylläri) mikään HIHS ollutkaan. Jos napinaa ruuan loppumisesta ja huonosta opastuksesta nyt tulikin, voin kertoa, ettei toimareilla ollut tilanne yhtään sen parempi - Sodexho ryssi koko ruokahuollon aivan totaalisesti ja joka saralla.
Sunnuntai oli onneksi rauhallisempi päivä, kisaväsymys vaan vähän vei verojaan. Ruuhkaa onneksi ei ollut niin paljon kuin edellisenä päivänä, kahden päivän rannekkeenhakijat kun olivat jo omalta osaltaan porteilla käyneet. Koko päivä meni kuitenkin ihan töiden merkeissä, valjakot ehdin onneksi taas nähdä, ja illan pääluokankin lähes kokonaan :) Uupumus oli (ja on edelleen) kyllä ihan valtava, nyt pitäisi vaan kirjoittaa loppuraporttia järjestäjälle ja varautua selvittämään muutama epäselvyys lippujen, kassojen ja raporttien kanssa. Horse Showhun on aikaa kuukausi, ehkäpä ehdin toipua siihen mennessä...
Tällä viikolla ehdin onneksi myös ratsastamaankin - tänään, keskiviikkona ja torstaina ainakin :) Toivottavasti saadaan Piuden kanssa aikataulut sovittua niin, että hän ehtisi myös Tigrulaan katsomaan meidän menoa tällä viikolla!
![]() |
| Lauantai-illan tunnelmia |
Olin Hevoset Stadikalla -tapahtumassa töissä koko viikonlopun, ja juuri sillä ruuhkaisimmalla D-ovella lippuluukulla. Käynnistysvaikeuksien takia saatiin ovet auki paljon myöhemmin mitä piti, ja homma vähän pissi muutenkin liian vähän tekijämäärän sekä muiden tietokatkosten takia. Onneksi ihanasti ihmiset vapaavuoroista ja muistakin ryhmistä tulivat auttamaan meitä, jotta saatiin ihanan kärsivälliset katsojat sisään nopeammin, ja onneksi Lippupalvelusta oli ihminen molemmilla porteilla koko ajan :) Väen vähyyden takia olin töissä tuplana sen mitä piti, lauantaina näin Six Barin, Tuhkimotarinan, vähän matkaratsastusta ja lanan. Ai niin ja valjakoita, ai hitsi se cobi oli kyllä hieno ja letkeä liikkeissään jo verrytellessään siellä asfaltin puolella!
Kaiketi kuitenkin yleisö tykkäsi ja oli tyytyväisiä tarjontaan, vaikkei tämä nyt (ylläripylläri) mikään HIHS ollutkaan. Jos napinaa ruuan loppumisesta ja huonosta opastuksesta nyt tulikin, voin kertoa, ettei toimareilla ollut tilanne yhtään sen parempi - Sodexho ryssi koko ruokahuollon aivan totaalisesti ja joka saralla.
![]() |
| Toppahousukausi avattu! Stadikan kummallinen ilmanala - toisaalla oli tuhannen kuuma, mutta meidän puolella ei toppahousut sekä yksi ylimääräinen villapaita olleet yhtään turhaan mukana... |
Sunnuntai oli onneksi rauhallisempi päivä, kisaväsymys vaan vähän vei verojaan. Ruuhkaa onneksi ei ollut niin paljon kuin edellisenä päivänä, kahden päivän rannekkeenhakijat kun olivat jo omalta osaltaan porteilla käyneet. Koko päivä meni kuitenkin ihan töiden merkeissä, valjakot ehdin onneksi taas nähdä, ja illan pääluokankin lähes kokonaan :) Uupumus oli (ja on edelleen) kyllä ihan valtava, nyt pitäisi vaan kirjoittaa loppuraporttia järjestäjälle ja varautua selvittämään muutama epäselvyys lippujen, kassojen ja raporttien kanssa. Horse Showhun on aikaa kuukausi, ehkäpä ehdin toipua siihen mennessä...
![]() |
| Tässä tilassa tein töitä lauantain iltapäivän sekä sunnuntain aamun.. Ei ehkä mikään tilaihme, saatika ergonomisesti paras työpiste, joka minulla on ollut - suorana ei mahtunut istumaan :D |
Tällä viikolla ehdin onneksi myös ratsastamaankin - tänään, keskiviikkona ja torstaina ainakin :) Toivottavasti saadaan Piuden kanssa aikataulut sovittua niin, että hän ehtisi myös Tigrulaan katsomaan meidän menoa tällä viikolla!
torstai 5. syyskuuta 2013
Kokoilun alkeet
Piuden tunti eilen, ratsuna Cyra. Alun kangertelun ja pilotin jalustin- ja käsivaikeuksien jälkeen homma alkoi ns. sujumaan, ja ai vitsi miten hieno pikkutamma mulla olikaan ratsuna!
Alkuun siis jotenkin säädin itselleni ihan erimittaiset jalustimet, enkä saanut oikeaa kättä olemaan valumatta ulkokaarteessa eteenpäin = ei tuntumaa. Yhdistettynä nämä kaksi, asetus vasemmalle oli ihan mahdoton. Jalustimen fiksaus ja pika-avuksi oikean jalustimen loppupää käteen niin oho - sehän kulki! Gramanit tulivat varsinkin alussa omien virheiden takia tarpeeseen, mutta noin kolmasosatuntia jälkeen ne löllyivät löysinä siinä mukana.
Jälleen kerran yllätyin aivan valtavasti tarvittavan tuntuman määrästä. Varsinkin alkuun se tuki kädellä mitä Cyra tarvitsi, ei todellakaan ollut ohjan paino eikä maitopurkki, vaan ehkä noin viisi maitopurkkia per räpylä Pikkuhiljaa se siitä nousi ja keveni, ja oli aivan törkeän hienon tuntuinen. Tehtävänä meillä oli kokoaminen ajatuksena ensin pienentää ravia muutamaksi askeleeksi, ja sitten koko ajan enemmän, lopulta sain aikaan erittäin hienoja koottuja raviaskelia pari kerrallaan! Enemmän olisi voinut vielä hioa sitä kootusta ravista "ulosratsastamista", nyt kävi herkästi niin että pieniä askeleita tuli vain paljon peräkkäin tai nousi laukka (ok, reagoi sentään eteen, kohinaa vain viestinnässä)
Ravipätkien jälkeen laukkailtiin vielä pätkät molempiin suuntiin. Ensin siis koottiin ravia, ja siitä tehtiin laukannostoja. Oikea laukka oli vaikeampi, meni helposti hiittaamiseksi, mutta muutama hyvä nostokin tuli. Vasemmalle nostot oli paljon helpompia, ja sain pari aivan törkyhyvää laukkapätkää. Piuden mukaan Cyra liikkui hirveän hyvin ja näytti älyttömän hienolta, ja siltä se kyllä selkään tuntuikin :) Kova draivi olisi tehdä, mutta ehkä tänään kuntosalille, kun on PT kerta varattu.
Parin viikon päästä onkin jo Hevoset Stadikalla! Katsotaan, josko sieltäkin kirjoittelisi jotain.
Alkuun siis jotenkin säädin itselleni ihan erimittaiset jalustimet, enkä saanut oikeaa kättä olemaan valumatta ulkokaarteessa eteenpäin = ei tuntumaa. Yhdistettynä nämä kaksi, asetus vasemmalle oli ihan mahdoton. Jalustimen fiksaus ja pika-avuksi oikean jalustimen loppupää käteen niin oho - sehän kulki! Gramanit tulivat varsinkin alussa omien virheiden takia tarpeeseen, mutta noin kolmasosatuntia jälkeen ne löllyivät löysinä siinä mukana.
Jälleen kerran yllätyin aivan valtavasti tarvittavan tuntuman määrästä. Varsinkin alkuun se tuki kädellä mitä Cyra tarvitsi, ei todellakaan ollut ohjan paino eikä maitopurkki, vaan ehkä noin viisi maitopurkkia per räpylä Pikkuhiljaa se siitä nousi ja keveni, ja oli aivan törkeän hienon tuntuinen. Tehtävänä meillä oli kokoaminen ajatuksena ensin pienentää ravia muutamaksi askeleeksi, ja sitten koko ajan enemmän, lopulta sain aikaan erittäin hienoja koottuja raviaskelia pari kerrallaan! Enemmän olisi voinut vielä hioa sitä kootusta ravista "ulosratsastamista", nyt kävi herkästi niin että pieniä askeleita tuli vain paljon peräkkäin tai nousi laukka (ok, reagoi sentään eteen, kohinaa vain viestinnässä)
Ravipätkien jälkeen laukkailtiin vielä pätkät molempiin suuntiin. Ensin siis koottiin ravia, ja siitä tehtiin laukannostoja. Oikea laukka oli vaikeampi, meni helposti hiittaamiseksi, mutta muutama hyvä nostokin tuli. Vasemmalle nostot oli paljon helpompia, ja sain pari aivan törkyhyvää laukkapätkää. Piuden mukaan Cyra liikkui hirveän hyvin ja näytti älyttömän hienolta, ja siltä se kyllä selkään tuntuikin :) Kova draivi olisi tehdä, mutta ehkä tänään kuntosalille, kun on PT kerta varattu.
![]() |
| Cyra - jatketaanko jo hommia? Pari viikkoa sitten kaverin ratsuna, ihan itte kuvasin! |
Parin viikon päästä onkin jo Hevoset Stadikalla! Katsotaan, josko sieltäkin kirjoittelisi jotain.
keskiviikko 28. elokuuta 2013
Kääpiökavaletteja!
En ole ehtinyt vielä käsitellä niitä viime viikkoisia Nelson-kuvia vielä, mutta tänään olis tullut hirmu hyvää kuvasatoa tunnilta. Ratsuna töihin palannut Cyra, joka alun hidastelun jälkeen oli oikein super ratsastaa. Alkuun vähän kääntelyä ympyröille ja pari yksittäistä puomia niillä ympyröillä, ja sitten ravipuomeja sarjassa; ensin kolme, sitten muutama metri väliä ja neljä perään. Muutama kerta molempiin suuntiin näin, ja sitten nostettiin parista puomista kerrallaan toinen pää ylös kunnes kaikki oli ikäänkuin kavaletteja. Tässä kohtaa hukuin ensin itse omasta olemisestani - en saanut puolipidätteitä läpi, tasapaino heitteli ja jäin liikkeestä jälkeen tai puristamaan reisillä. Vaati ensin isomman puolipidätteen (joka meni läpi vasta niin että tökättiin toiselle kavalettisarjalle..), vähän pään ohjelmointia sekä ohjien lyhennyksen, ennenkuin pääsin kiinni tekemiseen. Kummasti näkyy toiminnassa, ettei ole mitään yksittäistä puomia vaativampaa saatika isompaa ratsastanut piiiitkään aikaan. Loppupeleissä selvittiin näistä kääpiökavaleteista kuitenkin kunnialla, ja Cyra oli entistä parempi.
Laukattiin vielä molempiin suuntiin, ja varsinkin oikeaan kierrokseen (!!!) laukka oli ihan huippuhyvää, tasapainoista ja sitä pystyi kokoamaankin hieman. Vasen laukka ei mennyt yhtään niin hyvin, mutta ihan ok:sti kuitenkin, ja kaikenkaikkiaan olen hyvin tyytyväinen sekä omaan ratsastukseeni että ratsuun :) En ollut ollenkaan niin läpivino mitä aiemmin, ja hetkellisestä hukkumisesta huolimatta löysin tasapainon ja tekemisen meiningin uudelleen ja jopa paransin aiempaan :)
Huomenna onkin Horse Showhun liittyen häppenkiä, ja ensi viikolla vielä enemmän - sekä siihen että Hevoset Stadikalla -tapahtumaan liittyen!
Laukattiin vielä molempiin suuntiin, ja varsinkin oikeaan kierrokseen (!!!) laukka oli ihan huippuhyvää, tasapainoista ja sitä pystyi kokoamaankin hieman. Vasen laukka ei mennyt yhtään niin hyvin, mutta ihan ok:sti kuitenkin, ja kaikenkaikkiaan olen hyvin tyytyväinen sekä omaan ratsastukseeni että ratsuun :) En ollut ollenkaan niin läpivino mitä aiemmin, ja hetkellisestä hukkumisesta huolimatta löysin tasapainon ja tekemisen meiningin uudelleen ja jopa paransin aiempaan :)
Huomenna onkin Horse Showhun liittyen häppenkiä, ja ensi viikolla vielä enemmän - sekä siihen että Hevoset Stadikalla -tapahtumaan liittyen!
perjantai 23. elokuuta 2013
Älä paina, vaan siirrä!
Eilinen tunti Piudella, ratsuna jälleen Nelson. Tällä kertaa ei mennyt ihan yhtä penkin alle kuin viimeksi, vaikka alku ei lupaavalta näyttänytkään. Alkuun satula valui oikealle ja paino samoin, oikealle en päässyt mitenkään, vasen käsi laski ja oikea kramppasi. Onneksi vihdoin saatiin tähän korjaus, kun ratsastettiin suoraa linjaa Piudea kohti. Koitan kompensoida oikealle valumista painamalla vasenta jalkaa erittäin tehokkaasti alas, joka saa lantion entisestään kallistumaan oikealle. Täsmäkorjaus tähän on juurikin tuo otsikon ajatusmuutos, että en paina painoa vasemmalle alas, vaan ennemmin siirrän sitä lantiota. Hankala selittää, koska kyseessä on taas näitä tunnejuttuja. Tämän jälkeen kuitenkin homma helpottui aivan uskomattoman paljon. Kun lantio ei ollut kallistuneena koko ajan sivusuunnassa oikealle, pääsin kääntämään sitä horisontaalisesti, ja samalla mukautumaan oikean kierroksen liikkeeseen paremmin ja myös oikea käsi löysi paremmin oman paikkansa. Parempi se vasen edelleen oli, ja uuden asennon säilyttäminen vaikeaa (laukassa lähes mahdotonta..), mutta tiedänpä nyt ainakin miten korjata!
Ensin ravissa siis tehtiin vähän voltteja, että saatiin käännettyä etuosaa. Tämän jälkeen katkaistiin kenttä pituussuunnassa ja ratsastettiin Piudea kohti ensin etuosa suoraan ja sen jälkeen myös miettien takaosan suoruutta. Toiseen päätyyn ympyrälle, jossa tehtiin jokunen siirtyminen ravi-laukka-ravi. Laukka vasempaan oli helpompaa kuin oikeaan vaikka edelleen valuin helposti ulos, mutta nostot olivat hyviä. Oikeassa laukassa paino valui väärin niin että laukasta tuli huonoa, ja vaikka oltiin ympyrällä, poni vähän väliä tuntui hakevan sitä vasenta laukkaa. Laukkojen välissä tehtiin käyntipätkä, jossa vuorotellen pidennettiin ja lyhennettiin käyntiä, niin että lyhyt ei ollut sama kuin hidas ja kuollut, eikä pitkä kiireinen vaan enemmänkin niin että koko hevosen raami venyi pituutta samalla kun askelkin piteni. Näissä onnistuin mielestäni hirmu hyvin, sain ponin kokoamaan ja venymään oikeastaan pelkällä istunnalla.
Tästä sessiosta on jopa muutama kännykkälaatuinen kuva kun tallikaveri tuli katselemaan meidän tuntia, katsotaan, saisinko niistä muutaman raakattua tännekin asti esittelyyn :)
Maananataina oli Tigru, mutta siitä nyt ei oo paljon sanottavaa. Vänkäsi vastaan noin about kaikelle, ja vasta lopussa superpitkänä malttoi yhtään rentoutua ja pehmentyä. Pohdintaa pohdintaa.
Ensin ravissa siis tehtiin vähän voltteja, että saatiin käännettyä etuosaa. Tämän jälkeen katkaistiin kenttä pituussuunnassa ja ratsastettiin Piudea kohti ensin etuosa suoraan ja sen jälkeen myös miettien takaosan suoruutta. Toiseen päätyyn ympyrälle, jossa tehtiin jokunen siirtyminen ravi-laukka-ravi. Laukka vasempaan oli helpompaa kuin oikeaan vaikka edelleen valuin helposti ulos, mutta nostot olivat hyviä. Oikeassa laukassa paino valui väärin niin että laukasta tuli huonoa, ja vaikka oltiin ympyrällä, poni vähän väliä tuntui hakevan sitä vasenta laukkaa. Laukkojen välissä tehtiin käyntipätkä, jossa vuorotellen pidennettiin ja lyhennettiin käyntiä, niin että lyhyt ei ollut sama kuin hidas ja kuollut, eikä pitkä kiireinen vaan enemmänkin niin että koko hevosen raami venyi pituutta samalla kun askelkin piteni. Näissä onnistuin mielestäni hirmu hyvin, sain ponin kokoamaan ja venymään oikeastaan pelkällä istunnalla.
Tästä sessiosta on jopa muutama kännykkälaatuinen kuva kun tallikaveri tuli katselemaan meidän tuntia, katsotaan, saisinko niistä muutaman raakattua tännekin asti esittelyyn :)
Maananataina oli Tigru, mutta siitä nyt ei oo paljon sanottavaa. Vänkäsi vastaan noin about kaikelle, ja vasta lopussa superpitkänä malttoi yhtään rentoutua ja pehmentyä. Pohdintaa pohdintaa.
lauantai 17. elokuuta 2013
Perjantainen mielentyhjennys
Tigrulla perjantai-illan perinteinen arki irti viikonlopusta-sessio. Oon jotenkin aina ollut sitä mieltä, että perjantai-iltaisin ollaan kotona ja rentoudutaan, mutta nyt oon jotenkin alkanut pitämään siitä, kuinka hyvä ratsastus rentouttaa mielen ja erottaa viikon kiireet viikonlopun rauhasta. Viimeistään, kun ratsastuksen jälkeen kävelee pitkin ohjin pellonreunaa auringon laskiessa pikkuhijaa, ja ratsun kävellessä rentona pitkin ohjiin, unohtuvat työviikon kiireet ja ärsytykset, jos niitä vielä oli jäljellä. Lopputuloksena rentoutunut ratsastaja ja tyyni mieli, joka takaa aivan loistavat yöunet seuraavalle yölle!
Kentällä pyöriskeltiin ihan tarkoituksella mörköpäädyssä. Alkuun taas tutusti temponvaihteluita, joihin Tigru vastasikin aivan erinomaisen hyvin. Se pyöristyi hyvin jo heti alusta, ja ehdin jo nuolaista - ennenkuin tipahti. Ei onneksi kirjaimellisesti, mutta yhtäkkiä mulla oli alla superpinkeä kaikkea kyttäävä ja kaikille avuille puolikuuro pikkuratsu. Kylläpä harmitti! Erinäisen neuvottelun ja oikea-aikaisen kovemman ohjasotteen (edeltäen muutaman ei-niin-oikea-aikaisen ohjasotteen) jäljiltä sitten kuitenkin T totesi, että kai sitä sitten palataan tekemään töitä, ja kulki ihan superisti pärskien niitä herneitä nenästä. Tämän jälkeen, kun ratsu jännittyi, sain sen takaisin kuulolle ihan vaan sillä, että kävin pikaisesti alusta loppuun oman istuntani läpi - jalka pitkänä alhaalla, reidet ja pakarat rentona, kanna vakaa käsi, vatsa tiukkana ja pitkänä, hartiat takana rentoina, pää ja niska kannettuna katse eteenpäin. Pohdinkin kotimatkalla, että miksen ymmärrä tehdä tätä koskaan tunnilla? Odotanko vaan, että kun menee huonosti, Piude kertoo, mitä pitää korjata, ja säädän omat aivoni off-asentoon?
Noin muuten tein ensin paljon voltteja ja lopulta vähän avoakin. Tigrun vasen lapa eli taas ihan omaa elämäänsä, ja oli tuskallista saada se taipumaan ja kulkemaan suorana, sekä kuuntelemaan kääntävää ulkoapua. Laukassa homma taas vähän karkasi, taisi T vähän väsyäkin, rikkoja tuli paljon ja kyttäys nousi taas esille. Muutaman ihan hyvän laukkapätkän kuitenkin sain, ja laukassakin tein voltteja. Nostot oli aivan surkeita, eikä alaspäinsiirtymisistäkään viitsi puhua. Pitäisi ottaa joskus ihan asiakseen tehdä pelkkiä ravi-laukkasiirtymisiä, että saisin niihin jonkun tolkun...
Kaikenkaikkiaan olin kuitenkin hirmuisen tyytyväinen, sillä sain Tigrun mielestäni liikkumaan todella hyvin, ja vaikka välissä oli ongelmia, sain ne ratkaistua ja palattua takaisin työskentelemään kuin mitään ei olisikaan tapahtunut. Sykemittari kertoi keskisykkeeksi 115 ja kaloreita kulutetuksi 434, sykehuippuja ei jostain syystä löytynyt. Tai sitten en vaan osaa käyttää laitetta oikein...
Kentällä pyöriskeltiin ihan tarkoituksella mörköpäädyssä. Alkuun taas tutusti temponvaihteluita, joihin Tigru vastasikin aivan erinomaisen hyvin. Se pyöristyi hyvin jo heti alusta, ja ehdin jo nuolaista - ennenkuin tipahti. Ei onneksi kirjaimellisesti, mutta yhtäkkiä mulla oli alla superpinkeä kaikkea kyttäävä ja kaikille avuille puolikuuro pikkuratsu. Kylläpä harmitti! Erinäisen neuvottelun ja oikea-aikaisen kovemman ohjasotteen (edeltäen muutaman ei-niin-oikea-aikaisen ohjasotteen) jäljiltä sitten kuitenkin T totesi, että kai sitä sitten palataan tekemään töitä, ja kulki ihan superisti pärskien niitä herneitä nenästä. Tämän jälkeen, kun ratsu jännittyi, sain sen takaisin kuulolle ihan vaan sillä, että kävin pikaisesti alusta loppuun oman istuntani läpi - jalka pitkänä alhaalla, reidet ja pakarat rentona, kanna vakaa käsi, vatsa tiukkana ja pitkänä, hartiat takana rentoina, pää ja niska kannettuna katse eteenpäin. Pohdinkin kotimatkalla, että miksen ymmärrä tehdä tätä koskaan tunnilla? Odotanko vaan, että kun menee huonosti, Piude kertoo, mitä pitää korjata, ja säädän omat aivoni off-asentoon?
Noin muuten tein ensin paljon voltteja ja lopulta vähän avoakin. Tigrun vasen lapa eli taas ihan omaa elämäänsä, ja oli tuskallista saada se taipumaan ja kulkemaan suorana, sekä kuuntelemaan kääntävää ulkoapua. Laukassa homma taas vähän karkasi, taisi T vähän väsyäkin, rikkoja tuli paljon ja kyttäys nousi taas esille. Muutaman ihan hyvän laukkapätkän kuitenkin sain, ja laukassakin tein voltteja. Nostot oli aivan surkeita, eikä alaspäinsiirtymisistäkään viitsi puhua. Pitäisi ottaa joskus ihan asiakseen tehdä pelkkiä ravi-laukkasiirtymisiä, että saisin niihin jonkun tolkun...
Kaikenkaikkiaan olin kuitenkin hirmuisen tyytyväinen, sillä sain Tigrun mielestäni liikkumaan todella hyvin, ja vaikka välissä oli ongelmia, sain ne ratkaistua ja palattua takaisin työskentelemään kuin mitään ei olisikaan tapahtunut. Sykemittari kertoi keskisykkeeksi 115 ja kaloreita kulutetuksi 434, sykehuippuja ei jostain syystä löytynyt. Tai sitten en vaan osaa käyttää laitetta oikein...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)





